Ikävä totuus miehistä joiden taso on kohonnut

Vierailija kirjoitti:

...nimittäin heille ei riitä enää tavallinen parisuhde. Jos tällainen mies on ollut nuorena naisille näkymätön, mikään parisuhde (asia jonka lähes kuka tahansa saa) ei riitä hyvittämään tämän miehen "menetettyä nuoruutta", vaan hän tarvitsee uusia seksikumppaneita. PALJON ja KAUNIITA. Ehkä 40-vuotiaina alkaa perheenperustaminen olla mielessä. Sitä ennen ei juuri minkäänlainen nainen saa vakiintumaan. He tuntuvat saavan irtosuhteista jotain enemmän kuin keskivertomiehet eivätkä oikeen koskaan kyllästy. Joku ns. synnynnäinen naistenmies, jolla oli jo yläasteiässä ties kuinka monta naista, ei usein saa touhusta sellaista egoboostia, vaan saattaa lopettaa koko pokailun hyvinkin nuorena.

Näihin johtopäätöksiin olen tullut kun olen seurannut erään miespuolisen ystäväni ja pelimieskaveriensa elämää kohta 10 vuotta.

Niin? Kun itse 29-vuotiaana erosin niin pidin itsestäänselvyytenä, että parisuhteeseen etsin miestä, jolla on suunnilleen samanlainen tausta eli on jo ollut vähintään yhdessä vakiintuneessa parisuhteessa ja tehnyt lapsensa, jos ylipäänsä niitä haluaa. En olisi voinut kuvitellakaan ottavani tosissaan miestä, joka siihen saakka on ollut naisille näkymätön.

Minä kelpasin tytöille jo ala-asteella ja kelpaan edelleen 35-vuotiaana. Kyse ei ole jännämiehyydestä kohdallani, vaan olen vain yksinkertaisesti niin hyvännäköinen. Valitettavasti olen kuitenkin niin ujo, etten uskalla viedä naisjuttuja pidemmälle. Pieni munani vaikuttaa tässä todella paljon. Minulla on joku pakkoajatus, etten mitenkään voi kelvata yhdellekään naiselle munani vuoksi. Tasoa ei sinänsä tarvitse parantaa, vaan pitäisi opetella ajattelemaan, ettei naisten ajatuksilla ole mitään merkitystä, vaan kullini on tyydyttämässä minua, ei naisia.

En ole siis mitenkään katkera kenellekään, kun naiset pitävät minusta niin paljon. Kuitenkin jos pääsen jotenkin täältä vuosikymmeniä jatkuneesta aallonpohjasta panohommiin, niin en halua kyllä heti sitoutua.

Ikävä totuus? Voi vittu. Ikävä totuus on se, että sukupuolesta riippumatta seksuaalinen kiinnostus kohdistuu päöosin huippuyksilöihin ja moni hyvä tyyppi on vaikeuksissa saada minkäänlaista romanttista seuraa. Siinä ei ole mitään ikävää että miehet seuraavat omia halujaan eivätkä muuta seksuaalikäyttäytymistään kontrolloivoen kukkahattutätien mielen mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mikään uusi ilmiö ole. Vielä yläasteella parhaiten tyttöjen huomiota saavat usein ne ns. jännäpojat, jotka lyövät koulunsa läskiksi ja käyttävät vapaa-aikansa räkimällä ringissä kaupan pihassa mopojensa kanssa. Nämä pojat menevät peruskoulun jälkeen amikseen jollekin tekniselle linjalle ja alkavat ennen kahtakymppiä tyä ukoiksi.

Sitten ne hissukkapojat, jotka suorittavat peruskoulun kunnialla, eivät vastaavasti ole tyttöjen suosiossa (ehkä joitain kympintyttöjä lukuunottamatta). Nämä pojat menevät lukioon, kirjoittavat ylioppilaiksi ja jatkavat siitä yliopistoon. Samalla saattaa kasvaa maha ja silmälasien paksuus muutamassa vuodessa. Vielä 25-vuotiaina nämä pojat istuvat koulunpenkillä, kun nuo ammattikoululaiset ovat olleet jo hyvän aikaa töissä ja saaneet pillua joka viikonloppu.

Sitten tapahtuukin jotain jännittävää: nämä yliopistopojat valmistuvat mm. diplomi-insinööreiksi, kauppatieteen maistereiksi ja lakimiehiksi. Pääsevät hyvillä papereillaan oman alansa töihin ja alkavat tienata. Tähän asti nämä persaukiset nörtit ovat olleet naisten silmissä todellista beta-sakkia, mutta pian tapahtuu suuri muutos, kun heille alkaa ilmestyä omistusasuntoja, urheiluautoa pihaan, veneitä, kesämökkejä ja alkavat käymään ulkomaanmatkoilla. Tässä vaiheessa tapahtuu tason kohoaminen, johon naiset heräävät yleensä niin myöhään, että näillä rahassa ja tavarassa rypevillä nörteillä on jo valinnanvaraa. Tällöin jää moni nainen rannalle, kun on viettänyt nuoruutensa jännän amisjonnen kanssa ja synnyttänyt tälle 19-vuotiaana mukulan, jota tällä hetkellä huoltaa yksin. Siinä ei voi tehdä mitään muuta, kuin katsoa peiliin ja kysyä itseltään, että "miten meni noin niinkuin omasta mielestä?".

Muuten ihan kiva pikku tarina, mutta kun se ei oikeassa elämässä mene näin. Oikeassa elämässä noiden ääripäiden välissä on se perusjanttarienemmistö, jonka edustajat treffailevat peruspimuja. Ne jännäpoikien kanssa rillutelleet pissaliisat vain tuntuvat olevan joillekin vielä aikuisenakin ainoat olemassa olevat tytöt (parin kympintyttönörtin lisäksi), joten heiltä tällainen normaalien tavistyttöjen huikea enemmistä on jäänyt täysin havaitsematta. Ja sitten vielä keski-ikäisenäkin nämä amisräkisten kanssa hengailleet irtolisäkelissut ovat yhtä kuin "kaikki naiset".

Ihan ohiksena: Huvittavaa, miten kilttimesmantra muuttuu ketjusta toiseen: miehet saavat/eivät saa naisia ja seksiä, nuoret naiset pihtaavat/jakavat kaikille, naiset tekevät/eivät tee aloitteita jne.

Tänne ketjuun nyt kaikki kilttimiehet omin simmuin lukemaan, miten näkymättömät kilttipojat kasvavat salskeiksi uroksiksi, joita kaikki naiset pokailevat lukuisin aloittein ja jotka sitten paneskelevat ympäriinsä ilman aikomustakaan vakiintua. Ja miten ne pihtaavat pimut yhtäkkiä tajoavatkin itseään kaikille ja erityisesti näille entisille betapojille, nykyisille alfamiehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on naisille ongelma?

Minua ainakin huvittaa miesten kuvitelma "tasonsa nostamisesta". Tasoista puhuvat ihmiset ovat muutenkin tyhjäpäitä kaikki.

Mutta joo. Ette kiinnostaneet naisia nuorena, ette kiinnosta vanhanakaan. Sitten kun naiset kiinnostuvat teistä, heillä on suunnitelmissa perheen perustaminen. Kumppaniksi kelpuutetaan epäkiinnostava, kun todetaan että sitä ei saa jonka haluaisi. Hassua, että miehet kuvittelevat itse jotenkin muuttuneensa.

Höpö höpö. Itse aloin kummasti kelvata 21-vuotiaana. Yhtäkkiä tilanne oli se, että sen kuin valitsi kiinnostavan naisen. Aiemmin en ollut pitänyt naista edes kädestä, jos ei lasketa sitä yhtä joka halusi pönkitystä egolleen. Miksikö näin? Aiemmin olin ahdistunut ja epävarma, myöhemmin kaikkea muuta.

Hiukan samanlainen tarina sikäli, että olen kyllä aina ollut hyvän näköinen, mutta ahdistuneisuus ja epävarmuus on miehellä kyllä sellaiset turn-off:it että ei toista.

Nykyään nuo ovat hassu muisto vain. On fiksu ammatti ja kun vielä yli viiidentoista vuoden punttien kolistelun huomaa myös vaatteet päällä, niin vientiä olisi hiukan erilailla :D

Sinänsä kyllä turhaa tuo vientipuoli, kun edelleen rinnalla on nuoruuden sydänkäpynen, joka ihastui juuri siihen nörttipoikaan :)

Vierailija kirjoitti:

Harvassa ovat miehet, jotka ovat onnistuneet nostamaan tasoaan.

Et taida tuntea yhtään miespuolista diplomi insinööriä.

Opiskeluaikanaan ovat useimmille ikäisilleen naisille näkymättömiä ja äärettömän tylsiä. Itse opin paljastamasta kovin tarkkaan opintojani, ja itsellä oli menestystä naismaailmassakin, ei runsaasti mutta opiskelutovereihin verrattuna huomattavasti.

Menin naimisiinkin jo opiskeluaikana.

Suuri osa oli käytännössä ilman satunnaisia tapahtumia täysin ilman ja todella harva oli parisuhteessa.

Valmistumisen ja hyväpalkkaisen työn jälkeen, suurin osa nosti tasoaan huimasti. Surkeasta saalistajasta tuli tavoiteltu saalis. Suurin osa vakiintui parisuhteeseen ja muutama jo opiskeluaikana surustellutkin vaihtoi naisensa edustavampaan.

Osasta kyllä kuoriutui tuollaisia Apn kertomuksen tapauksia.