Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Joku kertomaan minulle, miksi minusta ei pidetä
BästFöreMeniJo
06.09.2016 |
Terve. Olen analyysien ja oman tulkintani mukaan sosiaalinen mutta sosiaalisesti kai lahjaton yksilö. 40+ -nainen. Parisuhteessa. Muutama hyvä ystävä, jokunen kaveri.
Olen ihminen, jonka viereen ei kukaan istu luennolla/kurssilla/työpaikalla, ellei ole pakko. Minua ei juurikaan pyydetä minnekään, ellen itse ole aktiivinen asian suhteen. Ei, en haise tai pursu hilsettä. En virnuile yksikseni enkä ääntele omiani.
Tähän päivään saakka en ole saanut kenenltäkään rehellistä vastausta, miksi en ns. houkuta tutustumaan, enkä saa helposti kavereita/ystäviä. Ilman muuta kavereiltani kysyessäni, he eivät näe mitään mikä nuo asiat estäisivät. Oletan heidän olevan kohteliaita, tai sitten vain sokeita asialle; olemmehan jo kavereita.
Pitääkö minun palkata ihmisiä tuttavustumaan kanssani ja sanomaan ihan suoraan, missä on vika -minussa sen on oltava.
Miesystäväni, jonka kanssa meillä on syvä, luottavainen ja hyvä suhde, joskus ihmettelee, kun kukaan ei soita, ei viestaa minulle aikoihin. Samoin perheeni. No juu. Äitihän se objektiivisin arvioija onkin :D.
Ne peruslitaniat olen jo kuullut; olen hauska, herkkä, silti rempseä, puhelias ja rehellinen. Olenko kenties jotain ihan muuta, kun rehelliseltä ulkopuoliselta kysytään? Uskon niin.
Miten saada ystäviä/tuttavia, kun jo on tehnyt sen kaiken; ollut itse aktiivinen, pyytänyt lounaalle töissä, ehdottanut yksiä illalla, kutsunut kahveille, you name it? Sosiaalisesti lahjakkaat; arvostaisin jotain vinkkiä. Kun on jo oma itsensä, se ei riitä. Minussa on joku mystinen "ei-kiitos" -elementti ja aura :D.
Eräs kaverini totesi kerran, että vaikutan todella kovalta naiseksi, merkkitietoiselta ja älykkäältä, mutta perui puheensa kun kun tutustui paremmin. Olen yhden vanhan merkkilaukun omistanut, ja itken varmasti enemmän kuin keskiverto ihminen yleensä. Tunnen vahvasti ja kertaakaan en ole pettänyt ystävän luottamusta. Mitä tässä tekisi? Tyydyn sitten olemaan melkein itsekseni. Saa haukkua. Enemmän kaipaan jeesiä -joku arvioimaan minut ihan surutta? :D
Kommentit (56)
BästFöreMeniJo kirjoitti:
Miten erilaisimmista asioista ihmiset toisiaan hylkivätkin, jos peruste on ääni :( Ymmärrän kyllä.
Ja jos hiljaa istuminen on uteliaisuutta, niin mitä on kyseleminen?
Minä yritän aina kysellä seurueeltani mm. töissä, mitä kuuluu ja miten elämä menee. Aina kaikki haluavat kuulla vain minusta. Johdattelen keskustelua heihin, en itseeni. Ja jos en halua toitottaa itsestäni, sitten ei keskustelu etene kuin väkisin.
Kehuin työkaverin mekkoa ja uutta työnkuvaa tänään. Yritin antaa empatiaa hänen erääseen tapahtumaansa liittyen. Silti koen, että minua ei jotenkin...ööh...kunnioiteta. Puheeni keskeytetään usein, minulta ei kysytä kuulumisia loman jälkeen, vaikka kaikilta muilta pöydässä kysytään jne. No, kysyn sitten muilta itse.
Joku siinä on, että olen persona no grata. Ei arvostusta, sitä perusmallia joka ihmiselle kai kuuluu :(
Ei kai kukaan kysy kuulumisiasi, jos et kerran niitä halua kertoa vaan aina käännät keskustelun toisiin. Ihan kuin haluaisit huomiota mutta et halua paljastaa mitään itsestäsi. Sellaisen kanssa on vaikeaa löytää yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BästFöreMeniJo kirjoitti:
Olen itrovertti iän myötä, mutta kaipaan suunnattomasti seuraa. Siis ainakin ajoittain. Olen vain kyvytön näköjään sitä saamaan. Mieheni kanssa olemme niin paljon keskenämme, että tarvitsen ja toivon naisystäviä lisää.
Minussa elää ns. surullinen klowni; osaan viihdyttää, mutta jään lopulta yksin irroittamaan punanenääni.
Olen toki yksinhuoltajaisän tytär ja ajattelen todella eri lailla monesta asiasta kuin naiset yleensä. Puhun mieluiten syvällisiä kahden kesken enkä oikein pui toisten elämän käänteitä tai vaateostoksia. Niitäkin kyllä osaan, mutta syvemmälle olisi tarve.
I suck.
Noh, tässähän se asenneongelmasi tulikin jo esille.
Missäpäin sä asut? Pystyn hyvin samaistumaan sun tuntemuksiin! Voi kun voitais ystävystyä! :D
Olisi kyllä todella mielenkiintoista tavata ap livenä. Olen itse hyvin epäsosiaalinen introvertti ja pidän hyvin harvoin kenestäkään, joten voisin hyvin kertoa mitä epämiellyttäviä tai arveluttavia ominaisuuksia näen juuri kohtaamassani ihmisessä. Missä päin Suomea olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenneongelmani? Voi olla. Siis että haen naispuolisten hyväksyntää? Toki haen, ongelmana se, etten sitä saa.
Se, joka mainitsi, että ei kannata tehdä johtopäätöksiä yhden kurssin takia; sama toistuu kaikkialla aina. Ihmiset, joille olen tuntematon, heille ei ole normaalia lähestyä minua. Ja hylkimisen aura näkyy -jos olet aluksi kurssilla/muualla aina yksin, olet aina yksin :(
Voi ei ap, sinähän olet kuin minä. Muuten on ihan yksi yhteen, paitsi mulla ei ole miestä eikä ystäviä. Samaa olen mietiskellyt, että mikä on se jokin mikä saa ihmiset karttamaan enkä ole hullua hurskaammaksi tullut.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ihanat kysyneet; asun Helsingissä, mutta liikun paljon ympäri maata. Olisi mahtavaa saada edes jutella/viestailla jotenkin <3
Täytyy sanoa, että täällä on aktiivinen palsta ja olen tosi iloinen kaikesta palautteesta. En siis hae päänsilitystö, vaan rankkaakin kritiikkiä. Eli tervetuloa yhdelle lasilliselle jos haluat analysoida mut ja ehkä samassa tutustua/olla tustustumatta. Kultaakin arvokkaampaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terävä, hyvä huomio 22.
Pointti onkin se, että kyselen juuri ja haluan kuulla muiden kuulumiset. Mulle sattuu ja tapahtuu, ja toki annan itsestäni. Muut eivät aina, toki riippuu ihmisestä. En vain halua, että minun itsestäni antaminen vie tilaa jonkun toisen tärkeistä asioista. Siksi kyselen ja olen mukana muiden elämässä. Mutta varmaan sitten I suck tässä ja pahasti. Sitähän tässä haen, että miten pitäisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei ap, sinähän olet kuin minä. Muuten on ihan yksi yhteen, paitsi mulla ei ole miestä eikä ystäviä. Samaa olen mietiskellyt, että mikä on se jokin mikä saa ihmiset karttamaan enkä ole hullua hurskaammaksi tullut.
N40
Lähdetkö treffeille? Päädytään joko parisuhteeseen, tai toinen meistä voi kertoa toiselle "totuuden"
40+ M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa ystävä, joka ajattelee monista asioista toisin kuin naiset yleensä. Itse olen tosin jo niin tottunut tilanteeseeni (yksin ja outo), että pahin yksinäisyyden kipu on talttunut. Näinkin menee.
BästFöreMeniJo kirjoitti:
Täytyy sanoa, että täällä on aktiivinen palsta ja olen tosi iloinen kaikesta palautteesta. En siis hae päänsilitystö, vaan rankkaakin kritiikkiä. Eli tervetuloa yhdelle lasilliselle jos haluat analysoida mut ja ehkä samassa tutustua/olla tustustumatta. Kultaakin arvokkaampaa!
Yhdellä lasillisella ei kovin syväluotaavaa arviota saa aikaiseksi, mutta muuten ihan hyvä idea, Itse tarttuisin kyllä haasteeseen, mutta olen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdotukseni on, että vaikutat useimpien silmissä ylpeältä, ehkä kylmältä, tietoisen varakkaalta taikka itseriittoiselta ja siten vaikeasti lähestyttävältä - vaikka olisit tosiasiassa kaikkea muuta ja yhteisön lämpöisin ihminen.
Omalla kohdallani samankaltainen tilanne on ollut jo vuosia, ja tähän selitysmalliin olen päätynyt.
samaa veikkaan
Haluaisitko tutustua? Olen 37-v. nainen ja asun Helsingissä. Luulen, että tulisimme juttuun. Voisin antaa s-postini osoitteen.
Vierailija 35:
No joo ja jaa. Tämän jos tietäisin, en täälä kyselisi. Oletuksia minusta lienee monella ammattin ja joidenkin ihmisen mielestä myös statuksen vuoksi, yritän silti pysyä jalat ns. rannassa. En vaan tajua, miksi se erottelisi ketään. Vapaa-aika on se, jolla itseämme ilmennämme, tai siis minä.
Nyt kun kysyin anopiltani tästä kaikesta puhelun yhteydessä, hän vain totesi ekalla kerralla jännittäneensä minua yli kaiken. Ihmeellisistä ulkokultaisista syistä. Jotka eivät ole kuin pintaa. Halasi "virtuaalisesti" jälleen kun lopetimme. Ehkä minulla on liian kirkasotsainen kuva maailmasta. Pitäisi vaan olla välittämättä siitä universaalista yksinäisyyden ts. torjutun ihmisen tunteesta.
Kommetoija 37 (ja muutkin),
samoin. Voikohan täällä vaihtaa s-postiosoitteita?
Alue: Aihe vapaa
Hei vierailija 18/20:
En ole mielestäni erityisen kaunis. Toki lähipiirin, mieheni ja jonkun entisen baarivonkaajan mukaan kyllä.Eli ihan normaalia- En juurikaan meikkaa tai ole "keinotekoinen" eli jatkeet siellä ja täällä. Jos jollain on, fine, minä siis en tuhlaa naamaani juurikaan. Olin nuorempana mallina jossain sportti-, uikkari- ja alusvaate jutuissa, sillä ei nyt ole mitään arvoa ja meni jo.
Olen yrittänyt ajatella, että olen vain auraltani ja energialtani jotenkin outo. Aika karseaa? :(