Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Näistä facen lapssuskuvista huomaa eriarvoisuuden.
12.09.2016 |
Jo monet nelikymppiset nykyään hyvin pärjäävät ovat käyneet ulkomailla lomamatkoilla ja kielikursseilla. Työttömien lapsena en käynyt koskaan missään. Syrjäytyminen jatkuu.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitten olisi sitten pitänyt mennä silloin vuonna -82 matkalle, ettei sinulla nyt olisi paha mieli?
Tottakai olisivat saaneet markustella. Huomaa vaan miksi ollaan sukupolvesta toiseen syrjäytyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitten olisi sitten pitänyt mennä silloin vuonna -82 matkalle, ettei sinulla nyt olisi paha mieli?
Tottakai olisivat saaneet markustella. Huomaa vaan miksi ollaan sukupolvesta toiseen syrjäytyneitä.
Syrjäytymisen uusi määritelmä: Ei päässyt kielikurssille.
Minä kylläkin reilusti yli nelikymppinen kävin nuorena 80-luvulla lomamatkalla kun ostin sen itse tienattuani rahat kesätöissä. 90-luvun laman aikana pärjäsin tekemällä keikkatöitä ja lyvyitä sijaisuuksia.
Tuo on vain "ihana" tekosyy tuo syrjäytyminen ettei vaan itse tarvi ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.
Monet näkyy nykyäänkin matkustelevan velkarahalla vain koska jostain syystä mieleen on piintynyt että "jokaisen kuuluu matkustaa". En kyllä millään saa yhdistettyä näitä vanhoja kuvia ulkomaanmatkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole lapsena päässyt (80/90-luvun taite) ulkomaille. Ehkä joku Tukholman risteily. Vanhemmat tarjosivat tilavan kodin ja hyvää ruokaa, turvallista arkea ja läsnäoloa. En koe jääneeni mistään paitsi enkä syrjäytyneeni 😂 Aikuisena sitten tehnyt muutaman matkan paikkoihin, jotka olen halunnut nähdä. Kaikilla ei ole matkageeniä.
En märkään paitti ruottiin ja norjaan. Ja 18-v kreikkaan. Harvat meni ulkomaille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään lapsena päässyt kuin kerran ruotsinlaivalle, mutta en ole tietääkseni syrjäytynyt. Pienipalkkaisessa työssä olen ja opiskelen, mutta silti minulla oli varaa ulkomaanmatkaan lasten kanssa viime kesänä. Ja miehellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, olen yksinhuoltaja ja säästänyt joka pennin ihan itse.
Itse en päässyt lapsena ulkomaille ikinä en edes viroon. Kun täytin 18 niin äidin kanssa tehtiin viron reissu. En koe mistään jääneeni paitsi. Käytiin me välillä huvipuistoissa ja kylpylöissä ja niissä oli tarpeeksi ulkomaata kun harvakseltaan kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nyt 48 v. Tehnyt töitä 15-vuotiaasti. Kesätöissä jo 14-vuotiaana. Ostanut kaikki vaatteeni siitä lähtien. Ja kyllä olen käynyt kielikursseilla 16-vuotiaana. Matka maksoi 3000 markkaa ja olen maksanut sen itse tienaamistani rahoista. Vanhempieni kanssa olen lapsena käynyt autolla Norjassa, yläasteen luokka kävi risteilyllä Tukholmassa. Siinä lapsuusajan ulkomaan reissut.
Jokainen tekee onat valintansa, mutta me -80 -luvun nuoret osasimme tehdä myös töitä saadaksemme haluamamme.
No mulla oli akateemisen koulutuksen saaneet työssäkäyvät vanhemmat, en päässyt kielikurssille, en myöskään saanut ajokorttia. En syrjäytynyt, vaikka olen työtön tällä hetkellä. Asenne!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin peruskoulun 90-luvulla. Meidän luokasta ehkä 2 oppilaan perheet kävi jossain ulkomaanreissussa joka vuosi, muut ei todellakaan. Ja oltiin suurin osa ihan keskiluokkaisista perheistä. Mutta ei tollon vaan teissailtu koko perheen kanssa koko aikaa, koska se oli aika kallista vielä sillon.
Ap kirjoittaa täyttä asiaa. Ei kyse ole ykisttäisistä kielikursseista, vaan siitä, että se mihin synnyt määrittää tulevaisuutesi, sinusta riippumatta. Näin myös Suomessa, ja yhä vahvemmin niin. Suomi on luokkayhteiskunta. Puhutaan tasa-arvosta ja toki sosiaalista liikkuvuutta täällä on, mutta silti vanhempien varallisuus ja perinnöt - täysin lapsesta ja lapsen ominaisuuksista riippumattoman asia - antavat mahdollisuuksia tai luovat esteitä. Eikä pelkästään taloudellinen hyvä, vaan siihen liittyvät kontaktit ja sosiaalinen pääoma. Akateemisista tulee akateemisia, syrjäytyneistä syrjäyvyneitä. Kyse ei ole geenesitä vaan sattumasta, siitä mihn sattuu syntymään. Epäreilua, epätasa-arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulla oli akateemisen koulutuksen saaneet työssäkäyvät vanhemmat, en päässyt kielikurssille, en myöskään saanut ajokorttia. En syrjäytynyt, vaikka olen työtön tällä hetkellä. Asenne!!!!!
Asenne!!!! kiljuu akateemisten koulutettujen ihmisten lapsi, jonka vanhemmilla on tiedollista ja sivistyksellistä pääomaa ohjata lastaan eteenpäin. Siihen ei kuitenkaan akteemisten vanhempien taso riittänyt, että olisivat valaneet lapseensa ymmärrystä olla kiitollinen siitä mitä vanhemmiltaan aivan vailla omia ansioitaan sai, sosiaalista- ja kulttuurista pääomaa, toisin kuin ne, jotka sattuivat syntymään muualle.
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua, epätasa-arvoista.
Missä EI olisi näin?
Haha, en mäkään päässyt kielikurssille, lukiossa vaihtoon tai autokouluun. En ole syrjäytynyt, mutta veljeni kyllä on. Isäni on pitkäaikaistyötön, äitini kävi välillä töissä, mutta aika laihat eväät olen kyllä monessa suhteessa saanut elämään. Elettiin tukien varassa, aina murehdittiin raha-asioita, lapsena tiesin että meidän perhe on köyhä ja tunsin huonoa omaatuntoa kaikesta mitä sain itselleni. Sama jatkuu edelleen, toisaalta hyvä on raha-asiat ovat kunnossa, kun en törsäile koskaan mihinkään.
No kyllä se oli tosi harva, joka 80-luvulla matkusteli paljon. Itse asuin yksinhuoltajan lapsena aika varakkaalla alueella, eikä siellä ollut kuin muutama lapsi, joka matkusteli joka vuosi. Se oli ehkä hiihtolomalla alpeille laskettelemaan. En ainakaan muista muuta. Matkustelussa en ollut kateellinen muuta kuin huikeasta rusketuksesta, joka näillä kavereilla oli tullessaan. Oma matkustelu rajoittui tasan niihin ruotsin risteilyihin. Ekan kerran pääsin kanarialle 5. luokalla isovanhempien kanssa ja sen jälkeen meni tosi monta vuotta. Taisin olla teini ja mentiin kaveriporukalla Kyprokselle kesätyörahoilla, oltaisko oltu 17-vuotiaita.
En tunne jääneeni mistään paitsi.
Nykyisin tilanne on ihan eri. Omat lapset on reissannu joka vuosi ja monta kertaa.
Jaa. Minä olen 80-luvulla syntynyt ja vanhempieni ikäpolvi jakaa noita nuoruuskuvia Facessa. Omilla sukulaisillani ei ollut kielikursseja tai merkkivaatteita, lähiössä asuivat 70-luvulla jne. Oma lapsuuteni oli myös köyhä.
Nyt 30v olen yliopistosta valmistunut, kahdesti ulkomailla vaihdossa käynyt ja paljon matkusteleva 1 pian 2 lapsen äiti. Omistusasunto Helsingin kantakaupungista löytyy, tosin pitäisi varmaan muuttaa hieman isompaan ja vähän kauemmas keskustasta.
Lähtökohdat eivät ole olleet yhtä hyvät kuin "rikkaiden perheiden kakaroilla", mutta kyllä sitä keskituloiseksi voi päästä opiskelemalla ja muilla hyvillä valinnoilla.
Ainahan jollain on ollut enemmän kuin jollain toisella. Joskus kauan sitten jollain oli enemmän oravannahkoja kuin jollain toisella.
Eikö niitten olisi sitten pitänyt mennä silloin vuonna -82 matkalle, ettei sinulla nyt olisi paha mieli?