Mitä syitä että ystävä vähentää tai lopettaa yhteydenpidon?

Hänestä tuli alkoholisti ja halusi nähdä aina vaan baarissa, vaikka en itse edes juo.

"Jätin" yläasteaikaisen parhaan ystäväni, koska meillä ei yli viisitoista vuotta myöhemmin ollut mitään yhteistä. Olin aina ollut ns. liian kiltti ihminen, joka antoi kerta toisensa jälkeen anteeksi kaikki loukkaukset, oharit ja hyväksikäyttämiset. Kun vihdoin kolmikymppisenä aloin arvostaa itseäni ja opin jämäkkyyttä, en enää nähnyt mitään syytä ylläpitää keinotekoista ystävyyttä ihmiseen, jota en voinut sietää. En olisi ikinä uskonut että minusta olisi siihen, mutta uskalsin vihdoin pistää välit poikki. Ystäväni loukkaantui. Minä taas en ole katunut päivääkään.

No en tiedä onko sana ystävä oikea, mutta vastaan silti.

Kyse on kummilapseni vanhemmasta.

Minua alkoi toden teolla ärsyttämään iän kaikkinen päteminen kaikesta, siis kaikesta.

Hän tietää kaikesta kaiken, aiheesta riippumatta.

Ja mitä ilmeisemmin pitää itsestään selvyyteen että olen "lomakohde" lapsilleen ja tietysti ilmaiseksi autamme talon rakennuksessa kun meillä kalustoa olisi, mm.

Minun tulisi olla kiinnostunut hänen asioistaan mutta minun kuulumiseni eivät ole edes vastaamisen arvoisia.

Esim. Jos vaihdamme kuulumisia, tuskin koskaan kommentoi sanallakaan minun kuulumisiani, vain hän ja hänen kuulumisensa ovat keskustelun arvoisia.

Harmittaa että olen kummiksi suostunut, lapsi on tasan ainoa syy miksi edes yritän.. Tuolla kaverilla en tee yhtään mitään..

Eroni jälkeen masennuin ja toipumisestani huolimatta erakoituminen jäi päälle.

Ylivoimaisesti yleisin syy taitaa olla se, että ei yksinkertaisesti enää kiinnosta toisen seura riittävästi. Saa riittävästi seuraa ja aktiviteetteja muualta, joten toinen jää taka-alalle. Tämän yhteydenotot alkavat tuntumaan lähinnä ahdistavalta pommittamiselta, joten niitä ei haluta aktivoida omalla toiminnalla.

Tätä tapahtuu paljon etenkin silloin, kun ihmisellä alkaa uusi elämänvaihe ja hän esimerkiksi aloittaa uuden harrastuksen ja saa sitä kautta uusia kavereita. Uusi kaveri on yleensä lähtökohtaisesti mielenkiintoisempi kuin vanha.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että pitkäaikainen kaveri on ollut tosiaan ystäväsi pitkään. Samanlaista ystävää et välttämättä saa uudesta kaveristasi. Jos kavereistaan ei pidä kiinni, niin saattaa huomata olevansa pian yksin.

Jouduin katkaisemaan välit yhteen ystävään, kun en jaksanut hänen ainaista jankkaamista kuin joku pikkulapsi kunnes saa tahtonsa läpi. Esim. kun en halunnut lähteä yhteen konserttiin, mistä hän olisi kiinnostunut, sitä kinuamista kesti viikkokausia... Johtuen osittain myös siitä, ettei hänellä ole montaakaan ystävää, jolta voi kinuta. Tällä ystävälle jouduin jatkuvasti keksimään tekosyitä kinuamisen välttämiseksi, mikä on tapojeni vastaista. Minulle ystävien kesken ollaan rehellisiä ja arvostan rehellisyyttä yli kaiken (myös niissä tapauksissa, kun vastaus ei ole mieluisa). Lopulta ystävyyssuhde kävi itselle liian raskaaksi ja katkaisin välit vetoamalla ajanpuutteeseen, mikä oli osittain totta. Sinänsä surullista, että kävi näin. Keskustelu hänen "heikkouksista" ei auttanut.

Toisen ystävän joudun jättämään, kun en kestänyt hänen uhriutuimista (ja jatkuvaa valitusvirttä). Mikään ei ollut omaa syytä, eikä hän ota vastuuta tekemisistään. Tekee tismalleen samat virheet uudestaan ja uudestaan.

Olen joutunut myös jätetyksi, kun elämässäni oli vaikea kausi, eikä ex-ystävä ilmeisesti halunnut olla tukena.

Ystävän kanssa olimme syömässä ja kun erosimme, niin eipä mennyt kauaa, kun tuli viesti puhelimeen. Mun kanssa oli viestitellyt just ennen tapaamistamme. Ei ollut minulle tarkoitettu viesti, sen ymmärsin hetken päästä. Viestissä haukuttiin ja dissattiin mua ja tapaamistamme, joten ajattelin, että enpä ole enää tuon kanssa, kun tarvitsee heti tapaamisen jälkeen raportoida ja haukkua minua, sekä tapaamistamme kolmannelle osapuolelle. En vastannut mitään vaan kihisin raivosta, kun tajusin ettei se viesti ollut minulle, no olinhan siinä mainittu myös nimeltä. Seuraavana aamuna sain uuden viestin, jossa todettiin vaan, että "et kai suuttunut, viesti vain taisi mennä väärään numeroon?". Juu en..tällaiset oiotaan naamatusten eikä puhelimitse, perhana!

Itselläni on ollut seuraavanlaisia syitä:

- Masennus yms. vaikeudet omassa elämässä. En vain jaksa nähdä ihmisiä ja jutella heidän kanssaan.

- Ystävä ei itse ollut yhtään aktiivinen tapaamisen suhteen, en jaksanut sellaista yksipuolisuutta. Kaiken huipuksi vielä pieni hyväksikäytön meininki: otti kyllä silloin yhteyttä, kun itse tarvitsi apua. En ole enää aikoihin yrittänytkään pitää yhteyttä.

- Kaikki tekeminen tapahtui ystävän ehdoilla. Jos itse jotain ehdotin, niin satavarmasti ei sopinut.

- Oma saamattomuuteni.

Entinen paras kaveri muuttui piikitteleväksi ja ylimieliseksi saadessaan miehen, hyvän työpaikan yms. Piilovittuili mulle kropastani ja haukkui esim. Joitain kavereitani, vaatteitani, kerran omaa äitiänikin.

Sanoin kerran meneväni treffeille biitsille ja kaverini kommentoi ihan tosissaan että " ai rannalle? Lol, sehän lähtee sua karkuun ku näkee sut bikineissä ". Joo en mä enää välillä ees muista koko ihmistä :)

Yhden ystävän kanssa välit meni poikki kun oli riitoja, jotka olisi pitänyt selvittää. Itse yritin nähdä paljonkin vaivaa että olisimme saaneet sovittua/puhuttua. Lopulta meni hermo kun en saanut häntä millään kiinni ja ilmoitin että jos et itse viitsi ottaa edes yhteyttä, niin ilmeisesti ystävyys on sitten ohi? Ei ne riidat mykkäkoululla selviä. Ei koskaan ottanut yhteyttä joten ilmeisesti välien selvitys ei kiinnostanut tarpeeksi. En pakota.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hirveästi tekemistä, kun oli töitä ja kiire saada opinnäytetyö valmiiksi sekä valmistua, kun olin jo jatkoajalla muutenkin. Mulla oli silloin myös diagnosoitu eräs sairaus, joka aiheuttaa väsymystä ja masennustakin. Eräs kaveri yritti tavoitella, että nähtäiskö, kun hän oli maisemissa. En juuri silloin ois jaksanut häntä ja jäi vastaamatta, kun en keksinyt tarpeeksi hyvää tekosyytäkään eikä hän varmaan ois uskonutkaan. Soitteli muutamia kertoja myöhemmin ja jotenkin vain jäi aina vastaamatta, kun mietin, että mitä hittoa sanon. Sit ennen pitkää en edes kehdannut vastata mitään/ottaa yhteyttä, kun hävetti oma käytös. Joskus olen viime vuosina miettinyt, että pitäisikö ottaa yhteyttä. Ihan mukava ihminen, mutta sitten ajattelin, että ehkä en ole hänen arvoisensa ystävä, kun teen näin ja kun joskus jaksan häntä ja joskus en.

Olen itse ollut vähän tuossa samassa tilanteessa. Vaikket haluaisikaan uudestaan lämmitellä välejä hänen kanssaan niin suosittelen, että laitat vaikka viestin, jossa kerrot että olit hieman masentunut ym. etkä sen takia pystynyt pitämään yhteyttä, eikä siinä ollut mitään henkilökohtaista. Siis itse ajattelen niin ettei kannata "polttaa siltoja" takanaan, koska nyt tämä henkilö varmasti ajattelee että olit vain törkeä häntä kohtaan tai hänessä oli joku vika.

Se vain jotenkin hissukseen lopahti. Ex-ystäväni löysi uusia kavereita, ja nämä sitten menivät aina minun "ohitseni", ts. muutuin varakaveriksi. Jos kysyin, että nähtäiskö vaikka kahvittelun merkeissä, niin sain kuulla kuinka "Noo, oon torstaina sopinu että nään Emppua ja Marjaa, perjantaina ollaan menossa istumaan iltaa (Empun ja Marjan kanssa), lauantaina oon menossa vahtimaan veljen lapsia, maanantai menee varmaan aika myöhään töissä, tiistaina oon sopinu että meen uimaan Sallan kanssa" jne. Ja kun tämä kalenterimenojen luettelu toistui kerrasta toiseen, niin annoin olla.

Sinänsä kurjaa, kun aikoinaan tämä ex-ystäväni kärsi yksinäisyydestä, ja silloin vietin paljon hänen kanssaan aikaa ja hän kiitteli kovasti ja hoki kuinka "oot paras ystävä ikinä ja en tiiä mitä tekisin ilman sua!" Onpa "kiva" että sain olla kampena yksinäisyydestä sosiaalisempaan elämään hänelle, mutta sen jälkeen minua ei enää tarvittukaan.

Mulla käy aika ajoin tämmöstä, lähinnä sen takia että oma elämä on niin sekaisin etten yksinkertaisesti jaksa pitää yhteyttä yhtä paljon kuin ennen. Sit taas kun saan asiat järjestykseen niin otan yhteyttä eikä (ainakaan vielä) ne kaverit oo minnekkään kadonneet.

Jos mun kaverin kanssa haluaa sopia tapaamisen, niin siihen pitää varata aika kalenterista. Esim jos nyt otat yhteyttä niin voit saada tapaamisajan ensi kuun 25.päivälle klo 14 - 14:20. Voimassa vain rajoitetun ajan, ei voi yhdistää muihin tarjouksiin.

Mulla on masennus ja kilpirauhasen vajaatoiminta, ja ne on pitäneet mua viime vuodet sellaisessa kunnossa että en jaksa juurikaan ottaa yhteyttä kavereihin oma-aloitteisesti, enkä jaksa käydä heidän luonaan. Vastaan jos joku laittaa mulle viestin tai soittaa, ja toivotan kaverit aina tervetulleeksi tänne meille. Harmi kyllä monet kaverit ovat vähitellen lopettaneet yhteydenpidon, kai siksi etten ota itse yhteyttä, toisaalta he kyllä tietävät tilanteeni. Mutta voi olla, että en ota itsekään enää yhteyttä sitten kun joskus taas jaksan sellaista. Koen että he eivät välitä musta koska eivät piittaa olla yhteyksissä, mutta voin tietysti olla väärässäkin.

Sitten yksi ystävä, jonka kanssa olen ihan tarkoituksella lopettanut yhteydenpidon:

- Yli 10 vuotta ystävyyttä takana, ja hän auttoi mua yhdessä tosi tärkeässä ja vaikeassa asiassa mistä olen ikuisesti kiitollinen, mutta mulla on aika paljon negatiivisia tuntemuksia tätä henkilöä kohtaan niin ei vaan enää innosta.

- Kuvio on ollut koko ajan kieroutunut sillä lailla, että hän tekee ohareita eikä katso aiheelliseksi ilmoittaa muuttuneista suunnitelmista minulle. Olen lukemattomat kerrat odottanut että hän tulee luokseni kylään sovittuun aikaan, mutta noin 90% kerroista hän ei ole tullut eikä myöskään ilmoittanut mitään. Jos olen soittanut hänelle, niin hän on sanonut että joo kun hänen pitikin mennä auttamaan äitiään ja siinä kestää vielä pitkään. Tai kuskata jotain tuttavaa jonnekin, tai käydä hoitamassa joku asia. Tai sitten hän ei ole vastannut ollenkaan. Hän ei koskaan pahoittele peruuntumista tai ilmoittamatta jättämistä, vaan pitää jotenkin luonnollisena asiana että hän ei tullut kun ei päässytkään muilta hommiltaan.

- Nuorempana etsin häntä monesti hänen vanhempiensa luota jne., kun oli sovittu kellonaika milloin menen hänen luokseen ja hän ei ollutkaan kotona eikä vastannut puhelimeen. Sitten lopetin tuon hänen perässään juoksemisen, kun tajusin että tää kuvio menee ihan väärin ja saan vain itselleni hyväksikäytetyn ja huijatun olon.

- Loppujen lopuksi olen alkanut suhtautua hänen kaikkiin lupauksiinsa ja sovittuihin vierailuihin niin, että oletan niiden peruuntuvan ja että mulle on ihan sama tuleeko hän vai ei, jolloin en ole enää juurikaan pettynyt. Enkä ole enää koskaan lähtenyt kotoa hänen luokseen tai muualle sovittuun paikkaan ilman että hän ensin soittaa kun on valmiina tapaamiseen, niin en vaivaudu paikalle turhaan.

- Lisäksi hän on antanut ex-miehensä tehdä itselleen niin pahaa fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa (ja tietenkin tällaisissa on aina henkinenkin mukana), että mulle on tullut jonkinlainen pelko siitä että jos myös hän itse on väkivaltainen tms. haitallinen lähipiirilleen joissain tilanteissa, koska on selvästi saanut ihan valtavan vääristyneen kohtelun ja mallin lapsuudessaan. Mua kuvottaa ajatus, että hän saattaa käyttää fyysistä kuritusta lapseensa.

- Olen myös muuttanut koirankoulutustyyliäni varmaan 500% positiivisemmaksi kuin mitä se oli ennen ja mitä se myös tällä ihmisellä on, ja on rasittavaa kuunnella sitä vanhaa paskaa "tietoa" miten koiria pitää kohdella ja kouluttaa, kun pidän niitä menetelmiä nykyään joko haitallisina tai erittäin traumatisoivina, koiran luonteesta riippuen. Ja inhottavaa nähdä sitä fyysistä vääntämistä ja joka asiasta rankaisemista, mitä hän tekee koiriensa kanssa.

Sellainen roskasäkkinä pitäminen, oli tämän henkilön kanssa olo niin kuin itsellä ei olisi minkäänlaista persoonaa, vaan olin tapaamisillamme vain hänen juttujaan ja ongelmiaan varten.

Tämä henkilö oli yksinäinen, vaikka hänellä olikin paljon tuttuja mutta sitten hän alkoi saada uusia tuttavuuksia ja alkoi tekemään tuplabookkauksia. "Hei, sopiiko että nähdäänkin vähän myöhemmin kun Marja pyysi näkemään?"

Toisten elämän arvostelu, joka käänteessä pitää tuoda ilmi kuinka itse elää niin paljon paremmin kuin muut.

Entisen parhaan kaverin tyttöystävä ei pitänyt minusta ja häntä selkeästi häiritse kun vietimme aikaa yhdessä. Siis olemme kaikki naisia ja olen täysin hetero.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on masennus ja kilpirauhasen vajaatoiminta, ja ne on pitäneet mua viime vuodet sellaisessa kunnossa että en jaksa juurikaan ottaa yhteyttä kavereihin oma-aloitteisesti, enkä jaksa käydä heidän luonaan. Vastaan jos joku laittaa mulle viestin tai soittaa, ja toivotan kaverit aina tervetulleeksi tänne meille. Harmi kyllä monet kaverit ovat vähitellen lopettaneet yhteydenpidon, kai siksi etten ota itse yhteyttä, toisaalta he kyllä tietävät tilanteeni. Mutta voi olla, että en ota itsekään enää yhteyttä sitten kun joskus taas jaksan sellaista. Koen että he eivät välitä musta koska eivät piittaa olla yhteyksissä, mutta voin tietysti olla väärässäkin.

Sitten yksi ystävä, jonka kanssa olen ihan tarkoituksella lopettanut yhteydenpidon:

- Yli 10 vuotta ystävyyttä takana, ja hän auttoi mua yhdessä tosi tärkeässä ja vaikeassa asiassa mistä olen ikuisesti kiitollinen, mutta mulla on aika paljon negatiivisia tuntemuksia tätä henkilöä kohtaan niin ei vaan enää innosta.

- Kuvio on ollut koko ajan kieroutunut sillä lailla, että hän tekee ohareita eikä katso aiheelliseksi ilmoittaa muuttuneista suunnitelmista minulle. Olen lukemattomat kerrat odottanut että hän tulee luokseni kylään sovittuun aikaan, mutta noin 90% kerroista hän ei ole tullut eikä myöskään ilmoittanut mitään. Jos olen soittanut hänelle, niin hän on sanonut että joo kun hänen pitikin mennä auttamaan äitiään ja siinä kestää vielä pitkään. Tai kuskata jotain tuttavaa jonnekin, tai käydä hoitamassa joku asia. Tai sitten hän ei ole vastannut ollenkaan. Hän ei koskaan pahoittele peruuntumista tai ilmoittamatta jättämistä, vaan pitää jotenkin luonnollisena asiana että hän ei tullut kun ei päässytkään muilta hommiltaan.

- Nuorempana etsin häntä monesti hänen vanhempiensa luota jne., kun oli sovittu kellonaika milloin menen hänen luokseen ja hän ei ollutkaan kotona eikä vastannut puhelimeen. Sitten lopetin tuon hänen perässään juoksemisen, kun tajusin että tää kuvio menee ihan väärin ja saan vain itselleni hyväksikäytetyn ja huijatun olon.

- Loppujen lopuksi olen alkanut suhtautua hänen kaikkiin lupauksiinsa ja sovittuihin vierailuihin niin, että oletan niiden peruuntuvan ja että mulle on ihan sama tuleeko hän vai ei, jolloin en ole enää juurikaan pettynyt. Enkä ole enää koskaan lähtenyt kotoa hänen luokseen tai muualle sovittuun paikkaan ilman että hän ensin soittaa kun on valmiina tapaamiseen, niin en vaivaudu paikalle turhaan.

- Lisäksi hän on antanut ex-miehensä tehdä itselleen niin pahaa fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa (ja tietenkin tällaisissa on aina henkinenkin mukana), että mulle on tullut jonkinlainen pelko siitä että jos myös hän itse on väkivaltainen tms. haitallinen lähipiirilleen joissain tilanteissa, koska on selvästi saanut ihan valtavan vääristyneen kohtelun ja mallin lapsuudessaan. Mua kuvottaa ajatus, että hän saattaa käyttää fyysistä kuritusta lapseensa.

- Olen myös muuttanut koirankoulutustyyliäni varmaan 500% positiivisemmaksi kuin mitä se oli ennen ja mitä se myös tällä ihmisellä on, ja on rasittavaa kuunnella sitä vanhaa paskaa "tietoa" miten koiria pitää kohdella ja kouluttaa, kun pidän niitä menetelmiä nykyään joko haitallisina tai erittäin traumatisoivina, koiran luonteesta riippuen. Ja inhottavaa nähdä sitä fyysistä vääntämistä ja joka asiasta rankaisemista, mitä hän tekee koiriensa kanssa.

Anteeksi mutta pakko puuttua tohon, että kaverisi on ollut pahan väkivallan kohteena ex-mieheltään. Pelkäät kaveriasi, jos toimintamalli on tarttunut häneenkin. Kuulostaa erikoiselta mutta, joa todella ajattelet näin niin mikset ole ilmoittanut minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta pakko puuttua tohon, että kaverisi on ollut pahan väkivallan kohteena ex-mieheltään. Pelkäät kaveriasi, jos toimintamalli on tarttunut häneenkin. Kuulostaa erikoiselta mutta, joa todella ajattelet näin niin mikset ole ilmoittanut minnekään.

En siis tietenkään ajattele että ex-mies olisi tartuttanut väkivaltaisuuden häneen, vaan koska hän on ollut ja vieläpä jumittanut pitkään tuollaisessa suhteessa, niin häntä on erittäin todennäköisesti hakattu lapsena. Ja jos jotakuta hakataan lapsena, niin siinä on aika iso riski että myös hän itse tekee niin lapsilleen tai jollekin muulle, ellei ole käsitellyt traumojaan, ja hän ei todellakaan ole. Mulle oli siis uutta se "tieto" että häntä on hakattu lapsena, ja sen "tiedon" jälkeen olen miettinyt että mitenkähän hän itse on toiminut lastensa kanssa, tai voisiko hän jossain tilanteessa olla väkivaltainen esim. minua kohtaan.

Minne siis pitäisi ilmoittaa? Lauseestasi saa sellaisen vaikutelman, että minun pitäisi ilmoittaa jonnekin siitä että ex-mies on tartuttanut häneen väkivaltaisen käytöksen. :-) Mutta tarkoitit ehkä, että miksen ole tehnyt rikosilmoitusta hänen puolestaan? Kuulin tästä ex-miehen väkivaltaisuudesta aika hiljattain, ja mulla menee kaikki jaksaminen siihen että saan joten kuten huonosti pyöritettyä omaa arkeani. En myöskään tiedä ex-miehen nimeä, milloin tämä väkivalta on tapahtunut jne. En tajunnut kysyä tältä ex-ystävältäni silloin kun hän yhdellä lauseella mainitsi että tällaista on ollut. Enkä tajunnut kysyä sitäkään että tekeekö nykyinen mies jotain vastaavaa. Vai tarkoititko että pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus? Jotenkin musta tuntuu, että perusteeksi ei riitä että äitiä on todennäköisesti hakattu lapsena. En ole myöskään koskaan nähnyt mitään siihen viittaavaa että olisi väkivaltainen lapsiaan kohtaan. Mutta mulla on sellainen tunne, että voi hyvinkin olla. Lapset ovat nyt jo täysi-ikäisiä, niin voivat tehdä itse rikosilmoituksen jos siihen on aihetta.

Tässä joitakin syitä muutaman ihmissuhteen päättymiseen tai yhteydenpidon vähenemiseen

-Liiallinen roikkuminen ja mustasukkaisuus

-Pahan puhuminen yhteisistä ystävistä

-Yksipuolinen yhteydenpito

-Hylätyksi tuleminen, kun tarvitsisi apua eli ignooraa täysin, eikä edes pyydä anteeksi ja lopettaa sen jälkeen juttelun ja yhteydenottamisen täysin kokonaan niin en minäkään sen jälkeen kokenut olevani velvollinen jatkamaan sitä ystävyyttä

-Tuen vaatiminen (mm. monta yötä piti valvoa kaverin seurana, kun purnasi itsensä tappamisesta ja itsellä meni oma elämä sen takia sekasisin)

-Erilaiset elämäntilanteet mm. lapsen saaminen

-Työkiireet

-Sairastuminen (nyt kun on todettu sairaus ja saan siihen lääkitystä, pidän yhteyttä paremmin)