Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käly myllää meidän kodin
11.09.2016 |
Kälylläni miehineen on kaksivuotias poika, joka on varsin vilkas ja ehtiväinen. Sen lisäksi heillä on vauva.
Kutsumme meille kotiin usein vieraita, myös miehen ainoan veljen perheen kälyineen. He ovat oikein kivoja vieraita. Tykkään valmistella vierailuja, leipoa, pukea pöydät kauniisiin pitkiin liinoihin, hankkia tuoreet kukat maljakoihin ja sytytellä kynttilät.
Mutta nykyisin, kun tuon perheen poika on hyvin vilkkaassa vaiheessa, käly on ottanut tavakseen heti meille saavuttuaan järjestellä kotimme poikansa takia uuteen uskoon. Kukkamaljakot ja kynttilät lähtevät samantien kirjahyllyn päälle, pitkien pöytäliinojen helmat viikkaillaan niin, etteivät ne ulotu yhtään pöydänreunan yli, valmiiksi katetun pöydän kaikki astiat kasataan keskelle pöytää niin, ettei lapsi yllä niihin lattialta. Ylipäätään kaikki sellainen irtotavara, jonka ei toivota päätyvän pojan käsiin, pääsee hyllyn päälle.
Tämän jälkeen kotimme, jonne on kutsuttu yleensä samaan aikaan muitakin vieraita, ei näytä enää yhtään kivalta. Huolellinen ja mietitty valmistely tuntuu valuneen ihan hukkaan.
Otin asian jo puheeksi kälyn kanssa, että voisivatko he vaikka vahtia poikaa ja antaa kotimme olla rauhassa. Hän piti ajatusta mahdottomana, sillä silloin he kuulemma eivät saisi kylässä sekunnin rauhaa.
Meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, mutta odotamme esikoista.
Sanokaapa, mikä olisi oikea ratkaisu tällaisessa tilanteessa? Nyt on paha mieli jokaisen vierailun jälkeen!
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?
Mua muuten aina risoo, jos kyläpaikassa on kamaa joka paikassa. Siis sellaista tilpehööriä, koriste-esineitä ja röyhelöisiä liinoja niin, ettei aikuinenkaan voi kääntyä pelkäämättä tönäisevänsä jotain kumoon. Just sellainen taaperon vanhemman kauhukabinetti. Totta kai lasta kielletään ja vahditaan kyläpaikassa, mutta mieluummin olen kotona rennosti, kuin koko ajan hermot kireällä vieraisilla ja pelkään että jotain särkyy tai sotkeutuu. Eli tässä ap:n tapauksessa ap:n tulis miettiä että mitä varten niitä kutsujaan järjestelee, siksi että vieraat viihtyisi vai esitelläkseen liinakokoelmaansa? Ja kumpi on tärkeämpää? Ja sitten kun asia on itselle selvä, niin toimii sitten sen mukaan. t. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.
Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.
Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?
Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.
Ap
Ajatteleppa jos saat ADHD-lapsen :) Siinä sitä olisi sinulle voimaannuttavaa tunnelmaa kylliksi :D
Ymmärrän, että kaikki on mahdollista. Rakastaisimme varmasti adhd-lastakin koko sydämestämme ja näkisimme hänet arvokkaana ja erityisenä.
En silti voi mitään sille, että nautin valtavasti sen kaltaisesta estetiikasta mikä liittyy esim. tunnelmallisten illanistujaisten järjestämiseen.
Ap
Adhd-lapsen kanssa saat unohtaa ne 20 vuodeksi - eikä kukaan välttis kutsu teitä ikinä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se miehen veljen käly pitää kutsua?
Muotoilin epäselvästi. Miehen veljen vaimo on mun käly.
Mikset vain puhunut miehen veljen perheestä etkä kälystä miehineen...
Jaahas, pistit pahan :)
Ehkä siksi, että se on juuri käly joka meillä huseeraa ja miehen veli on enemmänkin vähän hissukseen taustalla.
Ap
Sen takia käly varmaan huseeraa, kun tietää miehensä, ettei se persettä nosta penkistä vahtiakseen lasta, vaan istuu hissukseen taustalla, eikä puutu mihinkään. Käly ei yksin jaksa juosta ja vahtia koko vierailun ajan lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.
Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.
Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?
Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.
Ap
Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?
Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?
Miksi joutuisi "riisumaan" kotinsa? En mä ainakaan muuttanut kotiani millään tavalla, kun sain lapsen. Pöytäliinat, kukat (niin ruukuissa kuin maljakoissa) ja kynttilät pysyivät. Yhden sähköjohdon laitoin menemään listoja pitkin, kun aiemmin meni lattian poikki, mutta sen olisin ehkä tehnyt jokatapauksessa.
Normaali lapsi oppii kyllä, kun kielletään tarpeeksi monta kertaa (erityislapset ovat oma lukunsa). Toki niitä kieltoja tarvitaan monta, varmaan joku 25000 riittää / lapsi :D
Meillä saa hyppiä sängyllä, mutta pöytäliinaan ei kosketa. Kynttilät saavat puhaltaa, kun on ilta ja nukkumaanmenoaika. Kaksi poikaa olen onnistunut kasvattamaan, yksi maljakko on hajonnut ja senkin rikoin ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se miehen veljen käly pitää kutsua?
...joka on samalla miehen käly :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.
Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.
Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?
Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.
Ap
Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?
Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?
Miksi joutuisi "riisumaan" kotinsa? En mä ainakaan muuttanut kotiani millään tavalla, kun sain lapsen. Pöytäliinat, kukat (niin ruukuissa kuin maljakoissa) ja kynttilät pysyivät. Yhden sähköjohdon laitoin menemään listoja pitkin, kun aiemmin meni lattian poikki, mutta sen olisin ehkä tehnyt jokatapauksessa.
Normaali lapsi oppii kyllä, kun kielletään tarpeeksi monta kertaa (erityislapset ovat oma lukunsa). Toki niitä kieltoja tarvitaan monta, varmaan joku 25000 riittää / lapsi :D
Meillä saa hyppiä sängyllä, mutta pöytäliinaan ei kosketa. Kynttilät saavat puhaltaa, kun on ilta ja nukkumaanmenoaika. Kaksi poikaa olen onnistunut kasvattamaan, yksi maljakko on hajonnut ja senkin rikoin ihan itse.
Töttöröö ja papukaijamerkki.
Älä sitten kutsu niitä. Mulla oli tuollainen tosi vilkas ja ehtiväinen taapero ja kyläilyt oli aina sitä, että mä juoksin lapsen perässä ja muuta saivat rauhassa keskustella. Ei ollut kauhean kivaa jos isäntäväki ei yhtään ollut ajatellut mitä kaikkea oli esillä. Silloin jäi monet kyläilyt tekemättä ja ystävyyssuhteetkin viilenivät.
Emäntä näytti nyrpeetä naamaa kun mä nostelin lasiesineitä ylemmäs. Mutta joo, eipähän enää mennä sen kiusaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.
Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.
Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?
Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.
Ap
Ajatteleppa jos saat ADHD-lapsen :) Siinä sitä olisi sinulle voimaannuttavaa tunnelmaa kylliksi :D
Ymmärrän, että kaikki on mahdollista. Rakastaisimme varmasti adhd-lastakin koko sydämestämme ja näkisimme hänet arvokkaana ja erityisenä.
En silti voi mitään sille, että nautin valtavasti sen kaltaisesta estetiikasta mikä liittyy esim. tunnelmallisten illanistujaisten järjestämiseen.
Ap
Ai et voi mitään sille... No kuule, aikuinen ihminen voi kyllä nauttia emännöimisestä ilman pitkiä liinoja ja kynttilöitäkin. Voit panna ne pöytään kun teillä on muita vieraita, mutta kattaa vähän toisen näköisen pöydän silloin, kun miehen veljen perhe on kylässä. Ei tuo vaadi kuin hiukan joustavuutta. Koskaan kuullutkaan moisesta....?
Jeesus että kuulostatkin lapselliselta ihmiseltä. "Mun on ihan pakko panna pitkä pöytäliina, muuten en saa voimaa vierailusta, tulee niiiiiiin paha mieli, jos ei ole pitkää pöytäliinaa ja kynttilöitä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?
Mua muuten aina risoo, jos kyläpaikassa on kamaa joka paikassa. Siis sellaista tilpehööriä, koriste-esineitä ja röyhelöisiä liinoja niin, ettei aikuinenkaan voi kääntyä pelkäämättä tönäisevänsä jotain kumoon. Just sellainen taaperon vanhemman kauhukabinetti. Totta kai lasta kielletään ja vahditaan kyläpaikassa, mutta mieluummin olen kotona rennosti, kuin koko ajan hermot kireällä vieraisilla ja pelkään että jotain särkyy tai sotkeutuu. Eli tässä ap:n tapauksessa ap:n tulis miettiä että mitä varten niitä kutsujaan järjestelee, siksi että vieraat viihtyisi vai esitelläkseen liinakokoelmaansa? Ja kumpi on tärkeämpää? Ja sitten kun asia on itselle selvä, niin toimii sitten sen mukaan. t. ohis
Meillä ei ole röyhelöitä, vaan hyvinkin pelkistetty ja moderni tyyli. Ei esimerkiksi lainkaan koriste-esineitä. Mutta rakastan voimakaskuosisia pöytäliinoja ja teen mielelläni vahvoja kattauksia, joihin kuuluvat usein myös leikkokukat ja kynttilät.
En esittele liinoja sen kummemmin, laitanpahan vaan kodin niin kauniiksi kuin osaan silloin, kun meille tulee vieraita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestä lapsettomia juhlia? Jos käly ja miehensä hankkisivat pienilleen hoitajan välillä, niin pääsisivät teille nauttimaan aikuisten seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?
Mä en ikinä vienyt mitään mihinkään pois lasten taaperoaikanakaan. Tykkään sisustamisesta niin kuin ap ja mulla on aina ollut rikkoutuviakin esineitä esillä. Koskaan ei meillä mennyt mitään rikki, eikä lapset rikkoneet mitään kylässäkään. En muista edes joutuneeni kieltämään... lapset on erilaisia ja lapset totutetaan erilaisiin asioihin. Muistan kun meille tuli kerran (kutsumatta) eräs mieheni ystäväperhe "riiviö"lapsen kanssa, tämä sotki lastenhuoneen alta aikayksikön, repi kaiken lattialle kasoihin. Meidän lapset seisoi ovella ja hyvä etteivät itkua tirauttaneet, eivät olleet koskaan nähneet mitään sellaista: joku repii heidän tärkeitä tavaroita.
Toisten ihmisten kunnioittaminen koskee myös toisten tavaroita. Jos ap:n käly alkaisi sisustaa mun kotia uusiksi, eikä suostuisi harkitsemaankaan mitään muutosta käytökseensä vaikka pyydän, niin vierailut olisi siinä.
En ala muiden sisustuksia muokkaamaan mutta en viihtynyt paikoissa joissa oli ns vaarallisia päälle kaatuvia juttuja, kynttilöitä lapsen ulottuvilla tai särkyvää tavaraa. Ei sellaisessa paikassa kiinnosta olla missä ei voi osallistua keskusteluun vaan pitää keskittyä pelkästään siihen että juoksee lapsen perässä tai pitää häntä sylissä.
Onneksi tuo aika on jo ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.
Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.
Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?
Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.
Ap
Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?
Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?
Miksi joutuisi "riisumaan" kotinsa? En mä ainakaan muuttanut kotiani millään tavalla, kun sain lapsen. Pöytäliinat, kukat (niin ruukuissa kuin maljakoissa) ja kynttilät pysyivät. Yhden sähköjohdon laitoin menemään listoja pitkin, kun aiemmin meni lattian poikki, mutta sen olisin ehkä tehnyt jokatapauksessa.
Normaali lapsi oppii kyllä, kun kielletään tarpeeksi monta kertaa (erityislapset ovat oma lukunsa). Toki niitä kieltoja tarvitaan monta, varmaan joku 25000 riittää / lapsi :D
Meillä saa hyppiä sängyllä, mutta pöytäliinaan ei kosketa. Kynttilät saavat puhaltaa, kun on ilta ja nukkumaanmenoaika. Kaksi poikaa olen onnistunut kasvattamaan, yksi maljakko on hajonnut ja senkin rikoin ihan itse.
Minäkin tiedän tällaisia perheitä, jopa moniakin. Esimerkiksi oman siskoni perhe. Siksi ihmettelenkin, miten tämä nyt on mennyt näin vaikeaksi. Eikö lapsi muka opi? Tietääkseni miehen veljen ja hänen vaimonsa pojalla ei ole mitään adhd:n tapaisia juttuja. Mutta vanhemmat eivät myöskään tykkää eivätkä kai oikein jaksaisikaan ojentaa.
Ap
Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomioida vieraiden eri elämäntilanteet. Ja raivaat kotisi ja katat pöydät lapsiystävällisesti ja näin kaikki vieraat viihtyvät ja arvostavat vieraanvaraisuuttasi.
Näin teen itsekkin, jos pieniä lapsivieraita tulossa. Apellani on parkinsonintauti ja liikkuminen ja syöminen on todella vaivalloista ja hidasta, niin joudun ottamaan jopa matotkin pois, menun suunnittelen hänen mukaansa kaikille ja vaikka tykkään isoista liinoista, niin katan aina pöydän helposti vaihdettavalla pikku liinoilla, koska ne voi helposti vaihtaa, kun tahrautuvat. Ei ole mitään ongelmaa, eikä ylimääräistä työtä ja viihdymme toistemme seurassa, ilman että anoppini pitäisi koko ajan tarkkailla miehensä vuoksi ympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.
Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.
Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?
Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.
Ap
Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?
Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?
Miksi joutuisi "riisumaan" kotinsa? En mä ainakaan muuttanut kotiani millään tavalla, kun sain lapsen. Pöytäliinat, kukat (niin ruukuissa kuin maljakoissa) ja kynttilät pysyivät. Yhden sähköjohdon laitoin menemään listoja pitkin, kun aiemmin meni lattian poikki, mutta sen olisin ehkä tehnyt jokatapauksessa.
Normaali lapsi oppii kyllä, kun kielletään tarpeeksi monta kertaa (erityislapset ovat oma lukunsa). Toki niitä kieltoja tarvitaan monta, varmaan joku 25000 riittää / lapsi :D
Meillä saa hyppiä sängyllä, mutta pöytäliinaan ei kosketa. Kynttilät saavat puhaltaa, kun on ilta ja nukkumaanmenoaika. Kaksi poikaa olen onnistunut kasvattamaan, yksi maljakko on hajonnut ja senkin rikoin ihan itse.Minäkin tiedän tällaisia perheitä, jopa moniakin. Esimerkiksi oman siskoni perhe. Siksi ihmettelenkin, miten tämä nyt on mennyt näin vaikeaksi. Eikö lapsi muka opi? Tietääkseni miehen veljen ja hänen vaimonsa pojalla ei ole mitään adhd:n tapaisia juttuja. Mutta vanhemmat eivät myöskään tykkää eivätkä kai oikein jaksaisikaan ojentaa.
Ap
Niin. Ne on ne kälyn lapset aina huonompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?
Mä en ikinä vienyt mitään mihinkään pois lasten taaperoaikanakaan. Tykkään sisustamisesta niin kuin ap ja mulla on aina ollut rikkoutuviakin esineitä esillä. Koskaan ei meillä mennyt mitään rikki, eikä lapset rikkoneet mitään kylässäkään. En muista edes joutuneeni kieltämään... lapset on erilaisia ja lapset totutetaan erilaisiin asioihin. Muistan kun meille tuli kerran (kutsumatta) eräs mieheni ystäväperhe "riiviö"lapsen kanssa, tämä sotki lastenhuoneen alta aikayksikön, repi kaiken lattialle kasoihin. Meidän lapset seisoi ovella ja hyvä etteivät itkua tirauttaneet, eivät olleet koskaan nähneet mitään sellaista: joku repii heidän tärkeitä tavaroita.
Toisten ihmisten kunnioittaminen koskee myös toisten tavaroita. Jos ap:n käly alkaisi sisustaa mun kotia uusiksi, eikä suostuisi harkitsemaankaan mitään muutosta käytökseensä vaikka pyydän, niin vierailut olisi siinä.
Niin ne on lapset erilaisia. Ja vain osaan lapsen ominaisuuksista pystyt vaikuttamaan kasvatuksella. Osa lapsista on rauhallisia ja laimealuonteisia, osa taas vilkkaita ja temperamenttisia.
Sitä paitsi oma koti on aina vähän eri juttu kuin vieras koti. Lapsilla on taipumus inventoida ja tutkia vieraita paikkoja, omassa kodissa lapsi on rauhallisempi ja tietää, mitä saa koskea ja mitä ei.
Pointti olikin, että haluaako käly ja lanko viettää koko kyläilyaikanasa kyttäämällä ja kieltelemällä lastaan vai olisiko helpompaa, että ap opettelee toisenkin kattamistavan kuin sen perke..en pitkä pöytäliina-päähänpinttymänsä.
Mä ainakin osaan kattaa pöydän monella eri tavalla nätisti. Ap ilmeisesti ei osaa. Voisi ehkä opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?
Mä en ikinä vienyt mitään mihinkään pois lasten taaperoaikanakaan. Tykkään sisustamisesta niin kuin ap ja mulla on aina ollut rikkoutuviakin esineitä esillä. Koskaan ei meillä mennyt mitään rikki, eikä lapset rikkoneet mitään kylässäkään. En muista edes joutuneeni kieltämään... lapset on erilaisia ja lapset totutetaan erilaisiin asioihin. Muistan kun meille tuli kerran (kutsumatta) eräs mieheni ystäväperhe "riiviö"lapsen kanssa, tämä sotki lastenhuoneen alta aikayksikön, repi kaiken lattialle kasoihin. Meidän lapset seisoi ovella ja hyvä etteivät itkua tirauttaneet, eivät olleet koskaan nähneet mitään sellaista: joku repii heidän tärkeitä tavaroita.
Toisten ihmisten kunnioittaminen koskee myös toisten tavaroita. Jos ap:n käly alkaisi sisustaa mun kotia uusiksi, eikä suostuisi harkitsemaankaan mitään muutosta käytökseensä vaikka pyydän, niin vierailut olisi siinä.
Ja kaikki alapeukuttaa... minulla oli useampi ystävä, joilla oli enemmän sisustusjuttuja ja "tilpehööriä" esillä kuin minulla ja hekin pärjäsivät. Itse pystyn ymärtämään, että tosi vilkkaan lapsen kanssa ei suju, mutta näköjään se ei ole sallittua, että jossain perheissä asia on toisin. Ja meillä on saanut aina rakentaa linnoja ja kauppaleikkejä ympäri taloa, mutta lapset ei ole koskaan halunneet sotkea ja repiä, eikä mitään ole tarvinut nostaa ylähyllyille.
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomioida vieraiden eri elämäntilanteet. Ja raivaat kotisi ja katat pöydät lapsiystävällisesti ja näin kaikki vieraat viihtyvät ja arvostavat vieraanvaraisuuttasi.
Näin teen itsekkin, jos pieniä lapsivieraita tulossa. Apellani on parkinsonintauti ja liikkuminen ja syöminen on todella vaivalloista ja hidasta, niin joudun ottamaan jopa matotkin pois, menun suunnittelen hänen mukaansa kaikille ja vaikka tykkään isoista liinoista, niin katan aina pöydän helposti vaihdettavalla pikku liinoilla, koska ne voi helposti vaihtaa, kun tahrautuvat. Ei ole mitään ongelmaa, eikä ylimääräistä työtä ja viihdymme toistemme seurassa, ilman että anoppini pitäisi koko ajan tarkkailla miehensä vuoksi ympäristöä.
Ja tämä tilanne on vertailukelpoinen koska lapsuus on vamma?
Alue: Aihe vapaa
Sellaista se on, kun kaveriporukassa saa ensimäisenä lapsen. Muistan hyvin, kun minulle marmatettiin, että kun en vahdi lasta tarpeeksi ja miksi se ei istu pöydässä kauniisti ja he eivät ainakaan sitä ja tätä ja kun heille tulee lapsia, niin he kyllä tätä ja tuota.
No omat lapset ehti isoiksi, kun tein ne nuorena, ennen kuin kaveriporukka alkoi pykäämään omiaan. Nyt on niin turvalukkoa kaappien ovissa ja tavarat ylähyllyillä ja vaatimuksia vaatimuksien perään heidän taaperoidensa takia. En vain viitsi koskaan mainita tästä heille, kun tulevat meille kylään. Meillä saa olla jo tavarat paikoillaan. Voisin yhtä hyvin marmattaa heille, että vanhempien tehtävä on opettaa lapsille kohteliaita tapoja ja istumaan sievästi katetussa kahvipöydässä.