Miten taltuttaa kontrolloija? Ei mitenkään?

kannattaa pitää tiukat rajat, huomaa esim että sun ei tarvi vastata. voit sanoa tökerösti että nyt meidän pitää jatkaa muita puuhia moimoi ja luuri korvaan. siis ihan oikeesti.

Sano sille joskus että jos haluat sanoa että rakastat minua niin sano sitten niin. Olen aikuinen ja huolehdin itsestäni ja perheestäni, olet minulle toki tärkeä ihminen aina.

Tai sitten vastaa niin kuin minä äidilleni. Kun hän kalkattaa vastaavasti "muista laittaa hanskat", "juo kuumaa", "nuku tarpeeksi", vastaan vaan että määkin sua.

Sitten saattaa myös "epäillä" vastaustani. "Ai ootko oikeesti tehnyt sen? " Monesti myös tuntuu, että ottaa yhteyttä kontrolloidakseen. Oletko käynyt poimimassa puolukoita. Mitään muuta asiaa ei ole. Joku osa näistä keskusteluista tietty menee normaalin suomalaisen small talkin piikkiin , mutta muuta kuin kontrollia ei tunnu sieltä päin tulevan.

ap

Ootko ottanut aiheen puheeksi? Siis kertonut, että olet aikuinen, äidin ei tarvitse huolehtia noista jutuista enää. Onko äitisi yksinäinen, onko hänellä tekemistä?

Olen 50 ja äitini lähes 80, sama meiniki jatkuu edelleen - nyt huolenaiheena aikuiset lapseni. Käyttääkö ne talvella lämpösaappaita, pipoa, onko niillä rahaa ruokaan jne jne. Jos sanoo ystävällisesti/tiukasti, että huolehtii turhaan, niin alkaa itkeä. Parempi vastata "tottakai olen huolehtinut asiasta" ja keksiä sitten jotain muuta puheenaihetta.

Oletko paljonkin tekemisissä vanhempiesi kanssa.

Jos olet vikkoittain voi olla, että he luulevat ettet pärjää omillasi ja sen vuoksi huolehtivat liikaa.

Kokeile harventaa yhteydenpitoa voi olla, että he kohtelevat sen jälkeen sinua'aikuisena'.

Teet juuri oikein vastaamalla kaikkeen vaan "joo" ja mielellään vielä vaihtaisit puheenaihetta. Meillä anoppi tällainen ja ei kannata sanoa mitään muuta kun "joojoo". Puuttuminen ärsyttää. Se tulee usein toisen tarpeesta olla tärkeä ja tarpeellinen. Joillekin taas kontrollointi tuo turvaa. Toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi. Niin se vaan on.

Vastaa että "no mitäs luulisit" ja pyörittele silmiä. Välillä voi muistuttaa että et ole pieni lapsi enää. Jotenkin tuntuu että tällaiset ihmiset haluavat huolehtia vain että kaikki on heidän rakkaillaan hyvin. Eivät välttämättä ymmärrä, että he eivät voi kontrolloida toista ihmistä. Ajattelevat tekevänsä vain hyvää ja aiheuttavat sillä mielipahaa. Voisikohan äidillesi sanoa, että sinua surettaa ettei äiti luota sinuun vaikka olet jo nelikymppinen.

Minun anoppi on tuollainen että saattaa soittaa ihan vain että pitäisi lehdet haravoida erään sukulaisen pihasta, joka kyllä itsekin osaa ja kykenee haravoimaan ja niin mielellään tekeekin. En ymmärrä ikinä mitä se minulle kuuluu, asutaan miehen kanssa 200 km päässä kuitenkin...

se pointti on että niitä ei voi taltuttaa. voit vaan omaa käytöstä muuttaa silleen että opit torjumaan ne kommentit,

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten vastaa niin kuin minä äidilleni. Kun hän kalkattaa vastaavasti "muista laittaa hanskat", "juo kuumaa", "nuku tarpeeksi", vastaan vaan että määkin sua.

Pakko oli vaan tässä ohimennen surffatessa sanoa, että aivan ihana vastaus! :)

Meillä ratkaisu kontrolloivaan mummoon oli, ettei enää kerrottu kovin tarkasti kuulumisia ja tehtiin alusta asti selväksi lapsen syntyessä, että kuka tässä on lapsen oikein saanut. Saattaa kuulostaa tylyltä, mutta on tuollainen oikeasti tosi raskasta. Meillä alkoi jo raskausaikana tuo utelu ja kysely, että olemmeko sitä ja sitä hankkineet, palaten halusta ohjeistaa ja opastaa. Vauva-aikana alkoi sitten se ainainen, juoko vettä, joko kiinteitä, paljon on kasvanut, tarviiko lisämaitoa (mun mielestä imetyksestä utelu muutenkin on törppöä), olettehan hankkineet villahaalarin, onhan teillä toppahaalari, entäs potta, joko jätätte vauvan (mummolle) hoitoon (vauva 1kk), onhan teillä ristiäisissä sitä ja sitä tarjolla, laitattehan kahvikupit näin, onhan sillä lapaset käsissä jne. Nyt kun vauva on jo taapero, niin mummon ainainen varoittelu ja kontrollointi on jo onneksi vähentynyt. Tosin vieläkään ei malta kylässä olla juoksematta jo ajat sitten kävelemään oppineen perässä, ettei vain kaadu. Mutta se nyt on ihan ok.

Varmaan aika tuttua juttua ainakin esikoisen vasta saaneille, että isovanhemmat ikään kuin etsivät rooliaan ja haluavat kokea itsensä tärkeiksi. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että kun rajat tehdään heti selväksi, niin säästytään myöhemmin paljolta mielipahalta. Esim. meillä oli lapsen mummo aidosti luullut, että annamme hänelle vauvan hoitoon jo ihan ensimmäisten viikkojen aikana. Jälkikäteen mietittiin, että olisi varmaan ollut ihan fiksua jo odotusaikana puhua mitä toivomme isovanhemmilta suhteessa lapsenlapsiin.