Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe, mutta liittyykö mielestäsi ihmisen taipumus lihoa tämän luonteeseen?
03.09.2016 |
Jos ei ole mitään sairauksia siis. Millaiset ihmiset lihovat herkästi?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen kyllä niin, että taipumus lihoa tuolla lailla ilmaistuna on geneettinen ominaisuus.
Minä olin lapsena välillä lievästi ylipainoinen, siskoni ei koskaan. En taatusti saanut enempää herkkuja, olimme aktiivisia ja liikkuvia.
Mutta ruoka oli varmasti sen ajan tyypillistä kotiruokaa, ruskeaa kastiketta ja muuta tuhtia. Eli oikealla ruokavaliolla minäkään en olisi pyöristynyt.Aikuisena lihon edelleen helposti, lisähaitaksi tuli vielä kilpirauhasen vajaatoiminta.
Tasan ei käy nallekarkit...jotta pysyn hoikkana kuten nyt olen, joudun olemaan tosi tarkka syömisten kanssa. Eli "luonne" tulee esiin sitten tässä.
Aikuisena olen ollut ylipainoinen ollessani masentunut. En kyllä luonteen heikkoudeksi sitäkään nimittäisi.
Uskon, että on eri tyyppejä, joiden aineenvaihdunta toimii toisistaan eroavin mekanismein. Kaikille ei siis sovi samantyyppinen ravinto tai tulee lieveilmiöitä. En tiedä omaako kukaan totuutta näistä eri tyypeistä, mutta niitä on yritetty selittää mm. veriryhmällä, aurvedan vata, pitta ja kapha -tyypeillä, somatotyypeillä endo-, ekto- ja mesomorfi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta söin paljon karkkia raskaana ollessa ja lapsesta tuli helposti lihova ja perso ruualle :( kaduttaa, mutta minkäs enää teet.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet, saamattomat ja kunnianhimottomat mussuttaa kaiket illat.
No mitäs kun olen tuollainen vaikka olen laiha?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta söin paljon karkkia raskaana ollessa ja lapsesta tuli helposti lihova ja perso ruualle :( kaduttaa, mutta minkäs enää teet.
Tutkimusten mukaan myöhempää lihomista on enemmän niillä, jotka ei ole saaneet sikiöaikana tarpeeksi ravintoa.
En ole huomannut mitään yhteneväisyyttä lihavilla ihmisillä, mutten oikeastaan tunne lihavia ihmisiä. Yhden tunsin. Hän oli vain ihan sekaisin. Enpä ole aiemmin tajunnut. Suomalaisista varmaan puolet on lihavia, mutta mun elämässä niitä on vain sattumanvaraisissa sukulaisissa joita en koskaan näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta söin paljon karkkia raskaana ollessa ja lapsesta tuli helposti lihova ja perso ruualle :( kaduttaa, mutta minkäs enää teet.
Niin mäkin, mut mun kaikki lapset on tikkulaihoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta söin paljon karkkia raskaana ollessa ja lapsesta tuli helposti lihova ja perso ruualle :( kaduttaa, mutta minkäs enää teet.
Tutkimusten mukaan myöhempää lihomista on enemmän niillä, jotka ei ole saaneet sikiöaikana tarpeeksi ravintoa.
Kun syö paljon karkkia, ei ole niin nälkä ja varsinaisten ravinteiden ja vitamiinien saanti jää vähäisemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti kyllä.
Ne luonteenpiirteet määrittelee ihmisen toimintatavat ja sitten on soppa valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet, saamattomat ja kunnianhimottomat mussuttaa kaiket illat.
No mitäs kun olen tuollainen vaikka olen laiha?
Masentuneena mäkin vaan laihdun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo asia on nyt väärinpäin aloituksessa. "Taipumus lihoa" ei liity luonteeseen, vaan luonteesta johtuu "taipumus lihoa". Tarkemmin sanottuna heikosta luonteesta, tahdonvoima kuitenkin on luonteenpiirre.
Tuollaiset "teoriat" ovat hauskoja, mutta täyttää kuraa.
Koska mitenkäs sitten selität sen että lapsi on 8-vuotiaana hoikka, sitten puberteetti-ikäisenä lihoo, ja vaikkapa 25-vuotiaana laihtuu normaalipainoon ja yhtäkkiä taas raskauden jälkeen lihoo taas?
Muuttuuko luonne radikaalisti joka vaiheessa useamman kerran päinvastaiseksi?
Jos muuttuu sittenhän sun pitää selittää että miten se luonne yhtäkkiä muuttuukin niin että ihminen pystyy lihomaan tai laihtumaan. Vai muuttaako se laihtuminen ihmisen luonteen, mutta mitenkäs se ihminen sitten laihtuu ennen kuin hänellä on tahdonvoimaa siihen, hmm.....
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena olen ollut ylipainoinen ollessani masentunut. En kyllä luonteen heikkoudeksi sitäkään nimittäisi.
Mutta eikö taipumus masentumiseenkin ole yleisempää tietynlaisella luonteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tekijä lihomisessa voi olla makuaisti. Itselläni on ystäviä jotka eivät erota mitään makuja. Ruoasta eivät erota mausteita juomista eivät tunnista mitään. Tuntuu olevan ihan sama mitä syövät ja juovat. En usko heidän ikinä kykenevän nauttimaan mistään mitä suuhunsa laittavat samalla lailla kuin minä.
Olen kyllä myös tosi laiska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena olen ollut ylipainoinen ollessani masentunut. En kyllä luonteen heikkoudeksi sitäkään nimittäisi.
Mutta eikö taipumus masentumiseenkin ole yleisempää tietynlaisella luonteella?
Ehkä sillä, miten nopeasti siitä toipuu tai toipuuko lainkaan. Ei kai kukaan silti voi itseään immuuniksi julistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain toki liittyy luoteeseen. Helpomminhan sitä tottakai lihoo, jos on perusluonteeeltaan laiskanpuoleinen, harrastaa lohtusyöntiä, on lyhyt selkäranka, on hedonistisuuteen taipuvainen jne (kuvaili juuri myös itseäni, jos joku meinaa vetää herneen nenään).
Kuitenkaan kaikki ei ole niin yksinkertaista. On erilaisia aineenvaihdunnan häiriöitä, lääkkeiden yhteisvaikutusta jne. On myös helppo pysyä laihana, jos elämä on vaikka niin kiireistä että väkisinkin kuluttaa paljon ja aikaa herkutteluun on vähemmän. Sitten kun syystä tai toisesta joutuu vaikka jäämään kotioloihin pidemmäksi aikaa, niin saattaa se sisäinen jääkaapilla ramppaava mäsayttäjä löytyä ennen kuosissa pysyneestäkin. Elämäntilanteetkin siis vaikuttavat. Monet entiset kilpaurheilijatkin lihovat, kun se ura jää.
Toisaalta osa ei vain nauti ruuasta. Tietenkään sellainen ei liho, vaikka ei olisi yhtään sen parempi itsekuri. Kaikki ei edes maista makuja samalla tavalla.
Itselläni esimerkiksi on yksi tikkulaiha työkaveri, joka on itse sanonut että ei saa mitään nautintoa ruuasta , ruoka on vain polttoainetta ja hän syö juuri ja juuri sen verran kun täytyy. Tämä tyyppi ei edes käsitä, että miten joku voi saada nautintoa niin arkisesta asiasta kuin syömisestä. Itsellään on ollut samat eväät joka päivä töissä viimeiset 15 vuotta, eikä kaipaa eikä halua vaihtelua. Tottakai hän on laiha, eikä ole kyllä muuten mitenkään parempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta söin paljon karkkia raskaana ollessa ja lapsesta tuli helposti lihova ja perso ruualle :( kaduttaa, mutta minkäs enää teet.
Tutkimusten mukaan myöhempää lihomista on enemmän niillä, jotka ei ole saaneet sikiöaikana tarpeeksi ravintoa.
Kun syö paljon karkkia, ei ole niin nälkä ja varsinaisten ravinteiden ja vitamiinien saanti jää vähäisemmäksi.
Taisin onneksi syödä vielä tavallista ja terveellistäkin ruokaa sen karkin päälle riittävästi.
Niin no, mä olen tosi mukavuudenhaluinen, laiska, ahdistushäiriöinen ja tykkään syödä, herkutella, kestän huonosti nälkää. Hyvät edellytykset olla lihava, silti olen aina pysynyt laihana. Toisaalta en liitä syömiseen tunteita, ruoka on vaan ruokaa.
Uskon että näin on. Aktiiviset, itsensä kiireisinä pitävät niin kotona kuin töissäkin, hieman levottomat, terveellisiä elintapoja ja hyvää ruokaa arvostavat pysyvät varmimmin hoikkina stressistä huolimatta. Näin ainakin omassa ystäväpiirissä, vain kaksi naisista on lihomiseen taipuvaisia. Miehistä toki jokainen on kerännyt vähän massaa 50v paikkeilla. Mutta ei siis lihavia hekään.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että näin on. Aktiiviset, itsensä kiireisinä pitävät niin kotona kuin töissäkin, hieman levottomat, terveellisiä elintapoja ja hyvää ruokaa arvostavat pysyvät varmimmin hoikkina stressistä huolimatta. Näin ainakin omassa ystäväpiirissä, vain kaksi naisista on lihomiseen taipuvaisia. Miehistä toki jokainen on kerännyt vähän massaa 50v paikkeilla. Mutta ei siis lihavia hekään.
jatkan vielä... kaikki olemme vielä todellisia ruuasta nautiskelijoita, tapaamme usein hyvän ruuan parissa ja jokainen arkipäivän ateriakin on oltava erinomainen niin laadultaan kuin maultaankin. Mistään ei tingitä (ei silti tarkoita että käyttäisimme ylettömästi ruokaan rahaa, hyvää osataan tehdä myös edullisemmista aineksista)
Itse olen laiska ja juuri sen (ja muiden syiden) takia laiha. En jaksa miettiä ruokaa, mitä ostaa kaupasta, mitä tehdä ja miten. Rasittavaa, kun pitää jatkuvasti olla ruokaa laittamassa.
Kuka sulle on sanonut että olet laiska? Sanot että olet aina ollut laiska ja kuitenkin olet urheillut niin paljon, että se on jo rikkonut paikkoja. Nämä kaksi lausuntoa eivät mun päässäni ihan käy yhteen.
Ei ole yhtään outoa että et nyt vanhempana halua enää harrastaa liikuntaa, jos sun kokemus tähän asti on ollut se, että liikunta aiheuttaa kipua. Ei halu välttää kipua ole epänormaalia laiskuutta tai mukavuudenhalua, vaan täysin normaalia.