Käly myllää meidän kodin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Kaikilla ei ole noin aneemisia ja alistettuja lapsia. 

Mun yks vee just kävelemään oppinut lapseni nappasi keittiön veitsilaatikosta terävimmän veitseni ja tuli iloisesti nauraen mua vastaan aamulla just kun sekuntti sitten oltiin herätty. 

Sen jälkeen oli lapsilukot kaikkialla.

Eli juuri kävelemään oppinut noin 1v ikäinen on itsekseen kavunnut sängystään pois, availlut ovia ja päätynyt keittiöön, siirtänyt tuolin siten, että pääsee kiipeämään ja avannut laatikon, josta nappaa terävimmän veitsen. Sitten sen veitsen kanssa on pudottautunut tuolilta alas ja saapunut makuuhuoneeseen.

Näin hän todisti, että ei ole alistettu lapsi. Tai sitten hän todisti, että äitinsä älynlahjat ovat aika lailla heiveröiset, jos ei tajua, että terävin veitsi ei kuulu samaan laatikkoon muiden kanssa, siellä siitä tulee tylsä osuessaan muihin.

Väärin. Ei sillä enää tuossa vaiheessa ollut sängyssä kuin matalat laidat ja pitkänä poikana ylettyi itse kaikkiin laatikoihin. Keittiössä ei myöskään ollut ovea.  Minä tallustin unisena perässä mutta laps oli nopeampi. Ja äitinsä älynlahjoissa, kiitos vaan, ei ole mitään vikaa. Tajusin kerrasta pistää kaikkiin oviin ja laatikoihin lapsilukot.

Sulla on eri tyyli kasvattaa ja kieltää, mutta mikä tekee susta niin paljon paremman, että voit haukkua ja arvostella muiden lapsia tai kasvatusta?

Jotkut lapset eivät tottele ja uhmaa viimeiseen asti, mutta jotkut saattavat olla persoonaltaan rauhallisempia eivät edes rupea "pahantekoon".

Kumma jos sun mielestä jonkun totteleva lapsi on aneeminen ja alistettu :D

Jos tämä on totta eikä AP:n satutuokio, niin yksi asia on varma. AP:n käly saa tietää tästä kirjoituksesta. Joku ystäväpiiristä lukee tämän stoorin ja kertoo eteenpäin.

Tämä palsta on hyvin suosittu lapsiperheiden keskuudessa.

Aikuistu. Aikuisuuteen kuuluu sellaisia ikäviä asioita, että ei voi enää olla ihan kaikille mieliksi vaan pitää joskus pitää oma päänsä, vaikka joku MUU pahoittaisi mielensä.

Minä olen se "ilkeä täti", joka nosteli ihan omin pikku kätösin kälyjen lapsia pois pahanteosta. En osaa olla ollenkaan pahoillani siitä, vaikka kälyt eivät tervehdi minua tavatessaan. Eipä sentään tarvitse elää omassa kodissaan toisten (vieraitten ) ehdoilla.

Sen sijaan että iloitsisi siitä että lapsellaan on liki samanikäinen serkku ja lapsuuden leikkitoveri ja itsellä kälyssä tuki ja turva jolta hakea apua lapsen haasteiden kanssa, ap näkee vain pöytäliinansa ja oman erinomaisuutensa. Eikä tingi kenenkään vuoksi - edes oman lapsensa - mistään.

En tajua.

Mun veljellä on se adhd-poika. Ei sitä adhd:tä kaksivuotiailla diagnostisoida, kaksivuotiaana hän oli vain kävelevä katastrofi. Mun tytöille niiiiiin rakas serkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Kaikilla ei ole noin aneemisia ja alistettuja lapsia. 

Mun yks vee just kävelemään oppinut lapseni nappasi keittiön veitsilaatikosta terävimmän veitseni ja tuli iloisesti nauraen mua vastaan aamulla just kun sekuntti sitten oltiin herätty. 

Sen jälkeen oli lapsilukot kaikkialla.

Eli juuri kävelemään oppinut noin 1v ikäinen on itsekseen kavunnut sängystään pois, availlut ovia ja päätynyt keittiöön, siirtänyt tuolin siten, että pääsee kiipeämään ja avannut laatikon, josta nappaa terävimmän veitsen. Sitten sen veitsen kanssa on pudottautunut tuolilta alas ja saapunut makuuhuoneeseen.

Näin hän todisti, että ei ole alistettu lapsi. Tai sitten hän todisti, että äitinsä älynlahjat ovat aika lailla heiveröiset, jos ei tajua, että terävin veitsi ei kuulu samaan laatikkoon muiden kanssa, siellä siitä tulee tylsä osuessaan muihin.

Väärin. Ei sillä enää tuossa vaiheessa ollut sängyssä kuin matalat laidat ja pitkänä poikana ylettyi itse kaikkiin laatikoihin. Keittiössä ei myöskään ollut ovea.  Minä tallustin unisena perässä mutta laps oli nopeampi. Ja äitinsä älynlahjoissa, kiitos vaan, ei ole mitään vikaa. Tajusin kerrasta pistää kaikkiin oviin ja laatikoihin lapsilukot.

Sulla on eri tyyli kasvattaa ja kieltää, mutta mikä tekee susta niin paljon paremman, että voit haukkua ja arvostella muiden lapsia tai kasvatusta?

Jotkut lapset eivät tottele ja uhmaa viimeiseen asti, mutta jotkut saattavat olla persoonaltaan rauhallisempia eivät edes rupea "pahantekoon".

Kumma jos sun mielestä jonkun totteleva lapsi on aneeminen ja alistettu :D

Kaikki taaperoikäiset rupeavat pahantekoon jos vaan vanhemman silmä välttää. Se on taaperoikäisten tyyppivika. Jos sulla on sattunut käymään hyvä mäihä, että olet aina ollut paikalla sopivasti kieltämässä niin se ei tarkoita, että sellainen pääsääntöisesti toimii. Kyllä lapsi sitten vähän vanhempana tajuaa kiellot mutta vielä tuossa vaiheessa ei kannata luottaa siihen, että kun mä kerran olen kieltänyt, niin ei meidän maija mene tonkimaan roskakaappia. 

Vierailija kirjoitti:

Ap omassa käytöksessäsi ei siis mitään korjattavaa. Etkö edes harkitse lapsenvahtia jos mielestäsi haluat panostaa kutsuihisi?

Ei kait se nyt ap:n hommaa ole lapsenvahtia järjestää vieraittensa lapsille, vaan niitten lasten vanhempien! En jumalaut voi tajuta tätä kun ihan yksinkertaisimmatkin perusasiat on epäselviä nykyajan uusavuttomille pissis- avmammoille! Olette varmaan tosi kivoja tyyppejä niitten kannalta, jotka joutuu olemaan teidän kanssa tekemisissä. Hyi helevetti!!

Vierailija kirjoitti:

Ap omassa käytöksessäsi ei siis mitään korjattavaa. Etkö edes harkitse lapsenvahtia jos mielestäsi haluat panostaa kutsuihisi?

Lapsettoman emännänkö pitäisi harkita lapsenvahtia VIERAITTEN lapsille? Taitaa olla pikkuisen liian kova vaatimus tavallisille perheille. Toki isommissa juhlissa kuten häissä, hautajaisissa ja varsinkin ristiäisissä on yleensä pienille vieraille jotain omaa ohjelmaa.

Useamman lapsen äitinä sanoisin kaikille teille, jotka tähän ketjuun kirjoitatte " ei minun lapseni ... " että odottakaapa! Teillä voi olla 6 villiä vintiötä, jotka kuitenkin ovat ihmisiksi vaikka kirkossa ja voitte olla lapsistanne ylpeitä ... kunnes syntyy se 7. , joka on ennennäkemätön hirviö - siis toisten mielestä. Ehkä itsekin huomaatte, että tähän saakka olitte vaan luulleet, että osaatte kasvattaa lapsenne hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.

Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.

Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?

Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.

Ap

Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?

Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?

Eikö hän juuri kertonut, että  hän kasvattaa taaperonsa kunnioittamaan toisten kotia ja varmaan myös omaansa. Hänen 2v:nsä ei kisko maljakoita alas eikä tee muutakaan tuhoa. Hän kasvattaa lapsensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.

Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.

Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?

Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.

Ap

Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?

Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?

Eikö hän juuri kertonut, että  hän kasvattaa taaperonsa kunnioittamaan toisten kotia ja varmaan myös omaansa. Hänen 2v:nsä ei kisko maljakoita alas eikä tee muutakaan tuhoa. Hän kasvattaa lapsensa. 

Verbi siis futuurissa ja ap vasta raskaana. Se sikiö voi vielä vaikka kuolla tai vammautua.

Mä muistan hyvin tuon ajan. Siirsin kylässä tavaroita myös turvaan. Jos en kuitenkaan ehdi väliin. Eikä mulla ollut edes vauvaa vain pari vuotias. En yleensä halunnut käydä kylässä, jossa oli kaikkea pientä siellä täällä. Yhdessä kylässä oli kolmikerroksinen talo. Olisi ollut kiva jutella kavereiden kanssa piitkästä aikaa. Minä istuin sitten melkein koko illan siellä rappusissa vahtimassa nuorinta lasta. Mies seurusteli kavereiden kanssa, kun oli enemmän hänen kavereitaan. Tuli sitten välillä päästämään mut kahville. Musta tuo on sulta typerää niuhotusta parista koriste-esineestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap omassa käytöksessäsi ei siis mitään korjattavaa. Etkö edes harkitse lapsenvahtia jos mielestäsi haluat panostaa kutsuihisi?

Ei kait se nyt ap:n hommaa ole lapsenvahtia järjestää vieraittensa lapsille, vaan niitten lasten vanhempien! En jumalaut voi tajuta tätä kun ihan yksinkertaisimmatkin perusasiat on epäselviä nykyajan uusavuttomille pissis- avmammoille! Olette varmaan tosi kivoja tyyppejä niitten kannalta, jotka joutuu olemaan teidän kanssa tekemisissä. Hyi helevetti!!

Jos haluaa päteä ehtoisana emäntänä, joka panostaa kutsuihin ja vieraisiin niin kyllä lapsien huomioiminen esim. Lapsenvahti hankkimalla on osa emännöimistä.

Vierailija kirjoitti:

En minä sisusta vieraita varten vaan itselleni. Jos ei vanhemmat viitsi katsoa lastensa perään, ei se ole minun ongelmani. Lapsiperheet pääsee siksi vain keittiöön, siellä kukaan ei voi sanoa, että en ehtinyt perään. Muut ovet on suljettu tai peräti lukittu, eteisessä olevaan vierasvessaan pääsee, mutta ei olohuoneeseen tai lastenhuoneisiin. Moni vanhempi yrittää, että meidän Kaapo-Einari mielellään tutkisi ja kulkisi, mutta minä vastaan aina samalla tavalla, että meillä ei kysellä lasten mielitekoja, jos ei keittiö kelpaa, voidaan mennä ulos. Jos ei vanhemmat katso lapsensa perään, pystyn itsekin nappaamaan pienen karkulaisen ennen kuin jatkaa matkaansa keittiöstä muualle. Huutohan siitä syntyy, mutta totean vanhemmilleen, että jonkun on se kielto joskus sanottava, jos heistä ei siihen ole.

Huomaatko AP. Se on sinun tehtävä opastaa vieraitasi. Sanot vieraille miten teillä toimitaan. Vieraat voi sitten miettiä toimivatko niin vai menevätkö kotiinsa. Maassa maan tavalla. Älä odota vieraiden telepaattisesti tietävän mitä haluat.

np_ kirjoitti:

Nykyajan lapsia ei kasvateta eikä opeteta miten kylässä, kaupassa yms. käyttäydytään. Pennut saavat juoksennella ympäriinsä, kiljua, KOSKEA TOISTEN TAVAROIHIN. Mulla koirakin käyttäytyy paremmin. En kutsuisi moista ipanaa kylään.

Näinpä. Mun serkku oli sitä mieltä, että mä oon ihan natsi, kun en antanut hieman yli 2v lapseni meillä kotona olleissa juhlissa tehdä seuraavia asioita mitä yritti: härppiä kynttilöitä, kiivetä pöydälle ottamaan pullaa johon ei ihan yltänyt vaan käskin pyytää, heittää koiralle pöydästä kakkua, piti syödä entisen keksi ennen kuin sai uuden ja pyysin puhumaan tavallisella äänellä ja olemaan välillä rauhallisesti ja vaikka piirtää eikä häärätä koko ajan jotain. Minä taas kutsun sitä kasvattamiseksi. Ei se osaa isompanakaan pyytää ja kiittää jos ei pienestä pitäen opeta mikä on hyvää käytöstä ja kukaan ei jaksa sitä, että 2v pälättää joka hetki muiden päälle ja hyörii ympäriinsä.

Mä melkein toivon että ap saa oikein kunnon koliikkivauvan. Ja käly pääsee kertomaan miten hyvin se heidän lapsi on aina nukkunut.

Ap petaa nyt vuosikausien kuittailukulttuuria tuolla asenteellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.

Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.

Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?

Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.

Ap

Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?

Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?

Miksi joutuisi "riisumaan" kotinsa? En mä ainakaan muuttanut kotiani millään tavalla, kun sain lapsen. Pöytäliinat, kukat (niin ruukuissa kuin maljakoissa) ja kynttilät pysyivät. Yhden sähköjohdon laitoin menemään listoja pitkin, kun aiemmin meni lattian poikki, mutta sen olisin ehkä tehnyt jokatapauksessa.

Normaali lapsi oppii kyllä, kun kielletään tarpeeksi monta kertaa (erityislapset ovat oma lukunsa). Toki niitä kieltoja tarvitaan monta, varmaan joku 25000 riittää / lapsi :D

Meillä saa hyppiä sängyllä, mutta pöytäliinaan ei kosketa. Kynttilät saavat puhaltaa, kun on ilta ja nukkumaanmenoaika. Kaksi poikaa olen onnistunut kasvattamaan, yksi maljakko on hajonnut ja senkin rikoin ihan itse.

Minäkin tiedän tällaisia perheitä, jopa moniakin. Esimerkiksi oman siskoni perhe. Siksi ihmettelenkin, miten tämä nyt on mennyt näin vaikeaksi. Eikö lapsi muka opi? Tietääkseni miehen veljen ja hänen vaimonsa pojalla ei ole mitään adhd:n tapaisia juttuja. Mutta vanhemmat eivät myöskään tykkää eivätkä kai oikein jaksaisikaan ojentaa.

Ap

Lapset on erilaisia. Mun äiti aina naureskeli, että isoveljeni ja minun ollessa pieniä ei ikinä tarvinnut nostella maljakoita tai liinoja pois pöydältä. Me ei niihin koskettu eikä ikinä rikottu mitään, ei kotona eikä kylässä. Mutta sitten syntyi pikkuveljeni, joka lähti juoksemaan 10kk ikäisenä ja kiskoi kaiken mahdollisen lattialle. Ehti joka paikaan ja teki kaiken sen mitä me kaksi vanhempaa ei oltu tehty. 

Äiti tuumas että ilman pikkuveljeäni hän olis todennäköisesti pitänyt itseään loistavana kasvattajana ja ihmetellyt miksei kaikki muutkin osaa kasvattaa lapsiaan olemaan kiltisti.

Ja kyllä ne lapset oppii, mutta ei ne ole kaikkea oppineet vielä 2v:na. Silloin ollaan kasvatushommissa vielä ihan alkumetreillä. No, kyllä sä sen omana lapsesi synnyttyä opit.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan hyvin tuon ajan. Siirsin kylässä tavaroita myös turvaan. Jos en kuitenkaan ehdi väliin. Eikä mulla ollut edes vauvaa vain pari vuotias. En yleensä halunnut käydä kylässä, jossa oli kaikkea pientä siellä täällä. Yhdessä kylässä oli kolmikerroksinen talo. Olisi ollut kiva jutella kavereiden kanssa piitkästä aikaa. Minä istuin sitten melkein koko illan siellä rappusissa vahtimassa nuorinta lasta. Mies seurusteli kavereiden kanssa, kun oli enemmän hänen kavereitaan. Tuli sitten välillä päästämään mut kahville. Musta tuo on sulta typerää niuhotusta parista koriste-esineestä.

Olisit varmaan ollut tyytyväinen jos kutsuja olisi palkannut lastenhoitajan. Olisi osoittanut että arvostaa vierailuasi ja haluaa viettää aikaa kanssasi, ei vain miehesi. Nämä emännät/ isännät jotka pyytää vieraita luokseen muttei huomioi lapsia mitenkään, ovat itsekkäitä ja haluavat vain että itse viihtyvät.

Lapset on erilaisia.

Mun kuopus on niin rauhallinen että hänet saattoi ottaa kaksivuotiaana sairaalaan magneettikuvaukseen mukaan. Istui kuin tatti siellä "ohjaamossa" henkilökunnan kanssa.

Esikoiseni on sellainen että hajotti just vahingossa meidän etuoven kun tuli kotiin...

Kälykö se täällä?????

Kiitos muuten viimeistä! Ongelma ratkeaa ilman mammapalstan panettelua, kun kutsut vain oman hovisi ja jätät meidät rauhaan. Ei olla muutenkaan niin läheisiä, kun aina saa olla varpaillaan, onko rouvan mieleen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Nokun tuota mä just niin tarkoitan. Eikö lapsi voisi oppia kyläilemään siedettävällä tavalla?

Poika on vilkas, tottelee välillä paremmin ja välillä huonommin. Mutta vanhemmat eivät juurikaan kiinnitä hänen touhuihinsa huomiota ollessaan meillä kylässä, sen jälkeen kun käly on kiertänyt tekemässä avauksessa mainitut toimenpiteensä. Eivät siis yleensä esim. erityisesti kiellä. Tai silleen vähän, mutta eivät esim. seuraa, noudattaako lapsi kieltoa.

Sekin kanelinsirottelujuttu oli heistä lähinnä huvittava, kun saatiin kaikki kuulemma pitkäksi aikaa yllemme "piparintuoksu". Itse puhdistin kanelin rippeitä vielä kauan olkalaukkuni sisällä olleista tavaroista.

Ap

Kiitos, Kiitos!!!!!!!

On ihanaa olla kylässä ja myöhemmin täydellinen ja vieraanvarainen emäntä paistattelee sädekehä päänsä päällä julkisessa mediassa panettelemassa Kutsuvieraitaan ja antamassa kasvatusvinkkejä, kun kaikki ei mennyt rouvan mieleen. Kerro vielä yksityiskohtaisempia asioita.

Miksi et tätä pask...sano suoraan kasvotusten, vai oliko ystävyytesi vain pelkkää teatteria, kaikki tämä vuodet..

Olisihan sen pitänyt arvata.