Mielialalääkkeen (Seroxat) lopettaminen ja niin perseinen olo että hulluksi tulee!

Masentuneiden elämä on sairasta. Nerokas toteamus kertakaikkiaan!



Mä voisin muuten laahustaa kuolaten postiin ja lähettää sulle nuo loput pillerit. Saisit kokeilla auttaisivatko ne tuohon sun ongelmaan.



ap

Ainut onkelma on tällä hetkellä tämä paska fyysinen olo. ja siitä vain halusin jauhaa tällä aloituksella.



ap

Se kuuluu asiaan ja menee ohi 1-3 vuodessa. Huonoiten pärjää ne jotka ei tajua opetusta jonka masennus antaa eikä viitsi kasvaa sen mukana vaan pyristelee sitä vastaan. Masennukseen ei ole nopeaa parannusta ja vuosien haavoja ei paikata muutamasa kuukaudessa. Pilleri on pilleri, sen pillerin ajattelun sijaan voisi vaikka antaa itselleen luvan masentaa ja sairastaa. Sitten voi sanoa olevansa matkalla terveyteen kun masentuu masennuksen aikana normaalisti. Se on huipputunne masentuneelle, vaikka terve ei sitä ymmärräkään.



Masentunut ei lääkitty ihminen on masentavaa ja kurjaa seuraa joka käy muiden ihmisten hermoille. Ei sellaista kestä kukaan, ei edes masentuneet. Masentuneet on myös itsekkäitä eivätkä tajua huomioida ympäristöään. Kuka sellaista jaksaa kestää.

Äitini on käyttänut niitä jo useamman vuoden ja aina jaksaa höpöttää että " nämä on tosi mietoja, näihin ei jää koukkuun" ja " lääkäri sanoi että en minä hullu ole, minulla nyt on vaan tällaiset aivot että lääkettä pitää syödä" .

Siis mitä helvettiä! Toivon todella että tuonkaltainen hulluus ja itsensä petkuttaminen ei ole periytyvää.

Tiedän kyllä, että masennuksesta ei parannuta muutamassa kuukaudessa. Kyllä minullakin on takana parin vuoden intensiivinen psykoterapia.



ap

Minun äitini taas ei syö lääkkeitä ja noh... voi sanoa, että nolompaa ihmistä saa hakea. Hänen käyttäytymisensä on aivan outoa verrattuna normaaleihin ihmisiin ja siksi häntä kartetaankin.

Vierailija:

Äitini on käyttänut niitä jo useamman vuoden ja aina jaksaa höpöttää että " nämä on tosi mietoja, näihin ei jää koukkuun" ja " lääkäri sanoi että en minä hullu ole, minulla nyt on vaan tällaiset aivot että lääkettä pitää syödä" .

Siis mitä helvettiä! Toivon todella että tuonkaltainen hulluus ja itsensä petkuttaminen ei ole periytyvää.

antumiseen ei ole.

En henk. koht tunne ketään joka olisi hyötynyt siitä. Psykoterapiassa pelataan liikaa terapeutin omalla persoonalla.

t.26

Oireina kun saattaa olla edellä mainittujen lisäksi paniikkikohtaukset ja masennus, eli vaivoja joihin kyseisiä lääkkeitä syödään! Kun syöt lääkkeitä nämä häviävät ja sitten iloisena ajattelet, että nyt voin lopettaa lääkkeet ja oireet iskee päälle ja pian sama meininki kuin ennen lääkkeiden aloitusta.

Aika monella masennuslääkkeen lopettaneella vieroitusoireet saattaa ennemminkin olla psyykkisiä jos esim. on luettu jostain millaisia vieroitusoireita voi tulla. Sama lumevaikutus saadaan aikaiseksi vaikka kalkkitapleteilla.

Esim. huumeiden käyttäjät saavat vieroitusoireita jos eivät käytä huumeita ja ovat siis huumeisiin koukussa. Edelleen se 27.

lensi.



Joskus tuntuu, että kärkkäimpiä " asiantuntijoita" ovat ihmiset, jotka ovat lukeneet kirjoista, mutta joilla ei ole omaa kokemusta ja siten ei mitään käsitystä asiasta.

Masennuslääke ei ensinnäkään ole huume. Kaikista lääkkeistä jotain oireita tulee kun lopettaa, mutta usein ne on niin lieviä ettemme edes huomaa niitä. Mutta kait sen typerämpikin tajuaa, että jos kemiallisesti ylläpidetään aivoissa normaalitoimintaa niin normaalitoiminnan loppu aiheuttaa huonoa oloa tai sekavuutta.

Vierailija:

Esim. huumeiden käyttäjät saavat vieroitusoireita jos eivät käytä huumeita ja ovat siis huumeisiin koukussa. Edelleen se 27.

Et tietenkään pysty kieltämään itseäsi uskomasta asioihin, koska ne on uskon asia. Ystäväni vieroitusoire on vasemmalle kaartunut kävely ja pyörtyminen, eli samat oireet mihin syö lääkettä, että näkyyhän näitä omalaatuisia oireita.

t.34/38

Mä sentään syön kiltisti pillerini ja jos ne vaikka pariksi viikkoa unohtuu niin ei mulla mitään vieroitusoireita ole, masennun ainoastaan, mutta eikös se niin kuin ole tarkoituskin jos ei syö lääkkeitään.

syvin masennus ja traagisin elämä. Buhuu!



Taidanpa painua petiin ja sulkea silmäni. Jos tämä sätiminen ym. lakkaisi.



ap

Olisin halunnut keskustella asiasta ihan vakavasti. Onko täällä ap vielä paikalla tai joitan eka sivulla kirjoittaneita?

Ei kannata hikeentyä, vaikka jotkut asiaa tuntemattomat yrittävät ärsyttää.

Kyllä jokainen asiaan perehtynyt tietää, että masennus on sairaus siinä missä muutkin. Typeräähän se olisi olla käyttämättä hyväksi havaittuja keinoja masennuksen hoidossa. Siihenkin vaivaan on monenlaista lääkettä. Masennuslääkkeisiin ei jäädä koukkuun, ne eivät tuo mitään erityistä hyvän olon tunnetta tai huumaantunutta olotilaa. Ne vain korjaavat aivojen kemiallista epätasapainoa.

Itselläni on aivojen välittäjäaineissa sellaista vikaa, josta tiedän kärsiväni lopun ikääni. Lääkkeet eivät ole välttämättömyys, mikäli haluan olla aina ahdistunut ja vihainen. Mutta katsokaas kun haluaisin elää suht normaalia elämää... hyi minua.



Te jotka välttämättä haluatte kritisoida, ottakaa nyt ihan oikeasti asioista selvää ennenkuin avaatte sanaisen arkkunne! Puhutte täällä läpiä päähänne, ja joku voi vielä ottaa sananne todesta. Masennus on valitettavasti hyvinkin tappava sairaus, mutta siihen on olemassa omat hoitokeinonsa!

Eli - masennuslääkkeisiin ei jää koukkuun. Esim. rauhottaviin voi jäädä, mutta masennuslääkkeisiin ei, ei niissä ole mitään sellaista, mikä koukuttaisi. Eikä toisaalta vaikutuskaan ole erityisen voimakas.

Joku siellä valitti, että masentuneiden pitäisi tehdä jotain jne. Mutta, kun masennus on oikeasti ongelma aivojen serotoniinin toiminnassa niin miksi siihen ei sitten voi syödä lääkettä. Pitäisikö syöpäänkin olla syömättä lääkkeitä ja esim. ottaa itseään niskasta kiinni?

Tämän takia vähän epäilenkin (olen ap pahoillani!) ap:n positiivisuutta - se voi olla juuri se lääke, joka sinut on saanut nyt näkemään asiat vähän valoisammin ja nyt kun lopetat sen niin aivojesi kemia saattaa palata taas masennustilaan. Ehkä keksit keinon saada serotoniinit muuten kohdalleen - toivotan onnea. Muista, että lääkkeen vaikutus voi kestää 1.5 vuottakin - tai siis ne muutokset, joita se on parantanut aivoissasi ja näin ollen masennus saattaa iskeä vasta silloin. Toisaalta, joillakin muutaman vuoden lääkehoito on saanut oman tuotannon toimimaan taas kunnolla ja he eivät ole masentuneet enää ollenkaan.

Itsellä Seroxatista tuli myös vastaavia oireita, kun sen lopetin - kestivät noin viikon. Kunhan saan tämän imetyksen pulkkaan, niin taidanpa aloittaa taas, en syö pelkkään masennukseen vaan myös paniikkihäiriöihin. Olen huomannut, että nyt kun lääkitystä ei ole, niin yölliset ahdistukset ovat tulleet taas takaisin :( Itselläni ahdistus on se kamalin juttu, ei niinkään masennus. Sellaisia kurkkua kuristavia ahdistuskohtauksia.

Vierailija:

Minun äitini taas ei syö lääkkeitä ja noh... voi sanoa, että nolompaa ihmistä saa hakea. Hänen käyttäytymisensä on aivan outoa verrattuna normaaleihin ihmisiin ja siksi häntä kartetaankin.