Äitini nousi lauantainakin varhain, teki viikkosiivouksen ja sen jälkeen leipoi, jos vaikka vieraita sunnuntaina tulee.

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Aina kun mä yritän tällaista pullantuoksuinen kotiäiti -tyyliä, illalla ei ole tyytäväinen olo vaan sellainen että voi luoja, elämä menee hukkaan.

En kaipaa yhtää tuollaisia agraariyhteiskunnan jäänteitä. Olen aamu-uninen ja työni henkisesti ja fyysisesti itselleni kuormittavaa, joten koen tarpeelliseksi päivät, jolloin ei tarvitse olla aikaisin jalkeilla ja saa olla tekemättä yhtään mitään. No mitään ja mitään, kotitöitä perheellisenä joutuu tekemään joka tapauksessa, mutta sellainen aikataulutettu tekeminen alkaen aamuvarhaiselta olisi vain itselleni ylimääräinen stressin aihe. Pullatkin ostan hyvällä omalla tunnolla kaupasta, jos yllätysvieraita sattuu tulemaan. 

Meidän entisellä asuinalueella Espoossa kymmenkunta vuotta sitten en päässyt asukaspuiston "piireihin" ja minulle tuhahdettiin paheksuen, koska en kyennyt enkä edes yrittänyt saada itseäni ja lapsiani klo 9 hiekkalaatikon reunalle. Meillä heräiltiin rauhassa, tehtiin kotitöitä (pyykkiä, astianpesukoneen täyttö) ja otettiin iisisti ennen uloslähtöä ihan siksi, että se oli mahdollista. Mies lähti töihn aikaisin ja minä, vauva ja leikki-ikäinen vietimme päivämme rauhalliseen omaan tahtiimme. Tämä oli monen muun äidin mielestä jotenkin väärin.

Sunnuntait, jolloin saa rauhassa siivota, leipoa ja oleilla ovat yksi viikkojen kohokohtia töiden jälkeen. Mutta olenkin introvertti, joka nauttii leipomisesta, kodin laittamisesta ja siellä "nyhväämisestä", en tee noita muiden takia vaan oman viihtymiseni :)

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Ja elämää on vaan aamun tunteina? Veikkaanpa, että sinä jo nukut iltaisin silloin, kun minä puuhastelen noita samoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli pakko olla ahkera, muuten olisi juoruttu, että on se Maire sitten laiska, ei siivoa ja nukkuu puolillepäivin (= herää aamukahdeksan jälkeen). Sosiaalinen kontrolli oli vahva, siitä ei sopinut luistaa.

Luojan kiitos itse pääsin eroon ajattelusta, että mitä ne naapuritkin sanoo. Oma äiti sanoi tuon ainakin kerran päivässä ääneen.

Tämä on niin totta! Asun pienessä kylässä, jossa vanhemmat ihmiset muistavat vielä tänäkin päivänä, kuinka se muuan nuori emäntä vaan nukkui niin pitkään silloin 1950-luvulla .... Lieneekö siinä pikkuisen kateutta, kun kaikki lapsensa ovat ylioppilaita ja suurin osa hyvissä viroissa.

Aloittajan äiti tuskin oli palkkatyössä 5 päivää viikossa, vaan oli kotiäiti kuten sen Tiinan äiti, tai teki 6-päiväistä työviikkoa. Silloin olisi siivonnut lauantai-iltaisin.

Potut ja ruskeakastike oli nimenomaan Tiinan lapsuudessa kunnon kotiruokaa. Protskuja sanottiin siihen aikaan valkuaisaineiksi, ja sellaista oli mm. kananmunassa ja kalassa. Hyvä jos edes sipulia oli laittaa kastikkeeseen, ja eräs tietty makkaramerkki on hyvästä syystä saanut nimensä viikonpäivästä. Laittoivatkohan ne sunnuntaisin leivälleen kinkkumakkaraa, kun aamulla söivät maitovelliä?

Kun lapset olivat pieniä ja olivat kotihoidossa niin heräsimme vasta 9. Ei olisi tullut mieleenkään ryykätä ulos heti aamusta. Ei minua ole kukaan arvostellut vaikka en olekaan noussut keittämään aamupuuroa klo 5.

Usein mietin että tulisin hulluksi jos meillä ei olisi tiskikonetta.

On se mukava heittäytyä soffalle ruuan jälkeen kun astiat saa koneeseen.

Äitini tiskasi käsin joka päivä...oli arki tai juhla kun tiskikonetta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Menetkö aikaisin nukkumaan vai pärjäätkö parin tunnin yöunilla? Jonkun toisen mielestä elämä menee hukkaan, jos ei valvo yökahdelta ja herää myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Usein mietin että tulisin hulluksi jos meillä ei olisi tiskikonetta.

Minulla ei ole, mutta kieltämättä täällä aina siivousketjuissa oletetaan, että kaikilla on. Vinkit on aina tyyliin: "Ei voi keittiön siivoaminen kestää kauan. Laitat likaiset astiat koneeseen ja pyyhit pinnat. Pari minuuttia menee."

Vierailija kirjoitti:

Äitisi meni varmaan myös aiemmin nukkumaan? Harrastiko kiliä, atk-taitoja, kuskasiko lapsia harrastuksiin?

Oletko laskenut, että mitä sellaista teet, mitä äitisi ei tee?

Tosiasiassa kyllä 80-luvulla oli yleisesti alhaisempi elintaso kuin keskimäärin nyt. kaikilla ei todellakaan ollut vielä sisävessaa, kunnallista vettä yms. esim. maalla nettiyhteyksistä puhumattakaan.

Tuosta leikkeleestä lauantaisin. Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli ihan normaalia, että leikkeleitä yms. säännösteltiin. silti mielikuvissani meillä oli lpasuudessa enemmän leikkeleitä kuin omassa perheessäni nyt. Nuo kun ovat hyvä säätökohde. juurikin lauantaiksi ostetaan jotain spesiaalia leikkelettä :)

Leikkeleitä olisi varmaan hyvä nykyäänkin säännöstellä. Nitriittipitoisia leikkeleitä tuskin on hyvä popsia päivittäin, vaikka varaa olisikin.

Kun tutustuin mieheeni, hän asui ihan vanhempiensa talon vieressä olevassa rintamamiestalossa. Samalla tontilla.

Kerran seurustelun alkuaikana olin viikonloppuna miehen luona. Sunnuntaiaamuna herättiin jotain klo 8.30 ihmeelliseen kolinaan. Mentiin ulko-ovelle katsomaan, niin miehen vanhemmathan ne olivat kiivenneet kuistin katolle puhdistamaan miehen talon rännejä. Siitä kolina.

Vinkki miniäkokelaalle, että kunnon ihminen on joko kirkossa tai puurtamassa hommia aamusta lähtien. Mieluiten kai ulkohommia, että naapurit näkevät ahkeruuden.

Tämä tapahtui kaupungissa 2000-luvulla, ei missään kyläpahasessa 1950-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Niin minustakin.

Joka viikko päätän herätä lauantaina aikaisin ja puuhailla kaikenlaista.

Joka viikko nukun myöhään, syön liian tuhdin aamupalan tv:n ääressä ja lösähdän. Loppupäivän olen helvetin kiukkuinen kun taas meni yksi päivä elämästä hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Sä nukut iltaisin elämän hukkaan, toiset aamuisin. Enpä usko, että olet valveilla yhtään sen kauempaa kuin se iltavirkkukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Ja elämää on vaan aamun tunteina? Veikkaanpa, että sinä jo nukut iltaisin silloin, kun minä puuhastelen noita samoja asioita.

Siis luet päivän lehdet vasta keskellä yötä, miksi ihmeessä? Pihatyöt keskiyöllä pimeässä ei minusta onnistu yhtä hyvin kuin aamulla päivänvalossa, mutta tietty kukin tyylillään.

Ei varhainen ylösnousu tarkoita sitä, että olisin nukkumassa jo klo 20.00. Enkä ymmärrä sitä, miksi ärsyynnyt siitä, että sinun herätessäsi minä olen jo elänyt monta tuntia sitä päivää. Sinähän jatkat omaa arkeasi ohi keskiyön siellä pihatöissä.

Vierailija kirjoitti:

Itse makailen puolelle päivin, jos huvittaa teen jotain kotitöitä ja pullankin haen kaupasta. Olisiko tässä vika kansamme rappeutumiseen, emme enää vietä Tiina kirjojen ajan aikaa, leikkelemakkaraa vain lauantaisi.

Mitäs isäsi teki kun äitisi siivosi ja leipoi koko viikonlopun? 

Ja millä tavalla kansamme on "rappeutunut"?

Onneksi ei eletä Tiina-kirjojen elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Mitä te oikein teette, kun siivoojasta huolimatta joka viikonlopulle riittää siivoamista, järjestelyä ja kierrätyslaatikoita? 

Elämä ei mene hukkaan, vaikka nukkuisi lauantaina pidempään kuin klo 6. Oletko kuullut vuorokausirytmistä? Niitä on erilaisia nimittäin. Nukun pidempään sinä, menen myöhemmin nukkumaan; elämäni ei mene hukkaan, elän sitä vain eri aikaan kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Mitä te oikein teette, kun siivoojasta huolimatta joka viikonlopulle riittää siivoamista, järjestelyä ja kierrätyslaatikoita? 

Elämä ei mene hukkaan, vaikka nukkuisi lauantaina pidempään kuin klo 6. Oletko kuullut vuorokausirytmistä? Niitä on erilaisia nimittäin. Nukun pidempään sinä, menen myöhemmin nukkumaan; elämäni ei mene hukkaan, elän sitä vain eri aikaan kuin sinä.

Siivoojat ei järjestäm eikä tee pikkusälää tai lajittele vaatteita tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Sä nukut iltaisin elämän hukkaan, toiset aamuisin. Enpä usko, että olet valveilla yhtään sen kauempaa kuin se iltavirkkukaan.

Miksi iltavirkut sitten saavat niin kovin vähän aikaan lauantaisin? Heräävät myöhään, vitkuttelevat aikansa, käväisevät kaupassa ja kas - on jo iltapäivä pitkällä, taas jäi käymättä kyläkirppiksellä tai leikkipuiston talkoissa. Yllättäen illalla onkin erilaiset menot kuin aamuvirkuilla, sillä jostain syystä  aika ainakaan kertoo siivoavansa kaappeja tai laittavansa parveketta syyskuntoon lauantai-iltaisin. Silloin on aikaa riennoille - eikä siinä ole mitään pahaa, sinne sekaan vain, mutta sitten ei pidä ihmetellä, miksi sillä aamuvirkulla on erilainen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä nousen edelleen lauantaina klo 6, vaikka ei tarvitse. Luen rauhassa lehdet ja sillä aikaa uunissa paistuu pataleipä. Pyykit koneeseen, tiskikone päälle, jotain extrasiivousta (meillä käy siivooja, mutta lauantaiaamuna on aikaa siivoilla keittiön kaappeja tai laittaa vaatehuone järjestykseen) tai kierrätykseen menevien laatikoiden kantamista autoon. Tänään omenasoseen tekemistä, puutarhan syyskuntoon laittamista.

Minusta elämä menee jotenkin hukkaan, jos sen ohi nukkuu.

Sä nukut iltaisin elämän hukkaan, toiset aamuisin. Enpä usko, että olet valveilla yhtään sen kauempaa kuin se iltavirkkukaan.

Miksi iltavirkut sitten saavat niin kovin vähän aikaan lauantaisin? Heräävät myöhään, vitkuttelevat aikansa, käväisevät kaupassa ja kas - on jo iltapäivä pitkällä, taas jäi käymättä kyläkirppiksellä tai leikkipuiston talkoissa. Yllättäen illalla onkin erilaiset menot kuin aamuvirkuilla, sillä jostain syystä  aika ainakaan kertoo siivoavansa kaappeja tai laittavansa parveketta syyskuntoon lauantai-iltaisin. Silloin on aikaa riennoille - eikä siinä ole mitään pahaa, sinne sekaan vain, mutta sitten ei pidä ihmetellä, miksi sillä aamuvirkulla on erilainen elämä.

Miksi kaappeja tai parveketta ei voisi siivota illalla? Ja leikkipuisto ja kyläkirppis on jäänyt multakin väliin... T. Aamuvirkku