Pahin fyysinen kipu, jota olet tuntenut?

Selkä oli teini-iässä niin kipeä, etten voinut edes kävellä enää lopulta, se oli kovaa kipua. Selkäleikkauksen jälkeen kipu oli hyvin kovaa myös, jos yritti liikahtaakaan. Esikoisen synnytys, jossa käytettiin oksitosiinia, oli varsin kivulias siihen saakka, kun sain puudutuksen. Toinenkin synnytys oli toki kivulias, mutta jotenkin miellyttävällä tavalla, vaikka ennen ponnistusvaihetta kipu oli kyllä kovaa, mutta selvisin ilman puudutusta, kun en sitä kerennyt saada.

Sappikohtaus, leukaluun tulehdus viisaudenhampaan poiston jälkeen, synnytystuskat.

Järjestystä en osaa sanoa. Synnytyksen kestää, kun tietää, että se loppuu.

Lumilautaillessa reisiluu napsahti poikki. Ei siis murtunut, vaan meni oikein kunnolla katkipoikki, niin että röntgenissä näkyi erillään tuon lisäksi myös erillinen "luunsiru", joka tuosta oli irronnut. En vieläkään ymmärrä kuinka sain tuollaisessa tilanteessa katkaistua ihmisruumiin vahvimman luun - selvästikään tuo lautailu ei ollut meikäläisen heiniä. Muistan vieläkin miltä tuntui kun yritin liikuttaa tuota poikki mennyttä jalkaa: ihan kuin läskit olisivat höllyneet jalan sisällä, vaikka nuo katki menneet luut siellä vain heiluivatkin. Todella hämärä ja kuvottava tunne.

Kaikista pahinta oli se, että avun saannissa kesti ihan tolkuttoman kauan (ambulanssi ei luonnollisestikaan päässyt ajamaan tuonne).

Ensimmäinen gynekologin tutkimus. Kuulostaa ehkä pieneltä mutta huusin ääneen ja teki mieli potkaista sitä gynekologia. Yritä siinä sitten rentouttaa lihakset kun tuntuu että paikat repeää.

Oiskohan se lapsena kun keliakiani alkoi oireilemaan vakavammin.

Yhtenä päivänä maha oli niin kipeä että kykenin vain makaamaan sohvalla ja äiti arveli kyseessä olevan umpisuolen tulehus, kun niin kipeä olin. En minä siitä paljon onneksi muista kun vasta viisi vuotias olin. Mutta muistan kun makoilin sohvalla kipeenä, ja kun lääkärissä tehtiin gastroskopia - silloin ei nukutettu toimenpiteeseen vaikka olin lapsi, rauhottavaa sain mutta kyllä itkin kovaa.

Ohan sitä aikuisenakin joskus maha kipee ollut pahemmin, mutta en usko että niin pahasti.

Hammastransplantin leikkaus oli hirveä! Se puudutuspiikki painettiin todella syvälle kielen alle, suun sisälle vasemmalle alareunaan ja etuhampaitten ja alahuulen välialueeseen, tunsin miten hermomyrkky levisi siellä sisällä kun lääkäri painoi mäntää alas. Leikkauksen aikana tuntui kun minulla ei olisi lainkaan ollut leukaa, ainoastaan yläleuka jäljellä. Leikkauksen jälkeen kivut oli todella kovat sen jälkeen kun puudutus lakkasi.

Tuosta jäänyt lievä piikkikammo.

Käynnistyksen jälkeen synnyttää yli 4 kg lapsi. Käynnistyksellä paikat ei oo niin kypsiä. Ja ei ollut puudutusta. Pyysin kyllä, mutta vaikka pari päivää osastolla olin, niin ne missas hetken, kun sitä ois voinut antaa. Taju meinas lähteä. Koko kroppa meni pahasti jumiin, kun kipushokki iski päälle.

joopajoo3 kirjoitti:

Kaikki on olleet erilaisia mutta kovaa kipua:

1) 2. synnytys avautumisvaihe viimeiset sentit autossa matkalla sairaalaan, huusin ja roikuin oven yläpuolella olevassa kahvassaa, mahdoton kuvata sitä enää jälkeen päin

2) samainen synnytys päätyi tuista ylläkuvatusta matkasta puolen tunnin kuluttua hätäsektioon. Mahan painelu jota kätilöt joutuivat tekemään sektion jälkeen oli hirveän kivuliasta vaikka olin opiaattikipulääkepöllyssä

3) nielurisleikkauksen jälkitila aikuisiälähtee, hirveä arsenaali kipulääkeitä silti kurkku etenkin syödessä hirvittävän kipeä

4) Lanzarotella astuin hiekassa piilottelevan piikkikalan päälle, piikeistä erittyy hermomyrkkyä. Klinikalla isovarvas puudutettiin ennen sitä huusin että leikataan vaikka koko varvas pois, kipu oli käsittämättömän kova

Minua on myös pistänyt sellainen kala, tuntui niinkuin olisi räjähtänyt koko varvas! Muistan että ajattelin miten mahtuukin noin paljon kipua yhteen varpaaseen.

Munuaiskivet ja ison munasarjakystan kiertyminen.

Raiskatuksi tuleminen.

Olin lääkkeissä ja viinoissa, silti tuntui kuin hakattaisiin veitsellä.

Vaikka hammaslääkärillä olen kyynelehtinyt kivusta, se ei silti ole mitään verrattuna.

Vuodin verta kolme päivää, en voinut edes maata selälläni, koska se sattui alavartaloon liikaa.

Vuosi tapahtuneen jälkeen gyne vielä näki jäljet sisälläni.

Kun polvilumpio meni pois paikoiltaan. Aluksi ei juurikaan sattunut, mutta sitten polvi meni ihan jäykäksi ja kun yritin suoristaa tai taivuttaa sitä lisää koko polvea vihloi niin paljon että teki mieli vaan huutaa. Muuten jomotti kamalasti, tuntui että se kipu oikein sykki sydämen kanssa samaan tahtiin. 

Nuorena poikana olin pelaamassa jääkiekkoa ja pudotin kovan kiekon varpailleni. Sattui kyllä, mutta onneksi oli kengät jalassa, se pehmensi iskua aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Nielurisaleikkauksesta toipuminen. Pää ei kestänyt Tramalia ja Panacod sai aikaan pahoinvointia. Eli perussärkylääkkeillä oli pakko selvitä. Elämäni pahin kaksiviikkoinen, laihduin normaalipainon sisällä tuona aikana 6 kiloa, kun syöminen oli lähes mahdotonta.

Tämä ja lisäten tähän nielupaise.. en nukkunut viikkoon ennen toimenpidettä, ainoa mitä pysty suuhun laittaa oli vesi ja sekin hankalaa. Laihduin 10kiloa koko 3 vk aikana. Sitten alkoi vasta helpottaa, vaikka sain syötyä panacodia ym. Leikkauksen jälkeen. Sitä ennen max määrä Buranaa meni ja välillä ylikin, ei silti apua.

Sormen jääminen oven väliin, sille saranoiden puolelle vielä. Kipu oli niin kamala että aloin yökkimään.

Synnytys ilman epiduraalia, edan kanssa meni hyvin. Selän välilevyn pullistuma, en päässyt liikumaan vaan makasin lattialla on hyvä kakkonen. Kun kaaduin ja mursin käteni on nr 3.

Minulla ykköspaikasta kilpailevat myös synnytys (pelkän ilokaasun voimalla) ja migreeni. Muistan avautumisen loppuvaiheessa ajatelleeni että ehkä ottaisin kuitenkin mieluummin sen migreenin, mutta jos nyt pitäisi ottaa toinen niin se olisi kuitenkin synnytys. Ne ovat olleet minulle verrattain helppoja.

Kolmas sija menee sille kun liukastuin portaissa ja mätkähdin istualleni portaan reunaan. Silloin piti hetki roikkua kaiteessa ja puuskuttaa ihan kuin synnyttäessä. Kankkuun tuli teevadin kokoinen mustelma.

Olen tainnut päästä aika vähällä.

Virtsakivet. Iso köntti tukki virtsajohtimen. Sitä kipua vaan ei voi sanoin kuvailla.

Kolmoishermosärky, selkäydinpunktio ja jälkiehkäisystä johtunut KOVA pääkipu, jonka vuoksi jouduin sairaalaan

Paljon on kipuja ollut, mutta synnytys oli ehdottomasti kaikista pahin. Oli kyllä kaikki kivunlievitykset, mutta silti. Tai juuri siksi. Tiesin, että kuolen ja tapan vauvan myös.

Pirstaileisen käsivarren ja kyynärnivelen murtuman korjausleikkauksen jälkeiset kivut. Jostain syystä TYKSissä säästeltiin kipulääkkeitä, ja pantiin pärjäämään Buranalla ja Panadolilla, paitsi että harvoin sai jotain kovempaa, joka kuitenkin auttoi ehkä tunniksi-kahdeksi vain. Harkitsin jopa itsemurhaa vakavasti sen kivun totaalisen sietämättömyyden takia, ja vääntelehdin siellä sängyssä repien hiuksia päästäni, kuopien petivaatteita kuin villieläin ja silmät lasittuneina.