Mummu valittaa että hän tekee vanhainkodissa hidasta kuolemaa tylsyyden takia, vaikka käyn joka v-loppu katsomassa

Vierailija kirjoitti:

Onhan siellä vanhainkodissa tylsää ja yksinäistä kun hoitajilla ei ole aikaa seurustella. Itse olin lukion jälkeen työmarkkinatuella eräässä vanhainkodissa puoli vuotta, sovittiin että menen ihan juuri vain pitämään vanhuksille seuraa ja oli ihanaa kun omakin mummo oli siellä niin sain joka päivä olla hetken hänen kanssaan. Toki sitten ulkoilutin muitakin vanhuksia ja luin heille ja kampasin tukkaa ja pelasin korttia. Oli ihana nähdä miten iloisia olivat kun oli joku jolla aikaa jokaiselle :)

Itse ajattelin että sitten kun omat vanhemmat ovat vanhainkodissa niin koitan käydä mahdollisimman usein katsomassa mutta ymmärrän toki että aina ei kerkeä jos on itse työelämässä mukana. Olisiko sinulla varaa maksaa vaikka muutama euro jollekin nuorelle että kävisi vaikka kerran viikossa pari tuntia olemassa mummon seurana? Varmaan sellaisiakin nuoria löytyy, itse olisin ainakin nuorempana mielelläni ollut jonkun seurana koulun jälkeen jos siitä olisi saanut vaikka 5 euroa/tunti, toki vaikkapa ilmaiseksikin. Mutta jos olisi joku pieni nimellinen summa niin voisi olla hyvä?

Kun??? Vanhainkoteja ajetaan alas parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

No siinä taas hyvä esimerkki siitä, että ei se lasten teko välttämättä takaa sitä, että seuralaisia ja avustajia löytyy vanhana automaattisesti, kuten tältäkin palstalta monesti saa lukea. "Kuka sua sitten vanhana käy katsomassa jos et tee lapsia?", on yleisesti kuultu puolustelu, jos joku sanoo ettei halua lapsia.

Vanhusten parissa työskenneellä olen huomannut, että usein niillä lapsettomilla käy vieraita useammin (sukulaisten lapsia, ystäviä etc.) kuin niillä joilla lapsia on useampikin.

Vie sille kybäsäkki budii, rupee arki maistumaan ihan eri tavalla.

Kannattaa myös kertoa henkilökunnalle, että mummu valittaa tylsyyttä. Vanhukset eivät välttämättä kehtaa myöntää vieraammille, että on tylsää, eikä keksi ja pysty viihdyttämään itseään. Minusta vanhainkodeissa järjestetään aika paljon ohjelmaa, ehkä henkilökunta voisi houkutella mummua sellaiseen mukaan, jos siis aktiviteetteja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Kerran viikossa.., eli 6 pv viikossa yksin. Oletpa hieno lapsi äidillesi.

Ja sä osaat lukea hienosti. Ei tässä oo kukaan äidistä puhunut mitään.

Kyllähän sinä käyt siellä todella usein, joten turha kantaa huonoa omaatuntoa asiasta. Yleensä vanhainkodeissa on myös viikollakin edes jotain pientä toimintaa joskus, laulua tai jumppaa, ja hoitajatkin yrittävät parhaansa mukaan luoda kivaa suhdetta asukkaisiin.. Riippuu toki paikasta. Silti sielä voi toki olla tylsää, kun elämä on niin erilaista mitä ennen, ja sitä voi olla vaikea hyväksyä.

Vapaaehtoistoiminnasta kannattaa ottaa selvää.

Kyllä se siitä kohta laitostuu

Toiset vanhukset nyt vaan valittaa ihan tavan vuoksi, toiset sikis ettei ne muista mitä on tehnyt edellisenä päivänä.

Television lisäksi mummulle voisi hankkia myös äänikirjoja kuunneltavaksi, kun ei enää näe kunnolla lukea. Kannattaa ottaa yhteyttä Celia-kirjastoon, sieltä saa maksutta äänikirjoja ja heidän kauttaan saa lainaan myös äänikirjalaitteen, joka on yksinkertainen käyttää.

Olet hieno lapsenlapsi. Toivottavasti mummini osaa arvostaa käyntejäsi ja huolenpitoasi! :)

Vierailija kirjoitti:

Kiltti olet kun käyt.

Paljon on sellaisia narsistivanhempia jotka eivät ymmärrä mummojen ja pappojen tuskaa, kun eivät tapaa lastenlapsia.Keksitään vaikka mitä syitä kun se varsinainen syy löytyy vanhempien empatiakyvyttömyydestä ja ilkeydestä.

Paljon on myös narsisti vanhuksia jotka ovat omilla toimillaan aiheuttaneet sen että ei paljon nappaa käydä seurustelemassa.

Ette kai kuvittele että kaikki vittumaiset ihmiset muuttuu vanhemmuuttaa hertaisiksi vanhuksiksi? Päin vastoin, vanhemmuuttaa huonot puolet vaan alkaa korostumaan.

Kysy vapaaehtoista vierailijaa SPR:stä. Seurakunnan diakonilta voi kysyä mahdollisuutta diakonin tai seurakunnan vapaaehtoisten vierailuun. Eli soitat lähiseurakunnan diakonille. Ei tarvitse kuulua kirkkoon tms sillä diakoniaapu lähtee asiakkaan tarpeista/toiveista. Lisäksi on soittorinkejä vanhuksille joista soitetaan ja kysellään kuulumisia. Myös Aamukorva-niminen puhelin palvelu jonne voi soittaa ja jutella niitä näitä. Myös kaverikoira-toiminnasta pitävät monet eläinrakkaat vanhukset. Eli vapaaehtoiset vievät koiria tervehtimään vanhuksia. Nyt vaan Googlettamaan!

Älä ainakaan koe huonoa omatuntoa! Kerran viikossa tapaaminen on jo paljon, jos käy normaalisti töissä ja on muitakin sosiaalisia suhteita hoidettavana. Jotkut vanhukset tuntuu valittavan yksinäisyyttä tavan takia, kun eivät ymmärrä että on muitakin kyläilyvelvoitteita itsensä lisäksi.

Et voi yksin venyä loputtomiin!

Mä ainakin lähtisin vanhainkotiin seuraksi vanhukselle, jos nykyinen tilanne antaisi myöden. Työttömänä ollessani olin tukihenkilönä ensin lapselle ja sitten mt-kuntoutujalle. Miksei vanhuksellekin, harmi että nyt työelämässä ei enää aika riitä.

Tuohon ulkoiluun voi yrittää saada jotain vapaaehtoisia viikolla, googleta ja kysele Facebookissa. Mutta vanhuus on valitettavasti luopumista monista asioista, sille kukaan ei voi mitään. Älä turhaan tunne huonoa omatuntoa. Ulkoilu tekee kyllä hyvää ja varsinkin jos mummosi on siihen halukas (kaikki vanhukset eivät muuten halua ulos, heitä voi joutua tosissaan houkuttelemaan ja jopa hieman painostamaan, eikä väkisin voi ketään ulos kärrätä), kannattaa siihen panostaa.  

Ainakin täällä päin monet paikalliset nuoret ovat hakeneet "hanttihommia" kaupungin fb-ryhmässä pikkurahaa vastaan. Etkö voisi palkata jotakuta tällaista pitämään mummolle seuraa viikolla? Tulee varmasti halvemmaksi kuin joltain yhdistykseltä työntekijän palkkaaminen.

Helposti yksinäisyydestä kärsivä vanhus sitten käyttää sen harvinaisen yhteisen ajan valittamiseen, kun kerrankin on joku jolle voi valittaa. Mutta älä ota sitä liikaa itseesi, ei hänen elämänsä ole sinun harteillasi. Teet jo oman osuutesi hienosti! Eihän mummusikaan voi vaikuttaa kaikkiin sinun elämäsi ongelmiin. Olet kiltti ja ihana lapsenlapsi, toivottavasti mummusi tosiaan osaa arvostaa sitä ja kiittää sinua siitä.

Minä olen jotenkin aina luullut että vanhainkodissa vanhuksilla olisi seuraa toisistaan, mutta ehkä se ei sitten aina niin mene, varsinkin jos on eristäytyvä luonne. Sitten kuitenkin voi olla tylsää ja yksinäistä, vaikka itse on vain epäsosiaalinen. Jotkut ihmiset ovat sellaisia etteivät he osaa olla sosiaalisesti aloitteellisia, vaan heille pitää kaikki aina järjestää ja tuoda nenän eteen. En väitä että mummusi on tällainen, tuli vain yksi oma sukulaiseni mieleen :) Mielestäni Suomessa on vapaaehtoisjärjestöjä joista saa kaverin isovanhemmalle, ehkä kannattaa kysyä vaikka seurakunnastakin jos ei muuta löydy. Toivottavasti tilanne hieman helpottaa! Ei ole kivaa sen paremmin sinulle kuin mummullesikaan.

Kuolisin minäkin jos elämässäni olisi aktiviteettia vain kerran viikossa..

Mikä on vanhan ihmisen vastúu omasta elämästään, kun fyysinen apu ja turva on hoidettu hänelle?

En itse oikein osaa vastata, mutta vanhusten omaisena olen alkanut vihdoin raivata omaakin tilaa enkä ole enää koko aika käytettävissä.

Valittaminen kuuluu vanhuuteen, ihan kuten uhmaikään kuuluu uhma, murrosikään kapinointi jne. Kun mummo pääsisi ulkoilemaan niin kohta se jo valittaisi jostain muusta. Elämän ehtoopuolella myönteinen ajatusmaailma olisi tuikitärkeää. Sellaiset vanhukset elävät terveinä pitkään ja pärjäävät omillaan ja kukoistavat eivätkä narise joka asiasta. Osta mummolle joku positiivisuusopas.