Lue keskustelun säännöt.
Äitini nousi lauantainakin varhain, teki viikkosiivouksen ja sen jälkeen leipoi, jos vaikka vieraita sunnuntaina tulee.
10.09.2016 |
Itse makailen puolelle päivin, jos huvittaa teen jotain kotitöitä ja pullankin haen kaupasta. Olisiko tässä vika kansamme rappeutumiseen, emme enää vietä Tiina kirjojen ajan aikaa, leikkelemakkaraa vain lauantaisi.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.
Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.
Sä nukut iltaisin elämän hukkaan, toiset aamuisin. Enpä usko, että olet valveilla yhtään sen kauempaa kuin se iltavirkkukaan.
Miksi iltavirkut sitten saavat niin kovin vähän aikaan lauantaisin? Heräävät myöhään, vitkuttelevat aikansa, käväisevät kaupassa ja kas - on jo iltapäivä pitkällä, taas jäi käymättä kyläkirppiksellä tai leikkipuiston talkoissa. Yllättäen illalla onkin erilaiset menot kuin aamuvirkuilla, sillä jostain syystä aika ainakaan kertoo siivoavansa kaappeja tai laittavansa parveketta syyskuntoon lauantai-iltaisin. Silloin on aikaa riennoille - eikä siinä ole mitään pahaa, sinne sekaan vain, mutta sitten ei pidä ihmetellä, miksi sillä aamuvirkulla on erilainen elämä.
Miksi kaappeja tai parveketta ei voisi siivota illalla? Ja leikkipuisto ja kyläkirppis on jäänyt multakin väliin... T. Aamuvirkku
Ainakin meillä taloyhtiössä alkaa hiljaisuus klo 22, joten sen jälkeen ei parveketta siivota metelin takia, Kaappeja voi siivota, siitä ei tule melua, mutta eipä ole koskaan kukaan iltavirkku kertonut, että klo 23 aikoihin siivosi. Ehei, silloin katsotaan telkkaria tai tuijotetaan sinistä valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas äiti nukkui kymmeneen, minä vanhimpana lapsena hoidin pikkusisaruksille aamupalan, pistin pyykit koneeseen ja otin äidin kukkarosta rahat ja käytiin kaupassa ostamassa lounasta äidin kirjoittaman listan mukaan sillä aikaa kun kone pyöri. Isompana mä tein myös sen lounaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.
Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.
Sä nukut iltaisin elämän hukkaan, toiset aamuisin. Enpä usko, että olet valveilla yhtään sen kauempaa kuin se iltavirkkukaan.
Miksi iltavirkut sitten saavat niin kovin vähän aikaan lauantaisin? Heräävät myöhään, vitkuttelevat aikansa, käväisevät kaupassa ja kas - on jo iltapäivä pitkällä, taas jäi käymättä kyläkirppiksellä tai leikkipuiston talkoissa. Yllättäen illalla onkin erilaiset menot kuin aamuvirkuilla, sillä jostain syystä aika ainakaan kertoo siivoavansa kaappeja tai laittavansa parveketta syyskuntoon lauantai-iltaisin. Silloin on aikaa riennoille - eikä siinä ole mitään pahaa, sinne sekaan vain, mutta sitten ei pidä ihmetellä, miksi sillä aamuvirkulla on erilainen elämä.
Miksi kaappeja tai parveketta ei voisi siivota illalla? Ja leikkipuisto ja kyläkirppis on jäänyt multakin väliin... T. Aamuvirkku
Ainakin meillä taloyhtiössä alkaa hiljaisuus klo 22, joten sen jälkeen ei parveketta siivota metelin takia, Kaappeja voi siivota, siitä ei tule melua, mutta eipä ole koskaan kukaan iltavirkku kertonut, että klo 23 aikoihin siivosi. Ehei, silloin katsotaan telkkaria tai tuijotetaan sinistä valoa.
Ahaa. minä asun omakotitalossa ison tontin keskellä. Voin siivota melkein milloin vaan mitä vaan.
Niin minunkin äitini teki, mutta olikin aina huonolla tuulella, poissaoleva ja tympeä. Toisekseen ei pitä ruoskia itseään, vaikka ei jaksaisi puuhata samalla tavalla vapaa-aikanaan. Vielä 80-luvulla kun aloitin työelämässä, työnteko ei ollut näin tehostettua kuin mitä se nykyään on. Työ ei uuvuttanut ihmisiä loppuun (jos nyt puhutaan muusta kuin puhtaasti fyysisestä työstä), ja kognitiivinen rasitus oli vähäisempää - ei multitaskattu ja työ ei vienyt niin paljon voimia kuin nyt, kun enää ei niitä joutohetkiä tai helpompia kausia ole enää ollenkaan. Työn kuormittavuus on kasvanut, kuka sitä enää jaksaa lauantaisin herätä seitsemältä siivoamaan ja leipomaan. Lapsillekin ollaan ihan eri tavalla läsnä.
Minunkin äiti teki kaiken Marttojen neuvojen mukaan. Ei ikinä ollut meidän lasten kanssa. Aina suu viivana paahtoi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini 60-70-luvulla lapsuudessani kävi töissä, siivosi huushollin, teki ruoaksi yleensä perunaa ja ruskeaa kastiketta, leipoi leivät ja pullat, hakkasi harjanvarrella tarpeen tullen lapset.
Minun lapsuudenkodissani -80-90-luvulla isä vei matot ulos ja tamppasi. Me lapset siivottiin omat huoneet ja imuroitiin, äiti leipoi ja sen jälkeen luuttusi lattiat. Muistan usein pyyhkineeni olohuoneen kirjahyllystä pölyt, koska pidin siitä. Oli ihan mieletöntä saada tuoretta pullaa ja leipää tai piirakoita kylmän maidon kanssa. Ja illalla saunan jälkeen kömpiä puhtaisiin lakanoihin.
Minullakin oli omassa kodissani aina toisen lapsen syntymään saakka säännöllinen siivouspäivä, tosin leiponut en, ei ole mun juttu, mutta sitten tapahtui jotain ja nykyään siivotaan kun ehditään. Lapset on todella hankala saada mukaan siivoukseen ja koko homma onkin pelkkää komentelua ja kitinää ja lopulta teen kaiken mieluimmin yksin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei noussut. Kotirouvana vuosikymmenet, lastenhoitaja ja me isommat sisarukset hoidettiin lapset. Kauppias toi ruoat ja haki pyykit pesulaan.
Itse olen yrittäjä, aina tehnyt paljon töitä sen kodinhoidon lisäksi. Yleensä noussut neljän, viiden maissa. Jotta saan työt tehtyä ennen kuin lapset herää.
Aina kotiruokaa, kunnollista. Ei mitään pottua ja ruskeaa kastiketta.
Anoppi taas ei siivonnut ikinä. Ei ikinä. Ja töitäkään ei tietenkään tehnyt.
Miten pitkään lapsesi nukkuvat, jos ehdit tehdä työt aamulla ennen heidän heräämistään?
Minun lapsuudestani, joka osui 50-luvulle, muistan, että äiti kyllä heräsi aikaisin, laittoi lapset kouluun, isä lähti töihin. Töitä äidillä kyllä oli paljon, kun mukavuuksia ei juuri ollut. Isä osti Hooverin pesukoneen, kun perheeseen syntyi kaksoset. Pesukone oli saunassa, ja sinne vesi piti kantaa. Kaikki muut työt siihen päälle, että olihan sitä.
Joka tapauksessa, oli äidillä luppoaikaakin päivisin. Siihen aikaan oli tapana, että melkein joka päivä joku naapurin rouva pistäytyi kahville. Ne kahvittelut kestivät aina muutamia tunteja. Lopettivat juoruilun, kun piti alkaa valmistamaan ruokaa isän kotiintulon lähestyessä. Meillä syötiin aina klo 17.
En kyllä ikinä osaa ratkaista, että kaipaanko mä niitä aikoja vai en. Noo, joskus kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvänen aika. Tarkoitus ei ollut syyllistää iltavirkkuja. Mutta pointtini oli se että ennen tehtiin asioita jossain rytmissä ja samalla tavalla. Vaikka vähän pakollakin. Arki ja pyhä erottuivat. Naiset tiesivät tehtävänsä niinkuin miehetkin. Isäni teki 6päiväistä viikkoa. Lauantaisin hän tuli kotiin, söi, lämmitti saunan. Saunan jälkeen saimme Palma limskaa pullon jokainen. Vanhemmat voivat s aunakahvit. Kotonamme ei alkoiltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei noussut. Kotirouvana vuosikymmenet, lastenhoitaja ja me isommat sisarukset hoidettiin lapset. Kauppias toi ruoat ja haki pyykit pesulaan.
Itse olen yrittäjä, aina tehnyt paljon töitä sen kodinhoidon lisäksi. Yleensä noussut neljän, viiden maissa. Jotta saan työt tehtyä ennen kuin lapset herää.
Aina kotiruokaa, kunnollista. Ei mitään pottua ja ruskeaa kastiketta.
Anoppi taas ei siivonnut ikinä. Ei ikinä. Ja töitäkään ei tietenkään tehnyt.
Miten pitkään lapsesi nukkuvat, jos ehdit tehdä työt aamulla ennen heidän heräämistään?
Kahdeksaan, yhdeksään? Sanoinko että siinä on kaikki päivän työ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.
Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.
Ja elämää on vaan aamun tunteina? Veikkaanpa, että sinä jo nukut iltaisin silloin, kun minä puuhastelen noita samoja asioita.
Siis luet päivän lehdet vasta keskellä yötä, miksi ihmeessä? Pihatyöt keskiyöllä pimeässä ei minusta onnistu yhtä hyvin kuin aamulla päivänvalossa, mutta tietty kukin tyylillään.
Ei varhainen ylösnousu tarkoita sitä, että olisin nukkumassa jo klo 20.00. Enkä ymmärrä sitä, miksi ärsyynnyt siitä, että sinun herätessäsi minä olen jo elänyt monta tuntia sitä päivää. Sinähän jatkat omaa arkeasi ohi keskiyön siellä pihatöissä.
Vai olisiko niin, että sinä ärsyynnyit minun tavastani toimia, viestisi kipakasta sävyistä päätellen? ;) Kyllä, luen päivän "lehdet" sähköisenä tabletiltani useimmiten alkuyöstä. Nautin tehdä asioita iltaisin, etenkin niitä pihahommia. En koe pätkääkään huonoa omaatuntoa siitä, etten ole jalkeilla kukonlaulun aikaa. En tosiaankaan koe, että elämästäni menisi hetkeäkään hukkaan. NAUTIN kun saan nukkua aamuisin pitkään, se on minulle luksusta. En myöskään tuomitse sinun tapaasi toimia, älä sinäkään siis minun.
Sitä kirkkaamman kruunun ja niin edelleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.
Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.
Viestisi oli muuten ihan ok, mutta jotenkin särähti korvaan tuo, että elämä menee hukkaan, jos nukkuu. Kun ei nuo sinun mainitsemat aamupuuhailutkaan ainakaan minun mielestäni niin kovin kummoisia ole, että ne voisi jotenkin ansioiksi elämässään laskea. Joku extrasiivous on ihan yhtä hyödyllistä tai hyödytöntä kuin nukkuminen, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Oletko sinä kuullut mielipiteestä? Se on aina oikea, vaikka sinä et olisi samaa mieltä.
Meillä siivooja ei siivoa kaappeja eikä päätä puolestani, mikä lapsen vaatteista on niin pieni, että joutaa kiertoon. Eikä meillä siivooja ota metallijätettä, pulloja tai kartonkia mukaansa, vaan minun täytyy ihan itse ne viedä kierrätyslaatikkoihin. Oikeastiko sinun siivoojasi vie mennessään kierrätettävät roskat?