Lue keskustelun säännöt.
Erolapsi, uusperhe ja perintökuviot.
09.09.2016 |
Minä olen tämä "erolapsi", aikuinen oikeasti. Vanhempani erosivat, kun olin tosi pieni ja isä meni uusiin naimisiin jo, kun olin neljän vanha. Liitosta syntyi 2 lasta, jotka ovat nyt aikuisena minulle tosi läheisiä, vaikka lapsena näimme vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Äitikin on "uudessa" avioliitossa ja meidän perheeseen kuului äidin ja isäpuolen lisäksi heidän 2 yhteistä lastaan, minä ja isäpuolen tytär, joka hänkin on kuin sisko minulle, koska olemme asuneet lähes koko lapsuuden saman katon alla.
Äiti ja isäpuoli ovat aina kohdelleet meitä kaikkia tasavertaisesti ja ovat tehneet testamentit, joissa jokaista meistä kohdellaan kuin rintaperillistä.
Nyt sitten viime viikonloppuna olin isän luona käymässä ja isä kertoi, miten on tullut joidenkin sisarusten kanssa riitaa mummon perinnöstä. Isän vaimo tuli sitten keskusteluun mukaan ja kertoi, että onneksi heillä on kaikki omaisuus laitettu isän vaimon nimiin ja tehty testamentti, jossa omaisuus menee siis heidän yhteisille lapsilleen ja isän vaimon kummilapselle. Ovat tehneet näin kuulemman suojellakseen isäni vaimoa, etten minä siis vie omaisuutta alta! Täytyy sanoa, että olen oikeasti aika järkyttynyt ja ymmälläni, sekä loukkaantunut. Isäni on aina tienannut enemmän kuin äitipuoleni. Ja aivan varmasti maksanut talo- auto ja venelainoja. Mutta hänellä ei ole minkäänlaista omaisuutra! En ole oikeasti mitään kärkkymässä ja totta kai hyvin tiedän, etten perisi mitää isäni vaimolta, enkä peri nyt isältänikään mitään, koska ei isälläni ole mitään omaisuutta. Mutta kuinka suunnitelmallista ja eriarvoistavaa! Olen loukkaantunut nimenomaan isälleni, koska tuli sellainen olo, että eriarvoistaa minut. Ja kuinka törkeää olettaa, että veisin jotain tältä vaimolta, enhän edes voisi. Ja miksi niin tekisin?
Kommentit (43)
Jos isälläsi ja vaimollaan on avioehto, hyvin voi omaisuus mennä vaimon kuvailemalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.
Ei sillä lakiosalla ole nyt tässä mitäön merkitystä, se ei poista sitä, että alunalkaen minut on haluttu eriarvoistaa. Ymmärrän, ettei isänvaimo haluaisi minulle mitään jättää, enkä toki häneltä mitään perisikään. Mutta se on aivan eri asia, että isäni ei halua minun saavan mitää ja pitää "uusia" lapsia tärkeämpinä. Tai tällainen olo minulle tulee. Sillä nyt ei ole mitään väliä mitä olisin saanut.
Kuulostaa kyllä kieltämättä erikoisalta ja ymmärrän ap:n tunteen hyvin. Sitten jos otat asian keskusteluun isän kanssa, voi hyvin olla, että sinut leimataan ahneeksi.
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.
Niin totta kai äitipuoli haluaa turvata selustansa ja lastensa perinnön, mutta kyse onkin siitä, että isä on halunnut turvata vain ja ainoastaan heidän yhteisten lastensa perinnön ja jättää minut täysin ulkopuolelle. Mitään lakiosia en tule vaatimaan, koska en ala tappelemaan veljien kanssa. Saank kai kuitenkin olla loukkaantunut isäni käytöksestä. Ap
Onkohan se uusi vaimo ollenkaan ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, että hän kuolee ensin? Sitten toi suunnitelma menee nimittäin ihan vihkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.Niin totta kai äitipuoli haluaa turvata selustansa ja lastensa perinnön, mutta kyse onkin siitä, että isä on halunnut turvata vain ja ainoastaan heidän yhteisten lastensa perinnön ja jättää minut täysin ulkopuolelle. Mitään lakiosia en tule vaatimaan, koska en ala tappelemaan veljien kanssa. Saank kai kuitenkin olla loukkaantunut isäni käytöksestä. Ap
Valitettavasti vanhempasi ovat olleet lähtökohtaisesti itsekkäitä ja menneet eroamaan kun olit pieni. Olet enempi isäpuolesi kuin osäsi lapsi - häntähän olet nähnyt enempi kuin isääsi, jolle olet "omiin lapsiin" verrattuna vieras. Voisin ajatella, että suurin ongelma äitipuolelle ja isällesi ei ole se että olet ed. liitosta, vaan se että olet "äitisi ja isäpuolesi lapsi" etkä "heidän lapsensa".
Tämä _ei ole_ sinun vikasi, eikä se toisaalta ole myöskään äitipuolesu vika. Vastuussa ovat ne, jotka alun perin erosivat ja hoitivat tilanteen niin että jäät isällesi vieraaksi. (Isäsi ja äitisi)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se uusi vaimo ollenkaan ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, että hän kuolee ensin? Sitten toi suunnitelma menee nimittäin ihan vihkoon.
Eihän mene. Omaisuus menee silloin puoliksi hänen lapsilleen jos vanhemmilla on avioehto. Lasten isä toki saa edelleen asua heidän asunnossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.Niin totta kai äitipuoli haluaa turvata selustansa ja lastensa perinnön, mutta kyse onkin siitä, että isä on halunnut turvata vain ja ainoastaan heidän yhteisten lastensa perinnön ja jättää minut täysin ulkopuolelle. Mitään lakiosia en tule vaatimaan, koska en ala tappelemaan veljien kanssa. Saank kai kuitenkin olla loukkaantunut isäni käytöksestä. Ap
Valitettavasti vanhempasi ovat olleet lähtökohtaisesti itsekkäitä ja menneet eroamaan kun olit pieni. Olet enempi isäpuolesi kuin osäsi lapsi - häntähän olet nähnyt enempi kuin isääsi, jolle olet "omiin lapsiin" verrattuna vieras. Voisin ajatella, että suurin ongelma äitipuolelle ja isällesi ei ole se että olet ed. liitosta, vaan se että olet "äitisi ja isäpuolesi lapsi" etkä "heidän lapsensa".
Tämä _ei ole_ sinun vikasi, eikä se toisaalta ole myöskään äitipuolesu vika. Vastuussa ovat ne, jotka alun perin erosivat ja hoitivat tilanteen niin että jäät isällesi vieraaksi. (Isäsi ja äitisi)
Ei isällä ole oikeutta ajatella näin! Tässähän se juttu juuri onkin, ei hän voi sysätä vanhemmuutta isäpuolelleni. Minä olen isäni lapsi, PISTE.
Jos sulla kerran on hyvät välit isäsi kanssa ja isäsi perheeseen, niin kerro hyvä ihminen, miltä tuo sinusta tuntuu. Ei tarvitse olla agressiivinen eikä syyttelevä ja voit tuoda esiin, että tietenkin tajuta, että äitipuolesi haluaa jättää kaiken omilleen, mutta sinusta tuntuu pahalle, että isäsi silmissä et olekaan hänen "ihan oikea" lapsensa. Vaan toisarvoinen verrattuna uuden liiton lapsiin.
Näinhän valitettavasti usein käy, kun lapset näkevät toista vanhempaa vain viikonloppuisin ja silloinkin osana isompaa uudesta liitosta syntynyttä "sisarus"parvea. Joka ei sitten kuitenkaan vanhemman silmissä ole sisarusparvi vaan kyseessä on kahtaalainen porukka, se "vierailija"lapsi ja sitten ne oikeat uuden ydinperheen lapset.
Monilla miehillä on niin, että heidän pääasiallinen suhde on aina se nykyinen naiskumppani. Hänen etunsa menee aina lasten edun ohi. Eikä monet naiset puolestaan suostukaan parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa, jolla lapsia entisestä liitosta ja jotka ihan oikeasti haluavat pitää heihin täyden vanhemmuuden. Esim. viikko-viikkoasumista ja oikeaa tasa-arvoisuutta raha-asioissa naiset sietävät todella harvoin uusperhekuvioissa.
Eli jos sua ap lohduttaa, niin et todellakaan ole ainutkertainen tapaus vaan tämä on erittäin yleinen kuvio uusperheissä. Sun kannattaisi ehkä nyt samassa yhteydessä selvittää, miten äitisi ja isäpuolesi ovat nämä asiat ajatelleet hoitaa. Ettei sitten tule siltäkin puolelta turhaa rasitetta teidän sisarussuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se isän omaisuus automaattisesti vaimon nimiin siirry. Avioehdolla voi turvata oman omaisuutensa muttei haalia toisenkin omaisuutta sen lisäksi kokonaan. Eli isäsi pitäisi olla myynyt tai lahjoittanut omaisuutensa (lahjavero??) vaimolleen.
Sinä saat lakiosasi sitä vaatimalla. Tosin se voi toki olla nolla, jos isäsi on varaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.Niin totta kai äitipuoli haluaa turvata selustansa ja lastensa perinnön, mutta kyse onkin siitä, että isä on halunnut turvata vain ja ainoastaan heidän yhteisten lastensa perinnön ja jättää minut täysin ulkopuolelle. Mitään lakiosia en tule vaatimaan, koska en ala tappelemaan veljien kanssa. Saank kai kuitenkin olla loukkaantunut isäni käytöksestä. Ap
Totta kai sinä saat olla loukkaantunut isäsi ratkaisusta! Mutta miksi ihmeessä sinä edelleen haluat olla niin Kiltti Tyttö nimenomaan isällesi ja äitipuolellesi, että jätät kysymättä isältä, miksi niin tekee? Vai pelkäätkö isäsi antavan suoran vastauksen: rakastaa nykyistä vaimoaan ja hänen lapsiaan enemmän kuin aikoinaan rakasti sinun äitiäsi ja sinua?
Eihän sinulle isäsi perintönä edes mitään lakiosaa tulisi, jos koko omaisuus on uuden rouvan nimissä ja heillä on avioehto. Vaan entä jos heille tulisikin ero ennen isäsi kuolemaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.Niin totta kai äitipuoli haluaa turvata selustansa ja lastensa perinnön, mutta kyse onkin siitä, että isä on halunnut turvata vain ja ainoastaan heidän yhteisten lastensa perinnön ja jättää minut täysin ulkopuolelle. Mitään lakiosia en tule vaatimaan, koska en ala tappelemaan veljien kanssa. Saank kai kuitenkin olla loukkaantunut isäni käytöksestä. Ap
Valitettavasti vanhempasi ovat olleet lähtökohtaisesti itsekkäitä ja menneet eroamaan kun olit pieni. Olet enempi isäpuolesi kuin osäsi lapsi - häntähän olet nähnyt enempi kuin isääsi, jolle olet "omiin lapsiin" verrattuna vieras. Voisin ajatella, että suurin ongelma äitipuolelle ja isällesi ei ole se että olet ed. liitosta, vaan se että olet "äitisi ja isäpuolesi lapsi" etkä "heidän lapsensa".
Tämä _ei ole_ sinun vikasi, eikä se toisaalta ole myöskään äitipuolesu vika. Vastuussa ovat ne, jotka alun perin erosivat ja hoitivat tilanteen niin että jäät isällesi vieraaksi. (Isäsi ja äitisi)Ei isällä ole oikeutta ajatella näin! Tässähän se juttu juuri onkin, ei hän voi sysätä vanhemmuutta isäpuolelleni. Minä olen isäni lapsi, PISTE.
Olen pahoillani, mutta jotkut vanhemmat voivat irtautua vanhemmuudestaan. Näin on omakin isäni tehnyt. Tosin en yhtään tiedä, tulenko perimään sieltä nolla euroa vai kaiken.
MIten muuten on; meillä ei ole yhteisiä lapsia tulevan mieheni kanssa, kummallakin on kolme omaa. MIehellä ei ollut omaisuutta kun kohtasimme, mulla oli. Pidä hänen lapsistaan, mutta olen samaa miettinyt, että tähän mennessä keräämäni omaisuus kuuluu kyllä vain omille lapsilleni. Yhdessäoloainakamme karttunut tietysti molempien lapsille tasan. En ole vielä selvittänyt, miten turvaan omaisuuden päätymisen vain lapsilleni- joku viisaampi voi varmaankin kertoa. Enkä todellakaan näe tässä mitään epäreilua. MIehen lapset perivät aikanaan oman äitinsä, mun lapset toivottavasti omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap saa olla loukkaantunut ja voi ottaa asian puheeksi isänsä kanssa. Kannattaa myös suoraan sanoa, että ei ole kiinnostunut perinnöstä, mutta kokee olevansa perheen ulkopuolinen ja isälleen alempiarvoinen kuin uuden perheen lapset. Ehkä isä ei ole oikeasti tajunnut ajatella asiaa, on vain myönnellyt vaimon suunnitelmiin, koska on päässyt helpolla.
Vierailija kirjoitti:
MIten muuten on; meillä ei ole yhteisiä lapsia tulevan mieheni kanssa, kummallakin on kolme omaa. MIehellä ei ollut omaisuutta kun kohtasimme, mulla oli. Pidä hänen lapsistaan, mutta olen samaa miettinyt, että tähän mennessä keräämäni omaisuus kuuluu kyllä vain omille lapsilleni. Yhdessäoloainakamme karttunut tietysti molempien lapsille tasan. En ole vielä selvittänyt, miten turvaan omaisuuden päätymisen vain lapsilleni- joku viisaampi voi varmaankin kertoa. Enkä todellakaan näe tässä mitään epäreilua. MIehen lapset perivät aikanaan oman äitinsä, mun lapset toivottavasti omansa.
Oletteko naimisissa? Naimisiin mennessä pitää aina tehdä omat lapset turvaava avioehto, jos siis pitää lapsiaan miehensä edellä, kuten monissa suvuissa on itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.Niin totta kai äitipuoli haluaa turvata selustansa ja lastensa perinnön, mutta kyse onkin siitä, että isä on halunnut turvata vain ja ainoastaan heidän yhteisten lastensa perinnön ja jättää minut täysin ulkopuolelle. Mitään lakiosia en tule vaatimaan, koska en ala tappelemaan veljien kanssa. Saank kai kuitenkin olla loukkaantunut isäni käytöksestä. Ap
Totta kai sinä saat olla loukkaantunut isäsi ratkaisusta! Mutta miksi ihmeessä sinä edelleen haluat olla niin Kiltti Tyttö nimenomaan isällesi ja äitipuolellesi, että jätät kysymättä isältä, miksi niin tekee? Vai pelkäätkö isäsi antavan suoran vastauksen: rakastaa nykyistä vaimoaan ja hänen lapsiaan enemmän kuin aikoinaan rakasti sinun äitiäsi ja sinua?
Eihän sinulle isäsi perintönä edes mitään lakiosaa tulisi, jos koko omaisuus on uuden rouvan nimissä ja heillä on avioehto. Vaan entä jos heille tulisikin ero ennen isäsi kuolemaa?
Ei tietenkään kukaan lapsi tai aikuinen halua kuulla olevansa vähemmän rakkaampi. Mutta syy siihen, miksi en asiaa ota keskusteluun, on se, että ajattelen, etteivät ymmärrä kantaani, vaan luulevat minun olevan materian perässä. Ja toisekseen, en halua, että sitten kokevat minun painostavan jättämään itselleni jotain. Ap
Vierailija kirjoitti:
MIten muuten on; meillä ei ole yhteisiä lapsia tulevan mieheni kanssa, kummallakin on kolme omaa. MIehellä ei ollut omaisuutta kun kohtasimme, mulla oli. Pidä hänen lapsistaan, mutta olen samaa miettinyt, että tähän mennessä keräämäni omaisuus kuuluu kyllä vain omille lapsilleni. Yhdessäoloainakamme karttunut tietysti molempien lapsille tasan. En ole vielä selvittänyt, miten turvaan omaisuuden päätymisen vain lapsilleni- joku viisaampi voi varmaankin kertoa. Enkä todellakaan näe tässä mitään epäreilua. MIehen lapset perivät aikanaan oman äitinsä, mun lapset toivottavasti omansa.
Avioehto ja testamenttikin varmuuden vuoksi, ongelma on helppo ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten muuten on; meillä ei ole yhteisiä lapsia tulevan mieheni kanssa, kummallakin on kolme omaa. MIehellä ei ollut omaisuutta kun kohtasimme, mulla oli. Pidä hänen lapsistaan, mutta olen samaa miettinyt, että tähän mennessä keräämäni omaisuus kuuluu kyllä vain omille lapsilleni. Yhdessäoloainakamme karttunut tietysti molempien lapsille tasan. En ole vielä selvittänyt, miten turvaan omaisuuden päätymisen vain lapsilleni- joku viisaampi voi varmaankin kertoa. Enkä todellakaan näe tässä mitään epäreilua. MIehen lapset perivät aikanaan oman äitinsä, mun lapset toivottavasti omansa.
Avioehto ja testamenttikin varmuuden vuoksi, ongelma on helppo ratkaista.
Ok, kiitos. Avioehtoa ajattelinkin, mutta mitäs tuo testamentti vaikuttaa? Ja pakko sanoa vielä, meillä on paljon rakkautta kaikkia perheenjäseniä kohtaan, ja katson, ettei tämä ole rakkaudesta millään lailla pois. Ainoastaan lapseni perivät osuutensa oman sukunsa perinnöstä. Tuntuisi todella epäreilulta heitä kohtaan, jos heidän pitäisi jakaa puolet osuudestaan johonkin toiseen sukuun. Kuitenkaan kyse ei ole edes mistään huikeista summista.
Mikä tämä "mummon perintö" -asia on? Onko isäsi saamassa kuitenkin jotain omalta suvultaan? Siirretäänkö sekin vaimon nimiin?
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.