Käytiin sienessä eikä uskallettu poimia yhden yhtäkään sientä.
Kirja oli mukana, mutta ei aina epäilytti onko se sittenkään syötävä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
5 olen ikäisesi nainen. Lähtisin todella mielelläni, mutta loukkasin polveni. En uskalla poimia mitään. Ilmaista ruokaa olisi.
Aina joku selitys löytyy. Jos sellaista ei ole, niin se keksitään.
Ben Syskowitch
Vierailija kirjoitti:
Hei, älä ap lannistu! Minä olen aika samanlainen, mutta olen joka vuosi opetellut jotakin. Näillä seuraavilla pääsee tietämätönkin hyvin alkuun:
1) Suppilovahverot on varma valinta, kunhan jalka siis ontto ja keltainen ja lakissa se suppilo. Ihan samanlaista myrkkysientä ei ole.
2) Kantarellit myös, niitäkään ei voi sekottaa mihinkään.
3) Koivuhapero on erinomainen suolasieni, kunhan varmistat, ettei sen lakin alla ole "alushametta" eli sellaista tuppea, koska silloin se voi olla äärimmäisen myrkyllinen kavalakärpässieni (katso nämä kuvat, ja vertaa).
Koivuhapero: http://www.luonnossa.org/Sienilajit/Koivuhapero/koivuhapero.html
Kavalakärpässieni: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kavalak%C3%A4rp%C3%A4ssieni
Koivuhapero kannattaa keittää viitisen minuuttia ennen käyttöä - ei myrkyllisyyden vaan kitkeryyden takia.
Kavalakärpässientä on oikeastaan vain Lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla, ja tosiaan tuo lakin alapuolinen tuppi on hyvä tuntomerkki.
4) Kaikki tatit ovat syötäviä, vaikka pari pahanmakuisia. Tatit tunnistat siis siitä, että niillä ei ole helttoja lakin alla, vaan pillistö (semmoisia kuin nuppineulan pistämiä jälkiä). Pillistöä ei ole muilla sienillä.
Itse muuten nuolaisen hitusen raakaa tattia peratessa - pahanmakuiset ovat todella kitkeriä, sen maun tunnistaa heti, ja ko. tatin voi heittää siinä vaiheessa roskiin, niin ei pilaa koko ateriaa.
5) Myös orakkaat on helppo tunnistaa, niillä taas on ainoina sieninä semmoisia piikkimäisiä "karvoja", jotka peratessa ruopaistaan pois. Orakkaidenkaan näköisiä myrkkysieniä ei ole.
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/omituisten-orakkaiden-ker…
Öö, aloittelevan sienestäjän ei ehkä kannata aloittaa koivuhaperoista... Kärpässienen tuppi jää helposti maahan poimiessa, mikä voi johtaa tappavaan erehdykseen. Lisäksi haperoiden lakkien värit ovat aina vähän niin ja näin, esim. kostealla ja kuivalla säällä värit voivat olla ihan erit, ja samantyyppisiä lajikkeita on monia. Lisäksi uusia haperolajikkeita löytyy koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Kanttarellin tunnen, se siitä. Muut eivät näyttäneet samoilta kuin kirjassa. Voi olls että olivat syötäviä, mutta kun ei oltu varmoja niin jätettiin ottamatta.
Ap
Kannattaa opetella ensin sienten tuntomerkeistä ainakin heltat, pillit ja piikit, jotka ovat sienen alapinnalla. Vasta sen jälkeen aletaan tutkailemaan muita tuntomerkkejä. Aivan oikein teit, kun et ottanut niitä sieniä, jotka eivät näyttäneet samoilta kuin kuvassa. Kannattaa opetetella tuntomerkit eikä katsoa vain kuvia.
Kun tiedät, mikä on pillisieni eli käytännössä tatti tai kääpä, voit poimia ihan mitä tahansa syötävän näköisiä pillisieniä. Niistä mikään ei ole myrkyllinen, ja vain harva laji pahanmakuinen. Nekään eivät ole vaarallisia, vaan pahanmakuisia ja tietenkin ne pitää osata kypsentää asianmukaisesti. Esim. voitatille riittää, kun ruskistat sen pikaisesti paistinpannulla, punikkitattia pitää kypsentää yhtä pitkään kuin lihaa, jotta ei saa vatsavaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanttarellin tunnen, se siitä. Muut eivät näyttäneet samoilta kuin kirjassa. Voi olls että olivat syötäviä, mutta kun ei oltu varmoja niin jätettiin ottamatta.
ApKannattaa opetella ensin sienten tuntomerkeistä ainakin heltat, pillit ja piikit, jotka ovat sienen alapinnalla. Vasta sen jälkeen aletaan tutkailemaan muita tuntomerkkejä. Aivan oikein teit, kun et ottanut niitä sieniä, jotka eivät näyttäneet samoilta kuin kuvassa. Kannattaa opetetella tuntomerkit eikä katsoa vain kuvia.
Kun tiedät, mikä on pillisieni eli käytännössä tatti tai kääpä, voit poimia ihan mitä tahansa syötävän näköisiä pillisieniä. Niistä mikään ei ole myrkyllinen, ja vain harva laji pahanmakuinen. Nekään eivät ole vaarallisia, vaan pahanmakuisia ja tietenkin ne pitää osata kypsentää asianmukaisesti. Esim. voitatille riittää, kun ruskistat sen pikaisesti paistinpannulla, punikkitattia pitää kypsentää yhtä pitkään kuin lihaa, jotta ei saa vatsavaivoja.
Tuo on erityisen hyvä neuvo. Ehdottoman välttämätön, itse asiassa!
Tälle ei voi muuta kuin nauraa :D
Roadwalker kirjoitti:
Helsinkiläiset sienimetsällä :D
Tämä helsinkiläinen on käynyt monta kertaa tänä syksynä sienimetsällä :D
Valkoisista sienistä ei kannata aloittaa sienestysharrastuksiaan. Sieltä löytyy mm. myrkyllisiä malikoita. Osassa kirjaa on myös jaoteltu sienet vaikeusasteiden mukaan, eikä parasta ole aloitaa vaikeimmista.
Sinkkumies