Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen hävettävä musisointi

Vierailija
06.09.2016 |

Todettakoon alkuun, että mies on todella hyvä soittamaan kitaraa ja sitä näppäilyä kuuntelee kyllä ihan mielellään. Kuitenkaan laulutaidollisia lahjoja hänelle ei ole suotu. Hän laulaa ihan täysin väärästä nuotista, ei osaa seurata säveltä yhtään, vaan ihan kuin hahmottaisi vain että missä sävel menee korkealta ja missä matalalta ja vaihtelee "laulun" sävelkorkeutta näiden kahden korkeuden välillä ullittavasti liukuen, mikä kuulostaa tosi karsealta. Lisäksi hänellä on vaikeuksia sovittaa sanoja ns "säveleen" kun venyttää alun sanoja ja sitten nopeatahtisesti vain lausuu loput sanat jotka ei mahtuneet samaan sointuun mukaan. Kamalinta on kun laulaa englanniksi, eikä osaa lausua oikein kunnolla sitä kieltä, vaan epämääräisesti mongertaa jotkut sanat mitä ei ole vaikka ennen tiennyt, taikka (omana suosikkinani) korvaa vaikeita sanoja tutuilla ja helpommilla sanoilla.
No, eihän tämä sinällään mitään haittaisi, jos kotona yksin ollessamme rämpyttelisi kitaraa ja vonkuisi siihen päälle, muttakun hän on ottanut nyt hiljattain tavaksi että kun meillä käy kavereita illallistamassa ja istumassa iltaa,niin jossain vaiheessa iltaa kaivaa kitaransa esiin ja alkaa esiintyä vieraille!! Sekin vielä menisi jos soittaisi vaikka yhden biisin esitellen kitaransoittotaitoaan tai vaikka tyytyisi näppäilemään vähän keskustelun taustalla, mutta ei! Hän oikein ELÄYTYY siihen lauluun ja esiintymiseen ja välillä oikein ähkii taiteellisen kärsivän kuuloisesti ja saattaa pitää jopa pienen "välispiikin" ja vetää pari muuta yhtä hirveää kappaletta. Sitten kun vieraat vaivaantuneena kehuvat niin alkaa monesti vielä analysoimaan, tyyliin "se ja se kohta oli vaikea mutta onneksi tälläkertaa vedin hyvin senkin kohdan" jne. Monesti lisäksi muistaa kertoa, kuinka isoveljensä on laulunopettaja, mutta vain HÄN on perheestä se joka osaa laulaa. Hävettää!
Olen aiemmin kannustanut harjoittelemaan ja kehunut soittoa, ja muutenkin ollut positiivinen tuon musiikkiharrastuksen suhteen, mutta en tajunnut että hän alkaisi kannustuksen perusteella noin innokkaaksi esiintyjäksi. En raaski sanoa suoraan, että kamalalta kuulostaa,mutta kai pitäisi jotenkin pystyä huomauttamaan tuosta.. Kuitenkin hän on minulle tosi rakas, enkä halua että vieraat virnuilevat miehelle selän takana.

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
06.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asutteko meidän alakerrassa?

Vierailija
22/24 |
06.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:n kertomus kuulosti ihan sketsiltä :DD

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
06.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nauhoita se laulaminen ja pistä miehelles soimaan. Sano myös ihan suoraan,että "soittaminen menee hyvin, mutta älä kulta laula muille kuin mulle, pliis." Joskus ei auta kuin sanoa suoraan, sen sijaan että antaa ihmisen nolata itsensä. 

24/24 |
06.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ap.

Ajattelen tarinaasi enemmän sinun itsesi kuin miehesi kannalta.  Kysyn sinulta muutamia kysymyksiä, joihin en toki tiedä vastausta, mutta halutessasi voit miettiä niitä itse.

Miksi asia vaivaa sinua niin kovasti? Etkö voisi vaan antaa miehesi olla sellainen kuin on ja hänen suhteensa hänen ystäviinsä ja 'yleisöönsä' on hänen oma asiansa? Jos jokin kyläilytilanne tuntuu sinusta vaikealta, voitko vain mennä vaikkapa puuhaamaan siksi aikaa tarjoilujen parissa tms?

Ehkä, jos tutkit itseäsi, voisiko olla, että annat asialle merkityksen omista sisäisistä tarpeistasi käsin? Puolison rooli joskus mielletään tavallaan omanarvontunnon jatkeeksi. Voiko olla, että sinulle on tärkeää esittää puoliso ystäville 'täydellisenä', jolloin tavallaan saat itsekin enemmän ihailua? Voiko olla, että puolison epätäydellisyys koskettaakin jotain sinun omaa vaikeuttasi tai häpeän tunnettasi omassa itsessäsi, joka nyt projisoituu puolisoon. Jos näin on, voisitko oppia hyväksymään myös itsesi sellaisena kuin olet, virheineen ja rosoineen päivineen? Mitä tuumaat näistä kysymyksistä, meneekö ihan metikköön?