Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanotun työkaverit
07.09.2016 |
Miten olette toimineet jos työkaveri saa kenkää YT:ssä?
Luulin, että minulla oli kavereita töissä, sillä osan kanssa olimme tehneet yhdessä töitä lähes 8 vuotta, vaihtaneet kuulumisia yksityiselämästä päivittäin lounaalla, juhlineet pikkujouluissa ja tavanneet joskus jopa vapaalla.
No, minutpa irtisanottiin YT:ssä, ainoana koko tiimistä. Kukaan ei ole ollut yhteyksissä ja kiinnostunut miten menee. Potkuista on kohta kuukausi. Edellisen kerran kun pari työkaveria sai lähteä, niin yhdessä hankimme lahjan ja vietimme "läksiäisiä" myöhemmin ravintolaillallisella. Olin itsekin mukana, ja irtisanottu sai purkaa mieltään.
Nyt kun minä sain lähteä, niin jokainen huokaisi vaan helpotuksesta ja jatkoi omaan napaansa tuijottelua. Tulipa selväksi, että ehkä sinne ei mitään oikeita kavereita jäänytkään.
Kommentit (28)
Olen kertonut tämän joskus aiemminkin, mutta tässä se taas: Olin eräässä media-alan yrityksessä töissä 15-vuotta. Yt-neuvotteluiden seurauksena itseni sekä eräs toinen irtisanottiin. Työvelvollisuus loppui samantien. Me siivosimme työpöytämme ja pakkasimme laukkumme. Lähtiessämme kukaan kollegoista ei huomioinut lähtöämme mitenkään. Menimme kahdestaan pubiin juomaan kännit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi työkaverin pitäisi väkisin olla jotain muuta kuin työkaveri? Se on kaveri työssä, ei muuten. Onko sulla jotain ymmärtämisvaikeuksia?
Toisekseen olet irtisanottu ja ilman töitä. Ei sulla silloin voi työkavereita olla.
Koska olemme ihmisiä, jolla erotuksena eläimistä pitäisi olla jotain inhimillisiä tunteita.
Se erottaa meidät laumasta Siperian sopuleita.
Ei kollegojen kanssa tarvitse olla kaveri. Mutta me olimme sellaisia jopa 8 vuotta.
Jos työkaverin kanssa pussaa pikkujouluissa, onko se vieläkin vain työkaveri? Mulla on kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi työkaverin pitäisi väkisin olla jotain muuta kuin työkaveri? Se on kaveri työssä, ei muuten. Onko sulla jotain ymmärtämisvaikeuksia?
Toisekseen olet irtisanottu ja ilman töitä. Ei sulla silloin voi työkavereita olla.
En muuten ole ilman töitä. Sain uuden työn 2 viikkoa irtisanomisesta. Että terkkuja ex-työkavereille: hyvin tässä kävi. Paremmin kuin teillä, jotka jostain syystä olette nykyiseen lahoon laivaan joutuneet jäämään. Sillä kukaan ei tuolla vapaaehtoisesti ole, jos uutta duunia tarjottaisi muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeita tilanteita nuo. Voithan itsekin ottaa yhteyttää ja katsoa millainen reaktio tulee...
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita tilanteita nuo. Voithan itsekin ottaa yhteyttää ja katsoa millainen reaktio tulee...
Tämän kaiken jälkeen olen sitä mieltä, että ei maksa vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli yt: t media-alan yrityksessä. Osa lähti sanomatta sanaakaan ja ei ole halunneet ola tekemisissä. Osan kanssa tavataan edelleen. Yt potkujeniltana lähipubi oli täynnä, ja myös töihin jääviä. Kyllä me töissäkin halailtiin ja pidettiin extempore kokouksia, jossa ir tisanottu sai purkaa tuntojaan.
Miksi se yhteydenpito pitäisi aina tulla niiden muiden taholta, miksi et itse ota yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat ihmiset ovat hyvin itsekkäitä, eivätkä juurikaan kykene ajattelemaan kuin itseään. Olen monet YT:t nähnyt, ja jäljelle jääneet todellakin huokaisevat vain helpotuksesta ettei arpa osunut omalle kohdalle ja jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vähän sellainen pelonsekainen välttely alkoi oman kokemuksen perusteella. Ei ehkä pelätty irtisanomisen tarttuvan, mutta ei myöskään osattu oikein sanoa mitään kun toisilla työt jatkuivat ja toisilla ei. Eli oli helpompaa sitten vältellä niitä tilanteita.
Jälkikäteen pari ihmistä oli yhteydessä, sellaiset, joiden kanssa olin tullut parhaiten juttuun töissäkin. Mutta ei sieltä työkavereiden taholta mitään sen kummempaa kuulunut. Ja ehkä tässä on osittain tuo sama juttu, että kun toinen on irtisanottu, niin ei haluta tökerösti kysyä, että "jokos olet löytänyt töitä", koska jos ei ole, niin on noloa joutua kertomaan olevansa työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita tilanteita nuo. Voithan itsekin ottaa yhteyttää ja katsoa millainen reaktio tulee...
Minusta on absurdia lukea kuinka vaikeita YT:t ovat - irtisanojille ja taloon jääville.
Olen itse joutunut luopumaan parista työkaverista irtisanomisten vuoksi. Tilanne oli ikävä, mutta nyt kun itse sain potkut, niin kyllähän tässä ihan erilaisissa pohjamudissa uidaan. Taloon jäävän tai irtisanojan rooli on ihan lasten leikkiä tämän tunteiden vuoristoradan kanssa. Ja tämä tuntuu henkeäsalpaavan pahalta vielä kuukauden päästä. Kun taas jäljelle jääneet tuskin seuraavalla viikollakaan miettivät enää lähtijöitä. He eivät nuku öitään ahdistukseen useita kertoja yössä heräillen.
Tai itke useita kertoja päivässä. Vaikka uusi työpaikka irtosi, tuo irtisanominen sivalsi todella syvältä.
Mut ja työkaveri on kans aikanaan irtisnottu yt:n jälkeen. Olihan se shokki, mutta onneksi asiat tapahtuivat aika hitaasti ja ajatukseen ehti tottua. Samoin viimeisenä työvelvoitepäivänä tarjottiin kahvitukset ja läksiäislahja, tämä tosi eri osaston toimesta kuin oma, mutta kyllä esimiehen ja kollegoiden kans käytiin illallisella ja läksiäislahja saatiin heiltäkin.
Moni harmitteli eikä ymmärtänyt miksi tähän päädyttiin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin pian sitten töihinkin. Kyllä mua olisi harmittanut jos kukaan ei olis reagoinu yhtään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut ja työkaveri on kans aikanaan irtisnottu yt:n jälkeen. Olihan se shokki, mutta onneksi asiat tapahtuivat aika hitaasti ja ajatukseen ehti tottua. Samoin viimeisenä työvelvoitepäivänä tarjottiin kahvitukset ja läksiäislahja, tämä tosi eri osaston toimesta kuin oma, mutta kyllä esimiehen ja kollegoiden kans käytiin illallisella ja läksiäislahja saatiin heiltäkin.
Moni harmitteli eikä ymmärtänyt miksi tähän päädyttiin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin pian sitten töihinkin. Kyllä mua olisi harmittanut jos kukaan ei olis reagoinu yhtään mitenkään.
Veikkaan, että se, miten hyvin toipuu riippuu juuri näistä asioista. Siitä, että esimies kertoo, ettei kyse osaamisesta tai henkilöstä vaan pakollisesta vähennystarpeesta, se, että pahoitellaan, toivotetaan onnea tulevaan. Ennen kaikkea KIITETÄÄN yhteistyöstä. Omasta irtisanomisesta jäi mieleen nöyryytys. En ollut edes inhimillisen käytöksen arvoinen. Ja kohdallani kyse oli kyllä ihan siitä, että esimies ei koskaan pitänyt minusta. Hän on pikkuhiljaa siivonnut pois niitä, joita ei ole itse rekryoinut, ja joiden kanssa ei ole tullut toimeen. Jäljelle ovat jääneet ne, jotka ovat hiljaa kuin hiiret, eivätkä kyseenalaista. He eivät kyllä ole työpanokseltaan niitä vahvimpia, mutta pääasia on, ettei esimiehen tarvitse pelätä kenenkään olevan kilpailija. Siksi harmittaa, koska jäljelle jäi moni, jonka osaaminen ei ollut tehtävän tasalla.
Se irtisanominenbon kuin spitaali joka tarttuu... Noista tilanteista on inhimillisyys kaukana. Miksi ei ole olemassa yleisiä vertaistukiryhmiä joissa tuntojaan voisi purkaa. Moni näkee varmasti lopun ikänsä painajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Se irtisanominenbon kuin spitaali joka tarttuu... Noista tilanteista on inhimillisyys kaukana. Miksi ei ole olemassa yleisiä vertaistukiryhmiä joissa tuntojaan voisi purkaa. Moni näkee varmasti lopun ikänsä painajaisia.
Just näin. Yritin etsiä niitä vertaistukiryhmiä, mutta en löytänyt, vaikka Helsingissä asun.
Jos vaikka pääsisi keskustelemaan ihan kenen muun juuri irtisanotun kanssa. Ei väliä onko toinen akateeminen tutkija yliopistolta ja toinen raksamies. Luulen, että yhteinen kokemus antaisi paljon.
Löysin kyllä työttömien yhdistyksen sivut, mutta se näytti tarjoavan lähinnä virkistystoimintaa (tärkeä sekin) ja ehkä oli suunnattu enemmänkin pidemmän aikaa työttömänä olleille. Menepä sinne 2 viikon työttömyyden jälkeen uusi työpaikka odottamassa. Yllättävää kuitenkin, että vaikka uuden työn sain, olen ihan rikki. Tai nyt vasta olen antanut itselleni ajatella asiaa. Pari viikkoa juoksin kuin sähköjänis haastatteluissa. Ja pari hylkäämistäkin tuli. Sitten työsopimuksen allekirjoitus, ja seuraavana aamuna heräsin täysin masentuneena ja lamaantuneena. Onneksi on pari viikkoa aikaa kerätä voimia. Vaan lyhyt aika sekin on. Tökerösti hoidettu irtisanomistilanne tulee mieleen monta kertaa päivässä. Se on päässä elävänä: muistan esimiehen ilmeettömät kasvot, valaistuksen, sen miltä sanat kaikuivat, sen miltä tuntui kurkussa.
Eihän se hauskaa ole ikinä. Tuossa huomaa ikävästi miten ne työkaverit eivät kyllä kaikesta huolimatta ole kuin työkavereita. Itse vaihdoin paikkaa osittain pakon sanelemana vuoden jälkeen ja en kuullut kenestäkään niistä joiden kanssa olin tekemisissä yli vuoden päivittäin. Yksi täysin horror-kokemus on lisäksi, maailma ei ole Disney-elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työkaverin pitäisi väkisin olla jotain muuta kuin työkaveri? Se on kaveri työssä, ei muuten. Onko sulla jotain ymmärtämisvaikeuksia?
Toisekseen olet irtisanottu ja ilman töitä. Ei sulla silloin voi työkavereita olla.
En muuten ole ilman töitä. Sain uuden työn 2 viikkoa irtisanomisesta. Että terkkuja ex-työkavereille: hyvin tässä kävi. Paremmin kuin teillä, jotka jostain syystä olette nykyiseen lahoon laivaan joutuneet jäämään. Sillä kukaan ei tuolla vapaaehtoisesti ole, jos uutta duunia tarjottaisi muualta.
Mahtavaa, ap, ihan mahtavaa! Onnea! Olen itse ollut työnhaussa ja tiedän miten vähän on paikkoja tarjolla. Onnea!
Työkaverit on työkavereita ja joskus niistä voi tulla ystäviäkin.
Alue: Aihe vapaa
Miksi työkaverin pitäisi väkisin olla jotain muuta kuin työkaveri? Se on kaveri työssä, ei muuten. Onko sulla jotain ymmärtämisvaikeuksia?
Toisekseen olet irtisanottu ja ilman töitä. Ei sulla silloin voi työkavereita olla.