Lue keskustelun säännöt.
Voiko tsemppaantumiskyky palautua?
11.09.2016 |
Olen monivuotisen stressin, ylitöiden, lomattomuuden ja näköalattomuuden vuoksi menettänyt kykyni ottaa henkisiä spurtteja. Menen tasaisesti ja vakaasti kuin juna, tosin tuntuu että se tasainenkin vauhti hiljalleen hidastuu. Aiemmin olin ihan normaali tai ehkä jopa päin vastoin. Olen venynyt ehkä liikaakin, enkä ole tajunnut säästää itseäni.
Onko joku toinen kokenut samaa ja etenkin onko kokenut sen, että joku päivä on taas tarmokas oma itsensä?
Kommentit (13)
Itselläni ei palautunut. Tahti hidastui pysyvästi. Täytyy vaan olla armollinen itelle,että tällä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei palautunut. Tahti hidastui pysyvästi. Täytyy vaan olla armollinen itelle,että tällä mennään.
Voi tauti, olen vasta 40.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä yrität sanoa?
Vertaus: ennen olet voinut halutessasi juosta satasen spurtteja, nyt et pysty vaan ainoastaan hölkkäät maratoneja. Mutta et vaan pääse nopeasti sitä lyhyttä hetkeä vaan sekin on pakko mennä hölkällä, koska olet niin väsynyt eikä ole muutenkaan varaa pysähtyä keräämään voimia sen pikapyrähdyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei palautunut. Tahti hidastui pysyvästi. Täytyy vaan olla armollinen itelle,että tällä mennään.
Voi tauti, olen vasta 40.
40 vuotiaana kannattaa alkaa jo ajattelemaan itseään ja jaksamista. Ihminen ei ole duracell-patter, joka jaksaa ja jaksaa. Jossain vaiheessa se loppuu.Tulee täydellinen romahdus tai joku muu asia mikä pysäyttää.
Tsemppaantumiskyky? Jotakin salikieltäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppaantumiskyky? Jotakin salikieltäkö?
Ihan voit vapaasti keksiä itse paremman sanan ja kertoa sen tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei palautunut. Tahti hidastui pysyvästi. Täytyy vaan olla armollinen itelle,että tällä mennään.
Voi tauti, olen vasta 40.
40 vuotiaana kannattaa alkaa jo ajattelemaan itseään ja jaksamista. Ihminen ei ole duracell-patter, joka jaksaa ja jaksaa. Jossain vaiheessa se loppuu.Tulee täydellinen romahdus tai joku muu asia mikä pysäyttää.
Näinpä. Olen alkanut ajatella, mutta pelkään, etten jaksa rämpiä sinne maaliin asti, missä saisin sitten levätä ja kerätä itseni. Toivottavasti jaksan. Mutta tämä on juuri siksikin niin hidasta, kun ei pysty kirimään.
Teitkö sinä jotain ratkaisuja oman elämäsi suhteen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mmm... mielestäni jossain määrin voi. Voi myös opetella tarkemmaksi sen suhteen, mihin kannattaa panostaa.
Vuorotteluvapaa auttoi. Olin tarkkana siitä, että en tehnyt mitään 'järkevää' tai 'hyödyllistä' vapaan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei palautunut. Tahti hidastui pysyvästi. Täytyy vaan olla armollinen itelle,että tällä mennään.
Voi tauti, olen vasta 40.
40 vuotiaana kannattaa alkaa jo ajattelemaan itseään ja jaksamista. Ihminen ei ole duracell-patter, joka jaksaa ja jaksaa. Jossain vaiheessa se loppuu.Tulee täydellinen romahdus tai joku muu asia mikä pysäyttää.
Näinpä. Olen alkanut ajatella, mutta pelkään, etten jaksa rämpiä sinne maaliin asti, missä saisin sitten levätä ja kerätä itseni. Toivottavasti jaksan. Mutta tämä on juuri siksikin niin hidasta, kun ei pysty kirimään.
Teitkö sinä jotain ratkaisuja oman elämäsi suhteen?
Tuli totaalinen uupumus. Kesti pari vuotta rämpiä sieltä jostain tähän oltilaan. Teen nykyään osapäivätyötä ja muutenkin vapaa-aikana pyrin rentoutumaan ja rauhoittumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei palautunut. Tahti hidastui pysyvästi. Täytyy vaan olla armollinen itelle,että tällä mennään.
Voi tauti, olen vasta 40.
40 vuotiaana kannattaa alkaa jo ajattelemaan itseään ja jaksamista. Ihminen ei ole duracell-patter, joka jaksaa ja jaksaa. Jossain vaiheessa se loppuu.Tulee täydellinen romahdus tai joku muu asia mikä pysäyttää.
Näinpä. Olen alkanut ajatella, mutta pelkään, etten jaksa rämpiä sinne maaliin asti, missä saisin sitten levätä ja kerätä itseni. Toivottavasti jaksan. Mutta tämä on juuri siksikin niin hidasta, kun ei pysty kirimään.
Teitkö sinä jotain ratkaisuja oman elämäsi suhteen?
Tuli totaalinen uupumus. Kesti pari vuotta rämpiä sieltä jostain tähän oltilaan. Teen nykyään osapäivätyötä ja muutenkin vapaa-aikana pyrin rentoutumaan ja rauhoittumaan.
Tuohon jäi vahingossa ap loppuun. En siis ole ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuorotteluvapaa auttoi. Olin tarkkana siitä, että en tehnyt mitään 'järkevää' tai 'hyödyllistä' vapaan aikana.
Kiva kuulla, että auttoi. Minulla suunnitelmissa osa-aikaisuus, mutta en pysty siihen ihan vielä. Ehkä sitten vielä lisäksi sapattitauko, jos tuo osa-aikaisuus ei riitä lataamaan akkuja. Toivottavasti ei ole tapahtunut mitään lopullista vahinkoa ja jaksan vielä tämän edessä olevan vuoren ennen hengähdystä.
Ap
Mitä sä yrität sanoa?