Mies halusi ennen lapsia, nyt ei haluakaan...

Olen ollut tuollaisessa suhteessa missä mies ei tiennyt haluaako lapsia vai ei mutta eipä se minuun sitoutunutkaan. Sitten kun tiesi niin otti toisen.

Jos te olette olleet jo 10 vuotta naimisissa ilman lapsia niin voi olla ettei se suhde muutu ainakaan paremmaksi lasten jälkeen jos niitä tulisikin. Olette tottuneet nykyiseen olotilaanne ja lasten tulo noin pitkän ajan jälkeen sotkee koko kuvion uusiksi. Järkevämpää olisi puhua nuo asiat selväksi jo ennen suhdetta ja avioliittoa ja sitten sanoista tekoihin.

Raha on vain tekosyy ainakin täällä Suomessa. Sossutuillakin elää jos on valmis tinkimään jostain.

Minulla on fiilis että mies vaan tuhlaa sinun aikaa. Tyypillinen dreamer, jolle sinä olet kaikki vuodet tukija ja kun menestys vihdoin tulee eukko joka siitä hyötyy on joku ihan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi toisinpäin. Eli vaimo rupesi epäröimään ja lapset jäivät hankkimatta. Nyt katuu ja suree asiaa kovasti kuten minäkin.

.

Ole iloinen. Monet kiukut jää kuulematta ja monet huolet huolehtimatta ja toisaalta teillä on täysi oma vapaus nauttia elämästänne. 

Ei kaikkien tarvitsekaan lisääntyä täällä ylikansoittuneella maapallolla josta muutaman kymmenen vuoden pästä loppuu moni luonnovara tyystin.

.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuollaisessa suhteessa missä mies ei tiennyt haluaako lapsia vai ei mutta eipä se minuun sitoutunutkaan. Sitten kun tiesi niin otti toisen.

Jos te olette olleet jo 10 vuotta naimisissa ilman lapsia niin voi olla ettei se suhde muutu ainakaan paremmaksi lasten jälkeen jos niitä tulisikin. Olette tottuneet nykyiseen olotilaanne ja lasten tulo noin pitkän ajan jälkeen sotkee koko kuvion uusiksi. Järkevämpää olisi puhua nuo asiat selväksi jo ennen suhdetta ja avioliittoa ja sitten sanoista tekoihin.

Raha on vain tekosyy ainakin täällä Suomessa. Sossutuillakin elää jos on valmis tinkimään jostain.

Minulla on fiilis että mies vaan tuhlaa sinun aikaa. Tyypillinen dreamer, jolle sinä olet kaikki vuodet tukija ja kun menestys vihdoin tulee eukko joka siitä hyötyy on joku ihan toinen.

Ihanan itsekästä ajattelua. "MINÄMINÄMINÄ HALUAN LAPSEN" ja kaikki mahdolliset järkisyyt heitetään nurkkaan, samalla unohtaen se tuleva lapsi kokonaan.

Minä annoin tuossa tilanteessa ultimatumin miehelle, että jos et halua niin voit lähteä, minä haluan lapsia ja jos ei sinun kanssa niin jonkun muun kanssa tai vaikka yksinään. Enää en odottele milloin olet valmis kun sitä päivää ei näytä noin niinkuin itsestään tulevan. Rakastin ja rakastan toki miestäni, mutta tiedän että olisin ollut koko ikäni katkera jos olisimme olleet yhdessä ilman lapsia.

Mies mietti, päätti että joo lapsia ja niitä saatiin loppujen lopuksi kolme. Mies oli jo ensimmäisen jälkeen sitä mieltä että tämä on mahtavaa ja jos olis tiennyt niin ei olis jahkaillut.

Siis ilman mitään draamaa keskustelin ihan rauhallisesti että näin on asiat. En kiristänyt vaan painotin että jos ei halua isäksi niin ei missään nimessä siihen ryhdytä, mutta minä lähden silloin. Meilläkin mies oli suhteen alussa ihan ehdottomasti sitä mieltä että lapsia meille mutta sitten koskaan ei ollutkaan valmis ihan vielä. Piti olla talo ja auto ja matkustaa ja harrastaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu naimisissa kohta 10 vuotta. Suhteen alkuaikoina mies sanoi haluavansa ehdottomasti lapsia, "sitten kun meillä on raha-asiat kunnossa" (olimme molemmat opiskelijoita). Mies puhui vauvoista ja lapsista aika usein, ja siitä miten hyvä äiti olisin ym.

Nyt parina viime vuotena nuo puheet ovat loppuneet tyystin. Olen kuitenkin jo 33-vuotias, ja yritin keskustella aiheesta miehen kanssa. Kysyin, onko hänen mielensä muuttunut ja tajuaako hän, että jos haluamme lapsen, pitää aloittaminen alkaa NYT. Ja että alan olla niin vanha, että voi olla että yrittämälläkään ei ehdi enää edes sitä yhtä, saati useampaa. Mies vaan sanoi, että työ- ja rahatilanne on meillä niin epävarma, että ei uskalla edes ajatella asiaa. Omaa asuntoakaan ei vielä ole, vaan asumme vuokralla. Minulla vakituinen työpaikka, mies on työtön.

Nyt mieleeni hiipii ihan kamalia ajatuksia. Onko mies tullut siihen tulokseen, että en olisikaan hyvä äiti tai että hän ei haluakaan perhettä kanssani, haluaako hän ylipäätään enää olla yhdessä... Onko muut olleet samassa tilanteessa? Miten teidän kävi?

Mies haluaa tarjota jälkikasvulleen taloudellisesti hyvän ja stabiilin alustan.

Ja työttömänä kokee sen mahdottomaksi(koska se myös on sitä).

Ihan perusasioista ainakin näin miehen näkökulmasta ajatellen. En minäkään halua lapsia, jos joudun tarjoamaan niille samanlaisen lapsuuden kuin missä olen itse kasvanut.

Aloittajalla on vakituinen työpaikka. Mies voi jäädä koti-isäksi ja hankkiutua työelämään myöhemmin. Yhden vakituisen työpaikan turvin perustetaan jatkuvasti perheitä.

Se että jotain tehdään, ei tee siitä toiminnasta järkevää.

Aloittajan mies vain, miettii asiaa puhtaasti talouden kannalta.

Ei ole sitä kliseistä sisäistä kelloa tikittämässä ja sumentamassa helppoja plus miinus laskuja.

Lastenhankintaa ei ole järkevää miettiä pelkästään talouden kannalta. Jos odotetaan täydellistä taloudellista tilannetta, menee helposti hedelmällinen aika ohi.

Se talous olisi kuitenkin aina, syytä ottaa huomioon.

Ja mikäli se oma kumppani ei ole valmis lisääntymään talousasiat unohtamalla. Täytyy vain etsiä semmoinen tilalle ketä on.

Minä en ainakaan ole tietoisesti valmis, tarjoamaan mahdollisille lapsilleni "eioota".

Vaan haluan tarjota lapselle muutakin, kuin kasvatuksen, asunnon ja ruokaa.

Mutta tämä nyt on oma mielipiteeni ja se tulee saamaan todella paljon alapeukkuja naisilta "jotka pystyvät perseaukisinakin tarjoamaan kaiken"

Ja heille tiedoksi: Olen itsekin perseaukisen perheen kasvatti ja tiedän kyllä omakohtaisesti miten se jatkuva pula rahasta vaikuttaa elämiseen.

Niin minäkin. Mutta minulla ja miehelläni oli 9,5k bruttotulot kuukaudessa kun varaa lapseen ei ollut koska olisi pitänyt olla 80k säästöt. Vähintään kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

Voi itku. :/

Mä kävin sterilisaatiossa ja mies lähtikin seuraavana päivänä lätkimään vaikka asiassa ensin tukikin (ei yhteisiä lapsia).

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Ei kai kukaan koskaan tee noin radikaalia toimenpidettä ellei sitä ihan itse todella halua?

Lastenteolle ei ole koskaan oikeaa aikaa.Aina joku opiskelee,on työttömänä,rakentaa taloa jne..Jos asettaa koko ajan uusia saavutuksia ennen lapsentekoa,olisi paras ikä lapsille vasta eläkkeellä.Lapsia syntyy myös opiskelijille ja pienituloisille.Hekin pärjäävät.Jos rahatilanne huolestuttaa,nii on ihan eri asia hankkia yksi lapsi,kuin 4.

En ymmärrä miksi kaiken muun pitäisi olla "täydellistä" ennen kuin voi edes yrittää lasta. Itse olen saanut ainoan lapseni 25-vuotiaana opiskelujen keskelle, vuokrakämppään. Ensimmäiset vuodet elimme pienillä tuloilla, mutta mukavaa elämää. Sitten valmistumme, menimme töihin ja aloimme elää ihan tavallista keskiluokkaista elämää. Lapsi oli viisi, kun minäkin valmistuin eikä ollut menettänyt kyllä mitään, vaikka emme esim päässeet sinä aikana ulkomaanlomillle. Nyt lapsi on kuusi. Kaipaa kovasti sisarusta, mutta minä en saa enää lapsia. Luojan kiitos en odottanut tähän asti ensimmäisen yrittämistä. Sain ihanan tyttäreni, vaikka en lisää saakaan.

Ap, koita hienovaraisesti jutella miehen kanssa. Yhden kanssa pärjää pienemmilläkin tuloilla eikä elämästä tule edes kohtuuttoman niukkaa.

Mies on halunnut sinusta vain seksuaalisten tarpeidensa täyttäjää. On käyttänyt miesten klassista helppoa keinoa sitoa nainen itseensä "kyllä minäkin lapsia haluan mutta en ihan vielä". Sinuna jättäisin ehkäisyn pois ja sanoisin miehelle että hoitakoon itse ehkäisyn. Olisin valmis vaikka yksinhuoltajuuteen.

Omistusasunto ei todellakaan ole mikään pakko ja töitä mies ehtii hankkia missä välissä vain. 

Kuulostaa nyt vähän viivytystaistelulta miehesi puolelta... noin ne kaikki alkaa jankkaamaan, kun lastenteko ei kiinnosta koska todellisuudess ei vaan enää halua kumppaniaan, mutta ei ole kyennyt tietoisesti myöntämään eropäätöstä. Nähty on, monta kertaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu naimisissa kohta 10 vuotta. Suhteen alkuaikoina mies sanoi haluavansa ehdottomasti lapsia, "sitten kun meillä on raha-asiat kunnossa" (olimme molemmat opiskelijoita). Mies puhui vauvoista ja lapsista aika usein, ja siitä miten hyvä äiti olisin ym.

Nyt parina viime vuotena nuo puheet ovat loppuneet tyystin. Olen kuitenkin jo 33-vuotias, ja yritin keskustella aiheesta miehen kanssa. Kysyin, onko hänen mielensä muuttunut ja tajuaako hän, että jos haluamme lapsen, pitää aloittaminen alkaa NYT. Ja että alan olla niin vanha, että voi olla että yrittämälläkään ei ehdi enää edes sitä yhtä, saati useampaa. Mies vaan sanoi, että työ- ja rahatilanne on meillä niin epävarma, että ei uskalla edes ajatella asiaa. Omaa asuntoakaan ei vielä ole, vaan asumme vuokralla. Minulla vakituinen työpaikka, mies on työtön.

Nyt mieleeni hiipii ihan kamalia ajatuksia. Onko mies tullut siihen tulokseen, että en olisikaan hyvä äiti tai että hän ei haluakaan perhettä kanssani, haluaako hän ylipäätään enää olla yhdessä... Onko muut olleet samassa tilanteessa? Miten teidän kävi?

Mies haluaa tarjota jälkikasvulleen taloudellisesti hyvän ja stabiilin alustan.

Ja työttömänä kokee sen mahdottomaksi(koska se myös on sitä).

Ihan perusasioista ainakin näin miehen näkökulmasta ajatellen. En minäkään halua lapsia, jos joudun tarjoamaan niille samanlaisen lapsuuden kuin missä olen itse kasvanut.

Aloittajalla on vakituinen työpaikka. Mies voi jäädä koti-isäksi ja hankkiutua työelämään myöhemmin. Yhden vakituisen työpaikan turvin perustetaan jatkuvasti perheitä.

Niin perustetaan, vaikkei todellakaan pitäisi. Yksi vakituinen työpaikka (varsinkin jos se on äidin työpaikka) ei riitä perheen elättämiseen.

Jos alatte odottamaan "parempaa" taloudellista tilannetta, olet pian liian vanha saamaan lapsia.

Tuntuu viivyttelyltä. Tee, kuten tuolla jo neuvottiinkin. Sinä jätät ehkäisyn pois ja hän on joko siinä mukana tai ei. Kun voi olla, että pariin vuoteen ei tärppääkään...

Voi olla myös, että hän on tullut siihen tulokseen, että "ei lapsia" on "ei lapsia sinun kanssasi..."  

en minäkään tiiä kohta haluanko lapsia tähän köyhään maahan

muslimeja on varmaan 20vuoden päästä  sen verran että lapsilla ei ole enää turvallista kasvuympäristöä

Jos teillä on kurinalaisen taloudenpidon taidot, selviätte kyllä kunnialla ainakin yhden lapsen kanssa, vaikka kulutusjuhlaa se ei tule olemaan. Nälkää ei tarvitse nähdä, katto on pään päällä ja perustarpeet tyydytetty. Suomessa ei lapsiperhe putoa turvaverkkojen ulkopuolelle. Mutta jos olette sitä mieltä, kuten monet nykyään ovat - että tarvitsette nyt heti kaiken, mitä mieleen juolahtaa, mitä muillakin on ja vielä uutena, unohtakaa koko juttu.

Jos mies haluaa jälkikasvua juuri kyseisen naisen kanssa niin kyllä hän tekee asialle jotain , ei miehet ulkoista haluansa saada lapsia naiselle oman itsensä ulkopuolelle. Jos mies kokee että juuri tämän kanssa haluaa jatkaa sukuaan niin hän tekee asian eteen jotain eikä jahkaile ja jahkaile vuosikaudet. Jos todellista tahtoa löytyy niin kyllä keksitään keinotkin.