Lukiolaisen matematiikan valinta?

No ei se pitkä matikka mikään peikko ole.

Itse pärjäsin ihan hyvin yläasteella ja sama meininki jatkui lukiossa, ilman sen kummempaa vaivaa sai niitä ysejä ja joskus kymppejä. Kirjoituksesta pistettä vaille L.

Eli ei sitä työtä nyt niin hirveästi tartte tehdä, tietenkin kotiläksyjä pitää laskea mutta oliko se joku vartti - puoli tuntia päivässä sen kolme kertaa viikossa, en enää muista.

Varmaan riippuu tosi paljon yläasteen tasostakin, meillä ei ollut ihan rupu-yläaste ja toisaalta lukio ei ollut mikään matemaattisesti suhtautunut huippulukio vaan käytiin vaan ne "normaalit" lukion pitkän matikan asiat.

Eli pitkään matikkaan vaan, se on hauskaa ja helppoa!

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo pitkä matematiikka vaikeutunut siitä mitä se oli reilu parikymmentä vuotta sitten? Mietin vain, kun meillä on samanlainen laiska läksyjentekijä kuin tuossa aiemmin jollain, joka siis on jo päättänyt valita pitkän. Kyselen tuota muutosta siksi, koska ajattelin matemaattisesti suht lahjakkaan selviävän siitä kunnialla joka tapauksessa, koska onnistui myös itseltäni aikoinaan. Eli onko vaatimukset muuttuneet ja nykyään pakko tehdä hirveästi töitä sen eteen?

Olet varmaan sitten ollut oikein hirween lahjakas, sillä kyllä jo 30 vuotta sitten piti ahkeroida, jotta pitkästä matikasta selvisi hyvin. Koska tarvitaan laskurutiinia, ja sitä ei saa muuten kuin laskemalla.

Anna lapsen valita. Meillä lapsi kanssa pohtii ottaako lyhyen vai pitkän. Lapsi on ollut 9-10 oppilas, ja entisen open mukaan matemaattisesti lahjakas. Mutta jos aine ei kiinnosta, niin minä en painosta. Itse luin pitkän matikan perheen painostuksesta, kun olin peruskoulussa hyvä matikassa. Lukion pitkä matikka on vaativaa, ja kun ei kiinnostanut, niin tuloksena oli B yo-kirjoituksissa.  Kyllä lyhyelläkin matikalla olisin selvinnyt kansantaloustieteen approsta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä toisin päin. Matikassa suht lahjakas poika haluaisi pitkän matikan. Lapseni on luonteeltaan patalaiska, tähän asti selvinnyt vaivatta fiksuutensa ansiosta. Pitkässä matikassa se ei enää riitä, on pakko tehdä töitä, ja jostain syystä tuntuu ettei poika ole valmis uhraamaan tuntia paria illassa matikan läksyihin. En haluaisi ostaa 200e laskinta siksi, että kohta sanoo ettei huvitakaan. 

Meillä poika myös juuri tuollainen että menee siitä mistä aita on matalin ja kun ei peruskoulussa tarvinnut koulun eteen mitään tehdä ja hyviä arvosanoja silti tuli, niin selvästi suurin ongelma pitkän matikan suhteen on että tietää itsekin että siellä pärjätäkseen täytyy tehdä ihan eri tavalla töitä kuin aiemmin, eikä tuo työmäärä tunnu kiinnostavan, ei siis ole motivaatiota. Uskon että pärjäisi kyllä pitkässä matikassa jos vaan haluaisi sen parissa nähdä vaivaa. Mutta kun ei tunnu haluavan.

Sitä vaan mietin että jos myöhemmin kuitenkin haluaisi hakea alalle jossa pitkä matikka on pääsyvaatimuksena mutta kai sen voi sitten vaikka iltalukiossa myöhemmin opiskella.

ap.

Kannattaa ottaa. Vaikkei aikanaan huippuarvosanaa tulisikaan, on monelle alalle pääsy tai siellä opiskelu helpompaa. Nimenomaan hyvin työllistäville aloille pääsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo pitkä matematiikka vaikeutunut siitä mitä se oli reilu parikymmentä vuotta sitten? Mietin vain, kun meillä on samanlainen laiska läksyjentekijä kuin tuossa aiemmin jollain, joka siis on jo päättänyt valita pitkän. Kyselen tuota muutosta siksi, koska ajattelin matemaattisesti suht lahjakkaan selviävän siitä kunnialla joka tapauksessa, koska onnistui myös itseltäni aikoinaan. Eli onko vaatimukset muuttuneet ja nykyään pakko tehdä hirveästi töitä sen eteen?

Olet varmaan sitten ollut oikein hirween lahjakas, sillä kyllä jo 30 vuotta sitten piti ahkeroida, jotta pitkästä matikasta selvisi hyvin. Koska tarvitaan laskurutiinia, ja sitä ei saa muuten kuin laskemalla.

Laskurutiinia tietenkin, mutta ei itselläni niissä kirjan tehtävissä kuitenkaan mitään tuntikausia mennyt päivittäin. Lähinnä tarkoitin siis, että onko vaikeampaa/enemmän opittavaa kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on matematiikan opettaja lukiossa ja vetää nyt ensimmäistä kertaa uutta kaikille yhteistä matematiikan ykköskurssia. Hän sanoi, että vaativuustasoltaan se on lyhyttä matematiikkaa (harmitteli tätä, koska pitkän matematiikan opiskelijoilta vaaditaan sitten paljon enemmän tulevilla kursseilla, että saadaan asiat käytyä). Kannattaa oikeasti miettiä, onko kiinnostusta pitkään matikkaan. Toisaalta on hyvä muistaa, että opiskella voi myöhemminkin: yksi ystäväni päätti kävi lukion pitkän matematiikan kurssit lukion jälkeisenä välivuotena, kun päättikin ryhtyä insinööriksi.

Meillä poika on kokenut tämän ykköskurssinkin omasta mielestään selvästi vaativammaksi kuin peruskoulun matematiikan, mielestään edetään liian nopeasti eikä asioita selitetä tarpeeksi, tässäkin varmasti on ongelmana tämä jo aiemmin mainitsemani että peruskoulussa ei tarvinnut hänen menestyäkseen töitä tehdä. Kesällä vielä olikin sitä mieltä että ottaa pitkän matematiikan mutta nyt on alkanut selvästi kallistua lyhyeen. Arvosanaahan ei vielä tuosta kurssista ole saanut, mutta joku pikkukoe heillä oli ollut ja siinä oli saanut pisteitä 2/6.

Alkaa näyttää siltä että on aika tiukasti itse nyt tuon lyhyen valinnan takana, ja sinänsä se ihan ok, ainoa mitä mietin on että sulkeeko nyt itseltään ovia tulevaisuudesta, vaikka sanookin ettei matemaattiselle alalle aio, mutta kun ei vastaavasti kuitenkaan tiedä mille alalle sitten oikeasti aikoo. Tuntuu että tuo oman alan löytyminen voisi antaa motivaatiota ja uutta potkua koko lukio-opiskeluun.

ap.

Itse pilasin nuoruuteni valitsemalla pitkän matikan. Elämä olisi ollut paljon antoisampaa, jos ei olisi ollut joka jumalan jaksossa matikkaa, joka vielä vaikeutui todella paljon kurssi kurssilta. Kohtuuttomasti meni aikaa siihen ja lukion päättötodistukseen sain 6. Nyt olen englannin ja ruotsin opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on matematiikan opettaja lukiossa ja vetää nyt ensimmäistä kertaa uutta kaikille yhteistä matematiikan ykköskurssia. Hän sanoi, että vaativuustasoltaan se on lyhyttä matematiikkaa (harmitteli tätä, koska pitkän matematiikan opiskelijoilta vaaditaan sitten paljon enemmän tulevilla kursseilla, että saadaan asiat käytyä). Kannattaa oikeasti miettiä, onko kiinnostusta pitkään matikkaan. Toisaalta on hyvä muistaa, että opiskella voi myöhemminkin: yksi ystäväni päätti kävi lukion pitkän matematiikan kurssit lukion jälkeisenä välivuotena, kun päättikin ryhtyä insinööriksi.

Meillä poika on kokenut tämän ykköskurssinkin omasta mielestään selvästi vaativammaksi kuin peruskoulun matematiikan, mielestään edetään liian nopeasti eikä asioita selitetä tarpeeksi, tässäkin varmasti on ongelmana tämä jo aiemmin mainitsemani että peruskoulussa ei tarvinnut hänen menestyäkseen töitä tehdä. Kesällä vielä olikin sitä mieltä että ottaa pitkän matematiikan mutta nyt on alkanut selvästi kallistua lyhyeen. Arvosanaahan ei vielä tuosta kurssista ole saanut, mutta joku pikkukoe heillä oli ollut ja siinä oli saanut pisteitä 2/6.

Alkaa näyttää siltä että on aika tiukasti itse nyt tuon lyhyen valinnan takana, ja sinänsä se ihan ok, ainoa mitä mietin on että sulkeeko nyt itseltään ovia tulevaisuudesta, vaikka sanookin ettei matemaattiselle alalle aio, mutta kun ei vastaavasti kuitenkaan tiedä mille alalle sitten oikeasti aikoo. Tuntuu että tuo oman alan löytyminen voisi antaa motivaatiota ja uutta potkua koko lukio-opiskeluun.

ap.

Olen parilta matematiikan opettajalta kuullut, että tuo lukion ensimmäinen, kaikille yhteinen matematiikan kurssi on vähän turhan laaja ja monille vaikea ehtiä käydä kokonaisuudessaan läpi kunnolla.

Pitkän voi aina vaihtaa lyhyeksi, mutta lyhyttä ei ehdi enää vaihtaa pitkäksi. Jos kokeilisi pitkää, edes pari kurssia?

Haki minne tahansa jatko-opintoihin niin pitkän matikan yo-kirjoituksista saa aika hyvin pisteitä. Vastaavasti lyhyestä ei niinkään. Itse luin pitkän, mutta halusin kirjoittaa lyhyenä. Kaduttaa, mutta näillä mennään. Ei todellakaan huvittanut mennä lukion jälkeen kirjoittamaan uudelleen/aikuislukioon.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo pitkä matematiikka vaikeutunut siitä mitä se oli reilu parikymmentä vuotta sitten? Mietin vain, kun meillä on samanlainen laiska läksyjentekijä kuin tuossa aiemmin jollain, joka siis on jo päättänyt valita pitkän. Kyselen tuota muutosta siksi, koska ajattelin matemaattisesti suht lahjakkaan selviävän siitä kunnialla joka tapauksessa, koska onnistui myös itseltäni aikoinaan. Eli onko vaatimukset muuttuneet ja nykyään pakko tehdä hirveästi töitä sen eteen?

Se on helpompaa nykyisin.

1980-luvun alkupuolella luin pitkä matematiikan lukiossa. Tuloksena oli jokaisessa todistuksessa 5( asteikkona oli silloin 4-10). Toisen luokan keväällä opettaja sanoi että ehdot tulee. Sanoin että hyvä, en suorita niitä vaan käyn toka luokan uudestaan ja vaihdan lyhyeen. Antoi sitten vitosen armosta.

Kirjoitin sitten jollakin tuurilla B:n. Ikinä en ole pitkän matematiikan asioita lukion jälkeen tarvinnut mihinkään. Teknisen opiston matematiikka taas oli sen verran järkevämpää että siitä tuli päästötodistukseen

5(asteikko 1-5).

Pitkästä matematiikasta on hyötyä yllättävän monelle alalle pyrkiessä. Esim. ei-matemaattinen tyttäreni hyötyi pitkästä matematiikasta selvästi, kun hän pyrki opiskelemaan psykologiaa (kokeesta suunnilleen puolet on tilastomatematiikkaa, joka on kyllä opiskeltavissa myös lyhyen matematiikan pohjalta, mutta paljon helpompaa, jos on pitkän matematiikan antama laskurutiini).

Jotta pitkässsä matematiikassa pärjäisi, on kuitenkin laskettava säännöllisesti kotitehtävät. Jos nuori ei ole siihen valmis, niin ei häntä pysty mitenkään pakottamaankaan siihen. Siinä tapauksessa pitkän matematiikan valinnasta ei ole mitään hyötyä. Voit vielä yrittää puhua nuoresi kanssa siitä, mitä kaikkea hyötyä pitkän matematiikan valinnasta olisi, mutta ei ole mitään järkeä pakottaa häntä, jos hän ei ole itse asiaan motivoitunut.

Sen voisit kyllä vielä sanoa, että lyhyen matematiikan tunnit ovat älyttömän pitkäveteisiä, jos on yhtään matemaattisesti lahjakas. Pitkän matematiikan tunneilla on paljon kivempaa.

Ajattelin vielä listata aloja, joita opiskellessa pitkästä matematiikasta on hyötyä. Muut voivat sitten täydentää listaa. Kaikilla näistä pitkä matematiikka ei ole suinkaan pakollinen, mutta sen osaamisesta on selvää hyötyä joko pääsykokeissa tai viimeistään opinnoissa:

Kaikki tekniikan alat, kaikki matemaattis-luonnontieteelliset alat, lääketiede, kauppatiede, psykologia, kasvatustieteet (monissa tutkimuksissa tarvitaan tilastomatematiikkaa ja siksi se kuuluu myös tutkimusvaatimuksiin).

33

Mun veljeni luki lyhyen matikan, ja hän opiskeli laskentaekonomiksi ja toimii nykyään tilintarkastajana. Itse luin pitkän (osin juuri tuon isoveljen painostuksesta) ja työskentelen humanistisellä alla.

Minä en antaisi heti vaihtaa, vaan vaatisin, että opiskelee ainakin yhden kurssin pitkää matikkaa ja miettii sitten uudelleen. Jospa oppisi ottamaan vaativuuden haasteena ja alkaisi tehdä opintojensa eteen töitä.

Itse koin matikan koulussa aina helpoksi (numero 10 ja ylppäreissä L), mutta valitsin lukiossa lyhyen matikan, koska tiesin, ettei minua tulevaisuudessa kiinnosta pitkää matikkaa vaativat alat. Keskityin mm. kieliin ja psykologiaan. Ikinä ei ole harmittanut. Sain aikaa syventyä minua kiinnostaviin asioihin ja samalla sain kuitenkin hyvän peruspohjan matikasta. Yliopistossa olen lukenut pääaineena kieliainetta ja sivuaineita mm. valtsikasta. Suurella osalla aloista pärjää vallan mainiosti lyhyellä matikalla, joten en rupeaisi liikaa painostamaan lasta. Mun yks kaveri ei lopulta kirjottanut matikkaa ollenkaan ja yks sai hylätyn, kun lukivat pitkää lähinnä painostuksen takia. Heidän taitonsa olisivat varmaan paremmat, jos olisivat menneet lyhyeen ja keskittyneet siihen kunnolla ilman jatkuvaa painetta.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin vielä listata aloja, joita opiskellessa pitkästä matematiikasta on hyötyä. Muut voivat sitten täydentää listaa. Kaikilla näistä pitkä matematiikka ei ole suinkaan pakollinen, mutta sen osaamisesta on selvää hyötyä joko pääsykokeissa tai viimeistään opinnoissa:

Kaikki tekniikan alat, kaikki matemaattis-luonnontieteelliset alat, lääketiede, kauppatiede, psykologia, kasvatustieteet (monissa tutkimuksissa tarvitaan tilastomatematiikkaa ja siksi se kuuluu myös tutkimusvaatimuksiin).

33

Tilastomatikan saa ihan hyvin haltuun lyhkäselläkin. Monilla pitkän lukijoilla tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei lyhkäsessä matikassa tyyliin opetella muuta kuin yhteen- ja vähennyslaskuja. Oikeasti lyhyt matikka antaa ihan riittävän pohjan esim. kasvatustieteiden ja psykan tilastomatikkaa vaativaan tutkimukseen. Jos on ahkera opiskelija ja ollut kuulolla lukion lyhyen matikan tunneilla, osaa kyllä muutakin kuin 2+2.

Pitkä on niin paljon parempi. Ei rasita lahjakasta tippaakan. Vastaa yliopiston muutamaa opintoviikkoa, ja sen kanssa pelleillään 3 vuotta! Ei siis kannata rajata tulevaisuuttaan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkän voi aina vaihtaa lyhyeksi, mutta lyhyttä ei ehdi enää vaihtaa pitkäksi. Jos kokeilisi pitkää, edes pari kurssia?

Haki minne tahansa jatko-opintoihin niin pitkän matikan yo-kirjoituksista saa aika hyvin pisteitä. Vastaavasti lyhyestä ei niinkään. Itse luin pitkän, mutta halusin kirjoittaa lyhyenä. Kaduttaa, mutta näillä mennään. Ei todellakaan huvittanut mennä lukion jälkeen kirjoittamaan uudelleen/aikuislukioon.

Jos ei hae kunnon matemaattiselle alalle, täytyy saada aika hyvä arvosana pitkästä matikasta, jotta se olisi lyhyen matikan arvosanaa arvokkaampi. Joskus esim. pitkän M ja lyhyen L antavat samat pisteet. Enemmän mä lyhkäsen L:stäni hyödyin kuin kaksi kaveriani pitkän C:stä ja A:sta, kun kukaan meistä ei hakenut minnekään TKK:lle tms.