Muita yhtä yksinäisiä mammoja?

Usein menee monta päivää, viikkokin, että mies ainut aikuinen jonka kanssa puhunut. Muutoin kuin puhelimessa.

Masentaa joskus. Puistoissa käydään, mutta en ole siellä kehenkään tutustunut. Ja kaupoissa tervehditään kassaneitejä!



Tästä syystä odotan töihin paluuta, aikuiskontakteja!

Lapsikin on samanikäinen.

Mies on kotona joo, mutta yhteys on nyt poikki....

T.3

Olisiko jotain mammakerhoa, jossa voisi alkaa käydä? Tampereella? Tai naapurikunnissa?

Yksinäisyydessäni sitten soitan äidilleni ja mummolleni. Jos mulla ei olisi lapsia, olisin todella yksin. Mieskin on aina töissä.

JOtenkin vaan kaikki yhteydet esim.koulukavereihin on unohtunut, ja nyt en enää kyllä kehtaa soitella vuosien jälkeen. Työssä ovat ainaot aikuiskontaktin. Kyllä voi olla ankeata!



Kauheaa olla näin syrjäytynyt jo näin nuorena. Ja tosiaan äidilleni minäkin soitan päivittäin, enkä kenellekään muulle.

T:ap

Osoite on tipitii1 (a) luukku.com



t.3

Mä olen muuttanut muutaman viime vuoden aikana tosi monesti. Eikä uudella paikkakunnalla tietenkään tunne ketään. Toissakerralla kun muutettiin, vauva oli vasta 2 kk. En jaksaut lähteä mihinkään, ja puolisen vuotta elin tosi yksinäistä elämää, kun mies on enemmän työssä kuin kotona! Eli tiedän erittäin hyvin miltä sinusta ap ja muut samassa tilanteessa olevat tuntuu!!!



Minusta on ollut tosi vaikea lähteä mammakerhoihin tms, mutta pakkohan se on ollut, kun ei muuten ihmisiin tutustu. Mulla ainakin hajoaisi pää ilman aikuiskontakteja ja kavereita. Se puoli vuottakin oli jo ihan liikaa.



Kyllä sitä sitten tutustuu, kun jaksaa olla mukava ja ystävällinen muille. Hitaasti mutta varmasti mullakin on ystäväpiiri karttunut viimeisen puolen vuoden aikana, mitä ollaan täällä uudessa kaupungissa asuttu. Aluksi aina tosi, tosi yksinäistä.



Eli kyllä mä rohkaisisin teitä kaikkia yksinäisiä käymään mammakerhoissa, muskareissa, vauvajumpissa ynnä muissa äiti-lapsi -kerhoissa ja tapahtumissa. Lisäksi tuolta vauvan Etsin ystävää -palstalta kyllä äkkiä löytää muita samalla paikkakunnalla asuvia, jos siis isommalle paikkakunnalle muuttaa tai jo asuu! Eka voi kirjoitella ja sitten treffata, kätevää ja helppoa!

Ja nekin harvat " ystävät" joihin vaikka töissä tutustuu, ovat perheellisiä ja luulevat jostain kumman syystä yh:n viikonloppujen, vapaa-ajan ja ajatusten täyttyvän miehien metsästyksestä. Juhlimisesta. Tai ties mistä kummallisuudesta :/



Joten juu, ilman sukulaisia olisi yksinäistä, jopa Hki:n keskustassa missä muka ihmisiä on NII-IN paljon.