Näistä facen lapssuskuvista huomaa eriarvoisuuden.
Jo monet nelikymppiset nykyään hyvin pärjäävät ovat käyneet ulkomailla lomamatkoilla ja kielikursseilla. Työttömien lapsena en käynyt koskaan missään. Syrjäytyminen jatkuu.
Kommentit (54)
Ai. Mun lapsuudessa me purjehdittiin, lisäksi pääsin Ruotsiin, Norjaan, Itävältaan laskettemaan, Saksaan ja olin kaksi kertaa Saksan kielikurssillla tosin koulun kautta. Ruotsinlaivalla käytiin yhdessä vaiheessa vuosittain isän kanssa.
Tällaista 80-luvulla.
Nyt en vielä voi tarjota vastaavaa omille lapsilleni, mutta toivon voivani myöhemmin. (Perittyäni).
Nämä tietyt ihmiset saavat syrjäytyneet oikein vellomaan poteroissaan. Voin sanoa, että pienituloisten humanistien lapsena moneen tehdastyöläisen lapseen verrattuna maalliset asiat olivat heillä paljon paremmin kuin meillä. Itse arvostan kyllä sitä mitä sain, mutta paljon henkisiä asioita jäi lapsenkenkien tasolle. Täällä puhuu taas ihmiset jotka ovat lukeneet muutaman opuksen Juhilan sosiaalityötä ja jo ollaan niin maailmaa syleileviä...
Ei ollut varaa lähteä vaihtoon, joten lähdin au pairiksi ja reissasin omilla palkkarahoilla. Suosittelen.
Syrjäydy edes tyylillä: ota laina jokaisesta pikavippifirmasta ja lähde kiertelemään maailmaa.
Sitten kun joskus tulet takaisin, niin elät vaan tuilla, teet pimeesti töitä, eikö ne velat nyt kuoletu joka tapauksessa 15 vuodessa. Jos satut kuolemaan sitä ennen, niin firmojen tappioiksi nekin menee.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa täyttä asiaa. Ei kyse ole ykisttäisistä kielikursseista, vaan siitä, että se mihin synnyt määrittää tulevaisuutesi, sinusta riippumatta. Näin myös Suomessa, ja yhä vahvemmin niin. Suomi on luokkayhteiskunta. Puhutaan tasa-arvosta ja toki sosiaalista liikkuvuutta täällä on, mutta silti vanhempien varallisuus ja perinnöt - täysin lapsesta ja lapsen ominaisuuksista riippumattoman asia - antavat mahdollisuuksia tai luovat esteitä. Eikä pelkästään taloudellinen hyvä, vaan siihen liittyvät kontaktit ja sosiaalinen pääoma. Akateemisista tulee akateemisia, syrjäytyneistä syrjäyvyneitä. Kyse ei ole geenesitä vaan sattumasta, siitä mihn sattuu syntymään. Epäreilua, epätasa-arvoista.
Mainitset, ettei kyse ole geeneistä vaan sattumasta. Onhan sekin sattumaa, mihin perheeseen juuri siinä synnyt, kenen geenit saat.
Mutta geeneistä, älykkyys periytyy voimakkaasti. Olen siinä käsityksessä, että älystä on kovasti hyötyä mm. korkeakouluopinnoissa.
Kun olin lapsi, vanhemmillani ei ollut rahaa tuhlattavaksi. Ulkomaanmatkoja tehtiin niin, että joka toinen yö nukuttiin autossa ja ruoka tehtiin osaksi pienellä matkaprimuskeittimellä. Muistelen lämmöllä näitä reissuja! On vaan vaatimukset tainneet ihmisillä kasvaa?
Ulkomaille pääsee vaikka polkupyörällä, jos haluaa. Kun menee pyörällä Ruotsiin Ahvenanmaan kautta, niin ainakin Ahvenanmaalle pääsee yhteysaluksilla ilmaiseksi. Jos lähtee reilaamaan, niin alle 12-vuotias kulkee ilmaiseksi aikuisen mukana. Jos lähtee pyhiinvaellukselle, voi majoittautua katolisen kirkon majapaikkoihin jopa ilmaiseksi. B&B- tai telttamajoitus ei maksa omaisuuksia.
Mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja löytyy. Itsestä on kiinni, onko viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ottaa asioista selvää.
Varmaan vaikuttaa myös se miten omat vanhemmat suhtautuu siihen "köyhyyteen" ja muuhun. Jos he koko ajan tuovat sitä ja muuta negatiivista omasta pärjäämisestä ja asemasta esiin ja toistelevat näitä asioita niin tottakai ne jäävät sitkeästi lapsen alitajuntaan ja vaikuttavat itsetuntoon. Sitten taas rikkaan perheen lapset voivat saada ehkä paremman itsetunnon ei rahan takia vaan ihan siksi että heidän vanhemmat ei jatkuvasti valittele kuinka syrjäytyneitä ja huono-osaisia ollaan.
Lapsihan ei sillä tavalla ymmärrä rahasta ja tärkeintä on nähdä ympärillään rakastavat ja onnelliset vanhemmat jotta itsetunnosta tulee terve ja vakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa täyttä asiaa. Ei kyse ole ykisttäisistä kielikursseista, vaan siitä, että se mihin synnyt määrittää tulevaisuutesi, sinusta riippumatta. Näin myös Suomessa, ja yhä vahvemmin niin. Suomi on luokkayhteiskunta. Puhutaan tasa-arvosta ja toki sosiaalista liikkuvuutta täällä on, mutta silti vanhempien varallisuus ja perinnöt - täysin lapsesta ja lapsen ominaisuuksista riippumattoman asia - antavat mahdollisuuksia tai luovat esteitä. Eikä pelkästään taloudellinen hyvä, vaan siihen liittyvät kontaktit ja sosiaalinen pääoma. Akateemisista tulee akateemisia, syrjäytyneistä syrjäyvyneitä. Kyse ei ole geenesitä vaan sattumasta, siitä mihn sattuu syntymään. Epäreilua, epätasa-arvoista.
Mainitset, ettei kyse ole geeneistä vaan sattumasta. Onhan sekin sattumaa, mihin perheeseen juuri siinä synnyt, kenen geenit saat.
Mutta geeneistä, älykkyys periytyy voimakkaasti. Olen siinä käsityksessä, että älystä on kovasti hyötyä mm. korkeakouluopinnoissa.
Voibse älykkyysen peiytyminenkin olla arpapeliä. Serkkuni ja hänen lapsensa äiti eivät ainakaan koukutuksen tai muun habituksen pohjalta ole mitään älykköjä. Lapsi on superälykäs, neuvolan kautta tehty erityisjörjestelyjä esim. Päivähoidon suhteen, että saa kylliksi virikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, vanhemmillani ei ollut rahaa tuhlattavaksi. Ulkomaanmatkoja tehtiin niin, että joka toinen yö nukuttiin autossa ja ruoka tehtiin osaksi pienellä matkaprimuskeittimellä. Muistelen lämmöllä näitä reissuja! On vaan vaatimukset tainneet ihmisillä kasvaa?
Ulkomaille pääsee vaikka polkupyörällä, jos haluaa. Kun menee pyörällä Ruotsiin Ahvenanmaan kautta, niin ainakin Ahvenanmaalle pääsee yhteysaluksilla ilmaiseksi. Jos lähtee reilaamaan, niin alle 12-vuotias kulkee ilmaiseksi aikuisen mukana. Jos lähtee pyhiinvaellukselle, voi majoittautua katolisen kirkon majapaikkoihin jopa ilmaiseksi. B&B- tai telttamajoitus ei maksa omaisuuksia.
Mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja löytyy. Itsestä on kiinni, onko viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä ottaa asioista selvää.
Vastaan itse itselleni. Ehkä se syrjäytyminen on sitä, että ei edes osaa ajatella vaihtoehtoja tai kykene löytämään mahdollisuuksia. Sutä näkee vaan sen, että ei ole varaa lentää ykkösluokassa Sangrilahan ja vuokrata sieltä luxusbungalowia yksityisbiitsiltä. Mene tiedä.
Olen syntynyt 60-luvun alussa. Äitini oli pienipalkkainen yh, lomat vietettiin kotona ja mummolassa. 18-vuotiaana aloin matkustella omilla rahoillaan. Suoritin iltakouluajoilta töiden ohessa lukion. Opiskelin opintotuen ja lainan turvin. Tein opintojen aikana myös töitä.
Vierailija kirjoitti:
Haha, en mäkään päässyt kielikurssille, lukiossa vaihtoon tai autokouluun. En ole syrjäytynyt, mutta veljeni kyllä on. Isäni on pitkäaikaistyötön, äitini kävi välillä töissä, mutta aika laihat eväät olen kyllä monessa suhteessa saanut elämään. Elettiin tukien varassa, aina murehdittiin raha-asioita, lapsena tiesin että meidän perhe on köyhä ja tunsin huonoa omaatuntoa kaikesta mitä sain itselleni. Sama jatkuu edelleen, toisaalta hyvä on raha-asiat ovat kunnossa, kun en törsäile koskaan mihinkään.
Tuttavani molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä. Tuttavani koki huonoa omatuntoa kaikesta, mitä lapsena heiltä sai ja on useaan otteeseen todennut, että vanhempien omakotitalorahat meni häneen, kun lapsi maksaa kuulemma vanhemmille omakotitalon verran. Ei siis ole ainoa lapsi. Miettii usein, miten maksaa vanhemmilleen takaisin.
Joten ei se hyvä koulutus ja hyväpalkkainen työkään aina onnea lapsille tuo.
Jaa. En ole samaa mieltä. Olen duunariperheestä, koskaan ei ollut varaa matkustella. Elettiin vesijohdottomassa talossa jne. Nyt olen 45-vuotias ja edelleen duunariammatissa, joten palkka ei ole iso, kuten ei miehellänikään. Silti olemme laittaneet prioriteetit matkusteluun ja ulkona syömiseen jne. Arki on melko tavallista (kotiruokaa, halvat / ilmaiset harrastukset jne), mutta muutama kerta vuodessa reissuilla, ulkona syömässä kerran viikossa jne. Itsestä se rahan käyttö on pitkälti kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa täyttä asiaa. Ei kyse ole ykisttäisistä kielikursseista, vaan siitä, että se mihin synnyt määrittää tulevaisuutesi, sinusta riippumatta. Näin myös Suomessa, ja yhä vahvemmin niin. Suomi on luokkayhteiskunta. Puhutaan tasa-arvosta ja toki sosiaalista liikkuvuutta täällä on, mutta silti vanhempien varallisuus ja perinnöt - täysin lapsesta ja lapsen ominaisuuksista riippumattoman asia - antavat mahdollisuuksia tai luovat esteitä. Eikä pelkästään taloudellinen hyvä, vaan siihen liittyvät kontaktit ja sosiaalinen pääoma. Akateemisista tulee akateemisia, syrjäytyneistä syrjäyvyneitä. Kyse ei ole geenesitä vaan sattumasta, siitä mihn sattuu syntymään. Epäreilua, epätasa-arvoista.
Mainitset, ettei kyse ole geeneistä vaan sattumasta. Onhan sekin sattumaa, mihin perheeseen juuri siinä synnyt, kenen geenit saat.
Mutta geeneistä, älykkyys periytyy voimakkaasti. Olen siinä käsityksessä, että älystä on kovasti hyötyä mm. korkeakouluopinnoissa.
Voibse älykkyysen peiytyminenkin olla arpapeliä. Serkkuni ja hänen lapsensa äiti eivät ainakaan koukutuksen tai muun habituksen pohjalta ole mitään älykköjä. Lapsi on superälykäs, neuvolan kautta tehty erityisjörjestelyjä esim. Päivähoidon suhteen, että saa kylliksi virikkeitä.
No voihan se olla joo. Voimakkaasti periytyminen ei tarkoita samaa kuin "aina ja 100%". Tämä on niin av:ta, mainitse joku tällainen tieteen todistama tosiasia, niin aina löytyy joku tohelo väittämään vastaan, kun "ei toi mene noin serkun kummin kaimalla.".
Me matkustimme jo 1960-luvulla. Emme lentäen ja hotellissa asuen vaan auton takakonttiin pakattiin teltta, makuupussit, retkikeittimet yms ja sitten lähdettiin autolla kohti etelää. Nuorena matkusteltiin interreilaamalla eli rinkka selkään ja junalla kohti etelää.
Lama-Suomessa lapsuuteni elänyt ja molemmat vanhemmat olleet aina töissä. Kolme lasta, joten rahaa ei kuitenkaan hirmuisesti ollut. Joka vuosi käytiin kuitenkin risteilyllä ja huvipuistossa, ulkomaanmatkoja ei tehty. Ala-asteella luokaltani kaksi perhettä taisivat tehdä jonkin Espanjan-loman kerran tai kaksi, ja yhden kaverin perhe ajoi autolla Keski-Eurooppaan kesällä.
Kyllä mä olin kateellinen reissaajille, mutta en kyllä syrjäytyneeksi itseäni kokenut. Oli kuitenkin turvallinen ydinperhe, kaapeissa aina ruokaa, puhtaat ja sopivat vaatteet yms.
Aikuisena sitten (opiskelijanakin!) olen reissannut sydämeni kyllyydestä. Opiskellessa etenkin kaikki ylimääräinen raha meni reissaamiseen. Budjettimatkat tuttujen luo Eurooppaan, äkkilähdöt Välimerelle... Ekaluokkalaisemmekin on jo päässyt naapurimaiden lisäksi kolmasti Aasiaan ja neljästi Välimeren maihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla oli akateemisen koulutuksen saaneet työssäkäyvät vanhemmat, en päässyt kielikurssille, en myöskään saanut ajokorttia. En syrjäytynyt, vaikka olen työtön tällä hetkellä. Asenne!!!!!
Asenne!!!! kiljuu akateemisten koulutettujen ihmisten lapsi, jonka vanhemmilla on tiedollista ja sivistyksellistä pääomaa ohjata lastaan eteenpäin. Siihen ei kuitenkaan akteemisten vanhempien taso riittänyt, että olisivat valaneet lapseensa ymmärrystä olla kiitollinen siitä mitä vanhemmiltaan aivan vailla omia ansioitaan sai, sosiaalista- ja kulttuurista pääomaa, toisin kuin ne, jotka sattuivat syntymään muualle.
No miksi sitten ne köyhät ei ole kiitollisia vanhempiensa asenteesta, vaan vetoaa omaa syrjäytymistään sillä, että ei isä ja äitikään tajunneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitten olisi sitten pitänyt mennä silloin vuonna -82 matkalle, ettei sinulla nyt olisi paha mieli?
Tottakai olisivat saaneet markustella. Huomaa vaan miksi ollaan sukupolvesta toiseen syrjäytyneitä.
Idioottimaista väittää olevansa syrjäytynyt siksi, ettei ole päässyt Ibizalle tai kielikurssille.
Minä olen ollut yläasteella 80-luvun lopussa, ja hyvin, hyvin harva pääsi lapsena ulkomaille, eikä kukaan kielimatkalle, yks kaveri lähti lukion jälkeen aupairiksi Saksaan. Mun vanhemmat on matkustanut 3 kertaa, mutta vasta sen jälkeen kun minä olen muuttanut kotoa, minä en ole ollut lentokoneessa koskaan, laivallakin viimeksi 15 vuotta sitten, pelkkä junamatka on liian kallis ja vaivalloista lähteä laivalle.
Tytär taas on opiskelujen aikana ollut kuukauden Latviassa, Englannissa ja Intiassa työharjoittelussa, aupairina Sveitsissä ja Italian puolella, ja nyt sillä on ranskalainen poikaystävä jonka luona oli koko kesän, ja nyt opiskelee tämän lukuvuoden siellä Ranskassa, tulee paperit molemmista kouluista. Kaverit tyttärellä on kansainvälisiä koska hän opiskelee englanninkielisellä ammattikorkeakoululuokalla, siellä on oppilaita ympäri maailman. Mihinkään ulkomaanreissuun ei ole multa saanut rahaa, on ollut aina stipedi tai työpaikka tms. ja nytkin elää opintorahalla ja lainalla. Koskaan ei ole muita työpaikkoja hänellä vielä ollut aupairpaikkojen lisäksi. Nykyään ulkomaille pääsee periaatteessa kaikki jotka oikein haluavat, toista se oli mun nuoruudessa.
Duunariperheen lapsena ei ollut varaa lähteä kielikurssille tai vaihtariksi. Mutta matkustimme vanhempien kanssa kotimaassa (telttailtiin) ahkerasti, Ahvenanmaalta vuokrattiin mökki ja muutaman kerran Ruotsin risteilyllä. Näin 1970-1980 luvulla.
90-luvulle tultaessa reissasin sitten omilla kesätyörahoilla (Kanarialle talvella ja kesällä Kreikkaan). Lama-Suomi ei juuri koskettanut minua, olin koko 1990-luvun kesätöissä ja opiskelujen jälkeen määräaikaisissa pätkissä ja vakkarityösuhteessa.
Tämä oli ihan tavallista samanikäisten keskuudessa silloin. Ainakin lukiolaisilla.
Hahhah.. Kasvoin keskiluokkaisten ja hyvin tienaavien vanhempien lapsena. En päässyt koskaan ulkomaille. Kuvittelin pitkään, että olimme todella köyhiä. Todellisuudessa äitini vihasi matkustamista ja isäni sai matkustaa tarpeeksi työn puolesta. Ei minun lapsuuden kuvissa ole sen ihmeellisempiä juttuja kuin muidenkaan. Tai laskettelimme koko perhe joka viikonloppu, joka taisi 90-luvun lamassa olla poikkeuksellista.