Okei, nyt minäkin järkytyin (lastenvaatteet)

Pakko myöntää että oma lapseni kulkee lindex-h&m-kappahl-kirppis-kamoissa. Minun paheeni ovat kirjat. Lapseni rakastaa lukemista ja meillä on aivan liikaa kirjoja, vaikka kirjastotkin on olemassa. Paheensa kullakin. En tämän oman paheeni takia jaksa enää paheksua toisten ostoksia.

Sairasta. Oikeesti.

En kehtais ostaa mitään "halpaa" ja kertoilla ympäriinsä, miten meillä ei ole varaa "merkki"vaatteisiin. Kaikki aasian-tuotanto on niin halpamaista myydä ja ostaa täällä, ihan kaikin tavoin (kaikkien muiden kintuille kusemista, minäminäminä-meininkiä).

Ostaa sitten vähemmän tai käytettyä, jos ei ole varaa siihen hintaan mitä vaatteet oikeasti maksaa. Tai muuttaa sinne kaukomaille kokonaan. Nykyään vaan kaikki on tällaista sikailuu, sairaan ahnetta ja itsekästä. Mihin sitä muita tarttee, ku ollaan niin maailman omistajia. 

Meillä on ihan realismia, että vaatteita ei ole kaapissa läjittäin. Merkkivaatteita meillä ei silti juuri ole, vaan kirpparilöytöjä, sukulaisten vanhoja ja ompelijan tekemiä. Omat vaatteet samoista lähteistä (joku sitä kyseli). Itsekin voisi, mutta kun ei osaa, eikä ehdi nyt ruuhkavuosina sitä opetella.

Kyllä Gugguu on Suomen markkinoilla arvomerkki. Kattokaa oikeasti mitäne lumput maksaa.

Ja niinhän se on, mitä enemmän perheellä on rahaa, sitä vähemmän niitä käytetään hukkaan kuten höpöhöpö Gugguihin. Ei ole tarvetta nostaa sosiaalista statusta.

Miten te jaksatte vaahdota toisten pukeutumisesta? Ei kyllä jaksa itseä kiinnostaa, mitä muut pukevat joko lapsensa tai itsensä päälle, eikä liioin ole väliä, mitä muut meidän perheen pukeutumisesta ajattelee :-D.

Olen kotihoidontuella oleva kotiäiti ja ostan sitä mikä silmää miellyttää, oli se sitten hm:ää tai gugguuta. Lapset saa myös käyttää sitä mitä he itse tykkää kuten tällä hetkellä sukulaisen vanhaa minni hiiri collegea suoraan ysäriltä. Vaatteet tulee käyttöön ja toki myyn merkkejä pois jos ovat hyväkuntoisia. Muuten laitan uffille. Mun pankkitilin saldoa on turha yrittää arvailla auton, talon, tai ammatin perusteella.

Jos ei ole kauheasti muuta mietittävä elämässä, niin varmaan helposti sitä päivän shoppailee kaikkea kivaa. Mutta jos esim opiskelee tai tekee töitä niin ei tuollaiseen turhaan jää edes aikaa. Siis sen pohtimiseen millaisen paidan puet lapselle. Meillä on kirpparilta ostettuja h&m vaatteita, hyvin on kestänyt ja vielä seuraavalle käyttäjällekin kelvannut. Sinänsä hyvä, että suomalaista yrittämistä tuetaan, joten ostakaa vaan mammat vaikka sitä gugguuta.

Hyvä tässä buumissa on se että ihmiset tulevat vahingossa suosineeksi eettisesti tuotettua vaatetta. Kestävyys on plussaa ja se että kierrätetään eli myydään eteenpäin.

Meillä saatiin tai ostettiin suurin osa vaatteista käytettynä, pääosin h&m ja kapphal, hyvin kestäneet kaksi lasta ja osa neutraalin värisistä kolmannenkin joka eri sukupuolta.  Eteenpäin annoin joitain, iso osa mennyt rätiksi ja vauvan vaatteet nuken vaatteiksi. Kirppispöytä oli kerran, hyvin meni kun hinta tarpeeksi matala.

Asutaan omassa talossa ja velkaa ei ole edes autoista. Muksuille säästetään rahastoihin ja tileille. Vaatteita aikuiset meillä ostaa harvoin mutta sillon laatua, maksaa mutta kestää. Lasten vaatteet on asia jossa meillä säästetään. Olisi typerää laittaa satanen kiinni muksun haalariin moneksi kuukaudeksi ja saada sitten siitä pari kymppiä vähemmän takaisin, kun voisi ostaa sen haalarin halvalla ja sijoittaa loput kasvamaan rahastoon tai asuntoon.

Meidän lapsi on nyt neljävuotias. Kolme kaksi vuotta hän kulki kirpputorilta ostetuissa vaatteissa, kengät ostettiin uusina. Vaatekoko vaihtui viisi kertaa ensimmäisen vuoden aikana ja kolme kertaa toisen ikävuoden aikana, joten käyttöikä per vaate jäi vahaiseksi. Kirppiksiltä myös löytyi tosi hyvin (ja halvalla) puuvillaisia ja villaisia vaatteita, kivan näköisiä ja ehjiä. Kolmantena vuonna eli koosta 98 alkaen tilanne vaikeutui. Kirppiksiltä löytyi jonkin verran vaatteita, mutta huonommin. Edullinen hinta, kiva ulkonäkö ja siisti sekä puhdas ovat ostokriteereitäni ja tuossa kokoluokassa kirppareilta vaatteiden löytyminen alkoi olla jo vaikeampaa.  Ymmärrän sen hyvin, koska vaatteet joutuvat kovemmalle kulutukselle, koska lapsi liikkuu enemmän kuin vauvana ja taaperona ja lisäksi kasvaa hitaammin - sama vaatekoko kestää jo vuodenkin. Ja töihin paluun jälkeen ei ole enää aikaa kiertää joka viikko kirppiksiä, hyvä kun kaksi kertaa vuodessa ehtii.

Tässä vaiheessa ostimme uutena ensimmäiset POPin, Gugguun jne. vaatteet. Ostimme samaan syssyyn myös pari paitaa HM:ltä, Lindexiltä, NameIt:iltä ja muista ketjuliikkeistä. Kaikki puuvillaa. Vajaan vuoden käytön jälkeen POPin vaatteet olivat todella hyvässä kunnossa, Gugguun ja Lindexin osalta osa oli hyvässä kunnossa, osa kohtuullisessa. HM:n ja NameIt:n vaatteet olivat kaikki huonossa kunnossa - nukkaisia, värit haalentuneita jne. 104 koon vaatetta syksyllä ostaessani ostin 60 % vaatteista POPilta ja loput Gugguulta ja Lindexiltä. Nyt aion ostaa kesällä 110 koon vaatteita alennusmyynnistä ja edelleen enimmäkseen POP:ilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta ilmiössä on se että ihmiset joilla oikeasti ei olisi varallisuutta luxus-lastenvaatteisiin yrittää ostaa statusta niillä.

Asutaan vuokrakämpässä ja ajellaan jollain romulla ja lapset hyppii Gugguun pimpulapipoissa.

Ensin ehkä perusasiat kuntoon?

Mistä Sinä tiedät mistä se Gugguun pipo on saatu? Gugguu ei edes vielä ole ”luxus merkki”. Versace, Dolce Gabbana tai vastaava voi olla hätkähdyttävämpi siellä teidän vuokralähiössä.

Gugguu ei ole luxus merkki todellakaan. Ihan tavallinen suomalainen kohtuu laadukas vaatemerkki joka ainakin pyrkii noudattamaan ympäristöarvoja. Että jos se ipana (omani) hyppii gugguun ”pimpulapipossa” niin se ei ehkä ole ihan sitä mitä kuvittelet. Se on parempi vaihtoehto sille h&m muovipumpulalle mikä on myrkyin kyllästetty. Jälleenmyyntiarvo on mm. gugguulla toistaiseksi hyvä, että saat melkein kokonaan rahatkin takaisin ja niillä rahoilla voit ostaa sitten seuraavan. Enkä usko että sillä muutamalla eurolla-kympillä muutenkaan ostelee taloja tai autoja jäi ne pipot ostamatta tai ei. Joten miten se tähän liittyy asuuko vuokralla vai ei.

kesä tulee kuljetaa kaikki alasti

Ostan usein merkkivaatteita lapsilleni, hilfigeri, gantia, burberryä, dieseliä ym.. ostan uutena ja käytettynä ja myyn molemmat vielä eteenpäin. Laatuvaate vaan kestää paremmin kuin halpis. Loppupeleissä se kalliimpi tulee usein kuitenkin halvemmaksi kuin halpismarkettivaate, joka menee jo yhden lapsen leikeissä rikki. Suomalaisia merkkejä tulee ostettua tosi harvoin jos koskaan, värit ja kuosit ei vaan ole minun makuun.

Ei oikeasti ole iso lovi kahden hyvin tienaavan lompakkoon jos ostaa yhdelle lapselle juuri niitä vaatteita jotka itse katsoo kaikin puolin parhaimmiksi. Gugguulta ei ole tehty lapsityövoimalla ja näyttävät ja tuntuvat minusta todella hyviltä. Ne on myös helppo laittaa eteenpäin. Kilpavarustelun tarvetta ei ole kun lähipiiriin ei edes kuulu muita lapsiperheitä. Joskus teen vaatteita myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Ostan usein merkkivaatteita lapsilleni, hilfigeri, gantia, burberryä, dieseliä ym.. ostan uutena ja käytettynä ja myyn molemmat vielä eteenpäin. Laatuvaate vaan kestää paremmin kuin halpis. Loppupeleissä se kalliimpi tulee usein kuitenkin halvemmaksi kuin halpismarkettivaate, joka menee jo yhden lapsen leikeissä rikki. Suomalaisia merkkejä tulee ostettua tosi harvoin jos koskaan, värit ja kuosit ei vaan ole minun makuun.

Ihan samanlailla ne halpismerkitkin yleensä kestää. Meillä monet esim. Lindexin vaatteet käytetty kolmella lapsella, ja ovat senkin jälkeen olleet ihan ok kunnossa. Jotain on myös ostettu esikoiselle kirppikseltä, ja sitten käytetty vielä kahdella nuoremmallakin. Joten mun mielestä toi kestävyys on aika ontuva peruste.

Omassakin kaveripiirissä monilla lapsilla näkyy just niitä Gugguun vaatteita, vaikka perheet ei mitenkään rahassa kylve. En tiedä onko ne överikalliit lapsen merkkivaatteet sitten joku tapa pönkittää omaa egoa?

Pop on nykyään kyllä sellaista kuraa etten siihen rahojani tuhlaisi. Ihan yhtä paskassa kunnossa popin sisävaatteet kuin jotkut halvemmatkin. Valitettavasti. Samassa bangladeshissa nekin nykyään tehdään.

Itseäni hämmentää etenkin ulkovaatteiden osalta ihmisten piheys. Pieni lapsi ulkoilee paljon, istuu maassa, kiipeilee jne. Miksi säästäisin esim. toppahaalarissa, joka on lapsen työvaate? Arvokkaampaa se ulkona lämpöisenä ja kuivana vietetty aika on kuin säästötilillä kertyvä korko tai rahaston arvonnousu. Kirppishaalarit ja halpishaalarit kelpaavat meillä vain varavaatteiksi. Useampaa on kokeiltu ja joko pitää änkeä lapselle kerroksia tönköksi asti tai lapsi on viluinen lyhyenkin ulkoilun jälkeen. Eikä sen lapsen tarvitse todellakaan varoa pihalla vaatteen kulumisen takia.

(Meillä koko perhe nauttii samasta laatutasosta vaatteissa.)

Suomessa asumisen ja elämisen kannalta kaikkien, etenkin niiden joilla rahaa on enemmän, kannattaisi ostaa kotimaisilta yrityksiltä, koska ne maksaa verot tänne. Tätä pitäis minusta korostaa entistä enemmän.

Olen kahden lapsen ylempikeskituloinen äiti, silti tuntuu kalliilta ostaa kotimaisia vaatteita normihinnalla. Olen pyrkinyt keskittämään ostokset aleihin ja kantispäiviin. Silloin ostan sisävaatteisiin Gugguuta, Metsolaa, Noshin yksivärisiä vaatteita ja Kaikoa, ulkovaatteisiin Reimaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa asumisen ja elämisen kannalta kaikkien, etenkin niiden joilla rahaa on enemmän, kannattaisi ostaa kotimaisilta yrityksiltä, koska ne maksaa verot tänne. Tätä pitäis minusta korostaa entistä enemmän.

Olen kahden lapsen ylempikeskituloinen äiti, silti tuntuu kalliilta ostaa kotimaisia vaatteita normihinnalla. Olen pyrkinyt keskittämään ostokset aleihin ja kantispäiviin. Silloin ostan sisävaatteisiin Gugguuta, Metsolaa, Noshin yksivärisiä vaatteita ja Kaikoa, ulkovaatteisiin Reimaa.

Juuri näin. Tuntuu omituiselta myös, että täällä kuulostaa että porukka ajattelee yrittäjän saavan 40e piposta 40e käteen. No ei saa. Verojen ja muiden vähennysten (työntekijämaksut, vuokrat, kaikki kulut) jälkeen käteen jäävä osuus on varmaan lähempänä 20% jos sitäkään. Siitä pitää sitten maksaa oma ja perheen eläminen. Todellakin nostan hattua kaikille, jotka jaksavat Suomessa pk-yrittäjinä toimia. Itse en jaksanut.

Jep, se joka haluaisi, että Suomessa tuotettaisiin halvalla vaatteita, voi miettiä miten paljon sitä omaa palkkaa olisi valmis laskemaan.

Tottakai Romaniassa tehdyt vaatteet on halvempia, kun siellä opettajan palkka on 600e/kk.

Tai ehkä sitten pitäisi vapauttaa lapset tekemään töitä kesälomilla yms, kyllä suomalaiset lapsetkin oppii, kun ulkomaalaisetkin osaa. Poistetaan vain lainsäädäntö.

Olen ison perheen kuopus ja sain ensimmäisen lapsen myöhemmin kuin isosiskosta tuli mummo.

Saimme ja saamme edelleen paljon vanhoja vaatteita muilta.

Minä olenkin tehnyt tästä itselleni harrastuksen. Käyn 3-5 krt vuodessa myymässä MLL.n kirppiksellä ja rahoilla ostan lapsilleni niitä vaatteita kuin haluan.

Viimeksi vein 3 isoaIkean kassillista vanhoja vaatteita ja rahaa tuli n 150 e.

Rahoilla ostan tytöille samanlaiset mekot Lapsimessuilta. Ja myyn ne pois, kun jäävät pieneksi.

Vaatteita tulee vieläkin paljon ja monta krt vuodessa. Voin ostaa juuri sen, mitä haluan. Vaikka rahat eivät riittäisi täysin, suurin osa tulee näillä maksettua.

Ei ole keltään pois. Mielelläni kierrätän ja ostan kotimaista.