Lue keskustelun säännöt.
Moni tuttu näytti vaivautuneilta, kun kuuli, että odotin kolmatta lasta!
05.09.2016 |
Meillä on siis kolme lasta. Nuorin on jo 10 v. Tutuilla on 1-2 lasta. Suurimmalla osalla 2 ja vain yhdellä 3 ( mutta hän ei näyttänytkään vaivautuneelta). Sain paljon kyselyjä, että miksi kolme lasta ja aionko oikeasti ehkäistä, ettei tulisi enempää.
Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, jos lapsiluku perheessä onkin kolme? 10 vuotta on mennyt kuin siivillä ja en vieläkään näe mitään erikoista siinä, että tahtoo vähintään kolme.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Jokin juttu se kaksi lasta on. Minulla itselläni on kaksi lasta ja kun aloin pohtia pitäisikö vielä yrittää kolmatta niin jopa anoppi sanoi että kyllä teille riittää kaksi.
Mulle anoppi piti ehkäisyvalistusluennon toisen lapsen syntymän jälkeen :) Appivanhemmille jo toka lapsi oli järkytys, heille olis hyvin riittänyt yksi lapsenlapsi. Epäilivät toisen olleen vahinko, siksi tuo ehkäisyvalistus. Ettei vaan tule kolmatta. No, ei auttanut, tuli silti :) Ja ei, yksikään lapsista ei ollut vahinko. Me halusimme kolme lasta. Harmi vaan, appivanhemmille vain se eka lapsi merkitsee jotain. Kaksi muuta on vähän sellaisia pakollisia pahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin juttu se kaksi lasta on. Minulla itselläni on kaksi lasta ja kun aloin pohtia pitäisikö vielä yrittää kolmatta niin jopa anoppi sanoi että kyllä teille riittää kaksi.
Se on se keskiluokkainen, laumasieluisten käsitys"sopivasta" elämästä. Kaksi lasta, omakotitalo ja koira.
No jos nyt ihan totta puhutaan niin kolme lasta on paljon ja liikaa. Mutta teillä, ap, kuulostaa asiat olevan hyvin, jos on kerran velaton talo jossa kaikille on oma tila. Itse vähän irvistelin itsekseni kun kuulin, että serkkuni sai kolmannen lapsen, eikä ole siinä välillä ehtinyt edes töihin (uusi äitiysloma alkoi aina ennenkuin edellinenkään äitiysloma/hoitovapaa oli ehtinyt edes loppua). Heille kolme lasta on ehdottomasti liikaa, kun kuulostaa ettei edes ensimmäiselle ollut varaa hankkia itse kaikkia tarvittavia asioita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Spacecraft kirjoitti:
http://yle.fi/uutiset/tana_vuonna_se_viimein_tapahtuu__suomessa_asuvien…
Lukekaapa siitä. Tämän suomalaisten huonon lisääntymisen ja maahanmuuttajatulvan takia suomalaisten määrä kääntyy jo laskuun. Meitä kuolee enemmän kuin syntyy ja ulkomaalaisia tulee tänne valloittamaan elintilaa. Käy niinkuin luonnossakin, että yksi laji syrjättää toisen ja levittää geenejään.. alkuperäisväestö alkaa kadota. Ja suomalaisnaiset vain entisestään lietsovat lapsivihaa ja vapaaehtoista lapsettomuutta hienona juttuna. Olen itse 24v nainen ja omistakin lukiokavereistani KAIKKI paitsi yksi oli ja on edelleen sillä "vihaan lapsia/musta ei ikinä ois äidiksi/hyi helvetti en ikinä aio synnyttää/en ikinä halua lapsia"-asenteella. Hyvin menee, suomen kansa. Sukupuutto odottaa.
Ja tämän takiako kaikkien lapsia vihaavienkin pitäisi lisääntyä? Ei sillä väliä, että lapsella on huonot vanhemmat ja paska elämä, kunhan vaan suomalaiset lisääntyy? Että ruvetaan vaan tekemään vastentahtoisesti lapsia?
Ei, vaan kirjoittajan pointti oli (obviously) että yleistä asennemaailmaa lasten hankintaa kohtaan saisi muuttaa. Jos mennään vaikkapa 50v tai 100v taaksepäin niin aika varma voit olla, ettei tällaisia "vihaan lapsia enkä ikinä hanki yhtään"-ihmisiä oli aika rankasti vähemmän. Kyllä he minimissä olivat, ja lapsia arvostettiin. Tietenkään yhdenkään lapsen ei pitäisi syntyä lapsia vihaaville vanhemmille, mutta se juttu tässä oli että ei näin moni nykynuori olisi näitä lapsivihaajia ellei yleinen asenne olisi kääntynyt kielteisemmäksi lasten hankintaa kohtaan. Se tässä on se ongelma
Tai sitten Suomessa 50-100 vuotta sitten ei naisella ollut muuta mahdollisuutta kuin tulla äidiksi, ellei sitten halunnut elää naimattomana neitsyenä koko elämäänsä. Minusta lapsiviha on ihan hyvä asia tässä maailman tilanteessa. Ihmisiä on muutenkin aivan liikaa, yhtään lisää ei tarvita ennenkuin ainakin puolet maapallon väestöstä katoaa johonkin.
Miehen sisko rupesi vähän vajaa nelikymppisenä odottamaan nuorimmaistaan, neljättä lastaan, kun kolmonen oli jo 10-vuotias. Anoppi meille päivitteli, että kuinka sitä pitää vielä tuossa iässä ruveta lapsia tekemään. Totesin anopille, että hän oli ihan saman ikäinen silloin, kun sai Jarin (mieheni). Anoppi ei sanonut asiasta sen jälkeen enää yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole koskaan kuullut että kolmea pidettäisiin paljona, todella monella on neljäkin lasta, se alkaa olla mun mielestä jo paljon, vaikka meitä lapsuuden kodissakin oli niin monta, tosin isommilla ikäeroilla. Mulla on itsellä kolme, systeri odottaa just neljättä, on toinen kierros menossa, ekan aviomiehen kanssa kaksi jotka on jo isoja koululaisia, ja nyt uuden aviomiehen kanssa toinen tulossa kun edellinen täyttää kolme. En usko että hekään enenpää tekevät, nyt on tulossa sellaista sukupuolta oleva lapsi jota perheessä ei vielä ole.
Mun mielestä kolme lasta on aika normi. Äitini on kymmenestä lapsesta nuorin, siihen aikaan 50-60 vuotta sitten se oli ihan normaalia että oli 10 lasta, jos kaikki syntyneet olivat elossa, nykyään harva tekee tarkoituksella tietenkään niin paljon kun ei ole pakko kuin lessuilla.
Aika naurettavaa että joku pitää kolmea lasta paljona.
No tuohon voisi toki heittää, että aika anurettavaa että joku pitää kolmea lasta (tai jopa enempää) normina. Paitsi tietenkin jos olette lestadiolaisia? Ei kyllä normaaleissa perheissä sentään 10 lasta ollut mikään normaali asia edes 50-60 vuotta sitten. Aikamoisessa kurjuudessa sellaiset perheet siihen aikaan elelivät, kun sosiaaliturva oli nykyistä paljon heikompaa.
No kun ehkäisyä ei ollut, niin kyllä oli normaalia että oli paljon lapsia, ja ennenvanhaan, ennen sotia, lapsia myös kuoli paljon, ja toki äitejä synnytykseen. Lessuille asia menee niin, että viisi lasta on luku jota ei vielä oikein edes lasketa, kymmenen on sellainen että joo on lapsia, ja 15 on että on paljon lapsia.
No itse olin ainakin yllättynyt, kun kuulin, että siskoni perheeseen tulee kolmas lapsi. Nytkin jo hoidattavat lapsensa isovanhemmilla, joten en ajatellut, että jaksavat enempää. Tai ehkä ajattelevat, että kyllä ne isovanhemmat vielä yhden hoitavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessahan on syntyvyys laskenut hurjasti. Joku uutisohjelma kauhisteli sitä joku aamu, että miten nyt pärjätään kun syntyy vähemmän kuin kuolee. Eiköhän vielä jokainen voi päättää kuinka monta lasta haluaa, eri asia olisi jos jokainen pariskunta maailmassa hankkii 5-10 lasta. Kolmas mahtuu vielä maailmaan, varsinkin kun lapsettomuus/yhden lapsen hankkiminen on nyt muotia.
Kyllä mullakin lipsahti todennäköisesti jännä ilme, kun tuttujen vauvauutisesta kuulin. Heilläkin on taloudellisesti mahdollisuus kolmanteen lapseen, mutta ovat aivan kädettömiä jo näiden kahden olemassa olevan kasvatuksen suhteen. Luulevat olevansa hyviä kasvattajia, mutta samaan aikaan kestoaiheena keskusteluissa on voivottelut kuinka yksi aikuinen ei pysty käymään lasten kanssa kaupassa (juoksevat ympäriinsä jo parkkipaikalta lähtien), äiti ei saa lapsia yksin nukutettua illalla, mää haluun -kilarit julkisilla paikoilla (jotka päättyy hiljaiseen ratkaisuun eli kakaran tahtoon), kulinaristilapsille kokkaamisen haastavuus jne. Muiden huonosti käyttäytyville lapsille huokailevat kuinka mahdotonta touhua, kun ovat täysin sokeita oman perheen käytökselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spacecraft kirjoitti:
http://yle.fi/uutiset/tana_vuonna_se_viimein_tapahtuu__suomessa_asuvien…
Lukekaapa siitä. Tämän suomalaisten huonon lisääntymisen ja maahanmuuttajatulvan takia suomalaisten määrä kääntyy jo laskuun. Meitä kuolee enemmän kuin syntyy ja ulkomaalaisia tulee tänne valloittamaan elintilaa. Käy niinkuin luonnossakin, että yksi laji syrjättää toisen ja levittää geenejään.. alkuperäisväestö alkaa kadota. Ja suomalaisnaiset vain entisestään lietsovat lapsivihaa ja vapaaehtoista lapsettomuutta hienona juttuna. Olen itse 24v nainen ja omistakin lukiokavereistani KAIKKI paitsi yksi oli ja on edelleen sillä "vihaan lapsia/musta ei ikinä ois äidiksi/hyi helvetti en ikinä aio synnyttää/en ikinä halua lapsia"-asenteella. Hyvin menee, suomen kansa. Sukupuutto odottaa.
Eiköhän ihmiset päätä tästä asiasta sen mukaan, haluaako lapsia vai ei. Minua ei ainakaa saa tuolla perusteella hankkimaan enemmän lapsia kuin itse haluan.
Hohhoijjaa.
Tuttavat ovat voineet näyttää vaivaantuneilta lähinnä vain jos :
A) He ovat sitä mieltä, että tarpeeksi hyvin ette ole hoitaneet edellisiäkään ja siksi lisälapset ei olisi hyvä juttu.
B) Olet ilmoittautunut uutiset jotenkin oudosti, ehkä liian suurieleisesti tai ihmeellinen ilme päällä reaktiota kytäten. Monet vaivautuvat, kun huomaavat että joku odottaa jotain ihmeellistä reaktiota asiasta, joka toisen mielestä ei ole mitenkään ihmeellinen.
Yleensä ketään ei kamalasti edes kiinnosta, vaikka jollakin on kolme lasta. Se menee vielä ihan normaalin piikkiin. Sitten aletaan juoruta, jos ne lapset ovat eri isille (tai äideille) tai kun lapsiluku ydinperheen kesken alkaa mennä yli viiden ilman uskonnollista taustaa.
Luultavasti ap on joko vainoharhaisuuteen taipuvainen ylianalysoija tai tää on vaan huono provoaloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän hillitä ilmeeni, mutta kieltämättä se oli vaikeaa kun siskoni iloisena kertoi että heille on tulossa kolmas lapsi ja vieläpä suunnitellusi. Sisko oli (ja on edelleen) ihan hajalla lapsiensa kanssa, samoin miehensä. Lapset ovat lähes joka viikonloppu isovanhemmillaan, usein myös iltaisin. Isoin on meillä usein lomilla pitkiäkin aikoja kun äidin "pää ei muuten kestä". Aivan älytöntä heidän hommata kolmas lapsi. Ja todellakin heillä on ollut nyt vielä vaikeampaa kuin ennen. Pienin on osoittautunut yhtä vaikeaksi lapseksi kuin isoimmat.
Saattaisin olla myös yllättynyt jos joku tuttuni ilmoittaisi raskaudesta niin että nuorin on jo 10+. Minusta tuntuisi niin hassulta haluta uudestaan vauvaperheeksi. Minusta itsestäni olisi ihan kamalaa jos nyt huomaisin olevani raskaana kun ennemminkin odotan mummoutta kuin uusia omia lapsia.
Olin neljäs, mutta käytännössä meitä oli kolme lasta 60-80-luvulla vanhemmillani (vanhin kuoli vauvana) kukaan meistä ei ollut vahinko. Äitini sai ensimmäisen vauvan 19-vuotiaana, asuivat hyvin köyhästi kahta työtä tehden ja päätyivät lopulta kolmeen lapseen. Oli kuulemma normaalia. Äiti sanoi että jos hän olisi nyt nuori niin häntä varmasti katsottaisiin enemmän kieroon. Vanhemmillani oli myöhemmin menestyvä firma ja elämämme parani 80-luvulla niin että asuimme omakotitalossa ja lapset pantiin pianotunneille.
Ei, vaan kirjoittajan pointti oli (obviously) että yleistä asennemaailmaa lasten hankintaa kohtaan saisi muuttaa. Jos mennään vaikkapa 50v tai 100v taaksepäin niin aika varma voit olla, ettei tällaisia "vihaan lapsia enkä ikinä hanki yhtään"-ihmisiä oli aika rankasti vähemmän. Kyllä he minimissä olivat, ja lapsia arvostettiin. Tietenkään yhdenkään lapsen ei pitäisi syntyä lapsia vihaaville vanhemmille, mutta se juttu tässä oli että ei näin moni nykynuori olisi näitä lapsivihaajia ellei yleinen asenne olisi kääntynyt kielteisemmäksi lasten hankintaa kohtaan. Se tässä on se ongelma