Ilmasairas Mari tarvitsee mökin meren rannalta, yhteiskunnan varoilla

Kyllähän tuo pikkuisen epäuskottavalta kuullosti. Missä on toimittajan kritiikki? Tuli

Mieleen että on kaveri se toimittaja

90 luvulla halusi tulla levylaulajaksi mutta levy-yhtiö ei innostunut ja epäili olevansa liian läski? Onko sama? Selitti jossain kokkiohjelmassa.

Tuon Marin kuvailemat oireet ovat kyllä, anteeksi vaan, kuin huonosta sketsistä. Legginssien pesu useita kertoja 95 asteessa, liotus etikassa, päiväkausien tuuletus jne. ja silti Mari saa oireita niistä. Kuinka hän voi pukeutua ylipäätään mihinkään? Uudet vaatteetkin on värjätty, tärkätty ja ties mitä. Käytetyistä taas ei tiedä missä hometalossa niitä on pidetty.

Polkupyörät pitäisi kai kieltää, kun kumit haisevat, mutta auton renkaista taas ei tule oireita? Eikä hiusten vaalennusaineesta, vaikka ei voi mennä lähellekään kauppojen kemikaalihyllyjä?

Eniten ihmettelen jutun tehnyttä toimittajaa, että lähtee tuollaista kirjoittamaan...Vai oliko tuo joku tarkoituksellinen huumoripläjäys?

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun nää homesairaat on niin usein keski-ikäisiä, yksinäisiä naisia. En muista koskaan lukeneeni homesairaasta miehestä. Auttaisiko jos saisi vähän...

On niitä kyllä miehiäkin. Muistan elävästi joskus tv:ssä esitetyn jutun miehestä, joka oli sairastunut ja oli työskennellyt muistaakseni opettajana homekoulussa. Asui omakotitalon pihalle rakennetussa mökissä/vajassa tms. kun vaimo ja lapset talossa. Toivoi pääsevänsä vielä joku päivä takaisin taloon asumaan.

Itsekin saan oireita jos sisäilmassa on epäpuhtauksia/hometta, joita ei jostain syystä kukaan muu saa (tai äitini saa myös mutta ei kehtaa myöntää että talossaan on hometta/kosteusvaurio..). Voihan se toki olla että naiset herkistyvät helpommin.

Erikseen sitten nämä, jotka sosiaalisessa mediassa kerjäävät huomiota sillä että ovat niiiiiin monikemikaaliyliherkkisiä, samaan aikaan kuitenkin värjätään tukkaa ja vedetään röökiä (siinähän ei ole kemikaaleja!?).

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi ihmetellä monen ihmisen kohdalla, halutaan apua mutta sitten kun siihen määrätään jokin mielialalääkitys siitä kieltäydytään ja yht' äkkiä ollaan niin tsemppihenkisiä vaivojensa kanssa. Kun itse olin selkäkipuinen en olisi todellakaan kyseenalaistanut mitään lääkityksiä jos niitä olisi tarjottu, niin karmea kipu oli ja elämänlaatua heikentävä.

Niin, että ssri-lääkitys ja rauhoittavat ja beetasalpaaja selkäsärkyyn?

no kato kun iso-täti-lääkäri sanoo niin tolllo uskoo kaiken.

Kielenkäyttösi viittaa pers.ongelmiin. Kyllä, ssri-lääkkeillä oon nähnyt hajuyliherkkyyden parantuvan. Syyt kun ovat useilla syvemmällä.

vai on masennuslääke parantanu astman/kosketusallergian tai ihottuman !No nyt löytyi uusi parannus niihin vaivoihin sitten! HAHAHAHAHA!

ei hittto

kyl se diagnoosi on Munchauseni eikä mikään masennus. Munchausen-sairas hakee huomiota, ei itse ymmärrä tilaansa, liioittelee sairauksiaan tai keksii niitä, jotta saisi sääliä muilta ,jota vaille on voinut jäädä joskus lapsena tms.

Oikeasti Aqvalan Q on myrkkyä. Aiheuttaa tosi pahoja allergisia reaktioita.

Tällaiset Marit tekee kyllä hallaa oikeasti sairaille. Ikkunoiden takaa allergiaoireita jne...

Olen astmaatikko ja hyvin allerginen eläimille. Minä uskon, että myös psyykkeellä on osansa allergiaoireissa. Saan eläinpölystä astmakohtauksen, myös ihmisten vaatteiden välityksellä. Esim. Koulun vanhempainillassa joudun aina vetämään henkoset lääkettä välillä, koska allergisoidun lemmikinomistajien vaatteista. Välttelen lemmikkipaikkoja, sillä pahimmillaan astmakohtaus alkaa viidessä minuutissa esim. Koirataloudessa oleskellessani. Olen allerginen myös kissoille. Tästä on poikkeus: kun vierailin erään ystäväni luona ensimmäistä kertaa, en tiennyt hänellä olevan kissaa. Oleiltuani asunnossa noin tunnin, kissa ilmestyi toisesta huoneesta ja olin aivan äimän käkenä! Yleensä oireilisin tuossa vaiheessa jo hyvin voimakkaasti. Tämä kyseinen kissa ei aiheuttanut minulle oireita myöhemminkään (tietenkään en siihen sen läheisempää tuttavuutta tehnytkään). En keksi muuta syytä oireettomuudelle kuin sen, etten osannut odottaa, koska kohtaus taas tulee, kun luulin olevani eläinvapaalla vyöhykkeellä. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?

Miten íhmeessä tuo pystyi nukkumaan autossa?! Autojen rakentamisessa käytetään sadoittain kemikaaleja, jos ostat uuden auton niin selvästi pystyt haistamaan arsenaalin eri suoja-aineita, muovia jne. Ei ne kaikki sieltä häviä iänkään myötä. Lisäksi bensa, öljy, tuulilasinesteet. Jo tämän perusteella voi todeta että tämän ihmisen osa oireista on psyykkisiä.

Soup de loop muusikko, ysärin wannabe-julkkistyrkky

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi ihmetellä monen ihmisen kohdalla, halutaan apua mutta sitten kun siihen määrätään jokin mielialalääkitys siitä kieltäydytään ja yht' äkkiä ollaan niin tsemppihenkisiä vaivojensa kanssa. Kun itse olin selkäkipuinen en olisi todellakaan

vai on masennuslääke parantanu astman/kosketusallergian tai ihottuman !No nyt löytyi uusi parannus niihin vaivoihin sitten! HAHAHAHAHA!

ei hittto

kyl se diagnoosi on Munchauseni eikä mikään masennus. Munchausen-sairas hakee huomiota, ei itse ymmärrä tilaansa, liioittelee sairauksiaan tai keksii niitä, jotta saisi sääliä muilta ,jota vaille on voinut jäädä joskus lapsena tms.

Käsittääkseni yliherkkyys on eri asia kuin allergia?

"– Kesällä olin pahan myrskyn aikaan kolme viikkoa teltassa kahden asteen lämpötilassa. Joitakin öitä olen nukkunut autossa ja aurinkotuolissa lakanan alla."

"– Kun poikani tuli käymään luonani, päätäni alkoi särkeä ihan samperisti. Paikansin säryn aiheuttaneen hajun poikani tyynyyn. Selvisi, että vaikka hän oli ennen vierailuaan varta vasten pessyt hiuksensa kaksi kertaa hajuttomalla sampoolla, niin tukassa oli vieläkin sellaisia kemikaalijäämiä, että tyyny ja tyynyliina lensivät pyykkiin."

"– Kerran kaaduin hirveästä kivusta melkein polvilleni polkupyöräliikkeen ohi kävellessäni. Vaikka liike oli suljettu ja pyörät lasin takana, niin ilmeisesti paksuista kumeista kulkeutui nenääni jotain hajuja. Koskaan ei tiedä, mistä reaktio yhtäkkiä tulee. Uusia oireiden laukaisijoita ilmenee pikkuhiljaa."

Anteeksi jos loukkaan jotain, mutta nämä ylläolevat lainaukset kuulostavat kyllä mielenterveysongelmilta, eikä homealtistumisesta johtuvasta sairastelusta... Sairastan itse migreeniä (joka nyt ei kai varsinaisesti ole tähän verrattavissa) ja saatan saada todella pahan päänsärkykohtauksen sellaisistakin hajusteista, joita olen itse tottunut käyttämään. Joskus on siis kausia, kun en kestä edes omia itse itselleni valitsemia kosmetiikka- tai ihonhoitotuotteita (mukaanlukien suihku- ja käsisaippuat yms).

Siltikin kuulostaa melko uskomattomalta. Miten päänsäryn voi paikantaa kylässä käyvän pojan tyynyyn?  Tai miten voi kaatua kivusta ja pystyä paikantamaan se pyöräliikkeen kumeihin, jos ei varsinaisesti edes haista kumin hajua vaan pelkkä ikkunan läpi näkeminen riittää?

En yhtään ihmettele, että on lääkäreiden puolesta tuomittu korvienväliongelmaksi...

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun nää homesairaat on niin usein keski-ikäisiä, yksinäisiä naisia. En muista koskaan lukeneeni homesairaasta miehestä. Auttaisiko jos saisi vähän...

On niitä miehiäkin ja paljon

Pahaksi päässyt paranoia. Hyvin voimakkaasti viheltää korvien välissä.

Ja edellinen (112) jatkaa...

"– Tiedän asuneeni hometaloissa. Myös suunnilleen jokaisessa työpaikassa tai kesämökillä, jossa olen viettänyt aikaa, on ollut jonkinlaisia kosteusvaurioita. En koskaan tiedostanut tai ajatellut niitä sen enempää, mutta ne ovat rasittaneet kehoani koko ajan, Mari kertoo."

Melko erikoista, että tämä yksi ihminen ei ole asunut kuin hometaloissa, viettänyt aikaansa kosteusvaurioisilla kesämökeillä ja näiden lisäksi vielä työskennellyt edellämainituista ongelmista kärsivissä työpaikoissa.

Onko yleistäkin? Ei nimittäin omalle kohdalle ole sattunut moisia, joten siksi ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Olen astmaatikko ja hyvin allerginen eläimille. Minä uskon, että myös psyykkeellä on osansa allergiaoireissa. Saan eläinpölystä astmakohtauksen, myös ihmisten vaatteiden välityksellä. Esim. Koulun vanhempainillassa joudun aina vetämään henkoset lääkettä välillä, koska allergisoidun lemmikinomistajien vaatteista. Välttelen lemmikkipaikkoja, sillä pahimmillaan astmakohtaus alkaa viidessä minuutissa esim. Koirataloudessa oleskellessani. Olen allerginen myös kissoille. Tästä on poikkeus: kun vierailin erään ystäväni luona ensimmäistä kertaa, en tiennyt hänellä olevan kissaa. Oleiltuani asunnossa noin tunnin, kissa ilmestyi toisesta huoneesta ja olin aivan äimän käkenä! Yleensä oireilisin tuossa vaiheessa jo hyvin voimakkaasti. Tämä kyseinen kissa ei aiheuttanut minulle oireita myöhemminkään (tietenkään en siihen sen läheisempää tuttavuutta tehnytkään). En keksi muuta syytä oireettomuudelle kuin sen, etten osannut odottaa, koska kohtaus taas tulee, kun luulin olevani eläinvapaalla vyöhykkeellä. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?

Olen kuullut että jollekin voi yksi kissa aiheuttaa oireita ja toinen taas ei. En tiedä onko tälle tieteellistä pohjaa, mutta voisiko olla kyse siitä että kissojen allergeenit olisivat erilaisia. Tiedän myös yhden koira-allergisen joka siedättyi tutulle koiralle. Joten eivät nämä asiat ole ilmeisestikään aivan suoraviivaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten otsikko ja aihe liittyvät toisiinsa?

Kun en näe mitään yhtäläisyyttä.

Voitko vähän avata.

Eihän tuossa edes ole mitään aihetta, pelkkä linkki. Ap:n on vaikea avata mitään, kun hän ei ole mitään mieltä. 

Miten se etikan haju ei sitten aiheuta oireita? Jos kerran pystyy liottamaan leggingsejään etikassa? 

Jotenkin luokittelen nämä samalle tasolle kuin nämä sähköyliherkät, hehän eivät edes sokkotesteissä saa oikeissa paikoissa niitä oireita mitä väittävät saavansa.

En minäkään tajua miksi ihmiset edelleen käyttävät hajustettuja pesuaineita ja hajuvedelläkään ei ole pakko pestä koko vartaloa. Pieni suihkaus riittäisi. Jos itsekin olen pienessä lukitussa tilassa henkilön kanssa joka haisee vahvasti hajuvedelle tai hielle niin kyllä siinä alkaa nuppi kiristämään.

Mutta jotenkin tällainen ettei polkupyörät saa edes olla lukitun liikkeen sisällä, ei tätä voi ottaa vakavasti.

Onkohan näillä henkilöillä jotenkin sellainen pakko saada huomiota jollain tavalla? Ei ole elämä ehkä mennyt niin kuin muilla kavereilla? On saatava joku erikoisjuttu millä selitellä omaa elämäänsä? Vaikkei kukaan edes selityksiä odottaisikaan.

Monet näistä "sairastuneista" roudaavat kyllä kämppänsä täyteen eläimiä, reissaavat enemmän kuin terveet, kämppä on täytetty kirppikseltä ostetuilla huonekaluilla, vaatteita omistetaan enemmän kuin pienessä kylässä asukkaita.

Tuo meikkaaminen ja hiusten värjääminen kanssa epäilyttävät. Hiusvärithän ovat sellaisia kemikaalipommeja ja ne voivat aiheuttaa todella vakavia oireita. Miksei sitten henkilölle joka haistaa polkupyörät ikkunan takaa?