Miten siitä muka pääsee yli ettei kelpaa joillekin?

Et ole voinut välttyä siltä mantralta, että täytyy osata olla onnellinen (ensin) itsekseen. Sillä tavalla pääsee yli siitä, että ei kelpaa. Mikä muu kuin mies sinut tekee onnelliseksi? Jos et tiedä, niin hae niitä asioita. Mitä hyviä puolia sinkkuudessa on? Elämä on melko suurelta osin sellaista, millaiseksi sen itse tekee. Jos ei saa miestä, niin so what. Minäkin olen jo siinä tilanteessa, että en vie mitään miesten kanssa eteenpäin itse, koska toivo on mennyt. Miehen aloitteellisuuteen voisin vastata. Mutta tämä tilanne on minulle ihan hyvä.

Ehkä kannattaa selvittää etsiikö se toinen laastarisuhetta, jonka jälkeen voi etsiä sitä sopivaa. Tälle ei ehkä voi mitään että näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Et ole voinut välttyä siltä mantralta, että täytyy osata olla onnellinen (ensin) itsekseen. Sillä tavalla pääsee yli siitä, että ei kelpaa. Mikä muu kuin mies sinut tekee onnelliseksi? Jos et tiedä, niin hae niitä asioita. Mitä hyviä puolia sinkkuudessa on? Elämä on melko suurelta osin sellaista, millaiseksi sen itse tekee. Jos ei saa miestä, niin so what. Minäkin olen jo siinä tilanteessa, että en vie mitään miesten kanssa eteenpäin itse, koska toivo on mennyt. Miehen aloitteellisuuteen voisin vastata. Mutta tämä tilanne on minulle ihan hyvä.

Aika paljon vaadittu, jos pitäisi olla onnellinen, ennen kuin saa pyrkiä parisuhteeseen. :)  Olikohan se 15 prosenttia kaikista ihmisistä, sinkuista ja parisuhteessa elävistä, kun täytti positiivisen psykologian kriteerit onnellisesta, kukoistavasta elämästä...

En usko että aloittaja tarkoitti sitä että hänen pitäisi kelvata kenelle tahansa vaan sitä että hän ei kelpaa juuri niille, joita hän itse oikeasti haluaa. Tämä sama ongelma on itsellänikin ja se turhauttaa minua suunnattoman paljon. Tätä menoa jään iki-sinkuksi, en tule koskaan saamaan parisuhdetta ja ajatuskin siitä pelottaa minua todella paljon.

Miehille pätee 20/80 -sääntö eli 20% miehistä hoitelee 80% naisista, loput katsoo netistä pokea ja vetää käteen.

Näille top-20% -miehille on niin paljon naisia tyrkyllä, ettei ne edes pysty panemaan kaikkia vaikka haluaisivat. Niitä ei myöskään yleensä kiinnosta seurustelu kun irtopimppaa saa aina kun haluaa, ja vaihtelu virkistää.

No niin, minä arvaan, että sinä olet niitä tyrkkypirkkoja joita ovat säväyttäneet vain alfamiehet ja jotka alkavat nyt jäädä nuorempien jalkoihin. Se on valitettavasti kuin Altzheimer, etenevä prosessi jossa ei ole kuin yksi suunta. Karu juttu. Siksi naisen ei pidä odottaa liian kauaa vaan löytää se mielitietty silloin kun aikaikkuna on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Miehille pätee 20/80 -sääntö eli 20% miehistä hoitelee 80% naisista, loput katsoo netistä pokea ja vetää käteen.

Ei päde.

Ei siitä pääsekään. Ota se faktana ja etsi apua niihin tunnelmiin, joita se sinussa nostatti. Ihminen menee siinä rikki, ei sitä aikakaan paranna, vaan jonkun asian oikaiseminen, joka oli vinossa, että edes meni rakastumaan niin idioottiin, joka kehtasikin torjua.

Mä oon tavannu monia ihmisiä jotka on oikeen ihania, ei periaatteessa mitään vikaa, mutta ei kuitenkaan vaan natsaa. Se ei tarkoita että ihmisessä on jotain vikaa, vaan meidän keskisessä kemiassa, ehkä halutaan eri asioita. Selvää on kuitenkin että on olemassa joku parempi, molemmille.

Samoin itse olen tullut torjutuksi, sellaista se on. Olisi utopista että kaikki parisuhteet toimisi ja ensimmäinen ihminen olisi sulle ''juuri oikea,,

Vierailija kirjoitti:

Se, että et saanut suhdetta jonkun ihastuksesi kanssa ei maailmaa kaada. Opi arvostamaan itseäsi, sisäisesti ja ulkoisesti. Sitten vasta voit kohdata kumppanin, jonka kanssa saisit tasavertaisen suhteen. Se, että vaan haluaa suhteen vaikka toista ei kiinnosta on itsetuhoista. Näin kliseistä se on, mutta älä luovuta. Nauti elämästä ja hoida itseäsi. Itsekin aloin seurustekemaan 24-vuotiaana ja nyt tuo eka seurustelukumppanini on mieheni. Joo, oisin voinut olla suhteessa, mutta en nähnyt yhteistä tulevaisuutta ehdokkaiden kohdalla, niin olin mieluummin yksin.

Tajuatko, että täällä on 4-kymppisiä, jotka suree otsikonmukaista tilannetta? Aivan naurettavaa lohduttaa sitäpaitsi, kun olet jo jollekin kelvannut. Ethän sä ole joku joka ei kelpaa kellekään, jonka itse haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tavannu monia ihmisiä jotka on oikeen ihania, ei periaatteessa mitään vikaa, mutta ei kuitenkaan vaan natsaa. Se ei tarkoita että ihmisessä on jotain vikaa, vaan meidän keskisessä kemiassa, ehkä halutaan eri asioita. Selvää on kuitenkin että on olemassa joku parempi, molemmille.

Samoin itse olen tullut torjutuksi, sellaista se on. Olisi utopista että kaikki parisuhteet toimisi ja ensimmäinen ihminen olisi sulle ''juuri oikea,,

Sanoisit sen sille kiinnostuksen kohteellesi ennen kuin kiinnostut, että mulle ei riitä se, että olet kiva, niin eipä sekään sitten harmittele, että ei ole kiva ihminen jos ei sulle kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tavannu monia ihmisiä jotka on oikeen ihania, ei periaatteessa mitään vikaa, mutta ei kuitenkaan vaan natsaa. Se ei tarkoita että ihmisessä on jotain vikaa, vaan meidän keskisessä kemiassa, ehkä halutaan eri asioita. Selvää on kuitenkin että on olemassa joku parempi, molemmille.

Samoin itse olen tullut torjutuksi, sellaista se on. Olisi utopista että kaikki parisuhteet toimisi ja ensimmäinen ihminen olisi sulle ''juuri oikea,,

Kemia on tärkeintä.

Itsekeskeistä tuollainen ajattelu, että koska minä tykkään tietysti miehestä (tai naisesta), minulla on oikeus saada hänet. Kovat on teillä luulot ja odotukset, että maailma taipuu tahtoonne.

Vierailija kirjoitti:

En usko että aloittaja tarkoitti sitä että hänen pitäisi kelvata kenelle tahansa vaan sitä että hän ei kelpaa juuri niille, joita hän itse oikeasti haluaa. Tämä sama ongelma on itsellänikin ja se turhauttaa minua suunnattoman paljon. Tätä menoa jään iki-sinkuksi, en tule koskaan saamaan parisuhdetta ja ajatuskin siitä pelottaa minua todella paljon.

Tämä on rakkaudessa varmaankin se kaikkein suurin turhautumisen aiheuttaja. Ei riitä, että itse ihastuu johonkuhun itselle sopivaan ihmiseen, vaan itsenkin pitäisi sopia sille toiselle, ja sen toisen pitäisi ihastua myös.

"Haluan juuri tämän ihmisen, ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta hän rakastaisi minua" ei ole kuitenkaan kauhean hedelmällinen lähtökohta kumppanin tapaamiseen. Se on tarvitseva asenne ja sellainen, joka olettaa maailmassa olevan vain pari hyvää kumppaniehdokasta. Minun rakkauselämäni muuttui melkein välittömästi paremmaksi, kun omaksuin ajatuksen runsaudesta: vaikka omat kriteerini kiinnostavalle naiselle ovat hyvinkin tiukat, niihin mahtuvia naisia on kuitenkin paljon, enkä vaadi ketään tiettyä ihmistä ollakseni onnellinen.

Tämä toimii osaltaan siksi, että ei-tarvitsevuus on universaalisti viehättävä ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Miten hitossa pääsee yli siitä, että minä en riitä joillekin miehille? Että ne etsii minua parempaa ja sopivampaa? Miten tämän voi hyväksyä?! Itsetunto ihan pohjamudissa taas.

Käänteinen. Et sääkään kaikkia kelpuuttaisi. Jokaisella on oma mieltymys ja sun pitää olla rohkeasti sitä mitä sä olet

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että aloittaja tarkoitti sitä että hänen pitäisi kelvata kenelle tahansa vaan sitä että hän ei kelpaa juuri niille, joita hän itse oikeasti haluaa. Tämä sama ongelma on itsellänikin ja se turhauttaa minua suunnattoman paljon. Tätä menoa jään iki-sinkuksi, en tule koskaan saamaan parisuhdetta ja ajatuskin siitä pelottaa minua todella paljon.

Tämä on rakkaudessa varmaankin se kaikkein suurin turhautumisen aiheuttaja. Ei riitä, että itse ihastuu johonkuhun itselle sopivaan ihmiseen, vaan itsenkin pitäisi sopia sille toiselle, ja sen toisen pitäisi ihastua myös.

"Haluan juuri tämän ihmisen, ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta hän rakastaisi minua" ei ole kuitenkaan kauhean hedelmällinen lähtökohta kumppanin tapaamiseen. Se on tarvitseva asenne ja sellainen, joka olettaa maailmassa olevan vain pari hyvää kumppaniehdokasta. Minun rakkauselämäni muuttui melkein välittömästi paremmaksi, kun omaksuin ajatuksen runsaudesta: vaikka omat kriteerini kiinnostavalle naiselle ovat hyvinkin tiukat, niihin mahtuvia naisia on kuitenkin paljon, enkä vaadi ketään tiettyä ihmistä ollakseni onnellinen.

Tämä toimii osaltaan siksi, että ei-tarvitsevuus on universaalisti viehättävä ominaisuus.

Selitäpä nyt rautalangasta mitä tarkoitat tuolla ei-tarvitsevuudella. Itsenäistä elämää? Sitä ettei roiku ihmisessä?

Ethän sinäkään varmaan haluaisi sellaista henkilöä, joka ei halua sinua? Se ajatus auttaa. Ansaitset aitoa kiinnostusta sinua kohtaan ja jos se toinen ei ole sinusta kiinnostunut, niin ei se suhde olisi sinulle hyvä juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä koskaan pääse yli. Tai mä en ainakaan. Ikää 27 vuotta enkä ole ikinä kelvannut kenellekkään. En halua olla yksin. Ajatuskin loppuelämästä yksin tuntuu kamalalta mutta minkäs teet. Tinderin kautta olen tavannut vuoden sisällä 22 miestä enkä kelvannut kenellekkään. Ihan helvetin masentavaa. En tiedä mistä muualta kaltaiseni rumilus löytäisi miehen ellei netistä. Olen jo luovuttanut, kun en kerta kelpaa, en kelpaa.

Oho, jopas jotakin. Ovatko kuvasi paljonkin kaunistelevia? Jos sanot että se olisi rumuudesta kiinni, tarkoitan että tuleeko ulkonäkösi yllätyksenä miehille? Sanooko miehet jotain syyksi? Kysytkö?

Minäkin olen ollut yksin pitkään.

Minä mietin ihan samaa. Onko kuva epärealistinen? Kaikista kaunein kuva itsestä parhaasta kulmasta vielä kuvankäsittelyn kautta?

Ymmärtämällä sen tosiasian, että ei ole sellaista ihmistä, josta kaikki olisivat kiinnostuneita. Ei ole myöskään sellaista ihmistä, joka yksin täyttäisi täysin toisen ihmisen tarpeet pitkässä parisuhteessa.

Kiitos näistä kommenteista! Ne oikeasti ovat auttaneet. Sain siis pakit todella kivalta mieheltä ja nyt tietysti kaihertaa. Syytän itseäni siitä etten ole kauniimpi, kiinnostavampi, hauskempi ja mitä vielä. Mies löysi paremman. Nyt tästä pitäisi yrittää taas nousta. Teillä oli kyllä ihania kommentteja ja osan otan jopa itselleni ylös. Kyllä tämä taas tästä. :)

No viimeistään kun kiinnostavampi kuin se hylkääjä saapuu näköpiiriin.