Sinkkumiesten taso surkea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdgfgd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksella on merkitystä, kun puolisoilla olisi hyvä olla jotain puhuttavaakin, ja muutakin yhteistä kuin sänky. Koulutuksen hankkiminen on koulutetulle iso elämänarvo. On tärkeää voida jakaa samanlaiset arvot.

Selitä minulle, miksi koulutus takaisi sen, että on yhteistä puhuttavaa? Ehkä sitten, jos molemmilla sattuu olemaan saman alan koulutus, mutta muuten en kyllä näe, että esim. biologilla ja taidehistorioitsijalla olisi keskenään sen enempää puhuttavaa kuin muillakaan. Akateeminen koulutushan ei tarkoita, että ihmisestä tulee jonkinlainen joka alan asiantuntija, vaan yleensä tiedetään paljon jostakin rajatusta aiheesta.

Toisaalta ilman tietyn alan korkeatasoista koulutustakin kuka tahansa pystyy hankkimaan hyvän yleissivistyksen, kiinnostumaan asioista ja ottamaan selvää mistä tahansa.

En tiedä, miten muualla, mutta ainakin kulttuurin- ja taiteidentutkimuksen piiristä tulee laajalla humanistisella sivistyksellä varustettuja ihmisiä, jotka pystyvät hyvin keskustelemaan monista aiheista myös sen oman erikoisalansa ulkopuolella.

Ei tuo ole mikään tae mistään ylemmyydestä tai älykkyydestä, on ominaista ihmisille että he tykkäävät keskustella asioista, jotka heitä itseään kiinnostavat.

Tämähän näissä akateemisissa, varsinkin taidesnobeissa, pistää huvittamaan. He luulevat, että se on älykkyyttä, että tissutellaan jotain kallista punaviiniä ja puhutaan korkeakulttuurista. Oikeasti se on vain hienoperseilyä ja teeskentelyä.

Ne on ne muka älykkäät, joilla on se kovin pätemisen tarve, ei ne huippuälykkäät sitä fiksuuttaan millään tavalla edes korosta eivätkä esiintuo. Perustuu omiin, empiirisiin havaintoihini älykkäistä ihmisistä.

Noinhan se näyttää menevän. Etenkin näillä korkeakulttuuritaiteilijoilla tuntuu olevan hirveä todistamisen ja pätemisen tarve koko maailmalle.

"uskokaa ny perkele että me ollaan niin vitun lykkäitä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdgfgd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksella on merkitystä, kun puolisoilla olisi hyvä olla jotain puhuttavaakin, ja muutakin yhteistä kuin sänky. Koulutuksen hankkiminen on koulutetulle iso elämänarvo. On tärkeää voida jakaa samanlaiset arvot.

Selitä minulle, miksi koulutus takaisi sen, että on yhteistä puhuttavaa? Ehkä sitten, jos molemmilla sattuu olemaan saman alan koulutus, mutta muuten en kyllä näe, että esim. biologilla ja taidehistorioitsijalla olisi keskenään sen enempää puhuttavaa kuin muillakaan. Akateeminen koulutushan ei tarkoita, että ihmisestä tulee jonkinlainen joka alan asiantuntija, vaan yleensä tiedetään paljon jostakin rajatusta aiheesta.

Toisaalta ilman tietyn alan korkeatasoista koulutustakin kuka tahansa pystyy hankkimaan hyvän yleissivistyksen, kiinnostumaan asioista ja ottamaan selvää mistä tahansa.

En tiedä, miten muualla, mutta ainakin kulttuurin- ja taiteidentutkimuksen piiristä tulee laajalla humanistisella sivistyksellä varustettuja ihmisiä, jotka pystyvät hyvin keskustelemaan monista aiheista myös sen oman erikoisalansa ulkopuolella.

Ei tuo ole mikään tae mistään ylemmyydestä tai älykkyydestä, on ominaista ihmisille että he tykkäävät keskustella asioista, jotka heitä itseään kiinnostavat.

Tämähän näissä akateemisissa, varsinkin taidesnobeissa, pistää huvittamaan. He luulevat, että se on älykkyyttä, että tissutellaan jotain kallista punaviiniä ja puhutaan korkeakulttuurista. Oikeasti se on vain hienoperseilyä ja teeskentelyä.

Ne on ne muka älykkäät, joilla on se kovin pätemisen tarve, ei ne huippuälykkäät sitä fiksuuttaan millään tavalla edes korosta eivätkä esiintuo. Perustuu omiin, empiirisiin havaintoihini älykkäistä ihmisistä.

Noinhan se näyttää menevän. Etenkin näillä korkeakulttuuritaiteilijoilla tuntuu olevan hirveä todistamisen ja pätemisen tarve koko maailmalle.

"uskokaa ny perkele että me ollaan niin vitun lykkäitä!"

Älykkäitä!

Primadonna kirjoitti:

Onnea etsintään. Itse olen samoilla kriteereillä ja hyvin säilyneenä vaikka olen jo 43v. Uusiosinkuksi tulin, kun aloitin korkeakouluopinnot 31vuotiaana. Sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa. Kyllä treffeille ja sänkyyn saa "tasoisiaan" miehiä, muttei suhteeseen. Eikä minulla ole ulkonäkövaatimuksia. Ei ole yhtään kiiltokuvapoikaa elämässä ollut. Toinen ryhmä on sitten ne joille saa rautalankaa vääntää. Elämä vähän raiteiltaan tai muuten vaan traumatisoitunut lapsuus. Siinä mielessä olen mieluummin sitten yksin.

Jos joku kauniina olon kokemuksen puutteessa sanoo, että yksinäistä kaunista naista ei ole olemassa, niin ei tiedä mistä puhuu. Jos googlaatte hakusanalla kaunis yksinäinen nainen, niin löydätte rutkasti linkkejä. Normaalin näköisen ihmisen on vaikea kuvitella, että jollakin kauniilla olisi mies- tai ystäväongelmaa, koska kokee, että kauneudella saa kaiken. Meitä kauniita vaivaa se yksinäisyys. Meitä ei haluta kavereiksi enää sen jälkeen, kun oma kulta on löytynyt, huomaa olleensa taas baarimagneetti. Itsellä oli nuorena paljon ystäviä, mutta yksitellen jäivät papin aamenen jälkeen pois. Ei tullut kutsuja illanistujaisiin jne. Ja sitten kun ne ystävät luulee, että uusiosinkkuna olen heti yrittämässä niitten (surkeita) miehiä. Juu ei todellakaan kiinnosta, mutta valitettavasti se mustasukkaisuus on aina tilanteissa läsnä. Ei tarvitse kuin sanoa, että olen alkanut seurustelemaan, niin johan niitä illanviettokutsuja satelee. Silloin minustakin tulee taas se hyvä kaveri.

Enpä itsekään kutsuisi juhliin ihmistä, jonka mielestä oma puolisoni tai monet muut juhlan osallistujat ovat "surkeita".

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni ei ole yhtään paria, jossa nainen on korkeammin koulutettu kuin mies ja melkein voisin väittää, että naiselle miehen tulot ovat tärkeämpi kriteeri kuin miehelle naisen tulot.

Saa olla eri mieltä. Eikä siinä ole mitään väärää, jos valikoi kumppanin esim. koulutuksen perusteella.

Tai mies ei halua itseään fiksumpaa ja parempituloisempaa. Mies haluaa hallita rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Aloittelen tässä akateemisen snobin kiusaksi wt-viikonloppua kalsarikänneillä.

up.

Primadonna kirjoitti:

Onnea etsintään. Itse olen samoilla kriteereillä ja hyvin säilyneenä vaikka olen jo 43v. Uusiosinkuksi tulin, kun aloitin korkeakouluopinnot 31vuotiaana. Sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa. Kyllä treffeille ja sänkyyn saa "tasoisiaan" miehiä, muttei suhteeseen. Eikä minulla ole ulkonäkövaatimuksia. Ei ole yhtään kiiltokuvapoikaa elämässä ollut. Toinen ryhmä on sitten ne joille saa rautalankaa vääntää. Elämä vähän raiteiltaan tai muuten vaan traumatisoitunut lapsuus. Siinä mielessä olen mieluummin sitten yksin.

Jos joku kauniina olon kokemuksen puutteessa sanoo, että yksinäistä kaunista naista ei ole olemassa, niin ei tiedä mistä puhuu. Jos googlaatte hakusanalla kaunis yksinäinen nainen, niin löydätte rutkasti linkkejä. Normaalin näköisen ihmisen on vaikea kuvitella, että jollakin kauniilla olisi mies- tai ystäväongelmaa, koska kokee, että kauneudella saa kaiken. Meitä kauniita vaivaa se yksinäisyys. Meitä ei haluta kavereiksi enää sen jälkeen, kun oma kulta on löytynyt, huomaa olleensa taas baarimagneetti. Itsellä oli nuorena paljon ystäviä, mutta yksitellen jäivät papin aamenen jälkeen pois. Ei tullut kutsuja illanistujaisiin jne. Ja sitten kun ne ystävät luulee, että uusiosinkkuna olen heti yrittämässä niitten (surkeita) miehiä. Juu ei todellakaan kiinnosta, mutta valitettavasti se mustasukkaisuus on aina tilanteissa läsnä. Ei tarvitse kuin sanoa, että olen alkanut seurustelemaan, niin johan niitä illanviettokutsuja satelee. Silloin minustakin tulee taas se hyvä kaveri.

Ymmärrän hyvin. Mulla on ihan samanlainen kokemus, valitettavasti. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, miksi miehet pelkäävät kauniita naisia ja miksei ns. luonnollisissa kohtaamistilanteissa voi aloittaa jutella ihan niitä näitä. En halua käydä baareissa, koska en viihdy siellä enkä käytä paljon alkoholia enkä etenkään halua tavata humalaista miestä. Jos menen kuntosalille, menen mielummin naisten salille, koska en halua olla miesten tuijotusten keskipisteenä. Ruokakaupoissa tapaamiset tapahtuvat vain saduissa. Kadulla vastaantulevan miehenkö kamppaan, "hei sä olet kiinnostava"? Olen siis yksin ja odotan ihmettä (=elän kyllä täysipainoista ja mukavaa arkea ja teen asioita, mutta aktiivisen miehen etsimisen elämääni olen unohtanut).

Miksi hyvätasoinen olisi vasten tahtoaan sinkkuna?!

Vierailija kirjoitti:

Rämemajava lompakkoloisena

Näitkö uusimman AV-Median trailerin?

Rämämajava Lompakkoloisena 2: Porvoon Paskavammainen Taikaseina

Up