IHMETTELEN lapsiperheiden sisustusaiheisia blogeja!!! Onhan se
nättiä, kun vanha hirsitalo jossain maalla, sopivasti lähellä kaupunkia, on pikku hiljaa kunnostettu "vanhaa kunnioittaen" ja sitten sisustetaan se tanskalaismalliin ja laitetaan nettiin kuvia. Ja lapsista on kivoja söpöstelykuvia vanhanaikaisissa pellavavaateissaan ja nimetkin on Armi, Hilla ja Kivi.
Kaikki tuo on kauhean ihanaa ja herttaista, niin kuin Marikista ja Kesäkummusta konsanaan, mutta ihmettelen vain sitä, että onkohan tällaisten perheiden vaikea kestää sitten vastoinkäymisiä ja nykyaikaa ym., kun tavallaan paetaan sellaiseen haavemaahan, jota ei oikeasti olemassakaan. Varsinkin ne lapset säälittää minua, kun ne asetaan valokuvauksen kohteeksi jokaisella perheen onkireissulla ja mustikkapiirakka-kahvikekkereillä vanhan talon terassilla ja pitää näyttää puhtoiselta ja onnelliselta puuvillamekosssa ja polvihousuissa.
Joskus voi elämä oikeasti aika pahasti sitten potkaista päähän.
Kommentit (30)
BLOGEJA, JOISSA ARVOSTELLAAN LASTEN VAATTEET PÄÄLLE PUETTUINA?
osana blogin pitäjän oman minän rakennusprojektia, siis että niiden luomat mielikuvat on tarkoitettu vähintään yhtä paljon itselle kuin muille. Ei kenenkään elämä koko ajan niin kiiltokuvamaista ole, mutta tuntuu hyvältä kuitenkin asioista tehdessään samalla kuin esittää sitä juttua mielessään muille: "tässä meidän idyllinen retroperhe menee ongelle" ja vahvistaa sitten sen tarinan kertomalla sen muille blogissa.
te ehditte etsiä ja lukea kaikenlaisia blogeja tai että kuka ehtii edes kirjoitella sellaisia. Hirveästi tuntuu olevan netissä sivustoja, palstoja ja vaikka sun mitä, mitä monetkin seuraavat. Mistä ihmeestä niitä löytää tai ehtii lukea, itse maksan laskuni ja jotain muuta tarvittavaa netistä ja käyn ehkä kerran viikossa täällä vauvapalstalla, muuhun ei ole ollenkaan aikaa.
blogeja, jossa lapsen elämän iloista, suruista, ongelmista, tosi henkilökohtaisistakin, kirjoitetaan niin että lapsen tunnistaa varmasti: on kuvia lapsesta, lapsen asuinpaikasta ja jutut kirjoitetaan lapsen oikeaa nimeä käyttäen. Ja joskus nimi vielä sattuu olemaan uniikki tai niin harvinainen, että uusikin ihminen osaa yhdistää lapsen blogiin, jos lapsen sattuu jossain tapaamaan.
Minusta ei ole reilua lasta kohtaan, jos hänen asioistaan on tehty julkisia ja ehkä kaupallistettukin vanhempien leipäpuuksi. Intimiteettisuoja on kovin vähäinen, jos esim. mahdolliset kiusaamis- ja ylivilkkausongelmatkin puidaan samaan aikaan netissä, päiväkodissa ja perheneuvolassa... Ja kun kerran jotain nettiin tai julkisuuteen on päästänyt, se on saatavilla oikeastaan ikuisesti.
Vanhemmat voi tietysti tehdä lapseensa liittyen vaikka mitä päätöksiä, paljon pahempiakin kuin tämä. Mutta silti en voi muuta kuin ihmetellä. Ja mitä sitten, jos/kun lapselle tulee vastareaktio? Hän ei pääse niitä vanhoja juttuja pakoon millään. Ei paljon auta, vaikka sitten joskus 12-vuotiaana vanhemmat lopettaisivat juttujen kirjoittelun, kun lapsi ei enää halua.
ei ihme etta Suomessa on niin synkkaa ja ikavaa kun on sekin vaarin etta sita kotia sisustetaan ja lapsille varkataan juhlia. Ei taivas.
Blogihan on kun ennenvanhaan paivakirja, ei kai niita ole pakko lukea jos muitten elama ahdistaa?
Mua suuresti ihmetyttaa tama "arjen"ihannointi Suomessa. Tais siis se etta sen arjen on oltava ahdistavaa suossa tarpomista ja jatkuvia vastainkaymisia , juhlia ei oikein sovi eika kotiaan pitaa kauniina ja lapsille pukea kauniita vaatteita jos se on se mista saa iloa? Kaikkihan me vaan kerran eletaan ja jos arjestaan tekee hankalaa koska sen kuulukin olla niin eiko se jos mika ole kornia?
ne siihen löytää aikaa?
Minä blogaan, mutten katso koskaa telkkaria. Siinä missä perusmamma lösähtää sohvalle toosan eteen kun lapset on saatu nukkumaan, minä avaan koneen ja alan lukea ja kirjoittaa. Pari tuntia illassa.
Monet ei vaan miellä esim. tuota telkkarin katselua ajankäyttövalinnaksi, vaan pitää sitä ihan automaationa.
itse en katso telkkariakaan, kun mulla ei ole yksinkertaisesti aikaa, mutta kyllähän moni tosiaan katsoo ja aikalailla. 27
itse en katso telkkariakaan, kun mulla ei ole yksinkertaisesti aikaa, mutta kyllähän moni tosiaan katsoo ja aikalailla. 27
Kotitöitä? Opiskelee? Harrastaa jotain?
Olipa mitä vaan, niin toivon, että jotain rentouttavaa ja omasta mielestään hauskaa ja virkistävää. Blogaus ja telkkarin katsominen on sitä monille.
Tuollaisen ihmisen on pakko olla tietylla tapaa perfektionisti, jolla on suuri järjestyksen ja kontrollin tarve