Mistä olet aidosti kateellinen?
Nykyään on naurettava tapa tulkita eriävä mielipide kateellisuudeksi, tai se, jos näkee toiminnassa epäkohtia, ei pidä jostain musiikista yms. Itse olen josku sanonut näille, että johtuuko se, ettette pidä sian itrasta siitä, että olette sioille kateellisia. Yleensä en saa koskaan vastausta.
Mutta mistä olet oikeasti kateellinen ja uskallat myöntää?
Minä olen kaikille, joilla on kauniit sääret ja lauluääntä, kun itseltäni puuttuu molemmat.
Kommentit (45)
Heille joilla ei ole mitään isompia perussairauksia ja ovat muutenkin aina terveitä, korkeintaan ovat jossain flunssassa kerran vuodessa. Sellaisille jotka jaksavat tehdä paljon asioita ja ovat energisiä.
Arvostakaa ja olkaa iloisia kenellä noin on :) !
Kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat olla avoimia ja rehellisiä, sekä pitää itseään ja muita ihmisiä yhtä suuressa arvossa.
Olen kateellinen kaikille työkavereille, joilla on niin hyväpalkkainen mies, että ovat pystyneet pitämään pitkät hoitovapaat. Itse jouduin viemään vauvan hoitoon heti äitiysloman loputtua ja palaamaan töihin. Sydäntä särkee! :(
Olen kateellinen niille, jotka syntyvät kultalusikka suussa. Elämä paljon helpompaa, kun ei tarvitse kantaa huolta raha-asioista. Juu, Eirassa kivempi itkeä, kuin Jakomäessä.
Ainut asia, josta voin rehellisesti sanoa olevani kateellinen on iso ystäväporukka. Olisi ihanaa päästä mukaan polttareihin, järjestämään vauvakutsuja, viettämään iltoja ym.
Toki olen kiitollinen yhdestä kahdesta ystävästä mutta on kuitenkin asioita joita noin pienellä porukalla ei ole mielekästä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Heille joilla ei ole mitään isompia perussairauksia ja ovat muutenkin aina terveitä, korkeintaan ovat jossain flunssassa kerran vuodessa. Sellaisille jotka jaksavat tehdä paljon asioita ja ovat energisiä.
Arvostakaa ja olkaa iloisia kenellä noin on :) !
Minulla tämä sama. Olen vähän negatiivisella tavalla kateellinen energisille ja huolettomille ihmisille. Sellaisille jotka aamulla pomppaavat pystyyn ja lässyttävät ihanaa aaaaaaaaaamua, hyvää huomenta!
On paljon kaikkea mille olen positiivisella tavalla kateellinen. Eli vain ihailen.
No tänään viimeksi olin kateellinen eräälle entiselle itseäni nuoremmalle kollegalle, jonka näin sosiaalisessa mediassa saaneen hyvän työpaikan sellaisesta firmasta, johon itsekin hain keväällä. Tuntuu, että nämä juniorityypit kiilaavat oikealta ja vasemmalta ohi, kun itse yritän räpiköidä takaisin työelämään vanhempainvapaan jälkeen. En olisi etukäteen uskonut kuinka huono vaikutus parin vuoden tauolla on työllistymisen kannalta :(
Rohkeudesta, älykkyydestä, hyvistä perhesuhteista, ulkomailla vietetyistä vuosista... Ja vaikka mistä. Itse olen sellainen luuseri että oksat pois.
Olen kateellinen kanadalaisille. Niillä on järkevä hallitus joka piti vaalilupauksensa ja laillistaa kannabiksen.
Tosi ystävistä, joiden kanssa tehdä asioita ja puhua mistä vain. Mulla oli kaveripiiri, mutta kukaan heistä ei ollut tukenani, kun tuli vastoinkäymisiä.
Laihuudesta, jossa voi syödä mitä vain eikä näy missään. Tosin en ole kyllä tavannut montaa ihmistä, jotka nuoruuden jälkeen pysyisivät tällä tavoin laihoina. Dieetti ruokavaliota noudattavia laihoja on vaikka kuinka paljon.
Olen kateellinen niille, jotka osaavat hyvin matematiikkaa ja fysiikkaa, koska ne ovat ne aineet, joissa en itse ole pärjännyt erityisen hyvin kovasta yrityksestä huolimatta.
Ihmisille joilla on hyvä parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Yhdelle 20 vuotta niukalla toimeentulolla paiskineelle yrittäjälle, jolle tuli muutama iso ja yksi jackpot tilaus lyhyessä ajassaj, tämän myötä hänestä tuli monimiljoonääri. Osti sitten kilometrin matkalta maata kahdelta puolelta kirkasvetistä koskea nyt kalastelee siellä aina kun huvittaa, joskus myy kalliita lupia sinne. Käy päivittäin firmassa tsekkaamassa/allekirjoittelemassa...
Ainoa jeppe jolle olen kateellinen, hyvällä tavalla. Kerran pääsin tuolle koskelle kalaan ilmaiseksi, tuskin koskaan vastaavaan pääsee.
Tuo lupien myyntihomma vähän kuulostaa oudolta. Eihän se sitä koskea omista vaikka maat ympäriltä omistaisikin
Rehellisesti sanottuna kadehdin ikäisiäni, joilla on parisuhde muutakin kuin pelleilyä (monet ystävistäni ovat seurustelleet jo kolmisen vuotta, mikä on tässä iässä kauan). Kadehdin myös hyväkroppaisia ja itsevarmoja tyttöjä.
Vanhemmissa ihmisissä ihailen ja kadehdin sellaista elämänviisautta ja sydämensivistystä. Joillain sitä on jo nuorena, osalla se kehittyy elämässä kokemusten ja varttumisen mukana.
t. 16v
Olen kateellinen hyvästä lauluäänestä. Oma ääneni on hento enkä pysy nuotissa. Olen kateellinen myös naisille, jotka ovat saaneet päivä prinsessana häät. Olisin halunnut, exä halusi vain maistraattivihkimisen. Nyxä ei halua uudelleen naimisiin.
Toisaalta kaikkea ei kai voi saada. Minä olen energinen ja iloitsen aamulla uudesta päivästä, saan paljon aikaan, polveni kestävät lenkkeilyä, ei ole perussairauksia ja on ihanat ja hyvin koulussa ja harrastuksissa pärjäävät lapset.
Vierailija kirjoitti:
Jos rehellisesti sanon, niin nuoruudesta. Siitä, että kaikki on vielä edessä. Mutta kateus on tuosta väärä sana... sitä tuntee kai lähinnä melankoliaa tästä asiasta, vanhenemisesta. Kuoleminen on elämän kääntöpuoli, ja se on välttämätöntä että sitä uutta elämää voisi syntyä ja sille olisi tilaa. Kuolemattomuus olisi kaiken pysähtymistä ja kehityksen loppumista.
Kateellinen on vaikea olla nuoruudelle kun pitäisi ottaa sama kypsyysaste kuin silloin oli eikä sitä halua takaisin.
Mutta jos saisi nuoruuden yhdistettynä tämän hetkiseen " viisauteen" niin sepä olisi kiva juttu.
Jotkut ovat voineet olla nuorenakin itsevarmoja ja fiksuja, mutta itse en ollut ja olen kyllä kehittynyt ( itseeni verrattuna) valtavasti.
Eli en missään nimessä haluaisi takaisin koko nuoruutta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen hyvästä lauluäänestä. Oma ääneni on hento enkä pysy nuotissa. Olen kateellinen myös naisille, jotka ovat saaneet päivä prinsessana häät. Olisin halunnut, exä halusi vain maistraattivihkimisen. Nyxä ei halua uudelleen naimisiin.
Toisaalta kaikkea ei kai voi saada. Minä olen energinen ja iloitsen aamulla uudesta päivästä, saan paljon aikaan, polveni kestävät lenkkeilyä, ei ole perussairauksia ja on ihanat ja hyvin koulussa ja harrastuksissa pärjäävät lapset.
Ai niin, ja olen hyvä piirtämään.
Olen kateellinen ihmisille joilla on paikka maailmassa. Osaavat jotain vähintään hyvin. Kun itse olen kaikessa ihan luuseri ja ei ole mitään millä kompensoida puutteita. T. Ruma, tyhmä ja lahjaton.
Dexterin näyttelijän rakkaudesta. Kai mä olen hulluks tulossa:(