Mitkä ovat oikeistolaisuutesi/vasemmistolaisuutesi taustat ja perusteet?

Olen vasemmistolainen (en kommunisti, lähinnä pohjoismaisen sosialidemokraattisen yhteiskunnan kannattaja) koska yhteiskunta joka pitää kaikista jäsenistään huolta on mukavan rauhallinen ja turvallinen paikka. Kaikki tarvitsevat katon päänsä päälle, ravitsevaa ruokaa ja välillä hauskanpitoa, kukaan ei oikeasti tarvitse sitä kolmatta kullattua mersua.

Vanhemmat on vasemmistodemareita, kapinoin nuoruudessa kannattamalla ensin anarkismia ja sitten fasismia mutta iän myötä alan olla niitten kanssa yllättävän samaa mieltä (jos maahanmuuttoa ei lasketa, ne tykkää, minä en).

Vierailija kirjoitti:

Kovasti tuntuu palstalla olevan vvihervasemmistolaisia/komukoita. Itse olen vanhasta perheyrittajasuvusta ja aloittanut omillani omat yritystoimintani. Kaikki yritystoiminnat ja suku asuu nykyisin ulkomailla.

Hyodyllisena yksilona olen tietenkin oikeistolainen ja aktiivisesti kannatan ja tuen rahallisesti  (merkittavilla summilla) kovan linjan oikeistoa.

Ja nimikirjaimet ovat D. T.?

Olen vasen demari. Äitini on demari, isäni kommunistinen vasemmisoliittolainen. Lapseni on (viher)vasemmistoliittolainen. Olen matalapalkka-alalla työläisenä, minulla on amk-tutkinto ja opiskelen yliopistotutkintoa.

Perusajatuksiani ovat: "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan", "jokainen ihminen on laulun arvoinen", "antaa hyvän kiertää", "ketään ei jätetä". Tasa-arvo, eettisyys, kestävät valinnat.

En ole koskaan äänestänyt tyypillistä oikeisto- enkä vasemmistopuoluetta. Tärkeitä poliittisia kysymyksiä minulle ovat suomalaisen luonnon ja kulttuuriperinteen säilyttäminen. Kummatkaan eivät ole olleet noita kovin innokkaasti ajamassa. Äänestän persuja pitkin hampain, koska se on sellainen makkaranpurijajunttien puolue, joka suorastaan ihannoi junttiutta. Kuitenkin muuten puolueen arvopohja on lähinnä omaani.

Raha ei ole koskaan vaikuttanut elämääni merkittävästi, sen enempää plus- kuin miinuspuolella. Perheeni on ollut ihan hyvin toimeentuleva keskiluokkainen perhe, ei rikas eikä köyhä. En koe että rahan takia olisin jäänyt paitsi jostain. Lapsuuden kavereissani ei ole ollut rutiköyhiä eikä ökyjä myöskään, niin ei ole herännyt mitään rahaan liittyvää sääliä tai kateutta. On siis ehtinyt miettiä muitakin asioita, mitkä voisivat olla paremmin. Myöhemmin olen nähnyt huono-osaisuuttakin, mutta kaikissa pahimmissa tapauksissa on aina myös sosiaaliset tekijät. Onnettomimmat ihmiset tuntuvat olevan ne joilla on köyhyyden lisäksi perheessä ollut alkoholismia tai muuta turvattomuutta aiheuttavaa, ja jotka sitten itsekin esim. jäävät kiinni päihteisiin. Ja samoista syistä onnettomia on hyvin toimeentulevissakin. En ole vielä nähnyt että PELKKÄ köyhyys tekisi kenestäkään surkeaa. Mutta en kumminkaan mitään kiristyksiä tukiin kannata, koska eivät ne mitään isoja ole.

Näen siis että ihmisten pahoinvoinnin takana on enemmän sosiaalisia kuin taloudellisia syitä ja että ongelma on sirpaloitunut kulttuuri, yhteisöllisyyden puute, hedonistiset itsekeskeiset arvot ym. Ei se ongelma ole raha tai sen puute vaan että ollaan ilman mitään oikeaa merkitystä elämälle ja henkisesti ihan pihalla.

Viheroikeistolainen olen. Nuorempana olin konservatiivisempi mutta nykyisin hyvin arvoliberaali. Lapsuudenkodissani oli pitkälti samanlainen ilmapiiri.

2