Yh-äidit

Kyllä Yh äiditkin tarvitsee ja ansaitsee huomiota olematta heti pelkkä seksiobjekti.

Osaatpas ajatella kiltisti. Enkä edes ole yh (enkä kyllä äiti muutenkaan), mut sydän suli silti. :D

Nojaa, minua ei ole ikinä jätetty. Minä jätän.

Enkä nai ketä vaan. Katson miellyttävimmän, käytän ja lähden.

Se elämän mies rakastui viinapulloon (lasten isä) enkä toista huoli, sen verran on järkeä päässä lasten kannalta. Turhaa vekslata edestakaisin kun en saa edes niitä pirun sukkia pysymään parillisina.

Puhun siis vain itsestäni. Jos joku toinen yh on löytäny uuden rakkauden jne, niin that's fine. Minä lopetin.

Ai mitä hakee? Mitähän nainen miehestä hakee. Miksei suhdetta; osuu kohdalle jos on osuakseen. Kyllähän miestä pitää välillä saada ja hakea tyydytystä. Miten niin vaikea tunnetasolla miettiä uutta, tulee jos tulee. Hylätyksi tulemisen pelko? Ei hemmetti. lähtee jos niiin haluaa. Miten niin helppoa? Saahan sitä yrittää, en nyt kaikkien mukaan lähde. Tottakai haluan seksiä, mutta mielummin vakkareilta. N29

Anteeksi naiset, mutta minulla on vaikea välissä ymmärtää teitä. Ihastutaan, rakastutaan, hankkiudutaan raskaaksi, koittaa arki...

Mies ei olekkaan täydellinen. Ei tuo riittävästi rahaa, ei tee kotitöitä, ei hoida lapsia, ei anna läheisyyttä vaan vaatii vain seksiä, maistuu joskus kalja (ei juoppo), kerran kuussa kaveriporukalla juhlitaan...ym.

Tulee riitaa..kasvetaan ehkä erilleen...

Miten toimia nyt...Onko hyvä ratkaisu erota? Kyselee mies...?

AP

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi naiset, mutta minulla on vaikea välissä ymmärtää teitä. Ihastutaan, rakastutaan, hankkiudutaan raskaaksi, koittaa arki...

Mies ei olekkaan täydellinen. Ei tuo riittävästi rahaa, ei tee kotitöitä, ei hoida lapsia, ei anna läheisyyttä vaan vaatii vain seksiä, maistuu joskus kalja (ei juoppo), kerran kuussa kaveriporukalla juhlitaan...ym.

Tulee riitaa..kasvetaan ehkä erilleen...

Miten toimia nyt...Onko hyvä ratkaisu erota? Kyselee mies...?

AP

Mun mielestä ihmiset eroaa nykyään aivan liian helposti. Ei tietenkään pakosta tarvitse kenenkään kanssa olla, mutta sellanen heti luovuttaminen on yleistynyt... Ennen vanhaa sitä valittiin kumppani nuorena, mentiin naimisiin ja tehtiin lapset nuorena. Yhdessä pysyttiin, välillä riideltiin mutta tänäkin päivänä syvästi rakastetaan. Lapsista kasvoi kunnollisia, eikä kaikenmaailman mielenterveyspotilaita rikkinäisistä perheistä, niin kuin nykyään.

Parisuhdetta täytyy hoitaa. Se on jokapäiväinen päätös olla tuon ihmisen kanssa, ei vain kerran päätös ja sit lopetetaan kun yhtenä päivänä ei toimikaan niin hyvin kuin ennen. Jos jatkuvasti vaihtaa etsien sitä kenen kanssa homma toimisi aina, saa etsiä hautaan saakka. On olemassa mun mielestä "se oikea", mutta sekään ei tarkoita etteikö joskus toisen naama pännisi. Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina.

T. 2. vastauksen kirjoittaja, nainen, 21v.

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Vierailija kirjoitti:

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Oothan puhunut tästä hänelle ja sanonut ongelmat suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Oothan puhunut tästä hänelle ja sanonut ongelmat suoraan?

Olen yrittänyt puhua, mutten ihan suoraan. Miten naisen saa ymmärtämään, että on tosi kyseessä. En siis niin suoraan, että olen miettinyt lähtöä suhteesta. Se olisi hänelle katastrofi ja hän sanoisi, että mene ja jälkeenpäin katuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Oothan puhunut tästä hänelle ja sanonut ongelmat suoraan?

Olen yrittänyt puhua, mutten ihan suoraan. Miten naisen saa ymmärtämään, että on tosi kyseessä. En siis niin suoraan, että olen miettinyt lähtöä suhteesta. Se olisi hänelle katastrofi ja hän sanoisi, että mene ja jälkeenpäin katuu.

Mulla varmaan tehoais, jos mies sanois itku silmässä ettei tiedä miten jaksaa tällaista enää. Luulis sunkin naisen ymmärtävän ja edes yrittävän muuttua. Jos ei kiinnosta eikä yritä, niin lähde... Silloin se nainen ei ole terve päästään, eikä semmosen kanssa tarvitse kenenkään kitua, vaikka kuinka paapotin että ei sais luovuttaa niin helpolla. Mielenvikaset on kuitenkin asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Oothan puhunut tästä hänelle ja sanonut ongelmat suoraan?

Olen yrittänyt puhua, mutten ihan suoraan. Miten naisen saa ymmärtämään, että on tosi kyseessä. En siis niin suoraan, että olen miettinyt lähtöä suhteesta. Se olisi hänelle katastrofi ja hän sanoisi, että mene ja jälkeenpäin katuu.

Mulla varmaan tehoais, jos mies sanois itku silmässä ettei tiedä miten jaksaa tällaista enää. Luulis sunkin naisen ymmärtävän ja edes yrittävän muuttua. Jos ei kiinnosta eikä yritä, niin lähde... Silloin se nainen ei ole terve päästään, eikä semmosen kanssa tarvitse kenenkään kitua, vaikka kuinka paapotin että ei sais luovuttaa niin helpolla. Mielenvikaset on kuitenkin asia erikseen.

Tunnustan etten ole täydellinen mutta olen riittävän hyvä ja puoliso tietää sen. Minun mielestä puolisoni on mieleltään vähän sairas, ei tunnusta sitä mutta se on minun mielipide.

Ongelmana on lapset. En halua heidän kärsivän erosta. Ehkä minun on sitten kärsittävä, niin olen ajatellut ja vuosia toiminut. Nyt vaan henkisesti en tahdo jaksaa.

Puoliso on tyytyväinen, tyydytän hänen seksuaaliset tarpeensa. Hän fantasio ja se on hyvä asia. Mutta itse tarvitsen jotain muuta intohimoista, mitä en saa puolisolta. Olen yrittänyt puhua, muttei hän ymmärrä minun tarpeita. Hän käskee fantasioda vaikka toisesta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Oothan puhunut tästä hänelle ja sanonut ongelmat suoraan?

Olen yrittänyt puhua, mutten ihan suoraan. Miten naisen saa ymmärtämään, että on tosi kyseessä. En siis niin suoraan, että olen miettinyt lähtöä suhteesta. Se olisi hänelle katastrofi ja hän sanoisi, että mene ja jälkeenpäin katuu.

Mulla varmaan tehoais, jos mies sanois itku silmässä ettei tiedä miten jaksaa tällaista enää. Luulis sunkin naisen ymmärtävän ja edes yrittävän muuttua. Jos ei kiinnosta eikä yritä, niin lähde... Silloin se nainen ei ole terve päästään, eikä semmosen kanssa tarvitse kenenkään kitua, vaikka kuinka paapotin että ei sais luovuttaa niin helpolla. Mielenvikaset on kuitenkin asia erikseen.

Tunnustan etten ole täydellinen mutta olen riittävän hyvä ja puoliso tietää sen. Minun mielestä puolisoni on mieleltään vähän sairas, ei tunnusta sitä mutta se on minun mielipide.

Ongelmana on lapset. En halua heidän kärsivän erosta. Ehkä minun on sitten kärsittävä, niin olen ajatellut ja vuosia toiminut. Nyt vaan henkisesti en tahdo jaksaa.

Puoliso on tyytyväinen, tyydytän hänen seksuaaliset tarpeensa. Hän fantasio ja se on hyvä asia. Mutta itse tarvitsen jotain muuta intohimoista, mitä en saa puolisolta. Olen yrittänyt puhua, muttei hän ymmärrä minun tarpeita. Hän käskee fantasioda vaikka toisesta naisesta.

Jos toinen selkeästi mielenvikaisuuden näkee, ja toinen kieltää (aggressiiviseen sävyyn vielä) niin aika selvä peli on... Voi sinua... :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Oothan puhunut tästä hänelle ja sanonut ongelmat suoraan?

Olen yrittänyt puhua, mutten ihan suoraan. Miten naisen saa ymmärtämään, että on tosi kyseessä. En siis niin suoraan, että olen miettinyt lähtöä suhteesta. Se olisi hänelle katastrofi ja hän sanoisi, että mene ja jälkeenpäin katuu.

Mulla varmaan tehoais, jos mies sanois itku silmässä ettei tiedä miten jaksaa tällaista enää. Luulis sunkin naisen ymmärtävän ja edes yrittävän muuttua. Jos ei kiinnosta eikä yritä, niin lähde... Silloin se nainen ei ole terve päästään, eikä semmosen kanssa tarvitse kenenkään kitua, vaikka kuinka paapotin että ei sais luovuttaa niin helpolla. Mielenvikaset on kuitenkin asia erikseen.

Tunnustan etten ole täydellinen mutta olen riittävän hyvä ja puoliso tietää sen. Minun mielestä puolisoni on mieleltään vähän sairas, ei tunnusta sitä mutta se on minun mielipide.

Ongelmana on lapset. En halua heidän kärsivän erosta. Ehkä minun on sitten kärsittävä, niin olen ajatellut ja vuosia toiminut. Nyt vaan henkisesti en tahdo jaksaa.

Puoliso on tyytyväinen, tyydytän hänen seksuaaliset tarpeensa. Hän fantasio ja se on hyvä asia. Mutta itse tarvitsen jotain muuta intohimoista, mitä en saa puolisolta. Olen yrittänyt puhua, muttei hän ymmärrä minun tarpeita. Hän käskee fantasioda vaikka toisesta naisesta.

Jos toinen selkeästi mielenvikaisuuden näkee, ja toinen kieltää (aggressiiviseen sävyyn vielä) niin aika selvä peli on... Voi sinua... :/

Tohon sulkuihin kuulu kysymysmerkki perään...

Vierailija kirjoitti:

"Sitä vois jokainen mennä vähän itteensä ja miettiä, oliko se syy siinä miehessä aina."

Siis elän pitkässä suhteessa. Minua on jo pitkään ahdistanut tässä suhteessa. On vain arkea, ei intohimoa. Puolisoni syyttää minua kaikesta. Tunnen puolisoni käyttävän hyväksi minua. Seksiä silloin kun hän haluaa, rahaa en tuo riittävästi, ym. Minun mielestä olen orja hänelle. Hän vain toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Jos otan asian puheeksi, hän naisellisesti hyvittää esim. suihinotolla. Nyt mietin lähtöä tästä suhteesta, mutta tiedän lasten kärsivän eniten.

Eräs yh-äiti piirittää minua. Hän haluaisi minut koska olen niin kiltti ja huolehtivainen. Myönnän ihastuneeni häneen, koska tunnen intohimoa häntä kohtaan.

Auttakaa ja kertokaa naiset mitä teen.

Sun täytyy kysyä itseltäsi mitä haluat tässä elämässä? En tarkoita että se yh olisi ratkaisu kaikkeen (voi olla tai olla olematta) vaan se mitä itse kaipaat ja haluat. Puhu puolisosi kanssa rehellisesti, nosta kissa pöydälle omista tuntemuksistasi ja anna aikaa vähintään puoli vuotta. Kukaan ei muutu päivässä.

Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Kolmessa kuukaudessa ensi ihastus haalistuu ja näet uuden ihmisen ilman vaaleanpunaisia rillejä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te haette? Uutta suhdetta vai pelkkää tyydytystä? Varmasti vaikea tunnetasolla miettiä uutta suhdetta. Hylätyksi tulemisen pelko. Teistä saatetaan puhua, että olette helppoa riistaa.

Uskon että haluatte seksiä, mutta ehkä vieläkin tarkeämpää on saada turvallisuuden tunnetta ja että joku huomioi.

Mies 42v.

En hae uutta suhdetta. En siksi, että olisin joku haavoittunut enkeli joka pelkää tulevansa satutetuksi vaan siksi, että viihdyn erittäin hyvin yksin. Helppoa riistaa en ole, tässä kuuden vuoden aikana olen ollut sukupuolisuhteessa kahden miehen kanssa. Nautin vapaudestani. Joskus, ehkä kerran kuussa, olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon sohvalle -mutta sekin kyllä järjestyy tarvittaessa ilman parisuhdetta.

Kaikki kyllästyvät pitkässä parisuhteessa ihan varmasti joskus. Siinä kuitenkin tietää mitä saa. Uudessa suhteessa on epävarmuus, kun arki tulee, onko kaikki edelleen niin ihanaa. Lisäksi en missään tapauksessa suosittele siirtymään yhdestä suhteesta suoraan toiseen, se toinen on helposti laastaria.

Olen eronnut 15 vuoden suhteesta, löytänyt uuden rakkauden ja hänen kanssaan yhteisyä elämää on 16 vuotta. Lapsia molemmista liitoista. Olen hyvätuloinen, eli puolison tuloilla ei mulle ole väliä . Olen tyytymätön nytkin,seksiä ei ole, ei ole ollut yli vuoteen. En halua kuitenkaan rikkoa lasten kotia. Mutta kun lapset lentää pesästä taitaa lentää myös tämä nainen.

vilivallaton kirjoitti:

Kyllä Yh äiditkin tarvitsee ja ansaitsee huomiota olematta heti pelkkä seksiobjekti.

Hyvin oikeata tekstiä. Olemme nainen  ja mies ja turha selitellä enempää.

En tiedä muista, itse haluaisin parisuhteen, jossa luottamusta, henkinen yhteys ja arvostus, ja paljon hellää seksiä. Turvallinen ja välittävä, vastuuntuntoinen fiksu mies olisi unelma.

Vai parisuhteen? Minä haluaisin ensin panosuhteen, joka kehittyy parisuhteeksi.

vilivallaton kirjoitti:

Kyllä Yh äiditkin tarvitsee ja ansaitsee huomiota olematta heti pelkkä seksiobjekti.

Olen täysin samaa mieltä, useinhan usea nainen on "joutunut" yksinhuoltajaksi ilman omaa syytään. Myös he kaipaavat hellyyttä. / wiljami