Lue keskustelun säännöt.
3-kymppiset! Millä nimityksellä kutsut seurustelukumppania
13.09.2016 |
Seurustelen, mutta ei asuta yhdessä. Poikaystävä kuulostaa mielestäni liian teiniltä ja miesystävä liian vanhalta... etunimellä toki voisi kutsua, mutta tuntuisi oudolta alkaa töissä yhtäkkiä puhumaan vaan Markosta. Millä nimityksellä te muut kolmikymppiset kutsutte seurustelukumppaneitanne?
Kommentit (68)
Tuo, että joku kutsuu avomiestään mieheksi on vähän sama kuin insinööri kutsuisi itseään diplomi-insinööriksi. Ne, jotkat ovat menneet naimisiin ovat kyllä tarkkoja siitä, ettei heitä sekoiteta näihin susipareihin ja siksi he eivät halua, että susiparit käyttävät termejä jotka kuuluvat aviopareille. Samalla tavalla kuin itsensä diplomi-insinööriksi hikoilleet ovat tarkkoja siitä, ettei heitä sotketa insinööreihin. Ainoastaan insinöörit ovat sitä mieltä, ettei siinä nyt niin suurta tai mainitsemisen arvoista eroa ole.
Menkää naimisiin, hyvät ihmiset, niin ei tarvitse yrittää peitellä sitä suhteenne laatua vaan voitte ihan nolostelematta sanoa, että tässä on minun aviomieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että joku kutsuu avomiestään mieheksi on vähän sama kuin insinööri kutsuisi itseään diplomi-insinööriksi. Ne, jotkat ovat menneet naimisiin ovat kyllä tarkkoja siitä, ettei heitä sekoiteta näihin susipareihin ja siksi he eivät halua, että susiparit käyttävät termejä jotka kuuluvat aviopareille. Samalla tavalla kuin itsensä diplomi-insinööriksi hikoilleet ovat tarkkoja siitä, ettei heitä sotketa insinööreihin. Ainoastaan insinöörit ovat sitä mieltä, ettei siinä nyt niin suurta tai mainitsemisen arvoista eroa ole.
Menkää naimisiin, hyvät ihmiset, niin ei tarvitse yrittää peitellä sitä suhteenne laatua vaan voitte ihan nolostelematta sanoa, että tässä on minun aviomieheni.
1800-luku soitti. Haluaa mielipiteensä takaisin.
Voisin kutsua vaikka marsuliksi, paituliksi tai pumpuliksi.
Mä kutsun mun poikaystävää ihan reilusti poikaystäväksi tai mieheksi, vaikka hän on pitkästi yli 4-kymppinen :D Me ei olla kihloissa, naimisissa tai asuta yhdessä, meillä siis omat asunnot ja vielä eri kaupungeissa, mutta ollaan silti enemmän yhdessä kuin varmaan moni aviopari.
Ja siis ollaan jo oltu pitkään yhdessä (ei mitään deittailua enää), ja toivottavasti ollaan loppuelämä. Mutta näin oikeasti aikuisena elämäntilanteet vaihtelee, aina ei edes haluta asua yhdessä, saatikka mennä naimisiin. En tajua mikä kauhea tarve joillakin on määritellä suhde ulkoa (ei voi kutsua toista joksikin tietyksi, koska ette sitä tai tätä). Minähän kutsun häntä juuri siksi miksi haluan! Mieheni vanhempiakin sanon anopiksi ja apeksi, vaikkei koskaan naimisiin tulla menemäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että joku kutsuu avomiestään mieheksi on vähän sama kuin insinööri kutsuisi itseään diplomi-insinööriksi. Ne, jotkat ovat menneet naimisiin ovat kyllä tarkkoja siitä, ettei heitä sekoiteta näihin susipareihin ja siksi he eivät halua, että susiparit käyttävät termejä jotka kuuluvat aviopareille. Samalla tavalla kuin itsensä diplomi-insinööriksi hikoilleet ovat tarkkoja siitä, ettei heitä sotketa insinööreihin. Ainoastaan insinöörit ovat sitä mieltä, ettei siinä nyt niin suurta tai mainitsemisen arvoista eroa ole.
Menkää naimisiin, hyvät ihmiset, niin ei tarvitse yrittää peitellä sitä suhteenne laatua vaan voitte ihan nolostelematta sanoa, että tässä on minun aviomieheni.
Naimisiin menevät ihmiset ovat orjallisesti perinteitä noudattavia zombeja. Yrittävät noudattaa kuviteltuja yhteiskunnan sääntöjä niin tiukasti, että eivät kykene elämään. Kuka tollo sinutkin puolisoksi kelpuuttaisi? Toinen samanlainen tollo kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulkaas kukkahatut: olemme olleet yhdessä 10 vuotta, noin 25-vuotiaista lähtien. Aluksi hän oli poikaystävä, sitten avomies ja nyt aviomies. Silti olen kutsunut miehekseni n. 27-vuotiaasta eteenpäin, koska sen ikäistä nyt ei ole luontevaa kutsua pojaksi. Ja edelleenkin kutsun mieheksi ilman mitään etuliitteitä, vaikka se i-kirjain sinne lisättiinkin. Minulla ei ole tarvetta määritellä suhdettamme ulkopuolisille enkä ymmärrä, miksi se on jollekin niin tärkeää.
Mä sanon vähän tuntemattomille kuten eilen teatterilippuja ostaessani että mun mies haluaisi eteen istumaan. Sille myyjälle on ihan sama että ollaanko naimisissa, just tavattu vai eroamassa, kun mä sillä ilmaisen että meitä on kaksi lipun tarpeessa.
Sitten taas sellaisille hyvänpäivän tutuille, joita saatan nähdä toistekin niin teen hänestä miesystävän.
Tosi tutuille sitten vaan etunimellä.
Ensi kerralla oot "emäntä"