Arka aihe, mutta liittyykö mielestäsi ihmisen taipumus lihoa tämän luonteeseen?
Jos ei ole mitään sairauksia siis. Millaiset ihmiset lihovat herkästi?
Kommentit (64)
Hedonistit.
Itse olen huomannut, että ne jotka tykkäävät ruuasta, tykkäävät myös seksistä, erityisesti suuseksistä enemmän kuin pieniruokaiset.
Ei mun mielestä. Meillä oli kolmen kaverin porukka ja käytiin aina hesessä, pelattiin tietsikkapelejä ja välillä urheiltiin. Yksi pysyi tikkulaihana, yksi normaalipainoisena ja yhdestä tuli lihava, vaikka oli ihan samat aktiviteetit
Tuo asia on nyt väärinpäin aloituksessa. "Taipumus lihoa" ei liity luonteeseen, vaan luonteesta johtuu "taipumus lihoa". Tarkemmin sanottuna heikosta luonteesta, tahdonvoima kuitenkin on luonteenpiirre.
Masentuneet, saamattomat ja kunnianhimottomat mussuttaa kaiket illat.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä. Meillä oli kolmen kaverin porukka ja käytiin aina hesessä, pelattiin tietsikkapelejä ja välillä urheiltiin. Yksi pysyi tikkulaihana, yksi normaalipainoisena ja yhdestä tuli lihava, vaikka oli ihan samat aktiviteetit
Tämä yksi sitten söi omalla ajallaan enemmän kuin te muut. Siihen on hyvä kysyä, että miksi. Tuskin te ihan samanlaisia ihmisiä olitte, vaikka aktiviteetit olivat yhteisiä. ap
Kyllä, tästähän on tutkimuksiakin. Omasta tuttavapiiristäni mututuntumalla sanoisin, että yltiökiltit ja "alistuvat" ovat herkkiä lihomaan, sillä he lohduttautuvat syömällä kun eivät ole tottuneet pitämään puoliaan. Toki monilla vaikuttaa lapsuudesta opittu malli, että tunteita kanavoidaan mättämisellä; iloon ja suruun.
Taipumus lohduttaa ja palkita itseään ruualla liittyy lihomiseen, mutta ei se kai ole varsinainen luonteenpiirre. Kaikki ihmiset lohduttavat ja palkitsevat itseään jotenkin, monille vaan on opetettu tekemään se syömällä... Opittua käytöstä, ei luonnekysymys.
Kyllä luonne vaikuttaa. Suklis/månsteri ei nimestään huolimatta ole mikään plussapallo, koska syö kohtuudella. Månsteri ei ole koskaan ollut sanalla sanoen ISO, eikä sellaiseksi aio tulla, koska månsteri on saanut kotoaan hyvän ruokailumallin ja geenit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä. Meillä oli kolmen kaverin porukka ja käytiin aina hesessä, pelattiin tietsikkapelejä ja välillä urheiltiin. Yksi pysyi tikkulaihana, yksi normaalipainoisena ja yhdestä tuli lihava, vaikka oli ihan samat aktiviteetit
Tämä yksi sitten söi omalla ajallaan enemmän kuin te muut. Siihen on hyvä kysyä, että miksi. Tuskin te ihan samanlaisia ihmisiä olitte, vaikka aktiviteetit olivat yhteisiä. ap
Voi olla, mutta tuskin. Ainakin oli meistä liikunnallisin. Tuo tikkulaiha kaveri söi aivan jäätävästi aina, mutta ei tullut painoa
Vierailija kirjoitti:
Taipumus lohduttaa ja palkita itseään ruualla liittyy lihomiseen, mutta ei se kai ole varsinainen luonteenpiirre. Kaikki ihmiset lohduttavat ja palkitsevat itseään jotenkin, monille vaan on opetettu tekemään se syömällä... Opittua käytöstä, ei luonnekysymys.
Totta varmasti tämäkin. ap
Liittyy. Olen aina ollut laiska ja mukavuudenhaluinen. Nuorena kuitenkin urheilin ja rikoin paikkojani niin paljon että kipujen takia en enää halua liikkua ja kuitenkin syön samalla lailla kuin ennen ja lihon. Laiskuuttani en viitsi aloittaa liikuntaa lajeissa joita pystyisin vielä harrastamaan mutta joista en tykkää. Mukavuudenhaluni takia en enää viitsi harrastaa lajeja jotka aiheuttavat kipua.
Minä ajattelen kyllä niin, että taipumus lihoa tuolla lailla ilmaistuna on geneettinen ominaisuus.
Minä olin lapsena välillä lievästi ylipainoinen, siskoni ei koskaan. En taatusti saanut enempää herkkuja, olimme aktiivisia ja liikkuvia.
Mutta ruoka oli varmasti sen ajan tyypillistä kotiruokaa, ruskeaa kastiketta ja muuta tuhtia. Eli oikealla ruokavaliolla minäkään en olisi pyöristynyt.
Aikuisena lihon edelleen helposti, lisähaitaksi tuli vielä kilpirauhasen vajaatoiminta.
Tasan ei käy nallekarkit...jotta pysyn hoikkana kuten nyt olen, joudun olemaan tosi tarkka syömisten kanssa. Eli "luonne" tulee esiin sitten tässä.
Aikuisena olen ollut ylipainoinen ollessani masentunut. En kyllä luonteen heikkoudeksi sitäkään nimittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo asia on nyt väärinpäin aloituksessa. "Taipumus lihoa" ei liity luonteeseen, vaan luonteesta johtuu "taipumus lihoa". Tarkemmin sanottuna heikosta luonteesta, tahdonvoima kuitenkin on luonteenpiirre.
En nyt ymmärrä millä tavalla olemme eri mieltä. Kyselin aloituksessa, että liittyykö taipumus lihoa ihmisen luonteeseen. Ja sinä vastasit että johtuu luonteesta. Liittyy tai johtuu, mikä ero? ap
Stressaavat (etenkin stressille varhaislapsuudessa altistuneet, jolloin ominaisuus jää kehoon pysyväksi muistijäljeksi) lihovat helpommin johtuen solutason aineenvaihduntamuutoksista sekä itse stressihormonien lihottavista mekanismeista (kortisoli ja ardenaliini) - rasvan varastointi sekä elimistön tarve saada nopeaa energiaa sokerisesta ja rasvaisesta ruuasta.
Jaaha, taas viikonvaihteen läskikeskustelu, tällä kertaa kvasipsykologisella tvistillä. Ihanko on tieteellistä?
Vierailija kirjoitti:
Stressaavat (etenkin stressille varhaislapsuudessa altistuneet, jolloin ominaisuus jää kehoon pysyväksi muistijäljeksi) lihovat helpommin johtuen solutason aineenvaihduntamuutoksista sekä itse stressihormonien lihottavista mekanismeista (kortisoli ja ardenaliini) - rasvan varastointi sekä elimistön tarve saada nopeaa energiaa sokerisesta ja rasvaisesta ruuasta.
Kiitos tästäkin näkökulmasta. Minä taidan olla tuollainen stressaaja. Tulee helposti pari kiloa, kun on kova työstressi päällä. ap
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, taas viikonvaihteen läskikeskustelu, tällä kertaa kvasipsykologisella tvistillä. Ihanko on tieteellistä?
Eikun ihan mutua vaan ainakin minun osaltani :) On täällä tosin sellaisiakin vastaajia, jotka selkeästi tietävät aiheesta, joten relax vaan. ap
Esim lapsuuden hyväksikäyttötrauma voi laukaista tarpeen jonkinlaiselle suojamuurille. Lihavuus on hyvä muuri.
Jos traumat repivät, syömisellä voi hetkeksi ankkuroida itsensä hetkeen.
Syömisen ja ihmissuhteiden ym kohdalla täytyy löytää keskitie, ja se on hankalampaa kuin esim lopettaa tupakointi tai alkoholinkäyttö kokonaan.
Luonne on ihmisellä aika sama, ilkeät ei ainakaan muutu yhtään, mutta paino voi jokaisella vaihdella paljonkin.
Luultavasti taipumus lihoa selittyy melko paljon sillä, että jotkut ihmiset saa syömisestä suurempaa nautintoa, erittyy enemmän jotain mielihyvähormoonia ja taas nälkä tuntuu pahemmalta, jolloin jotkut pelkäävät sitä melkein sairaaloisesti ja yrittävät välttää sitä syömällä ennakkoon liikaa. Tämän uskon olevan avainasemassa kun lihavuusongelma viimein ratkaistaan. Kehitetään lääke, joka hillitsee tuon mielihyvähormoonin erittymistä, niin että ruoka ei tunnu enää lähestulkoon huumeelta.
Itsekkin tykkään hyvästä ruuasta, mutta monelle lihavalle se suurin nautinto tulee jotenkin muista asioista kuin ruuan mausta, se tulee määrästä ja nopeasta ahmimisesta ja makeasta tai rasvaisesta. Se on todennäköisesti aivojen kannalta jokin ihan oma prosessi, mitä normaalisti ruokaan suhtautuvilla ei tapahdu.
Hedonistiset ainakin. Sellaiset joiden mielestä elämässä tärkeintä on nautinto ja jotka tykkää syödä. Yhdenkin mielestä hyvä ruoka on tärkeämpää kuin laihtuminen, vaikka ko. henkilö on sairaalloisen ylipainoinen.