Näin ihmiset katsovat minua, keski-ikäistä:

Onpa kummallinen ajattelutapa, kiinnittää huomiota siihen katsooko joku. Itse en lähes koskaan katso muita ihmisiä enkä todellakaan tiedä, katsooko joku minua vai ei. Pitää ehkä tänään tehdä kokeilu ap:n tapaan. En vain tiedä mikä luokitellaan "katsomiseksi" - täytyyhän sitä ihmisen eteensä sen verran katsoa, että ei törmäile toisiin. Olen muuten 50-vuotias nainen.

Määrittelisitkö vähän tarkemmin, mikä on katsomista, huomaamista, reagointia?

Mua on katsottu silleen, että olen sivusilmällä rekisteröiny, että joku katsoo mua. Sitten katson sitä joka mua katsoo. Että tulee katsekontakti. Mua on siis jo valmiiksi katsottu.

Mutta nyt olen näkymätön, rupsahtanut 40-vuotias. Tuntuu, että mua katsoo n. 2 % kaikista vastaantulijoista, siis sillä tavoin, että huomaan heidän katsovan normaalia pitempään ja kun katson heitä, se heidän katsomisensa yhä jatkuu, että syntyy katsekontakti.

Öö, tota sori mutta näin nuorena naisena pakko kommentoida...en mä katso ketään vanhempia ihmisiä, en miehiä enkä naisia, koska en mitenkään zoomaile ympärilleni. Huomaan lähinnä komeat nuoret miehet ja joskus jonkun naisenkin, jos hänessä on jotain erityistä (superkaunis, upeat vaatteet, järkyttävä meikki tms). Keski-ikäset edustaa mulle lähinnä mun vanhempia, siis ihan ok-tyyppejä, mut miksi mä teitä tuijottelisin? Tietty joskus huomaan jonku vanhemmanki naisen, jos siinä on jotain erityistä.

Ja siis olen aiemmin kauniiksi sanottu. Nyt tapahtui jokin rupsahdus ja ikä, kukaan ei enää huomaa. Kun kävelen kadulla, ostoskeskuksissa, tuntuu, että olisin läpinäkyvä, mua ei huomata. Outoa. 

N40

Mä taas oikein odotan, että milloin miesten toljotus loppuu. Naisille ihan sama. N48

Mietin itsekin, että miten minun pitää toimia, etten omalla toiminnallani saa ihmisiä katsomaan itseäni. Eli että itse en tuijota, jonka takia minua tuijotetaan.

Toki ihmiset katsoo, jos tulee vaikka kulman takaa, myös nuoret. Jatoiset katsovat muita ihmisiä ihan silkasta kiinnostuksesta, kun taas toisia ei muut ihmiset kiinnosta, oli ikä mikä tahansa.

Katsominen ei ole tuijottamista tai perään katsomista, vaan sitä, että minut ylipäätään nähdään. Katsekontaktin ottamista. Että en ole näkymätön. Tämä kokeilu kun lähti siitä kun mietin olenko todella näkymätön, niin kuin av-mammat väittävät.

Esim. Minulle näkymättömiä on lapset, heihin en yleensä kiinnitä mitään huomiota. En pystyisi millään jälkikäteen kuvailemaan lasta, joka on tullut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Öö, tota sori mutta näin nuorena naisena pakko kommentoida...en mä katso ketään vanhempia ihmisiä, en miehiä enkä naisia, koska en mitenkään zoomaile ympärilleni. Huomaan lähinnä komeat nuoret miehet ja joskus jonkun naisenkin, jos hänessä on jotain erityistä (superkaunis, upeat vaatteet, järkyttävä meikki tms). Keski-ikäset edustaa mulle lähinnä mun vanhempia, siis ihan ok-tyyppejä, mut miksi mä teitä tuijottelisin? Tietty joskus huomaan jonku vanhemmanki naisen, jos siinä on jotain erityistä.

Juuri sitä tarkoitin tällä aloituksellani : ihminen huomaa oman ikäryhmänsä.

Ap

6 = ap

Vierailija kirjoitti:

Öö, tota sori mutta näin nuorena naisena pakko kommentoida...en mä katso ketään vanhempia ihmisiä, en miehiä enkä naisia, koska en mitenkään zoomaile ympärilleni. Huomaan lähinnä komeat nuoret miehet ja joskus jonkun naisenkin, jos hänessä on jotain erityistä (superkaunis, upeat vaatteet, järkyttävä meikki tms). Keski-ikäset edustaa mulle lähinnä mun vanhempia, siis ihan ok-tyyppejä, mut miksi mä teitä tuijottelisin? Tietty joskus huomaan jonku vanhemmanki naisen, jos siinä on jotain erityistä.

Tietenkin saat kommentoida, oletpa nuori tai vanha, mies tai nainen, mitä sitä sorittelemaan ja ööttelemään? Paitsi jos haluat käänteispsykologialla korostaa omaa mielipidettäsi ja keski-ikäisten yhdentekevyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis olen aiemmin kauniiksi sanottu. Nyt tapahtui jokin rupsahdus ja ikä, kukaan ei enää huomaa. Kun kävelen kadulla, ostoskeskuksissa, tuntuu, että olisin läpinäkyvä, mua ei huomata. Outoa. 

N40

Minä täytin jonkin aikaa sitten 40 vuotta ja edelleen saan paljon miehiltä huomiota. Minua sanotaan usein nuorekkaan näköiseksi ja tunnen oloni nuorekkaaksi. En koe rupsahtaneeni, vaikka toki pikku hiljaa tulee pieniä ikääntymisen merkkejä väistämättäkin.

Jos kovasti pälyilee ympärilleen ja miettii kuinka moni minut huomaa, niin varmaan aika moni huomaa. Kiinnittää ainakin huomiota outoon käytökseen...:)

Minä olen utelias ihminen ja kiinnitän huomiota muihin, katson ja parhaimmillaan voin jopa hetken tuijottaa. Siis ihan puhtaasti mielenkiinnosta ihmisiä kohtaan, sukupuolella eikä iällä ole väliä.

Ja aivan varmasti minua katsotaan; kun huomaan muut, niin he huomaavat minut. Kauneudella tai viehättävyydellä ei uskoakseni ole asian kanssa mitään tekoa.

Koen tiiviin katsomisen epämiellyttävänä. Olen viiskymppinen nainen. Hyvin usein ulkona liikkuessani huomaan tuollaisen tiiviin katseen, myös vartaloa mittailevan. Olenkin miettinyt, mitä minussa mahtaa olla vikana. Pukeudun kyllä tiukkoihin farkkuihin, mutta niin tekevät kaikki, myös minua vanhemmat. Pitää kerätä rohkeutta ja kysyä joltakin tuijottajalta syytä moiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Koen tiiviin katsomisen epämiellyttävänä. Olen viiskymppinen nainen. Hyvin usein ulkona liikkuessani huomaan tuollaisen tiiviin katseen, myös vartaloa mittailevan. Olenkin miettinyt, mitä minussa mahtaa olla vikana. Pukeudun kyllä tiukkoihin farkkuihin, mutta niin tekevät kaikki, myös minua vanhemmat. Pitää kerätä rohkeutta ja kysyä joltakin tuijottajalta syytä moiseen. 

Missä päin Suomea liikut? Eri paikkakunnilla tuijotustyyli vaihtelee kovasti. Esimerkiksi Helsingissä ihmiset tuijottavat toisia jotenkin aivottoman oloisina, kuin katsoisivat televisiota eivätkä elävää ihmistä. Tampereella katsotaan jotenkin positiivisen kiinnostuneesti ja joskus tullaan juttelemaankin, mutta ei tunkeilevasti. Savossa taas näkee sellaista lievästi vihamielistä, huonosta itsetunnosta syntyvää tuijotusta, jossa tuijottaja ajattelee "mitä tuokin tuossa möllöttää, mänis kottiinsa".

Naiset kuulemma katsovat jokaista vastaantulevaa naista ja sekunnin murto-osassa tekevät arvion, kumpi on lihavampi...

Minä olen vain helpottunut, että peräänkatsominen ja suoranainen töllääminen on edes vähän vähentynyt. En ole koskaan tykännyt siitä, en tykkää huomiosta. Olen kuitenkin pitkä, hoikka ja sillä tavoin näyttävä, että katseita on riittänyt. Viimeisen viiden vuoden aikana on kuitenkin pahin jäänyt pois, varsinkin jos menen ilman meikkiä tuolla. Se on valtava helpotus sulautua jollain tavalla porukkaan. Jos mulla olis erilainen luonne, elämäni olisi varmaan ollut tosi kivaa, mutta introvertti ihminen, joka vaan haluaa kadota massaan ja olla rauhassa laitettuna ulkoisesti näyttävään pakettiin - ei kiva yhdistelmä.

t 48 v

Vierailija kirjoitti:

Av:lla oli pari viikko sitten useita ketjuja siitä, kuinka keski-ikäisinen muuttuu näkymättömäksi eikä kukasn häntä enää huomaa. Aloin ihan tutkimaan, miten minut, 47 v, huomataan. Katsotaan, minuum reagoidaan, minut huomataan. Asun Helsingissä.

Olen tullut tähän tulokseen näin suurinpiirtein. Esimerkiksi kauppakeskuksessa tai kadulla vastaantulijoista minua katsoo

70 % 40-60 - vuotiaista miehistä

50 % 40-60- vuotiaista naisista

15 % alle 25-vuotiaista miehistä

0 % alle 25-vuotiaista naisista

Eli ei, en minä näkymätön ole - paitsi nuorille naisille.

Minä olen huomannut, että minua katsoo nykyään paljon useampi kuin ennen. Määrän lisääntyminen on niin huomattavaa, että mietin onko ulkonäössäni jotain vialla, kun niin monet katsovat. Olen vaihtanut hiustyyliä kyllä lähiaikoina, mutta en tiedä sitten onko se niin kamala, että siksi katsotaan. Olen myös sairastellut paljon, joten olen laihtunut ja mietin, että näytäköhän sairaalta. Baarissa kuitenkin naiset tulevat juttelemaan.

Minua ei haittaa se että ei katsota mutta se kyllä harmittaa että mielipiteitä ei enää kuunnella, ei oteta huomioon ihmisenä. Joku täti siinä, ei kiinnostava. Luultavasti sama koskee myös miehiä ja tilanne pahenee mitä vanhemmaksi tullaan. Tosi vanhoille vanhuksille luultavasti ruvetaan jossain vaiheessa jo lässyttämänä kuin lapselle ja puhutaan ohi seurassa oleville, vaikka äly olisi vielä terävä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vain helpottunut, että peräänkatsominen ja suoranainen töllääminen on edes vähän vähentynyt. En ole koskaan tykännyt siitä, en tykkää huomiosta. Olen kuitenkin pitkä, hoikka ja sillä tavoin näyttävä, että katseita on riittänyt. Viimeisen viiden vuoden aikana on kuitenkin pahin jäänyt pois, varsinkin jos menen ilman meikkiä tuolla. Se on valtava helpotus sulautua jollain tavalla porukkaan. Jos mulla olis erilainen luonne, elämäni olisi varmaan ollut tosi kivaa, mutta introvertti ihminen, joka vaan haluaa kadota massaan ja olla rauhassa laitettuna ulkoisesti näyttävään pakettiin - ei kiva yhdistelmä.

t 48 v

Nin ja lisäksi olen saanut kestää naisten avointa v*ttuilua aivan rajattomasti. Pituudesta, laihuudesta, ihan kaikesta. Vierailta ja tutuilta. Olen jotenkin ollut ulkonäköni takia avointa riistaa. Moni on ollut myös aivan varma siitä, että olen tullut johonkin baariin viedäkseen juuri heidän miehensä -pah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen tiiviin katsomisen epämiellyttävänä. Olen viiskymppinen nainen. Hyvin usein ulkona liikkuessani huomaan tuollaisen tiiviin katseen, myös vartaloa mittailevan. Olenkin miettinyt, mitä minussa mahtaa olla vikana. Pukeudun kyllä tiukkoihin farkkuihin, mutta niin tekevät kaikki, myös minua vanhemmat. Pitää kerätä rohkeutta ja kysyä joltakin tuijottajalta syytä moiseen. 

Missä päin Suomea liikut? Eri paikkakunnilla tuijotustyyli vaihtelee kovasti. Esimerkiksi Helsingissä ihmiset tuijottavat toisia jotenkin aivottoman oloisina, kuin katsoisivat televisiota eivätkä elävää ihmistä. Tampereella katsotaan jotenkin positiivisen kiinnostuneesti ja joskus tullaan juttelemaankin, mutta ei tunkeilevasti. Savossa taas näkee sellaista lievästi vihamielistä, huonosta itsetunnosta syntyvää tuijotusta, jossa tuijottaja ajattelee "mitä tuokin tuossa möllöttää, mänis kottiinsa".

Naiset kuulemma katsovat jokaista vastaantulevaa naista ja sekunnin murto-osassa tekevät arvion, kumpi on lihavampi...

Olipa hauska analyysi. Asun pk-seudulla. Hmmm... olen tosi hoikka, joten naiset sitten häviävät minulle tuon painotaiston. Olen kyllä itsekin miettinyt, että liittyykö tuijotus painooni. Ehkä naiset miettivät, minkä ikäinen olen. Arvelen, että kasvoiltani olen hyvinkin viiskymppisen näköinen. 

So fucking what? Onko tämä taas joku paremmuuskisa, tyyliin "hähää multa kysyttiin paperit Alkossa, oon 35 vee" ja sitten tulee sata sivua vastauksia että "no mulle myytiin bussissa lastenlippu, oon 47 hihihihi".

Kyllä se lasikatto on syystäkin olemassa. Koska jos ajatusmaailma on tällaista, niin ei sitä kovin korkealla pystyne kurottumaan. On sitten siellä omalla lähihoitaja-mukavuusalueellaan.

Enpä ole itse tilastoa pitänyt. Ärsyttää aina kun huomaan jonkun katsovan mua ja ajattelen, että mitä tuokin paviaani tollottaa. Kaupassa keskityn ostoksiin, muut ihmiset ovat mulle täysin ilmaa, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Paitsi silloin kuin seistä töröttävät keskellä kaupan käytävää parin muun yhtä tollon kanssa ja tukkivat kärryineen reitin muilta. Kaupungilla keskityn ajatuksiini ja kävelemiseen, konsertissa esiintyjiin, leffassa leffaan jne. Muut ihmiset eivät kiinnosta, pidän heitä etupäässä ikävinä tientukkoina, meluhaittoina, turhina tapauksina.