Lue keskustelun säännöt.
Hirveä sotku, auttakaa.
11.09.2016 |
Kirjotan tämän nyt silläkin uhalla että joku tunnistaa mut, mutta nyt on pakko kysyä neuvoa. Olen siis mieheni kanssa ollut lapsettomuushoidoissa, miehen nuoruudessaan sairastaman sairauden takia sperma ei ole priimaa. No yhtä kaikki, ollaan siinä tilanteessa että harkitaan luovuttajan sukusoluja. Anoppi tietää tilanteen ja puolitosissaan sanoi ääneen tänään sen, mitä ollaan kaikki ajateltu nämä hoitojaksot. Miehen veli luovuttaisi siittiöt (on identtinen kaksonen, sama dna). Veljekset ei ehtineet sanoa mitään, mutta tämä veljen vaimo veti ilmeen vakavaksi ja sanoi pokkana, että HÄNELLE ei tämä järjestely sovi. Syy on se, että heilläkään ei ole lapsia vielä. Ovat siis olleet naimisissa kesäkuusta lähtien.
Mun mies puhui puhelimessa nyt tämän jälkeen veljensä kanssa, joka sanoi että ei voi lähteä tähän (vaikka haluaisi), koska ymmärtää tuoretta vaimoaan. Mutta kuulemma katellaan sitten parin-kolmen vuoden päästä kun he ovat saaneet nyyttinsä ensin.
En tiedä onko vika mussa, mutta musta tämä ei mene ihan oikein nyt. Olenko mä nyt ihan kujalla tässä vai onko mun miehen veljen vaimo oikeassa?
Kommentit (32)
Tarkennus, tämä ei siis ollut alunperin minun idea. Ajatus oli mieheni. Mieheni äiti oli se, joka sanoi sen ääneen mieheni veljelle ja tämän vaimolle.
Minä en ole ehdottanut tätä kenellekään, vaikka olen samaa mieltä kuin mieheni, joka haluaisi jatkaa sukuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä, taidat olla aika nuori vielä? Elämässä ei vaan voi aina saada kaikkea ja niin kipeää kuin se tekeekin, se on hyväksyttävä. Nyt te joko jäätte odottamaan, josko tilanne muuttuu veljen saatua vaimonsa kanssa lapsen tai alatte hoitaa asiaa muilla keinoin. Inttämällä ja vääntämällä pilaatte vain välit miehesi veljeen vaimoineen ja se olisi todella ikävä juttu. Heidän tehtävänsä ei ole ratkoa teidän lapsettomuusongelmaa, koita ymmärtää se.
Porvoossa ihan normaalia toimintaa. Mutta jos tää olisi totta, niin tuskin se veli pystyisi riittävän etäisesti omaan lapseensa suhtautua. Siis teille siittämään lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennus, tämä ei siis ollut alunperin minun idea. Ajatus oli mieheni. Mieheni äiti oli se, joka sanoi sen ääneen mieheni veljelle ja tämän vaimolle.
Minä en ole ehdottanut tätä kenellekään, vaikka olen samaa mieltä kuin mieheni, joka haluaisi jatkaa sukuaan.
No miehesi ei pysty jatkamaan biologista sukuaan. Se on hänen veljensä joka sitä jatkaisi. Tämä ei identtisyydellä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Mieti syvällisesti hetki asiaa juuri toisinpäin eli tämä nainen haluaisi sinun miehesi siittiöitä. Mun mielestä ainakin tosi hullunkurinen järjestely ja ymmärrän tätä naista hyvin.
Niinpä! Ajattele, jos kuitenkin sinä saisit lapsen ensin, siis oman miehesi kanssa kaikesta huolimatta. Miehesi veli osoittautuisikin lapsettomaksi. Hyväksyisitkö sinä silmää räpäyttämättä, että miehesi luovuttaisi "dna":ta niin kuin se on tässä hienosti ilmaistu?
Entä jos kävisikin niin, että se olisit kuitenkin sinä, joka et voisi saada lasta mutta miehesi voisi? Ilomielin hyväksyisit, että miehesi siittiöitä luovutetaan käytettäväksi jollekin muulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä oli se ongelma? Veljen vaimo vai se, että miehes on kyvytön lisääntymään? Ei se veljen vika ole, tai hänen perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti syvällisesti hetki asiaa juuri toisinpäin eli tämä nainen haluaisi sinun miehesi siittiöitä. Mun mielestä ainakin tosi hullunkurinen järjestely ja ymmärrän tätä naista hyvin.
Kiitos mielipiteestäsi.
Olen ihan oikeasti yrittänyt miettiä vaikka miltä kantilta, enkä vain tajua, miksei se sovi. Kun sopii kerran veljellekin. Jos veljelle ei sopisi, niin homma olisi sillä selvä. Mikä ihmeen peruste on se, että heillä ei ole vielä lapsia!? Miten tilanne on eri sitten kun/jos tekevät lapsen?
Mun mielestä se ei ole oleellista, että miehelle se sopisi, hän tuskin käsittää asiaa laajasti kuinka iso asia se lapsi todellisuudessa on, se ei ole pelkkää dna:ta vaan sekoittaisi monen ihmisen mielen voimakkailla tunteilla. Mun mielestä ajatus on järjenvastainen, koska identtiset harvoin oikeasti on todella samannäköisiä. Lapsi saattaisi periä jonkun ominaisuuden tältä veljeltä, joka on havaittavissa jopa ulkopuolisille. Kukaan tuskin sulta rohkenee kysyä, että hei oleksä käyny nusasee sun miehen veljeä, vaan huhut alkaa liikkua ja olen varma että vaikka te sitä selittäisitte muille, muut sitä eivät ymmärtäisi ja puhe olisi varmasti osin ikävää.
Tämä nainen saisi mielettömän taakan kantaakseen. Ja kysyt miksi heidän pitäisi saada ensin lapsi. Minusta hän saattoi sillä pelata aikaa ja keksiä ja tekaista nopeasti joku tekoselitys, koska hän mieltää sen mielenvastaisena ideana. Hänellä ei ole kokemusta lapsista ja haluaisi varmasti oman lapsen kautta myös varmistaa ja tunnustella tunteita, että miltä tuntuisi jos omalla miehellä olisi toinenkin lapsi, mutta lapsi asuisi muualla. Koska lapsi ei synny yhdynnän kautta (ainakaan toivottavasti) saattaa myös nainen saada voimakkaan tunnesiteen kuviteltuun lapseen, jos hän rakastaa paljon miestään. Lapsi olisi varmasti paljon mielessä heillä ja siitä päästään siihen kasvatukseen. Miten he pystyvät katsomaan heidän näkökulmastaan huonolla tavalla kasvatettua lasta kommentoimatta teille siitä, koska olisihan se kumminkin teidän lapsi.
Voisin jatkaa koko yön kertomalla mitä kaikkea tuossa on luonnotonta ja nytkin pääs tulemaan näköjään reippaasti. Helpoimmalla pääsisitte juurikin jollain toisella luovuttajalla, joka ei kuulu sukuun sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks tää nyt ihan tosi juttu? Saadaanko anoppi vielä kertomaan kantansa?
Sä olet vähän huono sanomaan tohon mitään että antaisitko miehesi siittää veljensä lapsen koska olet "hieman" puolueellinen. Tyydy osaasi äläkä prinsessoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo anoppi sulla. Vieläkö appiukon siittiöt vipeltää? Lainatkaa niitä. Lapsesi olisi miehesi sisarus, kätevää.
En minäkåån haluaisi ettå mieheni lahjoittaisi spermaansa yhtään kenellekkään, faktahan on se että tällöin mieheni olisi biologisesti se isä vaikka ei välttämättä lapsen elämään osallistuisi ollenkaan. Jotenkin koko ajatus tuntuu epämiellyttävältä ja sitä saisi pelätä koko ajan että milloin sille lapselle selviää oikea isä ja mitä jos haluaa tulla osalliseksi meidän elämäämme? Kuulostaa karulta mutta en minä halua mitään yllätyslapsia yhtäkkiä, toki jos mies päättää eliksiirinsä luovuttaa niin miten minä voisin estää muka...