Mitä voi tehdä kun olo alkaa olla epätoivoinen mutta ei ole ketään keneltä pyytää apua?

Mitä terapeuttisi on sanonut? Koska kävit viimeksi psykiatrin vastaanotolla?

Yksityiselle psykiatrille mars. Saat lääkityksen kuntoon. Masentuneena pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta. T. Saman kokenut

Kuntasi sosiaalineuvojalta ainakin, MLL, Pienperheyhdistys, tuli näin alkuun mieleen.

Minkä ikäinen lapsi? Missä päin asut?

Hei,

kuulostaa tutulta tilanteelta... Et ole yksin, meitä on monta, valitettavasti. Kenenkään ei pitäisi joutua kestämään kaikkea yksin. Mikä sinua mielestäsi voisi auttaa?

Hyvä, että on edes terapiasuhde. Pystytkö kertomaan terapeutille saman kuin yllä? Onko lääkitystä? Onko ystäviä, harrastuksia? Tiedän, ettei ne ole ratkaisu, itsellänikin on. Mutta joskus nekin kannattelevat ja kaikki mahdolliset keinot pitää käyttää, mitä vaan jaksaa.

Minkä ikäinen lapsesi on?

Ehkä nyt kannattaisi liittyä kirkkoon. Jumalasta on moni löytänyt lohdun.

Kirkon diakoniatyöstä saa apua vaikkei kuuluisikaan kirkkoon. Hali!

Ystäviä ei ole koska en ole jaksanut pitää yhteyttä ja olen hävennyt vaikeuksiani. Harrastan liikuntaa, mutta nyt olen voinut fyysisestikin niin huonosti, etten ole paljon jaksanut. Työ on ollut henkireikä, mutta huomaan että muistini ja suorituskykyni alkaa pettää, enkä oikein pysty keskittymään.

Pelkään masennuslääkkeitä, SSRI:tä en ainakaan halua enkä tiedä onko mitään muita. Etelä-Suomesta olen ja kouluikäiset lapset.

Kiitos tämäkin jo helpotti kun sai täältä tukea. Ap

Kannattaisiko sitten nöyrtyä kokeilemaan sitä lääkitystä. Mitä pelättävää siinä nyt voi olla? Parhaimmassa tapauksessa nostaa takaisin jaloilleen. En ymmärrä näitä periaatteen tai ennakkoluulon takia lääkityksestä kieltäytyviä!

Olen kuullut ja lukenut niin paljon sivuvaikutuksista etten halua. On pakko olla muita keinoja. Ei se nöyryydenpuutteesta ole kiinni. Ap

Onko sinun mahdollista saada rentoutumisohjausta, hengitysterapiaa, korva-akupunktiota, mangeettikuulia korvien taakse? Näitä hoitomuotoja kannattaa kysellä lähimmältä psykiatrian polilta ja myös ammattitaitoinen psykoterapeutti on loistava apu sinun tilanteessasi. Toivotan ap sinulle tsemppiä ja jaksamista!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nyt kannattaisi liittyä kirkkoon. Jumalasta on moni löytänyt lohdun.

Pitkät Jumalasta. Sen kanssa voi olla väleissä kuului kirkkoon tai. Seurakunta taas voi hyvinkin olla avuksi. (Itsekin kuulun kirkkoon, tapakristittynä - jumalsuhteeni taas on aika ohut).

Aloittaja: sinä olet pyytänyt nyt apua. Toivottavasti joku saamistasi ohjeista auttaa.

Jos tietäisin että olet tässä lähellä, niin voisin vaikka ottaa lapsesi yökylään ja alkaa tukiperheeksi. Yhteys MLL tai Helsinki Missioon voisi olla yksi keino löytää turvaverkkoja.

Ehkä yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne ovat pahimmat asiat. Kuvitelmat siitä ettei kellään muulla voi olla vaikeaa, tai että omat ongelmat ovat noloja ja häpeällisiä. Siksi en pysty myöntämään kenellekään että tarvitsisin apua, ehkä jopa ihan osastohoitoa.

Olin pahasti koulukiusattu ja sieltä juontaa juurensa kyvyttömyys luottaa muihin ihmisiin ja ainainen kokemus naurunalaisena olemisesta. Vähäiset yritykset ystävyyteen kilpistyivät minun jännittämiseen ja läheisyyden pelkoon. Tyydyin ilkeään mieheen, jonka kanssa elin 15 vuotta perhehelvetissä. Ja joka tavallaan jatkuu yhä. Sisimmässäni tunnen ansainneen tämän kaiken, ehkä kaikille muille hurmaava exmies on oikeassa, ehkä minä olen hullu, säälittävä, miellyttäjä, huora, tyhmä, mielenvikainen epäonnistuja. Ja johan tämä kirjoituksenikin siitä kertoo.

Kukaan puolituttu tai työkaveri ei ikinä uskoisi että minulla on oikeasti tällaista. Olen iloinen, nauravainen, urheilullinen. Minulta kysellään treeni- ja ruokavinkkejä. Mutta kun valot sammuvat niin haluaisin hypätä junan alle. Ap

Voxra

Mitä kaikkia muita oireita sulla on ja mitä sairauksia oot pelännyt, miksi juuri niitä?

Onko kilpirauhasverikokeet otettu? Jos on, mitkä oli tulokset? Jos et tiedä niitä, selvitä. Jos ei ole otettu, otata. Saa vaikka ilman lähetettä cityterveys-labroissa (tsh ja t4v).

Entä minkä ikäinen nainen olet, onko otettu muita hormonikokeita? Jo pielessä olevat hormonit voi yksin tehdä ihmisestä väsyneen, masentuneen, tulee itsemurha-ajatuksia jne.

Jos oikeasti haaveilet kuolemasta ja on riski, että teet sen, soita vaikka 112.

Ootko puhunut terapeutille olostasi ja kaikista ajatuksistasi? Jos koet, ettei hän auta, niin voitko vaihtaa terapeuttia? Aina ei kaikki terapeutit ole kaikille sopivia.

Mitä muutoksia toivoisit elämääsi? Onko yksinäisyys se pahin juttu? Onko jotain muuta?

Sori, tuli ehkä töks töks -viesti, kun ei olis aikaa vastata, mut vastasin. :-)

Tsemppiä ja halauksia sekä voimia! Toivottavasti saat itsellesi tarvitsemaasi apua. <3

Kiitos kaikille. On otettu verikokeita, kaikki tähän asti ok, myös kilpirauhanen. Pelkään vatsasyöpää, haimasyöpää, imusolmukesyöpää, Ms-tautia, Alzheimeria ja mitähän vielä... väsyttää, palelee, uuvuttaa, hikoiluttaa, karvankasvu kiihtynyt mm. kasvoissa, elohiiriä, ihmeellisiä särkyjä, finnejä, niska ja yläselkä jumissa, unettomuutta, muistiongelmia, ruokahaluttomuutta, äänen käheyttä, kaulaan ja hartioihin vihloo, imusolmukkeet suurentuneet, hiustenlähtöä, ei jaksa urheilla, lihakset heti hapoilla, luomet lisääntyneet, kuiva iho ja ihottumia, jatkuvaa pissahätää, huimausta ylösnoustessa. Vatsavaivoja jotka tosin pysyy kurissa gluteenittomalla, aina ei sitäkään jaksa.

Kaipa suurin osa stressillä selittyy.

Kiitos, otin vinkkejä talteen! <3 Ap

Koulukiusaaminen voi jättää tosi syvät jäljet. Minäkin luulin vielä jokin aika sitten olleeni jo suht sinut asian kanssa / niin etten muka enää olisi välittänyt vanhoista jutuista, mutta sitten tajusin, ettei asia todellakaan ole niin. Yhä mietin, että onkohan sanomiseni tyhmiä ja jos oon jutellut jonkun kanssa, pohdin jälkikäteen keskustelua mielessäni ja käyn läpi sanomisiani. Näitä nettkirjoituksiakin kirjoittaessa mietin, että onkohan tämä tyhmä viesti ja olisiko pitänyt jättää sittenkin kirjoittamatta. Jos joku uusi tuttava pyytää vaikka kahville ja hyvässä lykyssä kysyy vielä toisenkin kerran, minä en silti osaa vastavuoroisesti kysyä häntä, vaan odottelen hänen seuraavaa kutsuaan, koska ajattelen, että jos hän ei pidäkään minusta oikeasti ja jos olin osoittautunut sittenkin tyhmäksi. Sitten ihmettelen, kun kolmatta kutsua ei tule ja koen huonommuutta ja masennun. Yks päivä tajusin tämän kaavani ja mietin, että mitä jos tämä toinen ajatteleekin samanlailla. Luulee olevansa huonoa seuraa, kun minä en koskaan kysy häntä kahville. Facebookiinkaan en ole halunnut liittyä, koska en halua, että kukaan saa seurata elämääni, jossa ei ole seuraamista. Tai näkee, että minulla ei olisi siellä varmaan kuin muutamia kavereita. Yksi syy on myös, etten halua kouluaikaisten ihmisten näkevän mitään, mitä minulle kuuluu. Edes naamakuvaani en halua kenenkään näkevän, vaikkei siinä mitään hävettävää pitäisi olla. Eli vaikuttaa nuo vanhat sittenkin vielä elämääni...

En ole nyt itsekään enää ihan varma, mikä tän jaaritteluni pointti oli, ehkä se, että ei ongelmasi ja ajatuksesi etkä sinä ole missään nimessä noloja tai mitään! Sinun ei tarvitse hävetä lainkaan! Tuo entinen parisuhteesikin on niin iso trauman aiheuttaja, että ei ole mikään ihme, että koet noin. Ei kukaan selviäisi tuollaisesta ilman isoja jälkiä. Vaikka sisimmässäsi tunnet noin kuin kirjoitit, ei se tarkoita, että asia todella on niin. Sinä et ole mikään noista adjektiiveista, joita kirjoitit eikä kirjoituksesikaan niin kerro. Päinvastoin. Sinä olet arvokas ja hieno ihminen juuri sellaisena kuin olet. Juuri nyt olet vain väsynyt ja masentunut sekä sinulla on taustastasi johtuen vääristynyt kuva itsestäsi ja sinulla on isoja asioita taakkanasi, joihin tarvitsisit hyvän terapeutin apua.

Sitäkään ei tarvitse hävetä, että käy terapiassa ja mahdollisesti tarvitsee osastohoitoa. Se on ikävä kyllä monelle nykyään tuttua, mutta eihän niistä tuolla turuilla ja toreilla huudella. Kuten kirjoitit, että kukaan ei sinusta aavistaisi, että sinulla on asiat näin. Samanlailla voi olla tuttavillasi, että heillä on asioita, joista sinä et tiedä. Kukaan ei vain kehtaa puhua omista asioistaan, koska jokaista hävettää ne. Vaikka ei siis tarvitsisi. Olen 35-vuotias ja muistan, että omassa lapsuudessani aina puhuttiin kovin negatiivisesti hullujenhuoneesta ym. ja ei kukaan missään terapioissa ainakaan käynyt. Onneksi (jos nyt noin voi sanoa; tokihan sitä toivoisi, ettei kukaan niitä tarvitsisi) ne on kuitenkin aika yleisiä nykyään ja näissä nettifoorumeidenkin keskusteluissa tuntuu, että aika moni taitaa sittenkin käydä terapiassa ym.

Ehkä sinun kannattaisi vielä kerran yrittää varata aika lääkärille ja printtaa vaikka hänelle nämä viestisi? Kysy vaikka ihan suoraan, olisiko mahdollista saada osastohoitoa jotenkin? Terapeutti ehkä myös voisi olla hyvä vaihtaa, jos koet että hänen kanssaan ei asiasi etene? Tai puhu hänelle ainakin näistä tunteistasi, että et koe pääseväsi eteenpäin?

Jatkuu

Jatkoa

Tuli myös mieleen, että olisikohan sinulle apua, jos löytyisi joku vastaavaa kokeneiden vertaistukiryhmä? Tai perustat vaikka itse sellaisen esim. Fb:hen feikkinimellä? Jos sieltä saisit helpommin ystäviä ja olisi helpompi luottaa itseensä ja muihin, kun olisitte ns. samassa veneessä? Aidot ystävät, joiden kanssa voisit olla oma itsesi, olisivat tärkeitä itsetuntosi korjaamisessa, kun saisit myös ympäristöltä sellaista tukea, mitä terapeutilta ei voi saada?

Tai vaikka haluaisitko tässä ketjussa kertoa, mistä päin olet, jos löytyisi joku uusi ystävä?

Paljonko sun kilpirauhasarvot oli? (Sori ku jankkaan tästä aiheesta. :-) )

Onko sun kilpirauhasta koskaan ultrattu? Suuri osa oireista voisi viitata siihen. Aina kilpirauhassairaus ei näy noissa tavallisissa kilpirauhasverikokeissa. Esim. tuo äänenkäheys ja kaulan vihlominen antaisi aihetta, että pitäisi ihan kaulan ultralla varmistaa asia. Jos et saa lääkäriltä lähetettä, niin Cityterveydessä saa tuonkin ilman lähetettä, eikä tainnut ihan maltaita maksaa, olisko ollut 150 euroa, mut voin muistaa ihan omianikin...

Myös pitkään jatkunut stressi - kuten sulla - voi vetää hormonitoiminnan ja kilpirauhasen toiminnan sekaisin ja oireita saattaa tulla jo paljon ennen (jopa vuosikausia) ennenkuin arvoissa näkyy heittoa. Elintavoilla on myös suuri merkitys ja gluteenin arvellaan olevan monilla sellainen, joka ei sovi, jos on kilpirauhasessa häikkää.

Sun kantsii vaikka rekkautua kilpirauhasfoorumeille, niissä on paljon lisää tietoa:

www.kilpirauhanen.com

www.kilpirauhas.info/foorumi

Mä olen saanut avun ssri-lääkkeistä. Mulle ne eivät ole aiheuttaneet alun lisäväsymyksen lisäksi mitään haittavaikutuksia. Toi väsymys väistyi 2 viikon jälkeen lääkkeen aloittamisesta.