Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset, oletteko tehneet jo oman testamentin?
Kommentit (51)
Jos on omaisuutta niin testamentti pitää tehdä. Minä tein jo alle nelikymppisenä.
Elämän tosiasia numero 2.
"2) Kaikki kuolevat. Sinäkin kuolet, joten ota se huomioon suunnitelmissasi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse tehdä. Kaksi lasta (olen eronnut), joten rahat menevät heille puoliksi kuten kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
En enkä tee, miksi pitäisi? Aviossa, yksi lapsi, kaikki menee rakkaalle lapselleni ja jos mä eka kuka lähtee niin puolisooni luotan, että kaikkensa antaa jälkipolvelle perintökaaren mukaan.
Toi on just paha virhe. Älä koskaan luota puolisoon näissä asioissa. Leskeksi jäätyään varsinkin miehet sekoilevat huolella. Siinä menee omat ja vieraidenkin rahat.
Olen tehnyt ekan testamentin jo 30 v iässä kun menimme naimisiin. Kun lapsia syntyi teimme miehen kanssa uudet hieman erilaiset testamentit. Olemme tehneet myös edunvalvotavaltuutus paperit jos sattuisimme jostain syystä joutumaan edunvalvonnan kohteeksi ( paha sairastuminen, onnettomuus jne).
Syynä näiden papereiden tekoon on se että näin voimme etukäteen miettiä ja varautua mahdollisiin hankaliin tilanteisiin ja varmistaa että jälkeenjääville elämä jatkuu mahdollisimman vähin ongelmin ja taloudellisesti turvatusti.
Meillä ei ole velkaa ja omaisuutta on omakotitalon ym lisäksi jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvii, kun on vain yksi lapsi. Kaikki menee hänelle. Avioehtosopimus sulkee puolison omaisuuden jaosta pois.
Olen tehnyt ja hartaan harkitusti miettinyt kaiken mahdollisen koska mun ja miehen omaisuudet + yhteinen omaisuus ovat aika monimutkaisia. Haluan ettei mun perillisten tarvitse riitaantua. Lisäksi halusin varmistaa että tietyt jutut menee esim kummilapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tehnyt. Mulla ei ole lapsia, eikä puolisoa. Vanhempani siis perisivät kaiken ja ihan hyvä niin. Pitää harkita sitten kun vanhempia ei enää ole.
Naimisissa ja yksi lapsi, en katso tarvetta testamentille. Ainoa mitä voisin harkita, olisi se, että määräisin jonkun tietyn osan perinnöstä avio-oikeuden ulkopuolelle. Oma omaisuus on jo valmiiksi sellainen, että siihen sisältyy asunnon lisäksi myös riittävästi sijoituksia, joilla voi maksaa perintöverot. Osituksessahan voi sitten katsoa, mitä omaisuuseriä menee miehelle ja mitä lapselle. Jos kuolen esim. kun lapsi on vielä alaikäinen, niin tuntuisi luontevammalta että mies ottaa osituksessa asunnon ja velkaa ja lapsi saa sijoituksia. Jos kuolen 60-vuotiaana, niin siinä kohtaa lapsi voi jo haluta tämän asunnon itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä. Kaksi lasta (olen eronnut), joten rahat menevät heille puoliksi kuten kuuluukin.
Jos kuolet ja jos lapset/lapsi sitten kuolee pian niin tämä puoliso josta olet eronnut perii heidät. Tämä ok sinulle?
Entä jos lapsesi kuolevat ennen sinua ( esim auto-onnettomuus) jossa olet sinä ja lapset. Kuka perii? Meneekö kuten haluat?
Ei ole tarpeen. On vain puolet asunnosta, johon mieheni saa jäädä. Kaksi lastani ovat sopuisia keskenään, eivätköhän he osaa tasajaon tässäkin, kun ovat osanneet muussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta naapurin testamentin tein. On niilläkin asiat nyt niin kuin pitää.
Nimimerkki Joku Roti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä. Kaksi lasta (olen eronnut), joten rahat menevät heille puoliksi kuten kuuluukin.
Jos kuolet ja jos lapset/lapsi sitten kuolee pian niin tämä puoliso josta olet eronnut perii heidät. Tämä ok sinulle?
Entä jos lapsesi kuolevat ennen sinua ( esim auto-onnettomuus) jossa olet sinä ja lapset. Kuka perii? Meneekö kuten haluat?
Millä lailla minä voisin vaikuttaa siihen, miten seuraavassa polvessa perintö menee? Siis menemästä ihan perintökaaren mukaan. Jos lapseni kuolisi lapsettomana ennen kuin entinen mieheni, niin millainen testamentti estäisi entistä miestä perimästä lastaan? Saamasta sitä mikä lapselleni olisi kuulunut, mutta on kuollut siitä välistä?
Jotenkin kuvottavaa, mutta niin totuudenmukaista tämäkin keskustelu.
Pääasia tuntuu olevan, ettei mies nyt vain missään tapauksessa tule saamaan lompakkoloisen omaisuutta itselleen.
Minulla kun käytännössä ainoa syy mennä naimisiin oli se, että jos kuolen ennen vaimoani, niin omaisuuteni menee hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuvottavaa, mutta niin totuudenmukaista tämäkin keskustelu.
Pääasia tuntuu olevan, ettei mies nyt vain missään tapauksessa tule saamaan lompakkoloisen omaisuutta itselleen.
Minulla kun käytännössä ainoa syy mennä naimisiin oli se, että jos kuolen ennen vaimoani, niin omaisuuteni menee hänelle.
Vaimosi omaisuus kun on omaasi verrattuna moninkertainen. Olet kovin jalo.
Ei ole testamentti mutta tuttu varoitteli että kaikkien pariskuntien pitäisi tehdä joku tällainen valtakirja kuoleman varalta. Hänellä puoliso kuoli nopeasti sairauteen ja kuoleman jälkeen meni valtavat määrät energiaa yksinkertaisten asioiden selvittämiseen. Esim kuoleman jälkeen tilejä menee kiinni ja jos jokin asia on niistä rahoista on pulassa. Jollen väärin muista tuttu jätti s-ketjun tilillä olevat rahat sinne koska ne saadakseen olisi pitänyt toimittaa puljulle perunkirjoitus jne.
Minulla on vain yksi lapsi ja perintö menee hänelle. Sama lopputulos kuin jos tekisin testamentin.
En enkä tee, miksi pitäisi? Aviossa, yksi lapsi, kaikki menee rakkaalle lapselleni ja jos mä eka kuka lähtee niin puolisooni luotan, että kaikkensa antaa jälkipolvelle perintökaaren mukaan.