Mitä voi tehdä kun olo alkaa olla epätoivoinen mutta ei ole ketään keneltä pyytää apua?

Olen liikuttunut että niin moni on välittänyt tässä ketjussa. Häkellyttää.

Tsh 2.8 ja t4v 14. Kuulemma ei voisi enmmän priimat arvot olla. Mutta ehkä se ultra voisi olla paikallaan.

Ap

Ääni ssri:n puolesta. Minäkin epäröin niitä aloittaa, kun pelkäsin että persoonallisuus muuttuu. Sivuvaikutuksena ollut kuvotuksen tunne meni ohi muutamassa päivässä. Sitä paitsi melkein mikä tahansa on parempi kuin masennus.

Hei. Oireesi ovat selvästi masennusta ja yleistä ahdistuneisuutta. Ssri lääkkeitä en minäkään suosittele, olen niitä vaihdellen käyttänyt ja huonoja kokemuksia niistä. Voxra on kokeilemisen arvoinen, juurikin masennukseen, ja kestää aikansa, että vaikutus alkaa. Siitäkin tulee aluksi sivuvaikutuksia, mutta se on yksilöllistä. Se ei latista tunteita, eikä seksihaluja/kykyjä. Hae apua terveydenhuollosta, niin kauan että sitä saat, (!)itsesi ja lastesi takia. Masennus (ahdistuneisuus) näkyvät jopa aivokuvista, mutta tarvitset kyllä lisäksi terapiaa että "vinoutuneet" ajatuskuviot korjaantuvat ja saat kuuntelijan ja neuvoja.

Itselläni on psyykkinen sairaus, joka vaikeuttaa arkeani ja välillä vajoan masennukseenkin sen takia. Terapia auttaa jonkin verran, yksin jääminen pahentaa selvästi ahdistuneisuutta, ja jatkuvaa sairauksien pelkoa, mitä minullakin on. Minulla on alle kouluikäisiä lapsia. Yksinäisyyden tunne taitaa nykyaikana olla meillä äideillä aika yleistä.

kyllähän nuo pelot liittyvät ahdistuneisuuteen todella voimakkaasti. onko sinulla välillä parempaa aikaa vai onko koko ajan masentunut mieliala?

Uni ja ravinto ovat tärkeitä ahdistuneisuuden lievittämisessä. psykiatrini sanoi, että omega 3 voi ottaa 2000mg /vrk ja olen kuullut, että 5htp voisi toimia ssri-lääkkeiden sijasta, niitähän ei saa käyttää edes yhtä aikaa. Kevyt liikunta luonnossa, jos se sinua auttaa. Vertaistukiryhmäkään ei kuullosta huonolta.

kilpirauhasarvot olivat minullakin "normaalit" , arvauskeskuksen mukaan, mutta sielläpä se t4v oli jo alle viitteen ja punasoluindeksit liian alhaiset hemoglobiinin ollessa vielä arvauskeskuksen mukaan normaali(120)

Olin jatkuvasti alakuloinen, minulle oli ihan sama vaikka olisin junan alle jäänyt.

Kilpirauhaslääkityksen aloitus poisti jatkuvan alakulon. Tsh oli normaali, ja sitähän ne tklääkärit ainoastaan tuijottavat.

Olet varmaan kuullut, että suomessa tsh yläraja on laitettu aivan liian ylös, ongelmia voi alkaa tulla jo tsh ylittäessä 3 varsinkin jos t4v alkaa olla viitteen alakolmanneksessa. Hae kilppari arvot itsellesi ja tarkista ne ainakin itse.

Iloitse korvaamattomista lapsistasi, hassutelkaa sohvalla ja olkaa lähekkäin. Sulje ex-mies elästäsi kokonaan pois jos suinkin mahdollista jos tiedät hänen lisäävän oireitasi.

Minullakin oli vaikea suhde, joka aloitti mielenterveysongelmani, tai ainakin toi ne esiin. Nyt voin paljon paremmin, kun olen eristänyt kyseisen henkilön kokonaan pois.

Mihin tarviit apua. Sitä et kertonut?

Niin ja t3v kannattaisi tarkistaa, ja tsh ja t4 v suuntaa tarkkailla vähintään. Jos tsh menee yli 3 ja t4v alkaa laskea niin koelääkitystä voisi ottaa.

Millainen on unirytmisi, paljonko nukut ja syötkö sännöllisesti? Onko varastorauta mitattu? jos raudat ovat alhaiset, kilpirauhashormonit eivät oikein pääse toimimaan. myös jatkuva stressi sotkee kilpparihormonit, ja aiheuttaa pitkään jatkuessaan vajaatoimintaoireet, kuten masennuksen, Vaikka tsh ja t4v vielä ok. Rauta-arvot siis kuntoon ja stressinhallintakeinot käyttöön.

24

Hyviä neuvoja olet saanut. Lääkäreistä ja terapeuteista sekä diakoneistakin voi olla paljon apua. Lisäksi voi kokeilla myös Jumalan apua yhteiskristillisessä healing roomissa, johon voi mennä ilman minkään kirkkokunnan jäsenyyttä eikä tarvitse kertoa kuin sen verran kuin haluaa ja lähteä pois, jos ei ole oma juttu. Siellä 3 ihmistä rukoilee puolestasi ihan ilmaiseksi. Kyse ei ole terapiasta eikä keskustelumuotoisesta avusta, vaan vain rukouksesta. Moni on parantunut tuota kautta kun lääketiede ei ole määräänsä enempään pystynyt.

Olet aloittanut reitin parempaan jättämällä taaksesi vaikean pitkän parisuhteen. Ole armollinen itsellesi, ansaitset hyvää elämääsi. Älä ota lähellesi ihmisiä, jotka painavat sinua maahan. Etsi ja odota hyvää, älä luovuta. Usko, että sinua varten on myös apua olemassa ja tartu siihen. Selviät päivä kerrallaan.

Heippa ap! Ensiksi, voimia ja tsemppiä sulle tosi paljon. Itsellä samoja tuntemuksia kuin sulla. Koulukiusattiin pahoin, elänyt aika rikkinäisen lapsuuden vanhempieni takia, näiden takia mm. vaikeuksia tutustua uusiin ihmisiin. Vanhat ihmissuhteet kaatuneet muuton- sekä vähäisten voimavarojen takia eikä uusia ole kertynyt. En ole koulu enkä työelämässä ongelmieni vuoksi, tämäkin vaikuttaa osalta ihmissuhteisiin. Minäkin häpeän jatkuvasti itseäni ja tekemisiäni! Olen käynyt muutaman vuoden psykologilla ja kokeillut monia eri mielialalääkkeitä - mikään ei ole tehonnut. Itse olen kanssa tosi kriittinen lääkkeisiin, ja pelkään sivuvaikutuksia. Suosittelen silti kokeilemaan... ajattele jos se onkin ainoita vaihtoehtoja (terapian, psykologi käyntien jne lisäksi) saada mielialasi kohoamaan? Joskus vaikeissa mielenterveysongelmissa lääkehoito muun hoidon ohella on tärkeää ja miltei välttämätöntä. Ensiksi kuitenkin sun on hyväksyttävä tilanteesi, myönnettävä itsellesi tilanteen vakavuus ja se että tarvitset apua, ja hakea sitä myös. Itse en olisi tässä tilanteessa jos olisin aikoinaan hakenut apua heti, ja mitä pitemmälle annat ajan kulua sitä varmempi voit olla että jossain vaiheessa tulee romahdus, ja et oikeasti kykene mihinkään. Asun itse etelä-suomessa, ja jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia kanssani, kerro niin annan s-postini! Tiedän kuinka epäreilua ja vaikeaa elämä on ja millaista on kamppailla arkisten asioiden kanssa jokapäivä, mutta sun ei tarvi selviytyä yksin!

Tsempit myös täältä ketjun aloittajalle!

"Ennen aamunkoittoa on aina pimeintä."

Minua tuo lause on auttanut paljon. Olen itsekin pitkäaikaisesta masennuksesta ja muusta kärsinyt perheenäiti.

Vierailija kirjoitti:

Olen liikuttunut että niin moni on välittänyt tässä ketjussa. Häkellyttää.

Tsh 2.8 ja t4v 14. Kuulemma ei voisi enmmän priimat arvot olla. Mutta ehkä se ultra voisi olla paikallaan.

Ap

Itse asiassa tsh 2,8 ei välttämättä ole hyvä. Se on suomalaisissa viitteissä joo ja useimpien lääkäreiden mielestä "ihan normaali" yms., mutta on tutkimuksia, joiden mukaan terveen ihmisen tsh on 1-2 välillä, optimaalein arvo 1,4-1,6. On myös esitetty, että tsh:n viitealueen ylärajaa pitäisi laskea tasolle 2,5. Aiemmin se yläraja oli noin 4,0-4,5 labrasta riippuen. Nykyään mm. HUSissa se muistaakseni laskettiin suht hiljattain tasolle 3,6 eli alaspäin ollaan tulossa, mutta todella hitaasti!

Kävitkö muuten verikokeessa mahdollisimman aikaisin aamulla, pian herättyäsi, hyvin nukkuneena, ilman kahvia&tupakkaa, mieluusti syömättä, ilman suurempaa rasitusta? Jos näistä ohjeista poikkeaa, saattaa arvot näyttää virheellisesti parempaa. Mahdollisimman "oikeaoppinen" valmistautuminen on erittäin tärkeää meidän "arvot rajoilla" / "arvot lähes normaalit" -tapausten kohdalla. Valitettavan usein lääkärit ja labrat ohjeistaa, että ihan sama miten labraan menee.

Joillain arvot myös heittelee, ollen välillä paremmat ja välillä huonommat. Sekään ei ole normaalia, sillä niiden kuuluisi olla suht samat, jos on oikeasti terve.

Sinun kannattanee otattaa uudet kokeet silloin tällöin. Etenkin jos oireilusi jatkuu/pahenee. En sulkisi tätä kilpirauhasmahdollisuutta vielä pois. Ultra kannattaa ehdottomasti myös ja on tosi tärkeää saada se kaulaoireidesi vuoksi.

Kilpirauhanen ei tietenkään kaikkea oireiluasi korjaa eikä selitä, tarvitset myös terapiaa ja apua, mutta kilpirauhasen hoitaminen siinä ohella on silti hyvin tärkeää. Ihminen on kokonaisuus ja hyvin toimiva hormonitoiminta on suuri osa ihmisen kokonaisterveyttä ja täysipainoinen parantuminen olisi hyvin haastavaa, jos jokin fyysinen puoli reistaa.

Aika loppuu, kirjoitellaan lisää. :-(

Itselläni oli vuosia sitten samantyyppisiä oireita. Ne oliivat niin häiritseviä, jotta kävin kaikissa mahdollisissa kokeissa, tulokset kuitenkin puhtaat. Eräs lääkäri epäili kovaa stressiä, jonka sivuutin täysin, ei ollut aikaa miettiä stressin keskellä stressivaihtoehtoa. Tukkaa lähti, paikkoja särki, yöhikoilua ja käsittämätön säärien kutina illalla ja öisin levossa. Tuota kesti noin pari vuotta. Luomia minullakin lisääntyi ja kasvokarvoitusta oudosti. Näihin löysin itse selityksen, että johtuivat iän mukana tuomista vivahteista, olin tuolloin 45-hujakoilla.

Olin kokenut äärimmäistä stressiä. Pohjalla ahdistavat elämäntapahtumat ihmissuhteissa, joita puin jatkuvasti mielessäni ja kamalinta oli, että outouksia tuli säännöllisesti lisää. Ihmiskuviot olivat käsittämättömiä, niitä ei voinut ymmärtää. Lopulta sain selvyyttä, että kyse oli narsismista. Ymmärsin, että narsistit eivät muutu, minä muutuin, en enää ottanut vastaan roskasangon rooliani, suljin oven heiltä, laitoin pois elämästäni. Aikaa tuohon meni, teinpä työn perusteellisesti. En syönyt mitään lääkkeitä, en käynyt terapiassa, ainoa rentoutuslääke oli joskus viini. Oikea lääke oli asioiden selvittely ja rohkeus sanoa ei narsistille

Sitä myöden lähti kivut, kutinat, tukan lähtö ja uupumus.

Selvitä ensin stressitekijät pois, sitä ei uskoisi miten isoa haittaa ne voivat tuoda ihmiseen ja elämänlaatuun. Tsemiä!

Hanki elämää ... enkä nyt tarkoita sillä mitään klisettä vaan oikeasti jotain uutta sisältöä elämääsi.

Ihan sama, mitä se on kunhan saat siitä jotain muuta ajattelemista kuin nykyiset huolet. Toteuta joku haaveesi, olipa se sitten posliininmaalausta tai potkunyrkkeilyä, tai vaikka kirkkokuoro. Lähde edes yhden kerran reippaasti liikkeelle. Jos homma ei sittenkään tunnu omalta, jatka kuitenkin vielä pari kertaa. Ehkä se siitä sitten alkaa sujua.

Voi hyvänen aika ap, suurin osa ihmisistä, joilla on diagnosoitu masennus oikein (ettei olekin bipo jne), saavat suuren avun ssri lääkkeistä. Itseäkin pelotti, mutta mitään kamalaa ei tapahtunut! Kuukausien päästä ajatukset selventyivät ja loputon stressi hellitti. Aloin nauttia jälleen asioista, joista ennen pidin (tähän meni kauemmin). SSRI-lääkkeet eivät sovi teini-ikäisille ja ne eivät auta, jos kyseessä on muu kuin masennus. Suosittelen lämpimästi, elämä alkaa taas tuntua mukavalta.

Toisaalta jos masennus on osin kilpirauhasperäistä (kuten ap:llä taitaa olla), voi masennuslääkkeet pahentaa tilaa. Tai ainakin kilpirauhanen pitää saada hoidettua siinä ohella ja ehkä mieluummin kokeilla siihen lääkitystä ja katsoa, mitä tapahtuu / lähteekö mieliala paranemaan ja sitten vasta, jos ei, niin ehkä kokeilla mielialalääkkeitä, jos ei muu oikeasti auta ja on niin akuuttia.

Hoitamattomassa tai huonosti hoidetussa kilpirauhasen vajaatoiminnassa voi myös tulla ihan uskomattomia masennustiloja. Juuri tuollaisia, että tekis mieli vain kuolla vois (vaikkei oikeasti tekisikään).

Vähän kuten ei diabeteskään parane, jos määrätään vain masennuslääkkeet.

Apua tarvisin ensinnäkin selviämiseen arjesta eroa oireilevien lasten kanssa. Yksi on arka äidin poika joka suorastaan pelkää huutavaa ja kiroilevaa isäänsä. Ei uskaltaisi olla erossa minusta ja esim. päiväkotiin jääminen on aivan tuskaa. Ex ei suostu siihen että hän olisi pääosin minulla tämän pahimman vaiheen yli. Yksi taas syyllistää minua erosta koska lähdin vanhasta kodista, ja ei suostu sopeutumaan minun uuteen asuntooni.

Ja ihan siinä tarttisin apua että joku pitäisi hetken kädestä ja tsemppaisi että hyvin menee. En ole käytännössä kokenut normaalia ihmissuhdetta, jossa esim. perhe-elämän haasteita jaettaisin yhdessä.

Lisäksi esim. vanhan naapuruston ihmiset eivät enää edes tervehdi kun kaikilla on käsitys että minä olen jättänyt upean ja kivan miehen ja puoliksi hylännyt lapseni. Ap

Ja tiedä kyllä ettei tuolla viimeisellä asialla pitäisi olla mitään väliä mutta ahdistaa silti. Ap