Äiti kotona vauvan kanssa,esikoinen 2,5v. tarhassa 8-16 ma-pe.

Vierailija:

Tuttavalla tilanne tämä. Kaiken kukkuraksi hän on itse päiväkodissa töissä. En ymmärrä. Tuleeko vauvan myötä toisista lapsista rasitteita???

Itse olen ollut myös pk:issa töissä ja voin sanoa että onhan se lapsellekin kurjaa kun menettää ehkä ne ainot ystävät sieltä tarhasta koska äiti on vauvan kanssa kotona. Kyllä lapsi tarvitsee myös toisten seuraa, en nyt ehkä 2,5 vuotiaasta vielä tiedä mutta esim. 4-vuotias jo tarvitsee. Mielestäni lapselta itseltään voi kysyä mielipidettä myös haluaako mennä hoitoon.

Subjektiivinen ph-oikeus tulee poistaa!

Tilalle perhepalveluita rasittuneisiin perheisiin.

Ei se auta, että se rasite nakataan päiviksi pois vaan sen kanssa tulisi oppia ELÄMÄÄN ja tähän tulisi saada apua ja tukea sinne kotiin!



T. uusi keskustelija

Sinä tunnuit ottavan asian kovin itseesi. Miksi? Kyllä minä itse sen äitinä ymmärrän ettei tilanne voi kaikilla olla sama.



En vain käsitä miksi lapsi on ma-pe 8-16 hoidossa muualla kun samaan aikaan äiti on kotona vauvan kanssa? Miksi lapselle haettiin tarhapaikka heti kun raskaustesti osoitti plussaa?

Ehkä siksi kysyn asiaa täältä kun täällä varmasti monia samassa tilanteessa. Miksi siis hoidetaan tarhassa kun voi hoitaa kotona? Osa-aikaisen hoidon ymmärrän mutta jokapäivä...



Olen äidille mielipiteeni ilmaissut ja hän pahoitti mielensä. -Ap

Joku lapsi saattaa haluta olla kotona eskariin asti ja sitten ei niin vain kaverisuhteita solmitakaan, kun ei olla pienempänä haluttu. Jos on aina vain leikitty pikkusiskon/veljen kanssa ja se on riittänyt. Lapsi kyllä tarvitsee muitakin ihmissuhteita. Niitä saa just tarhasta.

ehdottomasti!

Joka päivä ei olla aamupäivällä ulkona ja 2,5-vuotiaskin nauttii ulkoleikeistä kaverien kanssa. Tarhassa ruokailut, siivoilut, vuoron anto, odottaminen, leikit ja laulut.

Hei te masentuneet sankarit, joilla kaikki lapset ovat olleet kotona ihailemassa äitin masennusta 24/7! Oletteko ihan varmoja, että se oli lapsille hyväksi?



Minä ainakin pidin 2-vuotiasta hoidossa, vaikka se sai sisaruksen. Ihan omasta mukavuudenhalusta: halusin syödä päivittäin ainakin yhden aterian ja päästä tunniksi vaunulenkille. Tämän mukavuuden soin itselleni 3-4 päivänä viikossa (lapsen päivät kyllä lyhyitä). Lapseni ovat hiukan keskimääräistä vaativampia monestakin syystä, ja niinä päivinä kun esikoinen oli kotona, en yleensä saanut syödyksi mitään, eikä ulkoilu onnistunut. Nälkäisenä on kurja elää, ja siinä laihtuukin epäterveellisen paljon, ja hulluksi tulee jos on aina neljän seinän sisällä tai joku aina huutaa. Kerhoon esikoista en olisi raskinut viedä, vieras paikka, parempi tutussa hoitopaikassa.

Onneksi on meitä hyviäkin jotka hoitava kaikki lapsensa vähintään 3-vuotiaiksi kotona. Ja jotka kestävät normaalia arkea (joka on lapsellekin) parasta lapsiensa kanssa.



Piste.

Kerhossa ollaan 2-3 tuntia, entä jos vauva ei silloin just nuku, milloin nukkuu äiti?

Kyllä te sitten olette niiiin hyviä ihmisiä ja äitejä, jotka hoidatte lapsenne kolmivuotiaiksi kotona. Miksi teidän pitää sitä toitottaa????

kuin muiden äitien sinua huonommaksi haukkuminen omaan kotona roikkumiseesi vedoten (ei muuten taida olla paljon kouluja käytynä tai ainakaan työpaikkaa odottamassa?), saanen palauttaa sinut pilvilinnoistasi: et ole yhtään sen parempi vanhempi kuin kukaan muukaan ja se, että lapsesi ovat vuosikausia kaiket päivät kieroutuneen ajatusmaailmasi vaikutuspiirissä, aiheuttaa varmasti kaikenlaisia ongelmia, jotka näkyvät vasta vuosien päästä



Juuri luin tänään lehdestä asiantuntijan kommentteja siitä, kuinka nuorten äitien halu jäädä kotiin ja vältellä työelämää on erittäin huolestuttava, naisten asemaa heikentävä ja yhteiskuntaamme taaksepäin vievä trendi.





Piste.

Tuskin vanhempi lapsi on rasite. Varmasti rakastaa häntä yhtäpaljon kuin ennenkin. Ehkä jossain tilanteessa on jopa suurempaa rakkautta pitää lasta tarhassa kuin kotona.

Tuskinpa on. Tämä taitaa olla aika yleistä. Meidänkin lasten päiväkotiryhmässä on alle 3-vuotias poika, jonka äiti on kotona vauvan kanssa. Poika on ollut hoidossa samassa paikassa 1-vuotiaasta lähtien, mutta ei olla siirretty edes osa-aikaiseen hoitoon vauvan synnyttyä. Minusta tuommoinen järjestely on äidin laiskuutta tai sitten vanhemmat ovat kyvyttömiä selviämään kahdesta lapsesta kerrallaan.





PS. Ja turha sössöttää masennuksesta, olen itse hoitanut masennuksessa kaksoset. Apua en saanut, enkä voinut laittaa lapsiani hoitoon.

johtuen muusta kuin lapsista. Ja lapseni olivat kotihoidossa, ikäeroa 1v10kk ja olen itse päiväkodissa töissä. Mutta tajuan olla ihmettelemättä toisten ratkaisuja.

Mun mielestä tuollaista ei voi puolustella. Noin pienen kuuluisi olla kotona sisaruksensa kanssa. Eri asia olis osa-aikainen hoito 4-5v. kohdalla.

Eikö ennemminkin kannata ajatella että on se onni että itse olen jaksanut hoitaa lapsia kotona.

Eihän se sinulta ole pois? Vai onko?

Luultavasti lapsikaan ei siitä kärsi jos on tarhassa tottunut olemaan. Voi jopa haluta käydä tarhassa.

En usko kärsivän. Oppii varmasti enemmin asioita kuin kotona tölläten kuinka äiti imettää 3409583049857475 kertaa päivässä.

Tilanteita on monia.Jos äidillä ei mitäään ongelmaa(esim masennus),näkisin lapsen paikan olevan koton tai vain osan aikaa hoidossa.



Kyllä kieltämättä soisin pienten vauvojen äideille mahdollisuuden esim paikata välillä univelkoja hyvin nukutuilla päiväunilla.Ja tämähän on yleensä mahd. vain jos esikoinen on muualla hoidossa.Vauvoilla kun ei ole yleensä minkäänlaista rytmiä eli vauvoja saa harvemmein nukkumaan samaan aikaan kuin vanhempia sisaruksia.



Itse olen päiväkodissa töissä,enkä tuomitse ketään tästä.



Ehkä hoitoaikaa voisi hieman lyhentää.Esim 5-7 h.

lailla kun ite vai?

Usein av.lta saa semmosen kuvan, että parivuotiaan pitäis siis olla kotihoidossa visusti, mutta samalla kunnon äidin pitäis järjestää v...tusti virikkeitä ja kerhoilla ja puistoilla javaikkamitä....ei ainakaan valua kotona vauvaa imettämässä.....ristiriitaista....