Vihaan olla herkkä.
Siis, jos vaikka julkisilla paikoilla tulee vähänkin mieleen joku surullinen asia, niin heti on kanavat auki. Itken vaan. Tänäänkin oon itkenyt koko päivän, vaikka tiedostan että huomenna kaikki on luultavasti paremmin.
Kohtalontovereita?
Kommentit (15)
Koen että herkkyyteni on myös voimavara, josta olen ylpeä. Mieluummin tällainen kuin tunteeton ja kylmä paskiainen.
Vierailija kirjoitti:
Unohda viha ja hyväksy itsesi.
Anteeks? :D
Vierailija kirjoitti:
Tapa 1tsesi vitum itkupilli.hu0ra
Opettele kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen että herkkyyteni on myös voimavara, josta olen ylpeä. Mieluummin tällainen kuin tunteeton ja kylmä paskiainen.
Just joo :D Vitun 1tkupilli vedä rant33t auki v1tun lihava hu0ra
Luulet olevas tosi 1337?
Huh mitä törkykommentteja olet saanut! Täällä myös yksi herkkis ja minua ärsyttää suunnattomasti tuo lässytys siitä että pitää vain kääntää tämä ominaisuus voimavaraksi :D Helppohan se on sanoa... Ei vaan, oikeasti on tässä hyvätkin puolensa mutta välillä ärsyttää ja on tässä myös huonotkin puolensa. Esim työelämässä pitäisi välillä olla kovempi. On sitä kyllä vähän opittukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa 1tsesi vitum itkupilli.hu0ra
Opettele kirjoittamaan.
Sensuuri.V1tun ääliö
Vierailija kirjoitti:
Koen että herkkyyteni on myös voimavara, josta olen ylpeä. Mieluummin tällainen kuin tunteeton ja kylmä paskiainen.
Olipa herkkää tuomita toisia ihmisiä tunteettomiksi ja kylmiksi paskiaisiksi.
Olitko se sinä? Kerran Jorvista juoksi nainen vastaani silmät kyynelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen että herkkyyteni on myös voimavara, josta olen ylpeä. Mieluummin tällainen kuin tunteeton ja kylmä paskiainen.
Olipa herkkää tuomita toisia ihmisiä tunteettomiksi ja kylmiksi paskiaisiksi.
Jep, todellista herkkyyttä.
Minäkin inhoan tätä. Facebookissa koin tänään jäätävää myötähäpeää tutun semi-nolosta päivityksestä. Mitätön asia maailmankaikkeudessa ja meitsillä viiltää syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin inhoan tätä. Facebookissa koin tänään jäätävää myötähäpeää tutun semi-nolosta päivityksestä. Mitätön asia maailmankaikkeudessa ja meitsillä viiltää syvältä.
Ja nyt taas. Ensitreffit alttarilla piti kattoo mutta en pysty! Jännittää, hirvittää, pelottaa, pala kurkussa ventovieraiden ihmisten takia kun oon kattonu ohjlelmaa 15 minuuttia ekaa jaksoa ikinä tästä ohjelmasta.
Minä olen myös herkkä. Toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta kiusallinen.
Tsemppiä tunteelisille kanssamatkustajille :)
Täällä myös yksi. Jos näen jonkun itkevän vaikka televisiossa, itken samantien itsekin. Iloiset ja surulliset asiat itkettää. Kaikki itkettää. Ja kun siitä itkusta ei välillä meinaa tulla loppua millään. Perhana sentään. :D
En mä voi mennä edes naimisiin kun itkisin vaan koko päivän silmät ja nenä punasina sekä meikit levinneinä. Huh.
Unohda viha ja hyväksy itsesi.