Pitkäaikaistyötön ystävä tappoi itsensä.

Enpä tiedä onko lisääntymässä. Työttömyys ei ole enää sosiaalinen häpeä kun työttömiä on todella paljon, myös akateemisia työttömiä ja sellaisia joilla on paljon kokemusta, ts. hyviä työntekijöitä. Tietysti jos sitten samalla syrjäytyy pahasti, on isoja talousongelmia tms. niin taakkaa voi käydä liian suureksi.

Tilastollisesti itsemurhat ovat onneksi olleet laskussa, mutta silti Suomessa melko yleisiä(tosin myös nousukausien aikana). Olen pahoillani ystävästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä onko lisääntymässä. Työttömyys ei ole enää sosiaalinen häpeä kun työttömiä on todella paljon

No kyllä se vaan on. Pelkään nykyään kohdata työssäkäyviä tuttavia. Kyselevät poikkeuksetta "jokos olet löytänyt töitä" ja olen lopen kyllästynyt selittelemään. Sama juttu varsinkin vanhempien sukulaisten kohdalla. Oikeastaan vielä pahempi koska heidän nuoruudessaan mentiin töihin kun siltä tuntui. Syrjäytyminen tulee siinä sivussa kun ei ole rahaa lähteä kenenkään kanssa mihinkään ja silloin kun minulla olisi eniten vapaa-aikaa ovat muut töissä.

Voi olla. Itsekin pelkään yhden työttömän puolesta jonka tunnen. Hän opiskeli tohtoriksi, mutta ei ole saanut töitä lainkaan, nyt työttömänä jo 2 vuotta. Työttömyys on johtanut aika täydelliseen eristäytymiseen kaikesta ja nyt on masennusdiagnoosi ja lääkkeetkin. Mutta silti puhuu elämän merkityksettömyydestä ja siitä miksi hänellä pitäisi olla oikeus kuluttaa täällä luonnonvaroja kun hänestä ei ole kenellekään mitään hyötyä. 

Otan osaa, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä onko lisääntymässä. Työttömyys ei ole enää sosiaalinen häpeä kun työttömiä on todella paljon

No kyllä se vaan on. Pelkään nykyään kohdata työssäkäyviä tuttavia. Kyselevät poikkeuksetta "jokos olet löytänyt töitä" ja olen lopen kyllästynyt selittelemään. Sama juttu varsinkin vanhempien sukulaisten kohdalla. Oikeastaan vielä pahempi koska heidän nuoruudessaan mentiin töihin kun siltä tuntui. Syrjäytyminen tulee siinä sivussa kun ei ole rahaa lähteä kenenkään kanssa mihinkään ja silloin kun minulla olisi eniten vapaa-aikaa ovat muut töissä.

Muutaman vuoden päästä he eivät enää kysele mitään. Tajuavat että olet vain kotona. t. saman kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa, ap.

Kiitos. Hänen lastensa ja miehensä puolesta olen surullinen. Toki ymmärrän ettei jaksanut.

Otan osaa! Surullinen juttu. Taustalla täytyy olla muutakin arvottomuuden tunnetta. Olen itse huolissani ihmisistä tuossa laajemmassa mittakaavassa (kysyit yleistyykö itsemurhat). Voimia! <3

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsekin pelkään yhden työttömän puolesta jonka tunnen. Hän opiskeli tohtoriksi, mutta ei ole saanut töitä lainkaan, nyt työttömänä jo 2 vuotta. Työttömyys on johtanut aika täydelliseen eristäytymiseen kaikesta ja nyt on masennusdiagnoosi ja lääkkeetkin. Mutta silti puhuu elämän merkityksettömyydestä ja siitä miksi hänellä pitäisi olla oikeus kuluttaa täällä luonnonvaroja kun hänestä ei ole kenellekään mitään hyötyä. 

Toivottavasti sinulla on halua auttaa häntä. Yksi ihan konkreettinen asia voisi olla kutsua häntä välillä luoksesi syömään. Yhteinen ateria hoitaa ihmistä ja tytön on usein hyvin vähissä rahoissa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsekin pelkään yhden työttömän puolesta jonka tunnen. Hän opiskeli tohtoriksi, mutta ei ole saanut töitä lainkaan, nyt työttömänä jo 2 vuotta. Työttömyys on johtanut aika täydelliseen eristäytymiseen kaikesta ja nyt on masennusdiagnoosi ja lääkkeetkin. Mutta silti puhuu elämän merkityksettömyydestä ja siitä miksi hänellä pitäisi olla oikeus kuluttaa täällä luonnonvaroja kun hänestä ei ole kenellekään mitään hyötyä. 

Yritä tsempata ystävääsi. Tämän minun ystäväni mies vähätteli ystävän masennusta ja kehuskeli omalla työtilanteellaan. Sanoi aina että hänen tuloillaan heidän perhe tulee toimeen ja vaimo voi olla lasten kanssa kotona. Ystäväni taas ei halunnut olla kotiäiti vaan työllistyä. Tsemppiä ystäväsi tarvitsee kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsekin pelkään yhden työttömän puolesta jonka tunnen. Hän opiskeli tohtoriksi, mutta ei ole saanut töitä lainkaan, nyt työttömänä jo 2 vuotta. Työttömyys on johtanut aika täydelliseen eristäytymiseen kaikesta ja nyt on masennusdiagnoosi ja lääkkeetkin. Mutta silti puhuu elämän merkityksettömyydestä ja siitä miksi hänellä pitäisi olla oikeus kuluttaa täällä luonnonvaroja kun hänestä ei ole kenellekään mitään hyötyä. 

Yritä tsempata ystävääsi. Tämän minun ystäväni mies vähätteli ystävän masennusta ja kehuskeli omalla työtilanteellaan. Sanoi aina että hänen tuloillaan heidän perhe tulee toimeen ja vaimo voi olla lasten kanssa kotona. Ystäväni taas ei halunnut olla kotiäiti vaan työllistyä. Tsemppiä ystäväsi tarvitsee kovasti.

Aika empaattinen mies..not. Tosin ehkä tarkoitti hyvää?

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsekin pelkään yhden työttömän puolesta jonka tunnen. Hän opiskeli tohtoriksi, mutta ei ole saanut töitä lainkaan, nyt työttömänä jo 2 vuotta. Työttömyys on johtanut aika täydelliseen eristäytymiseen kaikesta ja nyt on masennusdiagnoosi ja lääkkeetkin. Mutta silti puhuu elämän merkityksettömyydestä ja siitä miksi hänellä pitäisi olla oikeus kuluttaa täällä luonnonvaroja kun hänestä ei ole kenellekään mitään hyötyä. 

Yritä tsempata ystävääsi. Tämän minun ystäväni mies vähätteli ystävän masennusta ja kehuskeli omalla työtilanteellaan. Sanoi aina että hänen tuloillaan heidän perhe tulee toimeen ja vaimo voi olla lasten kanssa kotona. Ystäväni taas ei halunnut olla kotiäiti vaan työllistyä. Tsemppiä ystäväsi tarvitsee kovasti.

Aika empaattinen mies..not. Tosin ehkä tarkoitti hyvää?

Ei varmaan osannut auttaa. Ku ei vaan töitä millään löytynyt niin mitä olisi voinut tehdä?

Niin olen minäkin suunnitellut itsarin tekoa, jos seur.lääkärikäynnillä lääkäri osaa taaskaan muuta kuin pyöritellä peukaloita ja sanoa että "en osaa auttaa sua kivuissa, mut koita jaksaa." Tai sanon suoraan sille että entä kun en enää jaksa? Vai rupeeks se uhkailee jollai osastolla? Enpä kyl usko.. No se jää varmaankin nähtäväksi.

Mun elämä on jatkuvasti täyttä tuskaa, jatkuvat kivut, joista lääkärit sanoo että joo kivun aiheuttaja on selvillä, mut sitä ei voi poistaa koska jalkaa ei voi enää toista kertaa tähystää. Kummityttö jäis ikävöimään ja ainoastaan hänen takiaan olen tätä päätöstäni pitkittänyt.

Ainakin 1990-luvun lamassa itsemurhien määrät lisääntyivät hetkellisesti, kun ihmiset jäivät velkojen kanssa pulaan. 

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa! Surullinen juttu. Taustalla täytyy olla muutakin arvottomuuden tunnetta. Olen itse huolissani ihmisistä tuossa laajemmassa mittakaavassa (kysyit yleistyykö itsemurhat). Voimia! <3

Olisit nyt kerrankin ollut huolisssasi työttömyydestä, mutta ei, vaan piti vetää mukaan muutkin ongelmat :(

Todella ikävää lukea tuota suru-uutistasi,jonka ystävästäsi kerroit.

Toivottavasti sen näkivät myös ne työttömien vakiokiusaajat täällä.

Esim. sekin idioottimainen "röihin"-tyyppi joutaisi jo saamaan bannin ja vaikka ihan porttikiellonkin  tänne niine samoine työttömien mollaamisjuttui  juttuineen. (...koskaan tuo ei ole kertonut missä itse on onnellisesti siinä tuottavassa työssään-epäilen kuitenkin , että ne hänen tuotoksensa ja kättensä jäljet näkyvät vain täällä-eivät missään muualla siis)

Siis mitä helvettiä.

Ihmistä ei ole LUOTU istumaan toimistossa 8h päivässä. Se on yhteiskunnan tuoma rasite. Jos tuntee itsensä turhaksi sen takia ettei pääse kuluttamaan toimiston tuoleja niin huhhuh.

Tässä vähän mietin.

Työttömän arvottomuuden tunnekko tulisi sitä, että ei ole hyödyllinen yhteiskunnalle?

Siihenkin löytyisi apu vapaaehtoistyöstä. On paljon esim. yksinäisiä vanhuksia, jotka olisivat iloisia seurasta. Saisi siten työtön kokea, että hänen olemassaololla on merkitystä. Saattaa tosin olla, että työtön masentuu niin paljon, ettei osaa hakeutua tämän kaltaisiin juttuihin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 1990-luvun lamassa itsemurhien määrät lisääntyivät hetkellisesti, kun ihmiset jäivät velkojen kanssa pulaan. 

Joo, Esko Aho voi lisätä meriittilistaansa, että pääministerinä toimiessaan itsemurhien määrä oli suurinta koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän mietin.

Työttömän arvottomuuden tunnekko tulisi sitä, että ei ole hyödyllinen yhteiskunnalle?

Siihenkin löytyisi apu vapaaehtoistyöstä. On paljon esim. yksinäisiä vanhuksia, jotka olisivat iloisia seurasta. Saisi siten työtön kokea, että hänen olemassaololla on merkitystä. Saattaa tosin olla, että työtön masentuu niin paljon, ettei osaa hakeutua tämän kaltaisiin juttuihin mukaan.

Vaikka olisi vapaaehtoistyössä niin eihän se auta. Jokainen varmasti haluaa työpaikan josta saa palkkaa, sosiaalisia suhteita yms. Työttömyyskorvaukset ovta niin pienet että vaikea niillä on vuodesta toiseen olla ja se sukulaisten, ystävien utelu ja syrjäytyminen vie varmasti voimat.