Irtisanotun työkaverit

Mulle kävi juuri samoin! Pahinta on ilmaksi muuttuminen, ei merkkaa kenellekään yhtään mitään ja se taitaa näkyä työhaastatteluissakin, koska en ole uutta paikkaa saanut.

Minulle kävi niin, että "työkaverit" lopettivat puhumisen minulle ja jopa silmiin katsominen oli vaivalloista. Onneksi ei tarvinnut roikkua siellä kuin muutama kuukausi potkujen jälkeen.

Mä lähdin vapaaehtoisesti yt:ssä eli en varsinaisesti "saanu kenkää", meillä oli pitkään pystyssä ollut tiimi, oltiin kavereita myös henk.koht. tasolla ja ollaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi työkaverin pitäisi väkisin olla jotain muuta kuin työkaveri? Se on kaveri työssä, ei muuten. Onko sulla jotain ymmärtämisvaikeuksia?

Toisekseen olet irtisanottu ja ilman töitä. Ei sulla silloin voi työkavereita olla."

Törmäsin sattumalta tähän viestiin etsiessäni aiheeseen liittyvää. Voi että, miten pahalta tuntui lukea näin kurjasti kirjoitettu vastaus! Millaiset ihmiset vastaavat näin epäempaattisesti..?

Työpaikka,,

Itse olen toiminut työelämäni aikana 10V luottamusmiehenä ja saannut istua liian monissa Yt:kokouksissa jossa käsitellään irtianottavia henkilö määriä-> nöiden henkilöiden nimeämiseen en suostu koska tuntuu ihan paskalta itsestä osoittaa edes sitä kaikkin pahinta sluibailijaa sormella. Toisaalta tiedän myös että työnantajalla on kuitenkin velvollisuus mahdollisuuksien puitteissa katsoa voiko sen mahdollisen syrjäytyvän ei uudelleen työllistyvän henkilön paikka säästää, ja irti sanoa joku pätevämpi henkilö joka kuitenkin työllistyy helposti uudelleen...

tässä kun on kaksi puolta, ja olen töissä semmoisessa suomen suurimmassa sirkuksessa joka myös  semmoinen "suojatyökeskus" oikeasti tehdas, mutta nöinhön me puhutaan..



Aikoinaan paras kaverini irtisanottiin samasta työpisteestä ( asiakirjapaperien väärentämisen vuoksi) oli kyllä jo muutaman vuoden perseillyt muutakin, ja kaveruuskin rakoili. ja molemmat loppui kerrasta hänen 8 vuotinen työ ura ja meidän 15vuotinen ystävyys..



vuosien mittaan paljon väkeä lähtenyt ja osa palannut, mutta ihan vain pari hyvänpäivän tuttua on työelämän ulkopuolella.



Itsellä ei ole yhtään työkaveria jotka ovat siviilissä mitenkään edes hyvänpäivän tuttuja. Voi moikata mutta se siinnä.

Olen ollut varsinkin LM aikanani kohtuullisen pidetty, ja yritin pitää itseni sosiaalisena, mutta viimein homm ylitti omat voimavarani, enkä vaan jaksanut vastuuta, kun homma tuntu vaan että kaikki paska valuu niskaan, ja  ihmiset eivät ajattele ME vaan ainoastaan Minä minulle  ja mulle kaikki...



Nyt harkitsen poistumista työpaikalta, ja olen sen  esimiehelle avoimesti sanonutkin (  vain meidän kahden kesken)  en halua  että mun poistumista edes huomataan, vaikka olenkin yhden alan  erikois osaaja, ja palkka on hieman parempi,



Eli: Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,  taivaalta tähden valitsen  ja sitä seurailen. Kun täneään lähden en aijo taakse vilkaistakkaan...



Niin kohta 23V ja se olisi sitten ura siinnä. Kaikki näennäset kaverit. yms...



Maillä töissä joitain irtisanottuja muistetaan  isommin, varsinkin semmoiset pehmeän paketin saanneet, toiset vaan unohtuu heti kun ovesta poistuvat.

Mää olin 28 vuotta työpaikassani ennen potkuja. Tietoni näkyvät työrekisterissä ja myös yksityispuolella. Ei yhtäkään s-postia, tekstaria tai puhelinsoittoa. 

Parasta oli kun asiakas piti minun kanssa silmäpeliä ja flirttaili minulle. Työkaverini kanssa hänellä oli ihan normiasialliset välit. Minua savustettiin ulos ja lopulta irtisanouduin itse. Pyysin tämän jälkeen asiakasta Facessa kaverikseni, ei ottanut minua kaverikseen eikä vastannut mitään. Sen sijaan hänellä oli kaverinaan Facessa työkaverini. Niin, että kiitti paljon vaan.

Sanoisin, että suurin syy on epätietoisuus "lähtijän" suhtautumisesta. Epätietoiset "jälkeen jääneet" yrittävät olla käyttäytymättä tökerösti, mikä johtaa tökeröön käyttäytymiseen.