Lue keskustelun säännöt.
Erolapsi, uusperhe ja perintökuviot.
09.09.2016 |
Minä olen tämä "erolapsi", aikuinen oikeasti. Vanhempani erosivat, kun olin tosi pieni ja isä meni uusiin naimisiin jo, kun olin neljän vanha. Liitosta syntyi 2 lasta, jotka ovat nyt aikuisena minulle tosi läheisiä, vaikka lapsena näimme vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Äitikin on "uudessa" avioliitossa ja meidän perheeseen kuului äidin ja isäpuolen lisäksi heidän 2 yhteistä lastaan, minä ja isäpuolen tytär, joka hänkin on kuin sisko minulle, koska olemme asuneet lähes koko lapsuuden saman katon alla.
Äiti ja isäpuoli ovat aina kohdelleet meitä kaikkia tasavertaisesti ja ovat tehneet testamentit, joissa jokaista meistä kohdellaan kuin rintaperillistä.
Nyt sitten viime viikonloppuna olin isän luona käymässä ja isä kertoi, miten on tullut joidenkin sisarusten kanssa riitaa mummon perinnöstä. Isän vaimo tuli sitten keskusteluun mukaan ja kertoi, että onneksi heillä on kaikki omaisuus laitettu isän vaimon nimiin ja tehty testamentti, jossa omaisuus menee siis heidän yhteisille lapsilleen ja isän vaimon kummilapselle. Ovat tehneet näin kuulemman suojellakseen isäni vaimoa, etten minä siis vie omaisuutta alta! Täytyy sanoa, että olen oikeasti aika järkyttynyt ja ymmälläni, sekä loukkaantunut. Isäni on aina tienannut enemmän kuin äitipuoleni. Ja aivan varmasti maksanut talo- auto ja venelainoja. Mutta hänellä ei ole minkäänlaista omaisuutra! En ole oikeasti mitään kärkkymässä ja totta kai hyvin tiedän, etten perisi mitää isäni vaimolta, enkä peri nyt isältänikään mitään, koska ei isälläni ole mitään omaisuutta. Mutta kuinka suunnitelmallista ja eriarvoistavaa! Olen loukkaantunut nimenomaan isälleni, koska tuli sellainen olo, että eriarvoistaa minut. Ja kuinka törkeää olettaa, että veisin jotain tältä vaimolta, enhän edes voisi. Ja miksi niin tekisin?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten muuten on; meillä ei ole yhteisiä lapsia tulevan mieheni kanssa, kummallakin on kolme omaa. MIehellä ei ollut omaisuutta kun kohtasimme, mulla oli. Pidä hänen lapsistaan, mutta olen samaa miettinyt, että tähän mennessä keräämäni omaisuus kuuluu kyllä vain omille lapsilleni. Yhdessäoloainakamme karttunut tietysti molempien lapsille tasan. En ole vielä selvittänyt, miten turvaan omaisuuden päätymisen vain lapsilleni- joku viisaampi voi varmaankin kertoa. Enkä todellakaan näe tässä mitään epäreilua. MIehen lapset perivät aikanaan oman äitinsä, mun lapset toivottavasti omansa.
Avioehto ja testamenttikin varmuuden vuoksi, ongelma on helppo ratkaista.
Ok, kiitos. Avioehtoa ajattelinkin, mutta mitäs tuo testamentti vaikuttaa? Ja pakko sanoa vielä, meillä on paljon rakkautta kaikkia perheenjäseniä kohtaan, ja katson, ettei tämä ole rakkaudesta millään lailla pois. Ainoastaan lapseni perivät osuutensa oman sukunsa perinnöstä. Tuntuisi todella epäreilulta heitä kohtaan, jos heidän pitäisi jakaa puolet osuudestaan johonkin toiseen sukuun. Kuitenkaan kyse ei ole edes mistään huikeista summista.
Oletteko jo naimisissa vai ette? Jos olette, miehen ei ole pakko suostua avioehtoon. Toki asiallinen mies suostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä "mummon perintö" -asia on? Onko isäsi saamassa kuitenkin jotain omalta suvultaan? Siirretäänkö sekin vaimon nimiin?
Lähinä isän siskot riitelevät mummon koruista. Eipä mummolta jää kiinteää omaisuutta, kun aikanaan möi vanhan talon aivan landella pois ja muutti palvelutaloon. Maksut varmasti vieneet 15 vuoden aikana tuon rahan. Lisäksi isällä on 10 sisarta, ettei sieltä mitään oikeasti jää. Tuskin siirtävät näitä vaimolle. En edes ymmärrä, miten ovat saaneet talon ja muut vain vaimon nimiin, kun isällä on tuplatulot! Kummallakaan ei ollut merkittävästi omaisuutta, kun yksiin menivät. Eli yhdessä maksettu omaisuus vaimon nimissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten muuten on; meillä ei ole yhteisiä lapsia tulevan mieheni kanssa, kummallakin on kolme omaa. MIehellä ei ollut omaisuutta kun kohtasimme, mulla oli. Pidä hänen lapsistaan, mutta olen samaa miettinyt, että tähän mennessä keräämäni omaisuus kuuluu kyllä vain omille lapsilleni. Yhdessäoloainakamme karttunut tietysti molempien lapsille tasan. En ole vielä selvittänyt, miten turvaan omaisuuden päätymisen vain lapsilleni- joku viisaampi voi varmaankin kertoa. Enkä todellakaan näe tässä mitään epäreilua. MIehen lapset perivät aikanaan oman äitinsä, mun lapset toivottavasti omansa.
Avioehto ja testamenttikin varmuuden vuoksi, ongelma on helppo ratkaista.
Ok, kiitos. Avioehtoa ajattelinkin, mutta mitäs tuo testamentti vaikuttaa? Ja pakko sanoa vielä, meillä on paljon rakkautta kaikkia perheenjäseniä kohtaan, ja katson, ettei tämä ole rakkaudesta millään lailla pois. Ainoastaan lapseni perivät osuutensa oman sukunsa perinnöstä. Tuntuisi todella epäreilulta heitä kohtaan, jos heidän pitäisi jakaa puolet osuudestaan johonkin toiseen sukuun. Kuitenkaan kyse ei ole edes mistään huikeista summista.
Oletteko jo naimisissa vai ette? Jos olette, miehen ei ole pakko suostua avioehtoon. Toki asiallinen mies suostuu.
Ei olla. Mutta alkaa olla ajankohtainen kysymys, siksi näitä mietin.
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaasi, mutta vastaan silti.
Jos ovat naimisissa, tehdään puolison kuollessa ositus ja saat lakiosasi eli sen "mikä sinulle kuuluu". Äitipuoli on halunnut turvata oman ja lastensa tulevaisuuden. Minä olen tehnyt omalle lapselleni samoin, enkä ole nainut lapseni isää sillä jos sen tekisin, heidän lapsensa saisivat 75% ja minun lapseni vain 25%. Nyt lapseni saa isältään sen 25% ja minulta 100%.
Ei sillä, ettenkö pitäisi mueheni lapsista - mutta heillä kuitenkin on äitinsä ja isänsä jotka perivät aikanaan.
Miten ap. perii biologisen isänsä, jos isän kaikki omaisuus on siirretty uusperheen naisen nimiin? Ehkä ainoastaan vaatimalla sitä oikeusteitse.
Minusta ap. on oikeus loukkaantua, vaikka perintö olisi toisarvoinen ja merkityksetön, sillä ap. biologinen isä haluaa kieltää mahdollisen perinnön ja isyyden tuomat oikeudet biologiselta lapseltaan ja ap. äitipuolen moraali ja arvot kertovat karua kieltään.
Ap:nä pitäisin hajurakoa ja etäisyyttä, onhan biologinen isä ja äitipuoli antanut omalla käytöksellään ja teoillaan, kuinka paljon he arvostavat ap. ja oikeudenmukaisuutta, enkä ap. alentuisi samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se uusi vaimo ollenkaan ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, että hän kuolee ensin? Sitten toi suunnitelma menee nimittäin ihan vihkoon.
Eihän mene. Omaisuus menee silloin puoliksi hänen lapsilleen jos vanhemmilla on avioehto. Lasten isä toki saa edelleen asua heidän asunnossaan.
Kuolemisen järjestys ja avioehdon olemassaolo ratkaisee kaiken. Jos äitipuoli kuolee ensin, eikä avioehtoa ole, niin isä saa leskenä puolet. Josta ap sitten aikanaan perii osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se uusi vaimo ollenkaan ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, että hän kuolee ensin? Sitten toi suunnitelma menee nimittäin ihan vihkoon.
Eihän mene. Omaisuus menee silloin puoliksi hänen lapsilleen jos vanhemmilla on avioehto. Lasten isä toki saa edelleen asua heidän asunnossaan.
Lasten isä ei ehkä ole ottanut huomioon että vaimo kuolee ensin.... asumisoikeus jää, mutta mitään omaisuutta ei enää ole...se on "vaimon" lasten.
Onkohan se isä miettinyt, että erossa hänelle ei jää mitään. Aika rohkea mies, jolla ei ole euroakaan omaisuutta ja elelee vaimon siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä "mummon perintö" -asia on? Onko isäsi saamassa kuitenkin jotain omalta suvultaan? Siirretäänkö sekin vaimon nimiin?
Lähinä isän siskot riitelevät mummon koruista. Eipä mummolta jää kiinteää omaisuutta, kun aikanaan möi vanhan talon aivan landella pois ja muutti palvelutaloon. Maksut varmasti vieneet 15 vuoden aikana tuon rahan. Lisäksi isällä on 10 sisarta, ettei sieltä mitään oikeasti jää. Tuskin siirtävät näitä vaimolle. En edes ymmärrä, miten ovat saaneet talon ja muut vain vaimon nimiin, kun isällä on tuplatulot! Kummallakaan ei ollut merkittävästi omaisuutta, kun yksiin menivät. Eli yhdessä maksettu omaisuus vaimon nimissä. Ap
Isäsi on nainut lompakkoloisen. Suhde perustuu rahaan, ei rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä "mummon perintö" -asia on? Onko isäsi saamassa kuitenkin jotain omalta suvultaan? Siirretäänkö sekin vaimon nimiin?
Lähinä isän siskot riitelevät mummon koruista. Eipä mummolta jää kiinteää omaisuutta, kun aikanaan möi vanhan talon aivan landella pois ja muutti palvelutaloon. Maksut varmasti vieneet 15 vuoden aikana tuon rahan. Lisäksi isällä on 10 sisarta, ettei sieltä mitään oikeasti jää. Tuskin siirtävät näitä vaimolle. En edes ymmärrä, miten ovat saaneet talon ja muut vain vaimon nimiin, kun isällä on tuplatulot! Kummallakaan ei ollut merkittävästi omaisuutta, kun yksiin menivät. Eli yhdessä maksettu omaisuus vaimon nimissä. Ap
Isäsi on nainut lompakkoloisen. Suhde perustuu rahaan, ei rakkauteen.
Kyllä mä luulen, että 25-vuotisessa liitossa sitä rakkauttakin on. Itsekin mietin, että miten isäni on uskaltanut, mutta toisaalta, jos heillä ei ole avioehtoa, niin saisihan isäni erossa puolet, joten eihän hällä suurta riskiä tuossa ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se isä miettinyt, että erossa hänelle ei jää mitään. Aika rohkea mies, jolla ei ole euroakaan omaisuutta ja elelee vaimon siivellä.
Ennemmin sanoisin vaimon elävän miehen siivellä, jos miehellä on tuplatulot ja vaimo kerää omaisuuden nimiinsä.
Ihmettelen, mitä ihmettä liikkuu näiden vanhempien päässä, jotka kaikin tavoin, keinoja kaihtamatta, lyövät kiilaa ja epäsopua sisarusten välillä, erilaisilla perinnön jaolla ja järjestetyillä elinaikanaan. Saavatko he suurtakin mielihyvää ja nautintoa, kun sotkevat ja riitauttavat lasten välit.
Vain äärimmäisen harvoin, ollaan tyytymättömiä perinnön suuruuteen, vaan syynä on lähes poikkeuksetta epäoikeudenmukaisuus ja kepluttelu sisarusten välillä, jonka vanhemmat itse tekevät, jonka seurauksena läheseisetkin sisarukset riitautuvat lopun ikäänsä. Kyllä siinä hyvätkin muistot vainajasta himmenevät, sukupolvien riidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika ap - sinä et halua ottaa asiaa puheeksi, koska isä ja äitipuolesi eivät "ehkä ymmärrä". He eivät selvästikään ole välittäneet pätkääkään sinun tunteistasi. Tai eivät ehkä ole tajunneet, miltä tuo heidän järjestelynsä sinusta tuntuu. Miksi ihmeessä haluat niellä noin ison pettymyksen, etkä halua edes antaa isällesi mahdollisuutta selittää, miksi on tehnyt noin tai korjata asiaa niin, että sinäkin saisit oikeudenmukaisen kohtelun.
Ja tosiaan tuollainen kuvio, jossa on uusperhe, jossa ei yhteisiä lapsia on ihan eri juttu. Siinä minusta ihan ok ja varmaan kaikille osapuolille helppo käsittää, että perintöasioissa mennään biologisen perintökaaren mukaan vaikka lapsipuolet niille isä- ja äitipuolille olisikin rakkaita.
Tässä apn tapauksessa hänellä on tuossa perheessä sisaruksia, joiden kanssa hänellä on sama isä. Ja nyt tämä isä on päättänyt, että ap onkin eriarvoinen suhteessa hänen muihin lapsiin. Onhan tuo iso asia sulateltavaksi ja ap, luulen, että väkisin tulee vaikuttamaan sinun ja isäsi ja sen puolen perheen väleihin, vaikket asiasta nyt mitään sanoisikaan.
Ja kun sanoit, että äitipuoli tienaa puolet vähemmän kuin isäsi, niin hänen näkökulmasta tietysti asia on päivänselvä. Ei pystyisi takaamaan eläkepäiviensä elintasoa, jos sinulle pitäisi maksaa osuuksia taloista jne., kun todennäköisyydet on niin, että mies kuolee ensin. Varmasti isäsi ja äitipuolesi välillä on rakkautta. Tässä kuviossa nyt lähinnä on kyse sinun isäsi rakkaudesta ja huolenpidosta ja reiluudesta sinua kohtaan versus muut lapsensa.
Monet vanhemmat kuvittelevat elinaikanaan turvaavansa mieluisille lapsilleen erilaisin järjestelyin selustan, mutta usein suuretkin perinnöt laitetaan sileäksi ja ne katoavat taivaan tuliin ja jää vain riitaiset sisarukset, jotka muistetaan, vainajan lisäksi koko eliniän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, musta olisi tyhmää antaa tämän asian vaikuttaa minun ja sisarusten väleihin. Ei ole heidän vikansa tämä järjestely, eivätkä he asialle mitään voi. Isän kanssa varmasti vielä joskus keskustelen, mutta annan nyt hetken itseni rauhoittua, kun en halua olla tunteellisessa tilassa. Ja täytyy osata valita sanat tarkasti, jottei ymmärrä minua väärin. Koska minulle ei ole tärkeää, mitä saan, vaan ne teot ja ajatukset, mitkä tässä on taustalla loukkaavat. Se nyt olis sitten yks hiton hailee, jos isä olisi persaukinen, eikä silloin jäisi mitään. Ja jos sitten muuttaisivat tuota kuviota, mitä tuskin tapahtuu, niin mulla olisi tunne, että tekivät sen vain siksi, että alkoivat pelätä, että tulevaisuudessa alan vaatia perinnönjaossa selvityksiä omaisuuskuvioista ja heittäisin kapuloita rattaisiin. Ap
Ei tietenkään ole sun sisarusten vika tuo järjestely, mutta puppua on, etteikö he sille mitään voi. Oletan, että hekin ovat tästä järjestelystä jotenkin tietoisia, kun järjestely on sullekin kerrottu. Siinä heillä olisi ollut paikka sanoa, että "hei, eihän toi ole reilua XXX:n kannalta". Vai onko kuitenkin niin, että hekään eivät pidä sinua "oikeasti" sisaruksenaan? Eli olet ihan kiva tyyppi, jonka kanssa voi perhejuhlissa jne. lätistä, mutta siinä se.
Sanon tämän siksi, että mulla on asiasta ydinperheen sisällä kokemusta. Vanhempani olivat suunnitelleet ennakkoperintö-omaisuudenjakokuvioita, jotka olivat epäreiluja veljeni suhteen. Minä ja siskoni todettiin kumpikin, että eihän tämmönen käy ja tämä on vanhemmilta epäreilua käytöstä ja ainakin asia pitää sitten selvittää nokitusten niin, että kaikki osapuolet saa sanottua mielipiteensä ja tunteensa.
Lopputulos oli, että meidän kaikkien sisarusten silmissä vanhempien pisteet laski vähän, mutta ei mitään dramaattista. Ja ihmisiähän me kaikki ollaan, vanhemmatkin. Meidän sisarusten välit puolestaan lujittui entisestään. Ja raha-asiat meni loppujen lopuksi niinkuin niiden meidän sisarusten mielestä pitikin, vaikka edelleenkään kaikki ei saa yhtä paljon, niin nyt jako on kuitenkin kaikkien mielestä ymmärrättevä ja jollain lailla reilu.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole sun sisarusten vika tuo järjestely, mutta puppua on, etteikö he sille mitään voi. Oletan, että hekin ovat tästä järjestelystä jotenkin tietoisia, kun järjestely on sullekin kerrottu. Siinä heillä olisi ollut paikka sanoa, että "hei, eihän toi ole reilua XXX:n kannalta". Vai onko kuitenkin niin, että hekään eivät pidä sinua "oikeasti" sisaruksenaan? Eli olet ihan kiva tyyppi, jonka kanssa voi perhejuhlissa jne. lätistä, mutta siinä se.
Sanon tämän siksi, että mulla on asiasta ydinperheen sisällä kokemusta. Vanhempani olivat suunnitelleet ennakkoperintö-omaisuudenjakokuvioita, jotka olivat epäreiluja veljeni suhteen. Minä ja siskoni todettiin kumpikin, että eihän tämmönen käy ja tämä on vanhemmilta epäreilua käytöstä ja ainakin asia pitää sitten selvittää nokitusten niin, että kaikki osapuolet saa sanottua mielipiteensä ja tunteensa.
Lopputulos oli, että meidän kaikkien sisarusten silmissä vanhempien pisteet laski vähän, mutta ei mitään dramaattista. Ja ihmisiähän me kaikki ollaan, vanhemmatkin. Meidän sisarusten välit puolestaan lujittui entisestään. Ja raha-asiat meni loppujen lopuksi niinkuin niiden meidän sisarusten mielestä pitikin, vaikka edelleenkään kaikki ei saa yhtä paljon, niin nyt jako on kuitenkin kaikkien mielestä ymmärrättevä ja jollain lailla reilu.
Me ollaan oikeasti läheisiä. Asun nykyisin kauempana ja molemmat käyvät luonani useita kertoja vuodessa, soittelevat ja whatsappaavat, pyytävät mukaan kaikkialle, jakavat mulle huolensa. Kerran oltiin juurikin sukujuhlissa, kun toinen veli kävi vähän tunteelliseksi ja nimitti minua rakkaaksi isosiskoksi ja setäni siihen "oikeastaan se on siskopuoli". Molemmat veljet suutahtivat ja ilmoittivat, että ei meillä puolikkaista puhuta, sisko on sisko. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole sun sisarusten vika tuo järjestely, mutta puppua on, etteikö he sille mitään voi. Oletan, että hekin ovat tästä järjestelystä jotenkin tietoisia, kun järjestely on sullekin kerrottu. Siinä heillä olisi ollut paikka sanoa, että "hei, eihän toi ole reilua XXX:n kannalta". Vai onko kuitenkin niin, että hekään eivät pidä sinua "oikeasti" sisaruksenaan? Eli olet ihan kiva tyyppi, jonka kanssa voi perhejuhlissa jne. lätistä, mutta siinä se.
Sanon tämän siksi, että mulla on asiasta ydinperheen sisällä kokemusta. Vanhempani olivat suunnitelleet ennakkoperintö-omaisuudenjakokuvioita, jotka olivat epäreiluja veljeni suhteen. Minä ja siskoni todettiin kumpikin, että eihän tämmönen käy ja tämä on vanhemmilta epäreilua käytöstä ja ainakin asia pitää sitten selvittää nokitusten niin, että kaikki osapuolet saa sanottua mielipiteensä ja tunteensa.
Lopputulos oli, että meidän kaikkien sisarusten silmissä vanhempien pisteet laski vähän, mutta ei mitään dramaattista. Ja ihmisiähän me kaikki ollaan, vanhemmatkin. Meidän sisarusten välit puolestaan lujittui entisestään. Ja raha-asiat meni loppujen lopuksi niinkuin niiden meidän sisarusten mielestä pitikin, vaikka edelleenkään kaikki ei saa yhtä paljon, niin nyt jako on kuitenkin kaikkien mielestä ymmärrättevä ja jollain lailla reilu.
Me ollaan oikeasti läheisiä. Asun nykyisin kauempana ja molemmat käyvät luonani useita kertoja vuodessa, soittelevat ja whatsappaavat, pyytävät mukaan kaikkialle, jakavat mulle huolensa. Kerran oltiin juurikin sukujuhlissa, kun toinen veli kävi vähän tunteelliseksi ja nimitti minua rakkaaksi isosiskoksi ja setäni siihen "oikeastaan se on siskopuoli". Molemmat veljet suutahtivat ja ilmoittivat, että ei meillä puolikkaista puhuta, sisko on sisko. Ap
Niin ja toki itsekin käyn heidän luonaan. Että vastavuoroisuus pelaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se isä miettinyt, että erossa hänelle ei jää mitään. Aika rohkea mies, jolla ei ole euroakaan omaisuutta ja elelee vaimon siivellä.
Ennemmin sanoisin vaimon elävän miehen siivellä, jos miehellä on tuplatulot ja vaimo kerää omaisuuden nimiinsä.
Siivellä eläjä on se, jolla ei ole sen vertaa rahaa, että voi elättää itsensä. Jos palkkarahat menee vaimolle, elää mies vaimonsa siiivellä huolimatta siitä, kuka ne rahat tienasi.
Ap. Olet kasvanut isäpuolesi kanssa, joten isäsi kokee sinut ymmärrettävästi eri tavoin kuin "uudet lapsensa". Isäsi ja äitisi olisi pitänyt järjestää asiat paremmin, jottet olisi jäänyt vieraaksi. Se on myöhäistä nyt.
Tiputtaisin heidät elämästäni. Jos joskus kyselisivät perään, sanoisin etten voi olla tekemisissä heidän kanssaan, koska se ei ole hyväksi itsetunnolleni ja hyvinvoinnilleni. He ovat rahoitusjärjestelyillään tehneet selväksi asemani perheessä eli toivovat, ettei minua olisi. Lisäksi voisin kysyä mielenkiinnosta, millä omaisuusjärjestelyillä isän omaisuus siirtyi vaimon omaisuudeksi. Jos isä on perinyt omaisuutta omilta vanhemmiltaan, olisi vähintään oikeus ja kohtuus, että sinä saisit oman osuutesi niistä rahoista. Tuskin isovanhempiasikin ovat halunneet syrjiä sinua vaan luottaneet sukupolvien ketjun toimivan myös sinun suuntaasi.