Käly myllää meidän kodin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomioida vieraiden eri elämäntilanteet. Ja raivaat kotisi ja katat pöydät lapsiystävällisesti ja näin kaikki vieraat viihtyvät ja arvostavat vieraanvaraisuuttasi.

Näin teen itsekkin, jos pieniä lapsivieraita tulossa. Apellani on parkinsonintauti ja liikkuminen ja syöminen on todella vaivalloista ja hidasta, niin joudun ottamaan jopa matotkin pois, menun suunnittelen hänen mukaansa kaikille ja vaikka tykkään isoista liinoista, niin katan aina pöydän helposti vaihdettavalla pikku liinoilla, koska ne voi helposti vaihtaa, kun tahrautuvat. Ei ole mitään ongelmaa, eikä ylimääräistä työtä ja viihdymme toistemme seurassa, ilman että anoppini pitäisi koko ajan tarkkailla miehensä vuoksi ympäristöä.

Ja tämä tilanne on vertailukelpoinen koska lapsuus on vamma?

Koska taaperous on hetkellinen aika ja lapsen into koskea ja tutkia kaikkea menee ohi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.

Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.

Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.

Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?

Ap

Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?

Mä en ikinä vienyt mitään mihinkään pois lasten taaperoaikanakaan. Tykkään sisustamisesta niin kuin ap ja mulla on aina ollut rikkoutuviakin esineitä esillä. Koskaan ei meillä mennyt mitään rikki, eikä lapset rikkoneet mitään kylässäkään. En muista edes joutuneeni kieltämään... lapset on erilaisia ja lapset totutetaan erilaisiin asioihin. Muistan kun meille tuli kerran (kutsumatta) eräs mieheni ystäväperhe "riiviö"lapsen kanssa, tämä sotki lastenhuoneen alta aikayksikön, repi kaiken lattialle kasoihin. Meidän lapset seisoi ovella ja hyvä etteivät itkua tirauttaneet, eivät olleet koskaan nähneet mitään sellaista: joku repii heidän tärkeitä tavaroita.

Toisten ihmisten kunnioittaminen koskee myös toisten tavaroita. Jos ap:n käly alkaisi sisustaa mun kotia uusiksi, eikä suostuisi harkitsemaankaan mitään muutosta käytökseensä vaikka pyydän, niin vierailut olisi siinä.

Niin ne on lapset erilaisia. Ja vain osaan lapsen ominaisuuksista pystyt vaikuttamaan kasvatuksella. Osa lapsista on rauhallisia ja laimealuonteisia, osa taas vilkkaita ja temperamenttisia.

Sitä paitsi oma koti on aina vähän eri juttu kuin vieras koti. Lapsilla on taipumus inventoida ja tutkia vieraita paikkoja, omassa kodissa lapsi on rauhallisempi ja tietää, mitä saa koskea ja mitä ei.

Pointti olikin, että haluaako käly ja lanko viettää koko kyläilyaikanasa kyttäämällä ja kieltelemällä lastaan vai olisiko helpompaa, että ap opettelee toisenkin kattamistavan kuin sen perke..en pitkä pöytäliina-päähänpinttymänsä.

Mä ainakin osaan kattaa pöydän monella eri tavalla nätisti. Ap ilmeisesti ei osaa. Voisi ehkä opetella.

Just hei, rauhallinen lapsi = laimealuonteinen? Niinpä. Rauhallinen lapsi voi olla samalla hyvin reipas, energinen ja vahvaluonteinen. Mikä edes on laimealuonteinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se miehen veljen käly pitää kutsua?

Muotoilin epäselvästi. Miehen veljen vaimo on mun käly.

Ja sinä olet miehesi veljen käly.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.

Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.

Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?

Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.

Ap

Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?

Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?

Miksi joutuisi "riisumaan" kotinsa? En mä ainakaan muuttanut kotiani millään tavalla, kun sain lapsen. Pöytäliinat, kukat (niin ruukuissa kuin maljakoissa) ja kynttilät pysyivät. Yhden sähköjohdon laitoin menemään listoja pitkin, kun aiemmin meni lattian poikki, mutta sen olisin ehkä tehnyt jokatapauksessa.

Normaali lapsi oppii kyllä, kun kielletään tarpeeksi monta kertaa (erityislapset ovat oma lukunsa). Toki niitä kieltoja tarvitaan monta, varmaan joku 25000 riittää / lapsi :D

Meillä saa hyppiä sängyllä, mutta pöytäliinaan ei kosketa. Kynttilät saavat puhaltaa, kun on ilta ja nukkumaanmenoaika. Kaksi poikaa olen onnistunut kasvattamaan, yksi maljakko on hajonnut ja senkin rikoin ihan itse.

Minäkin tiedän tällaisia perheitä, jopa moniakin. Esimerkiksi oman siskoni perhe. Siksi ihmettelenkin, miten tämä nyt on mennyt näin vaikeaksi. Eikö lapsi muka opi? Tietääkseni miehen veljen ja hänen vaimonsa pojalla ei ole mitään adhd:n tapaisia juttuja. Mutta vanhemmat eivät myöskään tykkää eivätkä kai oikein jaksaisikaan ojentaa.

Ap

Niin. Ne on ne kälyn lapset aina huonompia.

Miksi tällaisia ilkeältä vaikuttavia kommentteja peukutetaan? Kuka ilkeilystä mitään hyötyy?

Tietenkään kälyn lapset ei ole huonompia, käly itsekin on vanha hyvä ystäväni. Mutta siskoni perheen kanssa aloituksessa kuvattua ongelmaa ei ole. Kun ei vaan ole. Eikä kaikkien muidenkaan vieraiden kanssa. Kälyn poika ei ole meidän ystäväpiirin ensimmäinen lapsi.

Ap

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se miehen veljen käly pitää kutsua?

Muotoilin epäselvästi. Miehen veljen vaimo on mun käly.

Ja sinä olet miehesi veljen käly.

Juu, ja hän kai kaiketi mun lanko :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi riisua kotiani kaikesta kauniista ja tunnelmallisesta kun juuri sellaisia asioita niin kovasti rakastan.

Poika on niin vilkas, että kodin raivaaminen hänelle sopivaksi tarkoittaisi kaiken irtoavan poistamista reilun metrin korkeuteen.

Itse haluaisin opettaa lapseni kunnioittamaan toisen kotia. Eikö sellaiseen ole muka mitään keinoa?

Olen myös sitä mieltä, että käly miehineen voisi myös vahtia lasta enemmän. Kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen hän kuitenkin ehtii kaikenlaista. Kerrankin oli löytänyt keittiön alalaatikosta kanelipurkin ja ripotellut sitä eteisessä kaikkien kenkiin ja laukkuihin.

Ap

Oletko sanonut että öasta pitää vahtia?

Ja kai tajuat että joudut sen kotisi riisumaan joka tapauksessa kun se oma lapsesi on taapero?

Oikeastiko? Vielä 2000-luvun puolivälissä taaperonkin kodissa oli maljakoita, kynttilöitä ja kukkia, ei mitään riisuttuja kodiksi kutsuttuja kämppiä. Missä vaiheessa vanhemmat lopettivat lastensa kasvattamisen ja siihen opettamisen, että kaikkea ei saa tehdä? Vielä 10 vuotta sitten onnistui ihan mainiosti elo niinkin, että oli 1v, 3v ja 5v ja kodissa koriste-esineitä alle metrin korkeudella.

Lapsi oppii elämisen mallin vanhemmiltaan. Jos oma koti on sellainen, että siellä lasta ei tarvitse ohjata ja opastaa, koska kaikki mahdollinen on siirretty ylähyllyille, niin se tavallinen koti esineineen on todella kiinnostava. Ongelma tulee siitä, että kun kotona ei ole ohjattu olemaan tavaroiden kanssa tekemisissä, niin kylässä iskee raju todellisuus, kun kaikkeen ei saa koskea. Vika on tietty sen kodin omistajassa, joka ei tajua, että minimalismi on ainoa oikea tapa sisustaa. Vai silloin vanhempien ei tarvitse olla lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Kaikilla ei ole noin aneemisia ja alistettuja lapsia. 

Mun yks vee just kävelemään oppinut lapseni nappasi keittiön veitsilaatikosta terävimmän veitseni ja tuli iloisesti nauraen mua vastaan aamulla just kun sekuntti sitten oltiin herätty. 

Sen jälkeen oli lapsilukot kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Nokun tuota mä just niin tarkoitan. Eikö lapsi voisi oppia kyläilemään siedettävällä tavalla?

Poika on vilkas, tottelee välillä paremmin ja välillä huonommin. Mutta vanhemmat eivät juurikaan kiinnitä hänen touhuihinsa huomiota ollessaan meillä kylässä, sen jälkeen kun käly on kiertänyt tekemässä avauksessa mainitut toimenpiteensä. Eivät siis yleensä esim. erityisesti kiellä. Tai silleen vähän, mutta eivät esim. seuraa, noudattaako lapsi kieltoa.

Sekin kanelinsirottelujuttu oli heistä lähinnä huvittava, kun saatiin kaikki kuulemma pitkäksi aikaa yllemme "piparintuoksu". Itse puhdistin kanelin rippeitä vielä kauan olkalaukkuni sisällä olleista tavaroista.

Ap

Kyllä meillä ainakin opettelemään opetteleva 10 kuinen nappasi pöytäliinasta päälle ja rojahti lattialle tavaroineen päivineen. Ei pentele uskonut kieltoa.

Kerran ihmettelin, mihin oli kattila hävinnyt kattilakaapista. No sehän oli kannettu lastenhuoneeseen ja täytetty legoilla. Pari vuotias kyseessä.

Joulukuusessa oli yhdessä lasten kanssa tehtyjä pipareita ja kas, kun kuusta riisuttiin, kuusen takana olevista pipareista oli haukkaistu palanen.

Kyllä ne ehti kaikenlaista ja laitoin kodin sellaiseksi, ettei tarvinnut koko aikaa kulkea kävelemään opettelevan vuosikkaan perässä katsomassa, ettei vedä pöydältä tavaroita alas tms. Eli koti oli lapsiturvallinen

Harva enää jaksaa kieltää ja seurata lapsensa perässä. Onhan se aika raskasta, jos sitä joutuu koko illan tekemään. Voit joko pyytää heidät kylään vasta muutaman vuoden päästä tai sopeuttaa sisustuksesi kälyn vaatimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Kaikilla ei ole noin aneemisia ja alistettuja lapsia. 

Mun yks vee just kävelemään oppinut lapseni nappasi keittiön veitsilaatikosta terävimmän veitseni ja tuli iloisesti nauraen mua vastaan aamulla just kun sekuntti sitten oltiin herätty. 

Sen jälkeen oli lapsilukot kaikkialla.

Eli juuri kävelemään oppinut noin 1v ikäinen on itsekseen kavunnut sängystään pois, availlut ovia ja päätynyt keittiöön, siirtänyt tuolin siten, että pääsee kiipeämään ja avannut laatikon, josta nappaa terävimmän veitsen. Sitten sen veitsen kanssa on pudottautunut tuolilta alas ja saapunut makuuhuoneeseen.

Näin hän todisti, että ei ole alistettu lapsi. Tai sitten hän todisti, että äitinsä älynlahjat ovat aika lailla heiveröiset, jos ei tajua, että terävin veitsi ei kuulu samaan laatikkoon muiden kanssa, siellä siitä tulee tylsä osuessaan muihin.

Nykyajan lapsia ei kasvateta eikä opeteta miten kylässä, kaupassa yms. käyttäydytään. Pennut saavat juoksennella ympäriinsä, kiljua, KOSKEA TOISTEN TAVAROIHIN. Mulla koirakin käyttäytyy paremmin. En kutsuisi moista ipanaa kylään.

Mulla on sisko joka on 51 vuotta vanha, hän rikkoo joka vierailulla jotain, viimeksi meni kahvinkeitin.

Toisille sattuu haavereita enemmän, toisille vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Kaikilla ei ole noin aneemisia ja alistettuja lapsia. 

Mun yks vee just kävelemään oppinut lapseni nappasi keittiön veitsilaatikosta terävimmän veitseni ja tuli iloisesti nauraen mua vastaan aamulla just kun sekuntti sitten oltiin herätty. 

Sen jälkeen oli lapsilukot kaikkialla.

Ei mun lapset ole aneemisia tai alistettuja. Meillä oli myös lapsilukot esim siivouskaappiin, missä on toluja ja muita myrkkyjä.

Niin kun sanoin, meillä saa ihan vapaasti touhuta, mutta opetettu myös, että jotkut tavarat on äitin ja isin. Samoin vierailla totellaan, eikä mennä heti ens töikseen kurkkimaan kaappeihin.

En minä sisusta vieraita varten vaan itselleni. Jos ei vanhemmat viitsi katsoa lastensa perään, ei se ole minun ongelmani. Lapsiperheet pääsee siksi vain keittiöön, siellä kukaan ei voi sanoa, että en ehtinyt perään. Muut ovet on suljettu tai peräti lukittu, eteisessä olevaan vierasvessaan pääsee, mutta ei olohuoneeseen tai lastenhuoneisiin. Moni vanhempi yrittää, että meidän Kaapo-Einari mielellään tutkisi ja kulkisi, mutta minä vastaan aina samalla tavalla, että meillä ei kysellä lasten mielitekoja, jos ei keittiö kelpaa, voidaan mennä ulos. Jos ei vanhemmat katso lapsensa perään, pystyn itsekin nappaamaan pienen karkulaisen ennen kuin jatkaa matkaansa keittiöstä muualle. Huutohan siitä syntyy, mutta totean vanhemmilleen, että jonkun on se kielto joskus sanottava, jos heistä ei siihen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ole karsinut omasta kodistani ja sisustuksesta mitään pois vauva/taaperoaikana.

Opetettiin, että joihinkin juttuihin ei kosketa.

Mulla oli kynttilätuikut sohvapöydällä (poltin kun lapset nukkuivat) ja kukkamaljakko ruokapöydässä. Ikkunalaudoilla saattoi myös olla jotain koristetta tai kynttilää.

Meillä sai ja saa edelleen elää ihan vapaasti ja leikkiä missä vaan, mutta joihinkin tavaroihin ei ole koskemista. Sama esim kaappien ja laatikoiden penkominen ja tyhjentäminen kiellettiin heti, kun lapset sen keksi.

Kyllä se vaatii tietty kovuutta ja kärsivällisyyttä, mutta minusta ainakin vähän outoa, jos jonkun kodissa on ok kiipeillä pöydillä ja lipastoilla yms.

Ja sitten tosta aloituksesta vielä, miten 2v. ei usko vanhempansa kieltoa?

Kaikilla ei ole noin aneemisia ja alistettuja lapsia. 

Mun yks vee just kävelemään oppinut lapseni nappasi keittiön veitsilaatikosta terävimmän veitseni ja tuli iloisesti nauraen mua vastaan aamulla just kun sekuntti sitten oltiin herätty. 

Sen jälkeen oli lapsilukot kaikkialla.

Eli juuri kävelemään oppinut noin 1v ikäinen on itsekseen kavunnut sängystään pois, availlut ovia ja päätynyt keittiöön, siirtänyt tuolin siten, että pääsee kiipeämään ja avannut laatikon, josta nappaa terävimmän veitsen. Sitten sen veitsen kanssa on pudottautunut tuolilta alas ja saapunut makuuhuoneeseen.

Näin hän todisti, että ei ole alistettu lapsi. Tai sitten hän todisti, että äitinsä älynlahjat ovat aika lailla heiveröiset, jos ei tajua, että terävin veitsi ei kuulu samaan laatikkoon muiden kanssa, siellä siitä tulee tylsä osuessaan muihin.

Väärin. Ei sillä enää tuossa vaiheessa ollut sängyssä kuin matalat laidat ja pitkänä poikana ylettyi itse kaikkiin laatikoihin. Keittiössä ei myöskään ollut ovea.  Minä tallustin unisena perässä mutta laps oli nopeampi. Ja äitinsä älynlahjoissa, kiitos vaan, ei ole mitään vikaa. Tajusin kerrasta pistää kaikkiin oviin ja laatikoihin lapsilukot.

Tämän ketjun anti, summa summarum:

Yllättävänkin monet puolustavat lapsen oikeutta mihin tahansa käytökseen kylässä. Hyvää siinä on se, tai niin haluan uskoa, että he puolustavat lapsen oikeutta olla omanlaisensa ja sellaisena arvostettu ja hyväksytty. Tästä näkökulmasta tuon linjan mielipiteitä voi myös ymmärtää. On hyvä, jos lapsiin suhtaudutaan lähtökohtaisen positiivisesti.

Mutta silti itselleni tärkeimmiksi keskustelussa nousevat sellaiset näkemykset, joiden mukaan lastakin tulisi kylässä pyrkiä sopeuttamaan vallitseviin oloihin. Se on ehkä kaukonäköisempääkin, sillä kyllähän lapsi saa ympäristöltäänkin paljon positiivisempaa huomiota osakseen, ellei hän ole aivan mahdoton tuholainen. Ja kun saa positiivista palautetta, itsetunto vahvistuu..

Tuo kyläilemään kasvattaminenkin näyttää onnistuneen monilta, käy ilmi tästä keskustelusta. Siihen siis pyritään kaikin voimin.

Kiitos kaikille!

Ap

Ap omassa käytöksessäsi ei siis mitään korjattavaa. Etkö edes harkitse lapsenvahtia jos mielestäsi haluat panostaa kutsuihisi?

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun anti, summa summarum:

Yllättävänkin monet puolustavat lapsen oikeutta mihin tahansa käytökseen kylässä. Hyvää siinä on se, tai niin haluan uskoa, että he puolustavat lapsen oikeutta olla omanlaisensa ja sellaisena arvostettu ja hyväksytty. Tästä näkökulmasta tuon linjan mielipiteitä voi myös ymmärtää. On hyvä, jos lapsiin suhtaudutaan lähtökohtaisen positiivisesti.

Mutta silti itselleni tärkeimmiksi keskustelussa nousevat sellaiset näkemykset, joiden mukaan lastakin tulisi kylässä pyrkiä sopeuttamaan vallitseviin oloihin. Se on ehkä kaukonäköisempääkin, sillä kyllähän lapsi saa ympäristöltäänkin paljon positiivisempaa huomiota osakseen, ellei hän ole aivan mahdoton tuholainen. Ja kun saa positiivista palautetta, itsetunto vahvistuu..

Tuo kyläilemään kasvattaminenkin näyttää onnistuneen monilta, käy ilmi tästä keskustelusta. Siihen siis pyritään kaikin voimin.

Kiitos kaikille!

Ap

Eli summa summarum:

Turha ketju koska lähtökohtaisesti olet sitä mieltä että käly on paska kasvattaja.

Ja koko ketjusta poimit sen ainoan kirjoittajan joka kultaisia muistojaan kaivellen oli sitä mieltä että hän oli parempi kasvattaja ja hänen lapsensa paremmin kasvatettuja.

Loistavasti tiivistetty!