Miksi vain synkkä musiikki iskee?
Mietin tässä miksi sellainen iloinen musiikki ei vaan kertakaikkiaan iske itseeni mutta sitten raskas ja synkkä musiikki vaan kolahtaa. Tekisi varmaan hyvää kuunnella välillä jotain iloistakin mutta kun ei se tunnu miltään. Tai sitten miksei raskaammalla genrellä voitaisi tehdä iloisempaa/ positiivisempaa musiikkia. Tällaisia mietteitä lauantai-iltana :) Onko kellään muulla samoja fiilareita?
Kommentit (10)
Älä mieti tuollasia vaan kuuntele sitä heavya jos mieles tekee.
Totta 2 :D Sabatonia en ole kauheasti kuunnellut joten en osaa siihen sen enempää sanoa. Ehkä genreen kuuluu ettei voi olla liian iloista meininkiä joten jos melodiat on pirteät niin sanoituksen tulee olla vastapainoa? :)
Surullinen musiikki on minullekin koskettavampaa, mutta siihen menevämpään musiikkiinkin kyllä tottuu, kunhan kuuntelee vain sitä.
Varmasti näinkin että musiikkimaku on myös tottumiskysymys. Minulle van juuri esim. hevi tai raskaampi rock on juuri sitä "menevämpää" musiikkia, kun taas iloinen musiikki ei saa jalkaa vipattamaan.
Usein synkässä sanoituksessa on enemmän kiinnostavuutta ja syvyyttä kuin iloisessa. Hevissä muuten on parhaat rakkauslaulutkin, ja nekin voivat olla ihanan melankolisia, kuten Sentencedillä.
Vierailija kirjoitti:
Usein synkässä sanoituksessa on enemmän kiinnostavuutta ja syvyyttä kuin iloisessa. Hevissä muuten on parhaat rakkauslaulutkin, ja nekin voivat olla ihanan melankolisia, kuten Sentencedillä.
En kyllä allekirjoita tuota, että raskaassa musiikissa olisi parahaat sanoitukset. Surullisessa kyllä syvällisemmät kuin iloisessa.
Olen myös miettinyt, miksi surullinen yhdistetään aina syvällisyyteen? Ajatellaan, että synkkyys ja surullisuus on syvällistä ja sitten taas iloisuus ja kepeys pinnallista ja jotenkin "kevytmielistä".
Olen musiikin suhteen kaltaisesi melankolikko. 😜 Tykkään välillä hilpeästä, mutta mollivoittoinen kutittaa hermonystyröitä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt, miksi surullinen yhdistetään aina syvällisyyteen? Ajatellaan, että synkkyys ja surullisuus on syvällistä ja sitten taas iloisuus ja kepeys pinnallista ja jotenkin "kevytmielistä".
Koska ne ovat pääosin paljon syvällisempiä tunteita, kuin iloiset tunteet.
Jos hevipuolelle mennään niin onko Sabaton positiivista vai negatiivista? Lauletaan sodasta mutta pirteät melodiat.