Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt että pelkään että saatan sanoa pahasti anopille....
11.09.2016 |
Tällä hetkellä vähän vaikea tilanne perheessä.
Mies osallistuu ja auttaa kyllä paljon, mutta kun olen kotona on vain pelkkää äitiäitiäiti-meininki.
Jos saankin nukkua pidempään jos sattuu olemaan vapaa viikonloppu niin lapset ei oo suostunut mitään syömäänkään vaan odottavat että minä herään.
Vanhimmalla kamala uhma, ollaan saamassa apua, menossa perheneuvolaan.
Keskimmäinen alkaa olla haastava.
Muualla käyttäytyvät hyvin, kotona ovat kuin eri lapset.
Nuorin on toistaiseksi leppoisa kaveri, vaikka kiipeileekin kaikkialle heti kun silmä välttää.
Osasyy esikoisen ja toisen käytökseen saattaa olla että en ole pitkään aikaan oikein jaksanut mitään.
Työt ja pakolliset kotityöt, iltaisin lapsille satu
ja halit.
Pyrin kyl halimaan paljon päivälläkin, kerron kyllä päivittäin että ovat rakkaita.
On vain jo niin pitkään sattunut enemmän tai
vähemmän koko ajan. Töissä jaksan jotenkuten, enhän minä voi olla jatkuvastu saikulla kun lepokaan ei auta.
Epäillään endometrioosia ja reumaa, endoa aletaan nyt hoitamaan. Jos sitten piristyisin enkä olisi niin väsynyt ja pääsisin edes joistain kivuista eroon.
Miten anoppi tähän liittyy?
Se on jo naurettavaa, tiedän sen, mutta näin väsyneenä on vaikeaa olla olematta lapsellinen ja kiukutteleva.
Ottivat taas kaksi vanhempaa lasta hoitoon. Kyllähän se vägän helpottaa, mutta rehellisesti.. Jos on yksi kotona niin kaikki voisivat olla. Täytyy kuitenkin laittaa ruokaa ja herätä aikaisin kun lapsi herää jne.
Kun tuovat lapset takaisin niin ovat vielä uhmakkaampia, koska mieheni vanhemmat antavat kaikessa periksi.
Onneksi olen töissä tänään kun tuovat lapset kotiin, koska vaikka pidän mieheni vanhemmista eikä ole.ennen ollut.mitään ongelmia niin tuntuu että saatan sanoa jotaon typerää kuten todeta että ei tartte niitä isompiakaan ottaa hoitoon jos nuorin ei mahdu mukaan. Saavat tulla tänne tapaamaan lapsia silloin kun meille sopii.
Saatais ehkä lapset paremmin kuriin jos isovanhemmat ei hae tasaisin välein hemmottelulomalle. Iovanhemmat siis aina välillä ilmoittavat että nyt voisivat hakea.kahta vanhempaa, nuorin saa jäädä kotiin.
Olenko ihan paska jos sanon että ei tartte enää hakea hoitoon, tänne voivat tulla tapaamaan lapsia niin nuorinkin saa tutustua isovanhempiinsa paremmin?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Nauretttavaa hommata kolme kakaraa jos niitä ei kestä. On hienoa, että appivanhempasi hoitavat edes yhtä, saati kahta. Hatunnosto yh:ille ja niille mammoille keillä ukko hoitaa ja he arvostavat.
Isosti alapeukkua tommosille kitisijöille, joilla on ukko ja appivanhemmat auttamassa ja silti naama vääränä valitellaan. Oisit pitänyt pillus kiinni silloin kun ukkos tuuppas sua niin ei ois totakaan ongelmaa.
Mun äiti oli kahden lapsen yh, mun ja sisarukseni. Koskaan äiti ei valittanut MISTÄÄN, antoi kaikkensa ja ei meitä sen kummemmin kiellelty mutta oli rajat. Siltikin!
t. nainen + 30
Hienoa että äitisi jaksoi teitä.
Jos minulla olisi ollut kyky katsoa tulevaisuuteen olisin jättänyt lapset tekemättä. En tiennyt että mulla puhkeaa joku mahdollinen reuma vai mikä ikinä näitä kipuja aiheuttaa, endosta tiesin että saan apua jossain vaiheessa.
Kuten sanoin tiedän että kuulostan varmaan naurettavalta ja lapselliselta, johtuu siitä että koko ajan on särkyä, ja olen ihan tajuttoman väsynyt.
Ilman tarkempia tutkimuksia ja diagnoosia en saa kuitenkaan vielä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun isovanhemmat ottaa seuraavan kerran2 hoitoon niin saisitko nuorimmaisen myös hoitoon jonnekin muualle - omaa vapaata aikaa?
Täytyy yrittää.
Tämä on muuten vanha vanha provo. Jo aikoja sitten täällä pyöri tällainen ketju jossa ap valitti kun anoppi ei hoida kuin kahta lasta vaan ja kolmas saa jäädä kotiin.
Entäs jos se kolmas ei olekaan sen pojan lapsi ollenkaan?
Vieraiminäija kirjoitti:
Mikä pakko niitä kakaroita on hankkia?
En tajua.
Ei ole mikään pakko. Jotkut (mukaanlukien minä) haluavat niitä, ja joskus käy niin että vasta kun lapset ovat jo syntyneet, oli niitä sit yksi, kaksi tai kymmenen, ilmenee ongelmia mitkä vaikuttaa jaksamiseen.
Munmielestä appivanhemmat on typeriä kun eivät ota myös nuorinta hoitoon. Omat vanhempani ovat 69 ja 65-vuotiaita ja heille on itsestäänselvyys että kaikki on tervetulleita . Johan se on lapsellekin kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä appivanhemmat ajattelevat, että 1-vuotias on liian nuori hoitoon. Pitäs kyl miettii ennenku niitä lapsia alkaa vääntää...
Ajatella mitä?
Kuinka monta lasta jaksaa itse hoitaa.
Ja kaikillahan on se kristallipallo, josta näkee etukäteen miten vaativa lapsi on tulossa, sairastuuko/kuoleeko itse tai lapsen toinen vanhempi kun vauva on syntynyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se isovanhempien vika ole jos ap on väsynyt. Ei ap:n ole pakko niitä lapsia sinne hoitoon antaa jos kerran itse jaksaa hoitaa ne mieluummin. Kuvittelisin kyllä, että se on ollut lapsille kuitenkin hauskaa vaihtelua....
Onhan se heille hauskaa.
Varsinkin kun sääntöjä ei ole ja isovanhemnat ovat olemassa vain toteuttaakseen lasten toiveita.
Mies yritti kerran sanoa asiasta, anoppi ilmoitti että mumman luona on mumman säännöt.
Niillä ollaan sitten menty koska onhan se ollut kivaa välillä saada lapsivapaata.
Nyt näistä kyläilyistä on kuitenkin tulossa enemmän ongelma kuin ilo meille vanhemmille.
Taidan kyllä tehdä niin että jatkossa pyydetään heidät meille syömään ja kahville, pysyy välit kuitenkin mutta yöksi en tiedä päästänkö vähään aikaan.
Mumman luona mumman säännöt. Jep. Entä se lapsen paras? Ei toki lapsi kuole siihen, jos joskus saa jätskin ennen ruokaa. Mutta jos ovat vaikka koko viikonlopun, ja ollu "suu makiana" perjantaista sunnuntaihin, niin siitä on jo haittaa. Tympee mummeli, joka on ilmeisen kyvytön ilmaisemaan lapsenlapsille kiintymystä muulla tavalla, kuin olemaan täysi tossu. Ilmeisesti pelkää, että lapset suuttuvat, jos mumma kieltää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää, että sun pärjääminen on lastesi kurittamisesta kiinni. Et ole hyvä vanhempi, sääliksi käy lapsiasi.
Ai että lasten pitää jotonakin saada tehdä mitä tahansa, jätskiä ottaa pakastimesta ennen ruokaa ja tikkaria ottaa kaapista ruuan jälkeen ja saada päättää milloin mennään ulos jne jne jne?
Kyllä minä kotona asetan rajat.
Niinkö edellinen sanoi? Missä kohdassa?
Vierailija kirjoitti:
Nauretttavaa hommata kolme kakaraa jos niitä ei kestä. On hienoa, että appivanhempasi hoitavat edes yhtä, saati kahta. Hatunnosto yh:ille ja niille mammoille keillä ukko hoitaa ja he arvostavat.
Isosti alapeukkua tommosille kitisijöille, joilla on ukko ja appivanhemmat auttamassa ja silti naama vääränä valitellaan. Oisit pitänyt pillus kiinni silloin kun ukkos tuuppas sua niin ei ois totakaan ongelmaa.
Mun äiti oli kahden lapsen yh, mun ja sisarukseni. Koskaan äiti ei valittanut MISTÄÄN, antoi kaikkensa ja ei meitä sen kummemmin kiellelty mutta oli rajat. Siltikin!
t. nainen + 30
Eipä tuo sun kasvatus näytä kuitenkaan äidiltäsi ihan putkeen menneen. Suurin osa onnistuu selvästi paremmin, uskoisin että ap:kin, tämänhetkisistä vaikeuksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin samaa. Kaverilla on kaksoset ja koko ajan väsy päällä. Itsekin lapseton ja haluan pysyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä vähän vaikea tilanne perheessä.
Mies osallistuu ja auttaa kyllä paljon, mutta kun olen kotona on vain pelkkää äitiäitiäiti-meininki.
Jos saankin nukkua pidempään jos sattuu olemaan vapaa viikonloppu niin lapset ei oo suostunut mitään syömäänkään vaan odottavat että minä herään.
Vanhimmalla kamala uhma, ollaan saamassa apua, menossa perheneuvolaan.
Keskimmäinen alkaa olla haastava.
Muualla käyttäytyvät hyvin, kotona ovat kuin eri lapset.
Nuorin on toistaiseksi leppoisa kaveri, vaikka kiipeileekin kaikkialle heti kun silmä välttää.
Osasyy esikoisen ja toisen käytökseen saattaa olla että en ole pitkään aikaan oikein jaksanut mitään.
Työt ja pakolliset kotityöt, iltaisin lapsille satu
ja halit.
Pyrin kyl halimaan paljon päivälläkin, kerron kyllä päivittäin että ovat rakkaita.
On vain jo niin pitkään sattunut enemmän tai
vähemmän koko ajan. Töissä jaksan jotenkuten, enhän minä voi olla jatkuvastu saikulla kun lepokaan ei auta.
Epäillään endometrioosia ja reumaa, endoa aletaan nyt hoitamaan. Jos sitten piristyisin enkä olisi niin väsynyt ja pääsisin edes joistain kivuista eroon.
Miten anoppi tähän liittyy?
Se on jo naurettavaa, tiedän sen, mutta näin väsyneenä on vaikeaa olla olematta lapsellinen ja kiukutteleva.
Ottivat taas kaksi vanhempaa lasta hoitoon. Kyllähän se vägän helpottaa, mutta rehellisesti.. Jos on yksi kotona niin kaikki voisivat olla. Täytyy kuitenkin laittaa ruokaa ja herätä aikaisin kun lapsi herää jne.
Kun tuovat lapset takaisin niin ovat vielä uhmakkaampia, koska mieheni vanhemmat antavat kaikessa periksi.
Onneksi olen töissä tänään kun tuovat lapset kotiin, koska vaikka pidän mieheni vanhemmista eikä ole.ennen ollut.mitään ongelmia niin tuntuu että saatan sanoa jotaon typerää kuten todeta että ei tartte niitä isompiakaan ottaa hoitoon jos nuorin ei mahdu mukaan. Saavat tulla tänne tapaamaan lapsia silloin kun meille sopii.
Saatais ehkä lapset paremmin kuriin jos isovanhemmat ei hae tasaisin välein hemmottelulomalle. Iovanhemmat siis aina välillä ilmoittavat että nyt voisivat hakea.kahta vanhempaa, nuorin saa jäädä kotiin.
Olenko ihan paska jos sanon että ei tartte enää hakea hoitoon, tänne voivat tulla tapaamaan lapsia niin nuorinkin saa tutustua isovanhempiinsa paremmin?
Mitenköhän yhoot pärjää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä appivanhemmat ajattelevat, että 1-vuotias on liian nuori hoitoon. Pitäs kyl miettii ennenku niitä lapsia alkaa vääntää...
Ajatella mitä?
Kuinka monta lasta jaksaa itse hoitaa.
Ja kaikillahan on se kristallipallo, josta näkee etukäteen miten vaativa lapsi on tulossa, sairastuuko/kuoleeko itse tai lapsen toinen vanhempi kun vauva on syntynyt...
Luulisi nyt aikuisen ihmisen pystyvän järjestään kodin ulkopuolista apua tai tekemään lyhempää työpäivää tai pitämään perhevapaita, jonka laki mahdollistaa, vielä yhteiskunnan tukemana.
Luin tänään SunnuntainSuomalaisesta kahdesta yh-isästä, joka jäi 11 lasten kanssa ja nuorin oli vasta vajaan vuoden ja toinen isä kolmen pienen lapsen kanssa, ilman perheen äitiä ja vain tuon 11 lapsen perheessä sisko oli tullut apuun kolmeksi päiväksi ja molemmat miehet olivat järjestäneet tukiverkostonsa itse, huutamatta äitiään tai anoppiaan apuun. Missä on naisten organisaatiokyky ja laitetaanko aivot narikkaan, lapsen syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos mies menisi (=tuppautuisi) ensi kerralla nuorimman kanssa mukaan käymään?
Vanhempansa näkisivät miten toimia nuorimman kanssa ja hänkin pääsisi joukkoon mukaan. Ja toisaalta mies saattaisi ärähtää äidilleen niistä mumman säännöistä.
Jos se ei toimi, sitten ei tarvitse käydä ilman aikuisia isovanhemmilla. Toisaalta, kolme ja viisivuotiaiden pitää jo ymmärtää että mummilla on omat säännöt ja teillä omat. Ärähdä lapsille kun yrittävät vängätä, ei sitäkään tarvitse katsella. Kohta ne murheet kasvavat lisää kun lapset tulevat mummolta pelien ja muiden kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä vähän vaikea tilanne perheessä.
Mies osallistuu ja auttaa kyllä paljon, mutta kun olen kotona on vain pelkkää äitiäitiäiti-meininki.
Jos saankin nukkua pidempään jos sattuu olemaan vapaa viikonloppu niin lapset ei oo suostunut mitään syömäänkään vaan odottavat että minä herään.
Vanhimmalla kamala uhma, ollaan saamassa apua, menossa perheneuvolaan.
Keskimmäinen alkaa olla haastava.
Muualla käyttäytyvät hyvin, kotona ovat kuin eri lapset.
Nuorin on toistaiseksi leppoisa kaveri, vaikka kiipeileekin kaikkialle heti kun silmä välttää.
Osasyy esikoisen ja toisen käytökseen saattaa olla että en ole pitkään aikaan oikein jaksanut mitään.
Työt ja pakolliset kotityöt, iltaisin lapsille satu
ja halit.
Pyrin kyl halimaan paljon päivälläkin, kerron kyllä päivittäin että ovat rakkaita.
On vain jo niin pitkään sattunut enemmän tai
vähemmän koko ajan. Töissä jaksan jotenkuten, enhän minä voi olla jatkuvastu saikulla kun lepokaan ei auta.
Epäillään endometrioosia ja reumaa, endoa aletaan nyt hoitamaan. Jos sitten piristyisin enkä olisi niin väsynyt ja pääsisin edes joistain kivuista eroon.
Miten anoppi tähän liittyy?
Se on jo naurettavaa, tiedän sen, mutta näin väsyneenä on vaikeaa olla olematta lapsellinen ja kiukutteleva.
Ottivat taas kaksi vanhempaa lasta hoitoon. Kyllähän se vägän helpottaa, mutta rehellisesti.. Jos on yksi kotona niin kaikki voisivat olla. Täytyy kuitenkin laittaa ruokaa ja herätä aikaisin kun lapsi herää jne.
Kun tuovat lapset takaisin niin ovat vielä uhmakkaampia, koska mieheni vanhemmat antavat kaikessa periksi.
Onneksi olen töissä tänään kun tuovat lapset kotiin, koska vaikka pidän mieheni vanhemmista eikä ole.ennen ollut.mitään ongelmia niin tuntuu että saatan sanoa jotaon typerää kuten todeta että ei tartte niitä isompiakaan ottaa hoitoon jos nuorin ei mahdu mukaan. Saavat tulla tänne tapaamaan lapsia silloin kun meille sopii.
Saatais ehkä lapset paremmin kuriin jos isovanhemmat ei hae tasaisin välein hemmottelulomalle. Iovanhemmat siis aina välillä ilmoittavat että nyt voisivat hakea.kahta vanhempaa, nuorin saa jäädä kotiin.
Olenko ihan paska jos sanon että ei tartte enää hakea hoitoon, tänne voivat tulla tapaamaan lapsia niin nuorinkin saa tutustua isovanhempiinsa paremmin?Mitenköhän yhoot pärjää
Terve yh pärjää varmasti paremmin kuin jatkuvien kipujen kanssa elävä perheellinen.
Puhu miehellesi. Ei ole anopin vika jos sua väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää, että sun pärjääminen on lastesi kurittamisesta kiinni. Et ole hyvä vanhempi, sääliksi käy lapsiasi.
Ai että lasten pitää jotonakin saada tehdä mitä tahansa, jätskiä ottaa pakastimesta ennen ruokaa ja tikkaria ottaa kaapista ruuan jälkeen ja saada päättää milloin mennään ulos jne jne jne?
Kyllä minä kotona asetan rajat.Onko miehesi tuollainen? Hänethän appivanhemmat ovat kasvattaneet. Että jospa ne lapset ei kuitenkaan ole kurittomia siksi, että ovat appivanhemmilla?
Appivanhemmill nuo säännöt.
Lapset kovin yrittävät että kotona saisi toimia samoin kun sieltä tulevat kotiin.
Pari asiaa tuli mieleen.
Ensinnäkin: ei ole appivanhempien vika, että olet tuossa tilassa. Eikä heillä ole sen enempää velvollisuutta ottaa lapsianne hoitoon, jos kokevat että eivät pärjää kolmen kanssa kerrallaan. ON mielestäni todella typerää alkaa heille kostamaan sinun sairauttasi. Korkeintaan voit kauniisti kysyä että voisivatko ottaa pienimmänkin, ja kertoa tilanteesi. Jos mulle alkaisin miniä tuolla lailla kiukuttelemaan mitä aloituksessa esitit, niin saisi sitten olla ihan keskenään lastensa kanssa.
Toinen asia: lapsille voi kyllä ihan selkeästi selittää, että jokaisessa kodissa ja paikassa on omat sääntönsä. Ja että isovanhemmilla tehdään miten tehdään, mutta kotona tehdään eri lailla ja piste. Kyllä meilläkin on tuota ollut, mutta sellaista se nyt vaan on, maailma ei pyöri teidän kodin sääntöjen mukaan, ja se on vain hyvä asia.
PS. toivottavasti saat apua kipuihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä appivanhemmat ajattelevat, että 1-vuotias on liian nuori hoitoon. Pitäs kyl miettii ennenku niitä lapsia alkaa vääntää...
Ajatella mitä?
Kuinka monta lasta jaksaa itse hoitaa.
Ja kaikillahan on se kristallipallo, josta näkee etukäteen miten vaativa lapsi on tulossa, sairastuuko/kuoleeko itse tai lapsen toinen vanhempi kun vauva on syntynyt...
Luulisi nyt aikuisen ihmisen pystyvän järjestään kodin ulkopuolista apua tai tekemään lyhempää työpäivää tai pitämään perhevapaita, jonka laki mahdollistaa, vielä yhteiskunnan tukemana.
Luin tänään SunnuntainSuomalaisesta kahdesta yh-isästä, joka jäi 11 lasten kanssa ja nuorin oli vasta vajaan vuoden ja toinen isä kolmen pienen lapsen kanssa, ilman perheen äitiä ja vain tuon 11 lapsen perheessä sisko oli tullut apuun kolmeksi päiväksi ja molemmat miehet olivat järjestäneet tukiverkostonsa itse, huutamatta äitiään tai anoppiaan apuun. Missä on naisten organisaatiokyky ja laitetaanko aivot narikkaan, lapsen syntymän jälkeen.
Voi jeesus nyt sentään, siis ihanko IHAN IHAN oikeasti vedät tuollaisesta jutusta johtopäätöksen, että miehet osaa organisoida perhe-elämää, ja naiset ei?
En edes jaksa enempää sanoa noin typerästä kommentista.
Anna huostaan ne kakarat ni loppuu toiki ulina
Kuinka monta lasta jaksaa itse hoitaa.