Lue keskustelun säännöt.
gold digging
12.09.2016 |
Kyllä avioliitosta pitäisi poistaa kokonaan se taloudellinen puoli. Kummankin rahat ovat vain ja ainoastaan heidän omiaan. Kun erotaan niin toinen ei saa euroakaan toisen rahoista.
Kommentit (24)
Mikäs sielunkumppanuudesta avioituva Disney-prinsessa sinä olet? Avioliitto on nimenomaan omaisuuden jako ja taloudellinen turva molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sielunkumppanuudesta avioituva Disney-prinsessa sinä olet? Avioliitto on nimenomaan omaisuuden jako ja taloudellinen turva molemmille.
Niin silloin kun ollaan naimisissa. Kun erot toisesta niin erot hänen rahoistaankin.
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Se maksaa kulut jonka luona lapset on.
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta elatuksesta 100%.
Yhteiskunnan ei pidä ikinä millään tavalla edesauttaa sitä että joku jää kotiin.
Tässä maassa on päin persettä se että työnteosta menettää lasten huoltajuuden. Se että elättää itsensä ja perheensä tarkoittaa sitä että et saa lasten huoltajuutta. Jos toinen taas on 10 vuotta kotona niin hän saa 100% varmasti huoltajuuden. Siinä ei ole mitään järkeä.
Kyky kustantaa oma ja lastensa elämä on merkittävin asia mikä vanhemmalla pitää olla. Jos ei sitä kykene tekemään niin ei kykene olemaan hyvä vanhempi. Lapsille ei saa opettaa että muut maksaa sinun ja sinun lastesi elämän ja on hyväksyttävää olla toisten elatuksen varassa. Eikä yhteiskunnan kukkarokaan sitä kestä.
Se on moraalisesti myös erittäin väärin että muiden pitäisi maksaa aikuisen ihmisen elämä ja hänen lastensa elämä vain siksi kun ei kiinnosta työnteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Se maksaa kulut jonka luona lapset on.
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta elatuksesta 100%.
Yhteiskunnan ei pidä ikinä millään tavalla edesauttaa sitä että joku jää kotiin.
Tässä maassa on päin persettä se että työnteosta menettää lasten huoltajuuden. Se että elättää itsensä ja perheensä tarkoittaa sitä että et saa lasten huoltajuutta. Jos toinen taas on 10 vuotta kotona niin hän saa 100% varmasti huoltajuuden. Siinä ei ole mitään järkeä.
Kyky kustantaa oma ja lastensa elämä on merkittävin asia mikä vanhemmalla pitää olla. Jos ei sitä kykene tekemään niin ei kykene olemaan hyvä vanhempi. Lapsille ei saa opettaa että muut maksaa sinun ja sinun lastesi elämän ja on hyväksyttävää olla toisten elatuksen varassa. Eikä yhteiskunnan kukkarokaan sitä kestä.
Se on moraalisesti myös erittäin väärin että muiden pitäisi maksaa aikuisen ihmisen elämä ja hänen lastensa elämä vain siksi kun ei kiinnosta työnteko.
No mutta tietenkin se vanhempi joka on ollut pääasiallisessa vastuussa lasten kasvatuksesta olemalla kotona jää lähivanhemmaksi, eihän se uraa luonut luultavasti a) osaisi b) haluaisikaan olla yhtäkkiä vastuussa lapsista muuta kuin satunnaisesti.
En puhunut sanallakaan yhteiskunnan kukkarosta, vaan tilanteesta missä toinen vanhempi on ollut kauan lasten kanssa kotona. Jos puoliso on vaikkapa diplomaatti tai duunin puolesta paljon matkustava/pidempiä ulkomaankomennuksia tekevä, on aika lailla mahdotonta perustaa perhettä ilman että puoliso uhraa uransa.
i
Lapset ovat kuitenkin yhteiset, asuivat kummalla tahansa, joten siksi heidän ei pitäisi erosta joutua kärsimään enää taloudellisesti henkisen kärsimyksen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Aikamoista diipadaapaa. Hyvin pieni osa niistä kotiäideiksi ryhtyvistä olisi mitään uranaisia muutenkaan, vaikka olisivat sinkkuja. Ei tuollaiseen fantasiointiin voi pohjata mitään juridisia päätöksiä toisen omaisuuden jaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Se maksaa kulut jonka luona lapset on.
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta elatuksesta 100%.
Yhteiskunnan ei pidä ikinä millään tavalla edesauttaa sitä että joku jää kotiin.
Tässä maassa on päin persettä se että työnteosta menettää lasten huoltajuuden. Se että elättää itsensä ja perheensä tarkoittaa sitä että et saa lasten huoltajuutta. Jos toinen taas on 10 vuotta kotona niin hän saa 100% varmasti huoltajuuden. Siinä ei ole mitään järkeä.
Kyky kustantaa oma ja lastensa elämä on merkittävin asia mikä vanhemmalla pitää olla. Jos ei sitä kykene tekemään niin ei kykene olemaan hyvä vanhempi. Lapsille ei saa opettaa että muut maksaa sinun ja sinun lastesi elämän ja on hyväksyttävää olla toisten elatuksen varassa. Eikä yhteiskunnan kukkarokaan sitä kestä.
Se on moraalisesti myös erittäin väärin että muiden pitäisi maksaa aikuisen ihmisen elämä ja hänen lastensa elämä vain siksi kun ei kiinnosta työnteko.
No mutta tietenkin se vanhempi joka on ollut pääasiallisessa vastuussa lasten kasvatuksesta olemalla kotona jää lähivanhemmaksi, eihän se uraa luonut luultavasti a) osaisi b) haluaisikaan olla yhtäkkiä vastuussa lapsista muuta kuin satunnaisesti.
En puhunut sanallakaan yhteiskunnan kukkarosta, vaan tilanteesta missä toinen vanhempi on ollut kauan lasten kanssa kotona. Jos puoliso on vaikkapa diplomaatti tai duunin puolesta paljon matkustava/pidempiä ulkomaankomennuksia tekevä, on aika lailla mahdotonta perustaa perhettä ilman että puoliso uhraa uransa.
i
Lapset ovat kuitenkin yhteiset, asuivat kummalla tahansa, joten siksi heidän ei pitäisi erosta joutua kärsimään enää taloudellisesti henkisen kärsimyksen lisäksi.
Tärkein asia lastenkasvatuksessa on että kykenee elättämään lapset.
Jos on matkustava perhe niin lapsia ei edes pitäisi tehdä. Lasten saanti ei ole mikään ihmisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Aikamoista diipadaapaa. Hyvin pieni osa niistä kotiäideiksi ryhtyvistä olisi mitään uranaisia muutenkaan, vaikka olisivat sinkkuja. Ei tuollaiseen fantasiointiin voi pohjata mitään juridisia päätöksiä toisen omaisuuden jaosta.
Diipadaapaa sullekin.
Tunnenpa useampiakin, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja hyvässä asemassa, mutta heidän ansiopotentiaalinsa on ollut huonompi kuin puolison joten he ovat jääneet kotiin lasten synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Se maksaa kulut jonka luona lapset on.
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta elatuksesta 100%.
Yhteiskunnan ei pidä ikinä millään tavalla edesauttaa sitä että joku jää kotiin.
Tässä maassa on päin persettä se että työnteosta menettää lasten huoltajuuden. Se että elättää itsensä ja perheensä tarkoittaa sitä että et saa lasten huoltajuutta. Jos toinen taas on 10 vuotta kotona niin hän saa 100% varmasti huoltajuuden. Siinä ei ole mitään järkeä.
Kyky kustantaa oma ja lastensa elämä on merkittävin asia mikä vanhemmalla pitää olla. Jos ei sitä kykene tekemään niin ei kykene olemaan hyvä vanhempi. Lapsille ei saa opettaa että muut maksaa sinun ja sinun lastesi elämän ja on hyväksyttävää olla toisten elatuksen varassa. Eikä yhteiskunnan kukkarokaan sitä kestä.
Se on moraalisesti myös erittäin väärin että muiden pitäisi maksaa aikuisen ihmisen elämä ja hänen lastensa elämä vain siksi kun ei kiinnosta työnteko.
No mutta tietenkin se vanhempi joka on ollut pääasiallisessa vastuussa lasten kasvatuksesta olemalla kotona jää lähivanhemmaksi, eihän se uraa luonut luultavasti a) osaisi b) haluaisikaan olla yhtäkkiä vastuussa lapsista muuta kuin satunnaisesti.
En puhunut sanallakaan yhteiskunnan kukkarosta, vaan tilanteesta missä toinen vanhempi on ollut kauan lasten kanssa kotona. Jos puoliso on vaikkapa diplomaatti tai duunin puolesta paljon matkustava/pidempiä ulkomaankomennuksia tekevä, on aika lailla mahdotonta perustaa perhettä ilman että puoliso uhraa uransa.
i
Lapset ovat kuitenkin yhteiset, asuivat kummalla tahansa, joten siksi heidän ei pitäisi erosta joutua kärsimään enää taloudellisesti henkisen kärsimyksen lisäksi.
Tärkein asia lastenkasvatuksessa on että kykenee elättämään lapset.
Jos on matkustava perhe niin lapsia ei edes pitäisi tehdä. Lasten saanti ei ole mikään ihmisoikeus.
Ok. Mitäs sitten kun ne lapset on jo tehty ja työnantaja ilmoittaa että se on siirto ulkomaille ( tai jonnekin skuttaan jossa puolisolle ei ole töitä) tai työttömäksi? Annetaanko ne lapset adoptoitavaksi johonkin ei matkustavaan perheeseen vai miten toimitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Se maksaa kulut jonka luona lapset on.
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta elatuksesta 100%.
Yhteiskunnan ei pidä ikinä millään tavalla edesauttaa sitä että joku jää kotiin.
Tässä maassa on päin persettä se että työnteosta menettää lasten huoltajuuden. Se että elättää itsensä ja perheensä tarkoittaa sitä että et saa lasten huoltajuutta. Jos toinen taas on 10 vuotta kotona niin hän saa 100% varmasti huoltajuuden. Siinä ei ole mitään järkeä.
Kyky kustantaa oma ja lastensa elämä on merkittävin asia mikä vanhemmalla pitää olla. Jos ei sitä kykene tekemään niin ei kykene olemaan hyvä vanhempi. Lapsille ei saa opettaa että muut maksaa sinun ja sinun lastesi elämän ja on hyväksyttävää olla toisten elatuksen varassa. Eikä yhteiskunnan kukkarokaan sitä kestä.
Se on moraalisesti myös erittäin väärin että muiden pitäisi maksaa aikuisen ihmisen elämä ja hänen lastensa elämä vain siksi kun ei kiinnosta työnteko.
No mutta tietenkin se vanhempi joka on ollut pääasiallisessa vastuussa lasten kasvatuksesta olemalla kotona jää lähivanhemmaksi, eihän se uraa luonut luultavasti a) osaisi b) haluaisikaan olla yhtäkkiä vastuussa lapsista muuta kuin satunnaisesti.
En puhunut sanallakaan yhteiskunnan kukkarosta, vaan tilanteesta missä toinen vanhempi on ollut kauan lasten kanssa kotona. Jos puoliso on vaikkapa diplomaatti tai duunin puolesta paljon matkustava/pidempiä ulkomaankomennuksia tekevä, on aika lailla mahdotonta perustaa perhettä ilman että puoliso uhraa uransa.
i
Lapset ovat kuitenkin yhteiset, asuivat kummalla tahansa, joten siksi heidän ei pitäisi erosta joutua kärsimään enää taloudellisesti henkisen kärsimyksen lisäksi.
Tärkein asia lastenkasvatuksessa on että kykenee elättämään lapset.
Jos on matkustava perhe niin lapsia ei edes pitäisi tehdä. Lasten saanti ei ole mikään ihmisoikeus.
Ok. Mitäs sitten kun ne lapset on jo tehty ja työnantaja ilmoittaa että se on siirto ulkomaille ( tai jonnekin skuttaan jossa puolisolle ei ole töitä) tai työttömäksi? Annetaanko ne lapset adoptoitavaksi johonkin ei matkustavaan perheeseen vai miten toimitaan?
Sitten haetaan toista työtä tai perustetaan yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Aikamoista diipadaapaa. Hyvin pieni osa niistä kotiäideiksi ryhtyvistä olisi mitään uranaisia muutenkaan, vaikka olisivat sinkkuja. Ei tuollaiseen fantasiointiin voi pohjata mitään juridisia päätöksiä toisen omaisuuden jaosta.
Diipadaapaa sullekin.
Tunnenpa useampiakin, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja hyvässä asemassa, mutta heidän ansiopotentiaalinsa on ollut huonompi kuin puolison joten he ovat jääneet kotiin lasten synnyttyä.
Sinne kotiin ei pitäisi jäädä kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Aikamoista diipadaapaa. Hyvin pieni osa niistä kotiäideiksi ryhtyvistä olisi mitään uranaisia muutenkaan, vaikka olisivat sinkkuja. Ei tuollaiseen fantasiointiin voi pohjata mitään juridisia päätöksiä toisen omaisuuden jaosta.
Diipadaapaa sullekin.
Tunnenpa useampiakin, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja hyvässä asemassa, mutta heidän ansiopotentiaalinsa on ollut huonompi kuin puolison joten he ovat jääneet kotiin lasten synnyttyä.
Ei ole pakko tehdä lapsia jos haluaa luoda uraa. Ei voi syödä kakkua ja samalla säilyttää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vaimo kynii erossa rikkaalta mieheltä miljoonia niin siinä on vähän hassua vedota siihen että kun nainen ei voinut luoda uraa kun eli rikkaan miehen siivellä, niin hän on erossa oikeutettu puoleen hänen omaisuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Aikamoista diipadaapaa. Hyvin pieni osa niistä kotiäideiksi ryhtyvistä olisi mitään uranaisia muutenkaan, vaikka olisivat sinkkuja. Ei tuollaiseen fantasiointiin voi pohjata mitään juridisia päätöksiä toisen omaisuuden jaosta.
Diipadaapaa sullekin.
Tunnenpa useampiakin, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja hyvässä asemassa, mutta heidän ansiopotentiaalinsa on ollut huonompi kuin puolison joten he ovat jääneet kotiin lasten synnyttyä.
Ei ole pakko tehdä lapsia jos haluaa luoda uraa. Ei voi syödä kakkua ja samalla säilyttää sitä.
No milläs ne lapset sit elätetään? Koska tärkeintä lastenkasvatuksessa on että ne pystyy elättämään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista on luopunut omista uramahdollisuuksistaan, hoitanut lapset ja pyörittänyt arjen ja siten mahdollistanut toisen uran luomisen ja omaisuuden kasvattamisen, niin kyllä se on ihan reilua että hän saa osuutensa erossa.
Suomesta katsottuna on vaikea ymmärtää että lapsien elatukseen menee kymmeniä tuhansia, mutta todella rikkaiden muksut käyvät yksityiskouluja (n. 15,000- 50,000 per lukuvuosi), harrastavat kalliita asioita ja ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, miksi heidän pitäisi köyhäillä vaan siksi että vanhemmat eroavat ja he jäävät asumaan köyhemmille vanhemmalle.
Sitä en kyllä tajua että lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli saa elatusmaksuja.
Aikamoista diipadaapaa. Hyvin pieni osa niistä kotiäideiksi ryhtyvistä olisi mitään uranaisia muutenkaan, vaikka olisivat sinkkuja. Ei tuollaiseen fantasiointiin voi pohjata mitään juridisia päätöksiä toisen omaisuuden jaosta.
Diipadaapaa sullekin.
Tunnenpa useampiakin, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja hyvässä asemassa, mutta heidän ansiopotentiaalinsa on ollut huonompi kuin puolison joten he ovat jääneet kotiin lasten synnyttyä.
Ei ole pakko tehdä lapsia jos haluaa luoda uraa. Ei voi syödä kakkua ja samalla säilyttää sitä.
No milläs ne lapset sit elätetään? Koska tärkeintä lastenkasvatuksessa on että ne pystyy elättämään...
Uraa ei tarvitse tehdä jotta pystyy lapset elättämään.
Lapsilla ei pidä pystä tienaamaan. Eli sen lähivanhemman ei pidä itse hyötyä mitenkään siitä vaikka etävanhempi olisi miljardööri.
Jos joku jää kotiin hoitamaan lasta niin se on hänen häpeänsä. Turha valittaa kun ei ole rahaa, ei kunnon työtä ja eläke on pieni.
Nykylain ollessa voimassa ei kanata mennä naimisiin ikinä. Joutuu vain maksumieheksi.
On täysin järjetöntä että joutuu maksamaan myös esim. elareita jotka on suhteessa tuloihin. Miten se lapsen elättäminen tulee yhtään sen kalliimmaksi vaikka mies tienaisi 10 000 euroa kuussa?
Koska elatustuillahan ei ole tarkoitus vaurastauttaa lähivanhemman elämää.