Taas ahdistaa mennä töihin.

Sit ei pidä mennä. Ei tietääkseni Suomessa ketään orjuutettu ole. Turha sinne on mennä itteään rääkkäämään.

Kannatti lusmuilla nuorena ja oikoa koulutuksesta? Jos olisit panostanut silloin, olisi sinulla nyt valinnanvaraa työn suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Sit ei pidä mennä. Ei tietääkseni Suomessa ketään orjuutettu ole. Turha sinne on mennä itteään rääkkäämään.

Jos et mene, rääkkää ja orjuuttaa työvoima- tai sosiaalitoimisto.

Ellet sitten keksi huovuttaa maalaismarkkinoilla jotain pehmopupuja satasella ja syödä kaalia joka päivä ja ostaa vaatteet kirpparilta. Tai muuta, jolla pääset irti oravanpyörästä.

Sama. Rakastan kyllä työtäni, mutta mielivaltainen omistaja-toimitusjohtaja tekee työstä stressaavaa. Valitettavasti. Kuinka kauan ootte katellut stressaavaa työyhteisöä? Meillä on kaikki ihan lopussa..

Vierailija kirjoitti:

Kannatti lusmuilla nuorena ja oikoa koulutuksesta? Jos olisit panostanut silloin, olisi sinulla nyt valinnanvaraa työn suhteen.

Provoilet, mutta kun katsos kaikki eivät "lusmuile" omasta valinnastaan. On tuhansia ihmisiä, joiden vanhemmat ovat pedanneet asiat sillä tavalla, ettei lapsi/ nuori kykene stressiltään panostamaan. Onneksi vanhempanakin voi opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Rakastan kyllä työtäni, mutta mielivaltainen omistaja-toimitusjohtaja tekee työstä stressaavaa. Valitettavasti. Kuinka kauan ootte katellut stressaavaa työyhteisöä? Meillä on kaikki ihan lopussa..

Näin minullakin. Eikä kyse ole koulutuksen puutteesta, vaikka vastaaja nro 2 sen asian tähän vetikin. Koulutuskaan ei pelasta joutumasta ahdistavaan työpaikkaan. Omassanikin on suurimmalla osalla korkeakoulututkinto. Pahinta on tuo tunne, että pakotietä ei ole. Jos irtisanoutuu, tulee karenssi eikä tuloja mistään. Eikä uusia töitä ole joka oksalla. 

Itselläni alkaa tosin olla jo se hetki, että pitää miettiä haluanko karenssinkaan uhalla ajaa itseäni loppuun tuossa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Rakastan kyllä työtäni, mutta mielivaltainen omistaja-toimitusjohtaja tekee työstä stressaavaa. Valitettavasti. Kuinka kauan ootte katellut stressaavaa työyhteisöä? Meillä on kaikki ihan lopussa..

Näin minullakin. Eikä kyse ole koulutuksen puutteesta, vaikka vastaaja nro 2 sen asian tähän vetikin. Koulutuskaan ei pelasta joutumasta ahdistavaan työpaikkaan. Omassanikin on suurimmalla osalla korkeakoulututkinto. Pahinta on tuo tunne, että pakotietä ei ole. Jos irtisanoutuu, tulee karenssi eikä tuloja mistään. Eikä uusia töitä ole joka oksalla. 

Itselläni alkaa tosin olla jo se hetki, että pitää miettiä haluanko karenssinkaan uhalla ajaa itseäni loppuun tuossa paikassa.

Sama. Meilläkin kaikilla on vähintään maisterin tutkinto, itselläni siitä vielä ylempi. Silti työpaikka ahdistaa, huonon johdon takia.

Omat työt alkaa vasta huomenna mutta nukuin nyt jo huonosti kun ahdistaa niin paljon.

Meilläkin on toimistohenkilöä lukuunottamatta kaikilla vähintään amk-tutkinto. Mutta se ei tosiaan auta mitään, jos johto ei toimi. Kaikkea kytätään ja työvuoroja muutellaan mielivaltaisesti ilman ilmoitusta. Saatat saada kehuja tai haukut, koskaan ei tiedä. Jos kysyt niin vastaus on aina hyökkäävä. Työtilanne on tällä hetkellä epävarma ja se stressaa kaikkia, varmasti myös pomoa. Asiakkaita pitäisi olla enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Rakastan kyllä työtäni, mutta mielivaltainen omistaja-toimitusjohtaja tekee työstä stressaavaa. Valitettavasti. Kuinka kauan ootte katellut stressaavaa työyhteisöä? Meillä on kaikki ihan lopussa..

Ei kannata katsella pitkään. Työterveyshuoltoon voi ottaa yhteyttä tällaisissa asioissa. Tosin pienellä työpaikalla voi olla, ettei siitä ole kuin haittaa (kokemusta on...). Kannattaa katsella, jos löytyisi muu työpaikka. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun ahdistuminen menee liian pitkälle, uuden työpaikan etsiminen on vaikeaa. 

Mitä tekisitte tilanteessani? Olen mt ongelmainen ja pari kertaa kokenut burnoutin ja ollut pidempiä ja lyhyempiä jaksoja poissa töistä. Syksyt on pahimpia. Taas huomaan että alkaa väsyttää ja ahdistaa. Työ on asiakaspalvelua ja olen paniikkihäiriöinen ja sos.ahdistuva. Tällä hetkellä ei säästöjä ole. Eli en voi lopputiliäkään ottaa. Perhe elätettävänä. Olen kuntouttavassa työssä. Teen vain osan viikosta töitä. Ne pitkiä päiviä. En vain viihdy tässä työssä enkä tiedä mitä haluaisin tehdä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Rakastan kyllä työtäni, mutta mielivaltainen omistaja-toimitusjohtaja tekee työstä stressaavaa. Valitettavasti. Kuinka kauan ootte katellut stressaavaa työyhteisöä? Meillä on kaikki ihan lopussa..

Ei kannata katsella pitkään. Työterveyshuoltoon voi ottaa yhteyttä tällaisissa asioissa. Tosin pienellä työpaikalla voi olla, ettei siitä ole kuin haittaa (kokemusta on...). Kannattaa katsella, jos löytyisi muu työpaikka. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun ahdistuminen menee liian pitkälle, uuden työpaikan etsiminen on vaikeaa. 

Työpaikka on pienehkö ja työtilanne tässä kaupungissa heikko omalla alalla. Täällä on koulutettua ja lahjakasta työvoimaa yli tarpeen. Olen tosin katsellut töitä muualtakin ja tilanteen mennessä liian pitkälle valmis muuttamaan työn perässä. Toivon, että saisin jäädä tänne koska ystävät ja perhe on täällä. Katsellaan nyt jonkun aikaa, tilanne on melko tulehtunut ja ehkä itsekin helposti ylireagoi ja stressaantuu. Mutta fakta on, että näitä kausia tässä työpaikassa on. Välillä helpompaa, mutta itse en ole ollut näin stressaantunut ikinä.

Miksi olet tuollaisessa työssä? En ole noista kuvioista juurikaan selvillä, mutta eihän tuon luonteinen työ voi olla "kuntouttavaa" sinulle. Onko sinulla määräaikainen työsopimus vai millaisella sopimuksella teet töitä? Sinuna ottaisin yhteyttä työterveyshuoltoon ensimmäisenä. 

En ollut yllättynyt, kun huomasin ap:n työskentelevän ilmeisesti terv.huollon alalla. Itselläni sama juttu ja olisin voinut saman tekstin kirjoittaa.  Myös ystävistäni neljä on samansuuntaisessa työssä ja kolme heistäkin on ahdistuneita ja masentuneita työtulevaisuutensa suhteen. Terv.huoltoala on mennyt niin raskaaksi henkisesti eikä vähiten asiakkaiden takia. Huonosta käytöksestä esim. päivystyksissä ja terveyskeskuksissa on tullut ihan normaalia ja oikeutettua käytöstä. Kaikki käytöstavat saa unohtaa sillä sekunnilla kun joudutaan astumaan terveyskeskuksen ovesta sisään, siellähän ei mitään voida osata tehdä oikein.  Huutaminen, besservisseröinti, tuhiseminen, turhat valitukset ovat jokapäiväistä kauraa. Vaikka miten ystävällisesti ja ammattitaitoisesti asioita hoitaisit, niin tilanne tuntuu olevan sama. Eli tosiaankaan ei ole kyse niin metsä vastaa kuin sinne huudat-ilmiöstä. Alalla olen työskennellyt vuosia ja nähnyt muutoksen. Monet ottavat sairaslomia kun eivät jaksa enää kuunnella ja töissä olevat kärsivät sitten sitäkin enemmän. Esim. viime viikolla omassa työpaikassani viidestä työntekijästä oli aamulla kolme paikalla. Ja asiakasmäärät eivät tietenkään pienene ja sijaisia ei saa kun moni ei halua päivystyksiin tulla töihin. Itselläni nyt jo uudet kuviot tulossa, en jaksa enää minäkään. Jos työ on sitä, että on aina ärtynyt ja lannistunut olo, niin ei se ole sen arvoista. Varsinkin kun palkka ei korvaa näitä haittoja.

Juuri se että suurin osa asiakkaista nykyään todella vaativia ja jo tullessa vastaanotolle kärttyisiä. Valituksia tapahtuu ja paljon. Itselläni se tilanne että parin vuoden sisään pitäisi taloa ruveta rakentamaan ja mies ei anna nyt lupaa irtisanoutua tai opiskella. Eli jos irtisanoudun niin saattaa perhe hajota. Pattitilanne siis. Voihan se tietty olla että irtisanotaankin. Olen siis nyt vielä vakkari.

Ap

Jää saikulle. Voit olla saikulla palkallisena puoli vuotta.