Kannattaako parisuhdetta jatkaa kun en halua puolisoani seksualisesti? Onko muita?
Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja en ole koskaan ollut seksualisesti kiihottunut naisestani. Hän on kaunis ja mukava, normaalipainoinen ja rakstan häntä todella paljon, mutta jostain syystä en kiihotu hänestä ollenkaan.
Silti kuuliaisesti tuotan hänelle orgasmin ja yhdyn häneen noin 1-3 /kk. Pidän huolen että annan hänelle orgasmin joka kerta että edesä vaimo saa kokea hyvää seksiä suhteessa. Suhtaudun tähän kuin imurointiin, eli semmoinen välttämätön asia joka pitää huushollin peruskunnonvuoksi tehdä. Yhdyntäni on ihan "ok" ja suoritan senkin kuin jonkin kodinhoitotyön.
Muuten olen erittäin seksualinen ja halukas, entisten naisten kanssa olen sekstaillut 5-7krt. /viikossa ja usein monesti päivässä eli olen kyllä seksualinen, mutta vaimo ei vain sytytä mitenkään.
Onko teitä muita jotka jatkatte avioliittoanne, vaikka ette halua puolisoanne seksualisesti, onko muita jotka jatkavat koska rakastavat puolisoitaan vaikka ei himoitse häntä seksualisesti?
Nyt on tullut puhetta lapsesta ja vaikka olemme olleet avioliitossa jo vuosia pysähdyin jotenkin tähän ja rupesin miettimään olisinko onnellisempi jonkun toisen kanssa jonka kanssa tämä seksi asiakin olisi kunnossa. Pelottaa vain , että ei se aina vaihtamalla parane, ja toisaalta onko tämä edes hyvä syy erota? Hommathan tulee kuitenkin hoidettua (vaikka pitkinhampain) ja muuten suhde on ihana.
Kommentit (16)
Paha sanoa, mutta itse lähdin 11v suhteesta missä lapsikin juuri tuon kiihkottomuuden vuoksi.. oli tietty muutakin pientä välillä, mut kemiaa ei voi mistääb terapiasta löytää jos sitä ei ole
Ehdottomasti odotat, että on ne pari nassikkaa väännetty. Yleensähän pukkulapsiaika vie naiselta halut,niin ei tarvitse väkisin vääntää sänkypuuhissa. Ja sitten voi häippästä, jos se ei ollukkaa sun juttu kuiteskaa. Jäähän vaimolle lapset kuitennii.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon vain sinä tiedät vastauksen. Miten tärkeää toimiva seksielämä on sinulle? Jos muuten on hyvä olla yhdessä, niin miksipä ei voisi elää ilman suurta kiihkoakin. Mutta kaipaatko sitä kuitenkin? Tuleeko siitä joskus kynnyskysymys suhteen jatkamiselle? Lapsen teko on iso päätös aina, parisuhde saisi olla vakaa ennenkuin siihen lähdetään.
Toimiva seksielämä ei ole tärkein asia , vaan ihana ihminen jonka kanssa olla ja jakaa ilot ja surut. Seksielämä olisi "ihan kiva" lisä.
Kaipaan aika ajoittain semmoista kiihkoa ja kiimaa ja asia ei minua häritsisi ellei vaimo ottaisi asiaa 1-3 kertaa viikossa puheeksi, olen niin kyllästynyt siihen helvetin asian vatvomiseen ja siihen , että se on kokoajan tapetilla. Jos tästä ei tarvitsisi käydä syvällisiä keskusteluja kuukauden välein ja lyhyempiä lauseen parin vaihtoja viikottain en edes kyselisi tätä, mutta vaimolla on joku pakkomielle asiasta ja ymmärrän kyllä miksi sillä yhteiskuntamme on niin seksualiskeskeinen.
Olen samaa mieltä , että parisuhteen pitää olla vakaa ennen lapsia.
Muistelen entisiä parisuhteitani joskus kaihoten eli kyllä joskus asia puristaa minuakin, en tiedä tuleeko tästä joku este vai tyytyisinkö vain tähän, olen tosiaan vannonut valan vaimolleni niin myötä kuin vasta mäessä en haluaisi perua sanojani koska olen epriaatteen mies, jos luvataan ja sanotaan niin sitten nähdään vaivaa ja tehdään töitä asian eteen näinhän sen pitäisi olla.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa, mutta itse lähdin 11v suhteesta missä lapsikin juuri tuon kiihkottomuuden vuoksi.. oli tietty muutakin pientä välillä, mut kemiaa ei voi mistääb terapiasta löytää jos sitä ei ole
Oletko nyt jälkeenpäin vapautunut ja tyytyväinen ja koet että tuli tehtyä oikein? Miten ex miehesi voi onko hänkin onnellisempi?
Minä ajattelen sitäkin, että jos päätän tämän tähän voisi vaimonikin löytää jälkeeni miehen jonka kanssa tämä seksiasia olisi paremmin, mutta mites ne muut suhteen asiat ,luottamus,läheisyys,rakkaus jne?
-ap
Se on kyllä aivan varma asia, että joka parisuhteessa on jotain joka ei ole hyvin ja aiheuttaa kitkaa olkoon se raha, loma,kotityöt, harrastukset,äitisuhde, isäsuhde, ajankäyttö jne.
Alan kallistua suhteessa pysymisen puolella, sillä muut asiat on ihan hyvin ja tyydyttävällä tasolla. Uskon, että voin tyytyä tähän ja olla aonnellinen kunhan se perhanan jokaviikkoinen lässytys tästä asiasta loppuisi.
Ehkä pitäisi laittaa kova kovaa vasten ja seuraavalla "seksiä lisää" -keskustelussa ilmoittaa että sitä ei tule lisää ja en halua sinua jostain syystä,mutta voin halutessasi jatkaa nykyisellä kaavalla...
Ehkä tämä on epäreilua vaimolleni etten rehellisesti tunnusta asiaa nyt hän luulee että syynä on nettiporno,työkiireet ja stressi ja muut semmoiset.
Toisaalta tunnustus johtaa hänen itsetuntonsa romahtamiseen ja kipuun ja itsesyytöksiin eikä ole takuita että se parantaa tilannetta kummallekkaan.
Ehkä asiasta kitiseminen vähenee / loppuu mutta muuttuu vaimolla itsevihaksi ja itselläni morkkikseksi ja huonon omatunnon potemiseksi. No huono omatuntohan on jo minulla valmiiksi toisaalta. Vaimollakin huono itsetunto,mutta onko sitä syytä romuttaa lisää ? Aargh onpa kinkkinen tilanne ja vain huonoja vaihtoehtoja tarjolla :(.
-ap
Miten te olette yhteen päätyneet? Yleensähän se himo toista kohtaan on isossa osassa siinä ensi huumassa.
Totta, suhteessa on paljon muutakin tärkeää kuin seksi.
Jos kerrot vaimollesi ettet häntä halua, se on varmasti hänelle todella vaikeaa.. Ehkä valkoinen valhe olisi armeliaampi.
Toisaalta hän ansaitsee totuuden. Ja jos asiasta puhutaan jo paljon, niin olisihan se tavallaan helpompaa pelata avoimin kortein.
Teiltä vaan puuttuu se kemia? Vai voisiko vaimosi tehdä jotain tai käyttäytyä toisin, että olisi sinusta haluttavampi?
Pisteet sinulle asian pohdiskelusta monelta kantilta. Oikeassa olet, ei tuohon ole helppoa ratkaisua. Jotakuta sattuu teet niin tai näin.
Mene ensiksi maksullisii kokeilemaan muutama kerta, sen voit tehdä salaa ja varmasti niin pysyykin. Ei siinä mitään väärää ole ja takaan että voitkin sen jälkeen syttyä ihan eritavalla eli toisin sanoen sytytä itsesi hyvä mies.
Ap:lle muutama kysymys:
-Ymmärsinkö oikein, että jokaviikkoinen sinua rasittava keskustelu vaimon kanssa johtuu siitä, että vaimosi mielestä ette harrasta tarpeeksi seksiä ja hän haluaa tietää syyn siihen? Vai valittaako hän seksin laadusta? Kyllä nainen huomaa, jos harrastat seksiä hänen kanssaan vain velvollisuudesta. Minusta ette mitenkään voi jatkaa nykyiseen malliin, tästä kärsivät molemmat ja se tulee johtamaan siihen, että jompi kumpi pettää. Vaimollasikin on oikeus tuntea itsensä haluttavaksi ja sinun kanssasi se ei onnistu. Jos koet, että suhteenne on muuten hyvä, voisitte yrittää hakea asiaan ratkaisua seksiterapeutilta esim. Sexpo-säätiöstä.
-Onko seksimääränne aina ollut samanlainen vai oletteko aiemmin harrastaneet enemmän seksiä? Onko vaimo aiemmin valittanut seksin määrästä? Jos määrä on vähentynyt, mistä se mielestäsi johtuu?
-Kaipaatko itse kiihkeämpää seksiä vai oletko tyytyväinen näin? Haaveiletko muista naisista? Katsotko pornoa?
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä aivan varma asia, että joka parisuhteessa on jotain joka ei ole hyvin ja aiheuttaa kitkaa olkoon se raha, loma,kotityöt, harrastukset,äitisuhde, isäsuhde, ajankäyttö jne.
No ei todellakaan. Minulla oli melkein vuosikymmenen suhde aivan ihanaan naiseen, ja sinä aikana ei ollut mitään riitoja tai kahnauksia. Taloudellisia ja terveydellisiä ngelmia oli, mutta ne olivat yhteisiä ja ne ratkottiin tiiminä. Parisuhdeongelmia niistä ei tullut. Niin hyvän suhteen jälkeen on ollut todella suuri kynnys alkaa seurustelemaan uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa, mutta itse lähdin 11v suhteesta missä lapsikin juuri tuon kiihkottomuuden vuoksi.. oli tietty muutakin pientä välillä, mut kemiaa ei voi mistääb terapiasta löytää jos sitä ei ole
Oletko nyt jälkeenpäin vapautunut ja tyytyväinen ja koet että tuli tehtyä oikein? Miten ex miehesi voi onko hänkin onnellisempi?
Minä ajattelen sitäkin, että jos päätän tämän tähän voisi vaimonikin löytää jälkeeni miehen jonka kanssa tämä seksiasia olisi paremmin, mutta mites ne muut suhteen asiat ,luottamus,läheisyys,rakkaus jne?
-ap
Olen itsekin mies. Lähdin rumasti kemialtaan jo ennen suhdetta puhuttelevan Naisen matkaan. Kemia tosiaan kohdallaan ja jo vuoden olen ollut todella onnellinen. Lapsikin sopeutunut lähtöön niin hyvin kuin mahdollista. Toki myös exällä nopeasti uusi suhde menossa. Tiedostan että ihminen kohtaa samantapaiset ongelmat jatkossakin, mutta jatkossa toivottavasti tiedostaminen ja kokemus auttavat entistä enemmän :)
Läheisyys ja rakkaus kukoistaa ja luottamuskin vahvistuu koko ajan. Elämässä voi onnen kohdatessa onnistua myös, vaikka tuntuisi ettei mitään ole tehtävissä.. Ei toki kaikille käy näin onnekkaasti, mutta rehellisellä itsetutkiskelulla voi ymmärtää ja oppia lisää itsestään aina! Älä anna periksi, vaan tee töitä sydämesi ohjaamaan suuntaan :)
Minulle toimimaton seksi oli yksi keskeisistä syistä eroon. Ei toki ainoa. Myöskään meillä ei koskaan ollut vetovoimaa, mutta jostain syystä nuorena laitoimme painoarvon ystävyydelle emmekä seksille.
Ajan myötä tämä asia söi suhteemme pahan kerran, kun kumpikaan ei halunnut toista, mutta silti kaipasi seksiä yleisellä tasolla. Aloimme jo molemmat epäillä toistemme seksuaalista suuntautumista, vaikka siitä ei ollut kyse.
Eron jälkeen lähes kaikki seksikokemukseni ovat olleet parempia kuin pitkässä avioliitossa. Surullista mutta totta. :( Nykyään olen avoliitossa ja seksi toimii hyvin. En ikinä enää tyytyisi tässä asiassa vähempään, sen verran pahasti tuli otettua opiksi edellisen suhteen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä aivan varma asia, että joka parisuhteessa on jotain joka ei ole hyvin ja aiheuttaa kitkaa olkoon se raha, loma,kotityöt, harrastukset,äitisuhde, isäsuhde, ajankäyttö jne.
No ei todellakaan. Minulla oli melkein vuosikymmenen suhde aivan ihanaan naiseen, ja sinä aikana ei ollut mitään riitoja tai kahnauksia. Taloudellisia ja terveydellisiä ngelmia oli, mutta ne olivat yhteisiä ja ne ratkottiin tiiminä. Parisuhdeongelmia niistä ei tullut. Niin hyvän suhteen jälkeen on ollut todella suuri kynnys alkaa seurustelemaan uudelleen.
Mutta ette ole enää kuitenkaan yhdessä? Tuohan on malliesimerkki suhteesta, jossa olisi pitänyt osata riidellä. Ja kun ei osattu, tukahdutettu v viha kertyi ja sitten tulikin ero. Ellei suhde sitten päättynyt kumppanin kuolemaan.
Jos toista ei halua seksuaalisesti, on taustalla myös muitakin ongelmia. Parisuhteen ongelmat nimittäin heijastuvat usein ensimmäisenä seksiin. Tee pientä itsetutkiskelua ja mieti, mitä nämä asiat voisivat olla.
Mitä ap sitten tarvitsee haluamiseen? Mikä sytyttää? Voisiko se oma vaimo toteuttaa näitä haaveitasi kuitenkin, jos vaikka muotoilisit asian nätisti?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2657151/ei-kiihota-enaa-avioseksi#commen…
Parisuhde seksikyselyn mukaan vain joka neljäs haluaa perinteistä parisuhde seksiä!
Tuohon vain sinä tiedät vastauksen. Miten tärkeää toimiva seksielämä on sinulle? Jos muuten on hyvä olla yhdessä, niin miksipä ei voisi elää ilman suurta kiihkoakin. Mutta kaipaatko sitä kuitenkin? Tuleeko siitä joskus kynnyskysymys suhteen jatkamiselle? Lapsen teko on iso päätös aina, parisuhde saisi olla vakaa ennenkuin siihen lähdetään.