Lue keskustelun säännöt.
Mistä olet aidosti kateellinen?
06.09.2016 |
Nykyään on naurettava tapa tulkita eriävä mielipide kateellisuudeksi, tai se, jos näkee toiminnassa epäkohtia, ei pidä jostain musiikista yms. Itse olen josku sanonut näille, että johtuuko se, ettette pidä sian itrasta siitä, että olette sioille kateellisia. Yleensä en saa koskaan vastausta.
Mutta mistä olet oikeasti kateellinen ja uskallat myöntää?
Minä olen kaikille, joilla on kauniit sääret ja lauluääntä, kun itseltäni puuttuu molemmat.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Piirustustaidosta olen kateellinen. Mulla on hirveä halu piirtää, mutta en vain osaa.
Tämä. Ja paksut (ja pitkät) hiukset. Omistani saan paksut vain jos laittaisi lisäkettä. Ei jotenkin tunnu tää pituuskaan kivalle, kun on ohuet :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kateus iI ilmene niin kuin tässä ketjussa on kuvattu. Se, että minulla ei ole lauluääntä ja haluaisin sellaisen, ei ole kateutta. Kateus on jotain paljon salakavalampaa, sellaista ettei ihminen aina itsekään tunnista olevansa kateellinen. Se saa löytään moitteen sijaa yleisesti menestyneiksi tunnetuista ihmisistä ja heidän teoistaan, haukkumaan ja painamaan alas. Se saa esimerkiksi aikuiset ihmiset solvaamaan Beyoncen tytärtä rumaksi - eihän kukaan järkevä ihminen kirjoittelisi sivukaupalla noin jostain lapsesta, ellei olisi sokean kateuden vallassa. Mutta monet näistä ihmisistä eivät tsjua sitä itsekään - he kokevat aidosti esittävänsä kritiikkiä, koska tarvitsevat sen aikaansaamaa paremmuuden tunnetta.
Mulla on ainakin vaihdellut ajan saatossa. Ennen lapsia oli kateellinen perheestä ja avioliitosta, nyt taas yllättäen vapaudesta. Tässä muutamia:
-Helposti nukahtavista lapsista
-Hienotunteisista ja sensitiivisistä isovanhemmista. Hankala selittää, mutta esim. parhaalla ystävälläni on sellainen sopivasti tukena, mutta silti tarpeeksi etäällä -anoppi. On tukena vanhemmuudessa, mutta ei yritä omia lasta. Rakastaa lapsenlasta, mutta rakastaa enemmän sitä tunnetta että oma lapsi puolisonsa kanssa saa kokea vanhemmuuden. Kun heille syntyi vauva ja olimme yhtä aikaa käymässä, niin tämä nainen puhui niin kauniisti ystävälleni "Katso miten hän katsoo sinua, äitiään." "Teistä tulee niin hyvät vanhemmat, kuinka ihana lapsella onkaan ollut syntyä juuri teille."
-Taidosta sisustaa ja "vainusta" huonekalulöytöjen ym. suhteen
-Energiasta. Siis että jaksaa työn ja perheen lisäksi harrastaa paljon, laittaa kotia, pitää kodin tosi siistinä jne.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kateus iI ilmene niin kuin tässä ketjussa on kuvattu. Se, että minulla ei ole lauluääntä ja haluaisin sellaisen, ei ole kateutta. Kateus on jotain paljon salakavalampaa, sellaista ettei ihminen aina itsekään tunnista olevansa kateellinen. Se saa löytään moitteen sijaa yleisesti menestyneiksi tunnetuista ihmisistä ja heidän teoistaan, haukkumaan ja painamaan alas. Se saa esimerkiksi aikuiset ihmiset solvaamaan Beyoncen tytärtä rumaksi - eihän kukaan järkevä ihminen kirjoittelisi sivukaupalla noin jostain lapsesta, ellei olisi sokean kateuden vallassa. Mutta monet näistä ihmisistä eivät tsjua sitä itsekään - he kokevat aidosti esittävänsä kritiikkiä, koska tarvitsevat sen aikaansaamaa paremmuuden tunnetta.
No tuossa mielessä en kyllä ole kateellinen. Meidän suomen kieli on vähän huono tähän, vrt esim. englannin jealous ja envious. Mutta kyllä minä siltä ehkä määrittelisin tuon sinun kuvaaman toiminnan kateuden aiheuttamaksi katkeruudeksi.
Kateellinen voi olla olematta katkera. Kateushan on sanakirjamaisesti toisen paremmuuden, varallisuuden tms aiheuttama harmintunne.
Olen kateellinen ihmisille, jotka voivat syödä mitä tahansa ilman vatsavaivoja. Ja heille, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta. Lisäksi kadehdin hyvätuloisia. Ja elämässään onnistuneita ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman paikkansa maailmassa ja ovat onnellisia. Ja vielä kadehdin heitä, jotka eivät ole koskaan sairastaneet masennusta.